Tää mimmi joutui tänään heräämään normaalia aikaisemmin, sillä hän lähti jo kasilta isin kanssa ajelemaan kohti Rinnekotia psykologin vastaanotolle. Ensi viikolla on luvassa vielä yksi reissu tuonne Espoon perukoille, sillä Piippikselle tehdään nyt jonkin sortin kehityskartoitusta.  Virallista nimitystä tälle tsekkaukselle en nyt tiedä mutta sen tiedän, että näin toimitaan edessä häämöttävää koulutaivalta silmälläpitäen.

Tänään oli mennyt hyvin, vaikka yöunet jatkuivatkin autossa matkalla tuohon tapaamiseen. Pirteänä neiti oli herännyt ja ollut aivan haltioissaan, kun odotushuoneessa isi kaivoi taskustansa pienen pussillisen Muumi-keksejä. Psykologin vastaanotolla tytsy oli pistänyt parastaan ja ollut hyvin yhteistyökykyinen. Hän melkein aina kyllä on, siksi tykkäänkin itse kovasti tytön kanssa käydä näissä virallisissa tapaamisissa. Luulimme että neitokainen osaa laskea vain kymmeneen, mutta ammatti-ihmiselle hän oli jatkanut reippaasti "yksitoista, kaksitoista..". Värit olivat olleet myös tosi hyvin jo hallussa. Niitä onkin kyllä paljon esimerkiksi puheterapeutin kanssa harjoiteltu viime aikoina.

Saas nähdä mikä lopullinen "tuomio" tulee olemaan, mutta sangen luottavaisin mielin tässä ollaan koko jengi. Ainakin meidän täällä kotona on suht helppo toimia tuon minimimmin kanssa ja nyt kyllä näyttää vahvasti siltä, että muidenkin ihmisten on. Uskon että Piippiksestä tulee varsin innokas pikku koululainen. 

Mutta ei ihan vielä.

;)