Höpönlöpöä

Perjantai

22.49



Ostin kukan, vaihteeksi. Mun mielestä se oli vaan niin mielettömän kaunis ja kutsuva.
Suloisia pieniä kukintoja. Niinkun nämä mun pienet ihmisenalut, joista toinen nukkuu ihanasti pinnasängyssään ja toinen potkii vimmatusti, kokoajan vaan voimakkaammin ja voimakkaammin.

Ostin myös vähän mammavaatetta. Oli pakko sillä tuntuu etten enää mahdu vanhoihin. Jokapaikasta kiristää ja puristaa. Nautin siitä tunteesta kuitenkin salaa..
Tuo allaoleva paita saa mut jälleen rakastamaan peiliä. Oma isäni sanoi että "Sehän on ihan H:n näköinen" No ehkä siinä on jotain samaa. Viikset? :) Ihania kummatkin.




Kuvasin tänään Pirpanaa kun istuskeli potalla ja karjui. On nyt ottanut tavaksi tehdä toimituksesta vähän äänekkäämmän. Mitään erityistä ei luvassa tuossakaan tallennuksessa, kunhan nyt muuten vaan söpöilee. Pirpanasta on tullut oikea linssilude. Kun näkee että otan kameran esille, jää odottamaan että koska räpsähtää. Sen vuoksi tuossa alussa vaan toljottaa hölmistyneenä. Ihana.




Ei vitsi, ylihuomenna me saadaan avaimet uuteen kotiin. Niin kivaa.

Parasta viikonloppua. Älkää paleltuko! 
Minäpä jatkan odottelemista. Pirpanan isi on tulossa Tampereelta kotiin. Soittamassa olivat.

ilon aiheita

Satuhetki

15.28


Iltaisin on kiva lukea Pave-kirjaa ja vielä kivempaa on jos mummi sitä lukee. Tämä kuva on toissailtana otettu. Niin keskittyneenä pikku tyyppi kuuntelee ja katselee. Perttu Banaanikärpänen on lempparihahmo koska se surisee bzzz kivasti..

Kotona kovasti yritellään totutella pikkuveli-ajatukseen. Se tuntuu niin kutkuttavan ihanalta. Iso yllätys mutta mielettömän ihana sellainen! Nyt se on sitten todistettu että kyllä poikaa odottaessakin voidaan huonosti ja sykkeistä ei voi etukäteen mitään päätellä. Masu mulla on ihan erilainen. Pönöttää tuossa alhaalla kun Pirpana nousi heti aika korkealle :) Kohta saankin jo pikkuhiljaa alkaa haalimaan pienen poitsun vaatteita lastenvaatteiden joukkoon. Niitä mulla ei juurikaan ole sattuneista syistä mutta usein oon kaupassa ihastellut ja harmitellut kun ei oikein ole ketään jolle ostaa.

Pirpana muuttui hetkessä isosiskoksi kun saatiin tuo uutinen kuulla. Voi että miten mahtava sisko hänestä tuolle pienelle poitsulle tuleekaan! <3

Tunnustuksia

23.08

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!



Kiitos Äiti ! 


Minun tunnustukseni menee tälläkertaa:


Doritille kauniista ja mielenkiintoisesta blogista
Puolitielle kivasta ja viihdyttävästä blogista
Solomamanille seesteisestä blogista
Minskulle suloisimmasta blogista
HattaraMasulle aidosta blogista



Sain myös toisen haasteen ja kiitos siitä Puolitielle, jonka jo yläpuolella mainitsinkin:


Palkinnon saajanhan tulee toimia seuraavasti:




1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin. (check)
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi. (will do!)
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille. (we’ll see)

Noniin, sitten ne 7 faktaa:

1. Tahdon tiedottaa ystävilleni: Tupaantuliaiset järjestämme syys-lokakuun vaihteessa kunhan saadaan pikkuveli masun ulkopuolelle ;)

2. Soitan pianoa, poikkihuilua sekä Ukulelella alun Somewhere over the rainbow:sta mennen tullen.

3. Rakastan Twilightin kaltaisia teinihömppäpömppäjuttuja. Vampyyrit on ihQja. 

4. Jalkani koko on 35

5. Pidän erityisen paljon pipoista. Pitäisin aina pipoa päässäni jos se olisi mahdollista ja suotavaa.

6. Rakastan viinejä ( en kuitenkaan liikaa). Tuskin maltan odottaa että poksahdan ja pääsen herkuttelemaan hyvällä punaviinillä sekä juustoilla.

7. Lapsuusaikanani esiinnyin lastenohjelmassa nimeltänsä Veturi, lauleskelin lastenlevyillä sekä esiinnyin musikaalissa nimeltänsä The sound of music. Ne olivat hyviä aikoja ne.



15: sta blogia en millään nyt keksi kun niin vähänaikaa täällä blogistaniassa olen vielä viihtynyt.
Vinkeen äitee :lle lähtee nyt tunnustus täältä sekä myös Ninalle tuhannen koskettavasta blogista.





Odotusaika

Rakenneultrakuulumisia

13.26


Lillistä tulikin LALLI! <3 Ei epäilystäkään sukupuolesta. Itkuhan siinä tulla tupsahti kummaltakin, äidiltä ja isukilta.  Lääkäri ultrasi tosi tarkkaan ja paikalla oli myös 2 kätilöä sekä yksi röntgenhoitaja-opiskelija. Kaikki oli hyvin ja luonnollisesti olo on nyt käsittämättömän onnellinen <3 Pirpanakin saa nyt sitten nautiskella perheen ainoan prinsessan tittelistä täysillä ;)

Mun isäkin on tänään operoitu ja kaikki on hyvin sydänvalvontaosastolla. Tästä päivästä tuli täydellinen!

Muistellaan vielä vuoden takaisia tunnelmia. Tässä Pirpanan rakenneultraposeeraus.


Äidin pienet <3

Mietintää

Ei niin hyvä päivä ollenkaan

22.25

Pikainen päivitys. Luvassa parin päivän kirjoitustauko. Mun perheeni sisällä tapahtui jälleen uusi sairastapaus ja potilas on tälläkertaa mun oma isäni. Mitään hätää hänellä ei ole nyt kun on päässyt sairaalahoitoon mutta tuntuu nyt vaan jotenkin siltä että on hyvä pitää pikku breikki ja keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään, omaan perheeseen sekä läheisiin ihmisiin.

Tätä tunnetta vahvistaa myös eilenillalla mua kovasti järkyttänyt uutinen erään ihmisen poismenosta. Kyse on henkilöstä jota en oikeasti tunne, mutta olen lukenut hänen blogiaan satunnaisesti ja jollain omituisella tavalla musta tuntuu ihan siltä kun tuntisin hänet paremminkin. Tämä ihminen poistui keskuudestamme synnytyksestä aiheutuneiden komplikaatioiden vuoksi ja tästäkin syystä ovat mun ajatukset olleet tänään aika synkät. En osaa sanoin kuvailla tuota tunnetta jonka uutinen sai minussa aikaan. Onnellinen tapahtuma muuttuikin suureksi tragediaksi. Tuo äiti ei koskaan päässyt suukottamaan omaa vauvaansa, jota niin palavasti oli odottanut saapuvaksi elämäänsä. Jo pitkään. Eivät koskaan ehtineet kunnolla tutustua toisiinsa. Järjenvastaista.
Oma tuleva synnytys ja pelko nostaa myös jälleen päätään ja nyt musta tuntuu että tarvitsen entistä kipeämmin ammattilaisten apua pelkopolilla näiden tunteiden käsittelyssä. Ahdistaa suunnattomasti.

Hirveän ristiriitaista kun pienet suloiset tömpsähdykset masussa saakin yhtäkkiä aikaan pelonsekaisia tunteita. Onneksi tunnen itseni jo aika hyvin ja tiedän että viikon päästä tilanne on jo täysin eri. Ja ONNEKSI ylihuomenna on tuo kauan odotettu ultra.

En osaa nyt sanoa mitään järkevää. Menen nukkumaan ja toivon vain että huomisesta tulisi vähän parempi päivä.

Isä olet rakas.
<3

ilon aiheita

Iso harppaus jälleen

22.02

Nyt kyllä tapahtuu paljon isoja juttuja Pirpanan kehityksessä ja oppimisessa. Pienetkin asiat tuntuvat tietysti meidän vanhempien silmissä aimoharppauksilta mutta fiilistelen silti. Tuo mun "pieni" murunen nukahti tosiaan vartissa pinnasänkyyn sen kummempia kitisemättä. Muuta ei tarvinut äiskän tehdä kun ihan vähän laulella unilauluja normaaliin, totuttuun tapaan. Olen ihan super onnellinen mutsi nyt!

On helpottavaa tietää että nukahtaminen ja nukkuminen yöllä onnistuu jo näin hienosti Pirpanalta, sillä kun tämä "Lilli" masusta ulos pullahtaa, on meillä vanhemmilla varmasti hänen kanssaan hetken aikaa hommaa ihan riittävästi öisin. Onneksemme Pirpana ei kovinkaan helposti heräile ääniin. On varmaan jo masussa ollessaan tottunut mm. kiljuvaan ranskanbulldoggiin joten ei sitten masun ulkopuolellakaan enään pienistä hätkähdä.

Ja loppuun tämänpäiväinen pottakuva. Tänäänkin siis kaikki mahdolliset pottaan töräytetty. Fabulous!



ilon aiheita

Aamusella

16.59


Niin, nyt se on sitten varmaa että viimeyö oli viimeinen vaunuissa nukuttu, sillä aamupuurolle herätessä oli tilanne tämä. 

Pirpana on nukahtanut kaikista levollisimmin nyt vaunuihin joten ollaan annettu hänen niissä nukkua toistaiseksi yönsä. Illalla vuorossa jälleen pinnasänkytaistelua. Innolla oikein odotan!
Tänään kaikki pisut ovat tulleet pottaan ja ollaan selvitty  kuivalla vaipalla. Ihan mahtavaa. 

Tuleva viikko on jännitystä pullollaan. Ultra, isin uusi työ alkaa ja saadaan avaimet uuteen kotiin. Kiva viikko!

Nyt hän heräileekin päiväuniltaan. Mentävä on! :)


Kasvua

Viikonloppu ylläri(t)

17.09

Jouluna 2011

Viime jouluna aloitettiin treenit.  Sitten innostus hetkeksi vähän lopahti (vanhemmilta), kunnes tänään vihdoin ja viimein Pirpana päätti töräyttää kakkoset ja ykköset pottaan! Iso tyttö ja ylpeät, ylpeät vanhemmat!
:)

Höpönlöpöä

Ötökät

23.14



Tässäpä lupaamani paljastus Pirpanan 10kk/Ds-päivän lahjoista, jotka mummi ja pappa hälle osti. Nuo torakat varastivat nimittäin Piippiksen sydämen serkkupojan synttäreillä ja siitä inspiroituneena isovanhemmat keksivät käydä moiset paikallisesta Muovista ja Lelusta hakemassa. Ne vaan nyt ovat niin ihmeellisiä ötököitä nuo että niitä kummastellessa saisi hurahtamaan pidemmänkin tovin. Myös karvaisia sisaruksia ne kovasti kiinnostavat.

Olenpas alkanut kutsumaan masussa kasvavaa tyyppiä jostain syystä "Lilliksi". Voi Lilli-parkaa jos pojaksi nyt sitten kuitenkin paljastuu! Lillin tönimiset ja tuuppimiset näkyy jo ihan kunnolla ulospäin ja tänä-aamuna saatiinkin ihastella hänen liikkumistaan monta minuuttia. Vilkas kaveri. Niin oli kyllä Pirpanakin ihan alusta asti. Odotuskuulumisia voisin sen verran täällä jakaa että kerron väsymyksen olevan tällähetkellä kohtalaisen ankaraa. Pari päivää on myös päätä jomotellut ikävästi ja epäilenkin tämän kaiken johtuvan nyt alhaisesta hemoglobiinista. Toivotaan että lisärauta alkaa vaikuttamaan olotilaan parantavasti pikimmiten. Iltaisin tuntuu että poksahdan. Masua kiristää jokapuolelta. En siltikään valita vaan yritän nauttia tästä uuden luomisesta.

Pieni nuhanenä nukkuu nyt jo suht rauhallisesti yöuntaan mutta rohinaa sängystä kuuluu edelleen. Selvästi flunssa tekee tuloaan ja olenkin tänään saanut olla vähänväliä pyyhkimässä pientä nessua. Kuumettakin tuossa jo mittailin kun tuntui lämpöiseltä mutta toistaiseksi ollaan pysytty 37:n alapuolella. 36,9 oli tuo viimeisin lukema. Toivotaan ettei nouse siitä enää.

Tänään ollaan opittu "heittämään femmat". Ylpeä on tyty uudesta taidostaan! 

Kivaa viikonloppua!

ilon aiheita

Uusi alku

21.56



Siinä se on. Nyt meillä on ensimmäinen oma asunto. Pirpanaa odottaa siellä ensimmäinen oma huone, kukkatapetit sekä oranssit seinät. Äitiä ja isiä siellä odottaa remppahommat. Isi odottaa taloyhtiön tenniskenttää sekä uima-allasta. Äiti myös vähän. Eniten äiti odottaa uutta alkua. Omaa pihaa ja kesää. Sitä kun saa kutsua isovanhempia, muuta perhettä sekä ystäviä kylään. Tiettyä haikeutta myös tunnen. Tulee ikävä tätä nykyistä eloa. Paljon.

Taas extraperhosia masussa sen yhden lisäksi.
Ensiviikolla saadaan avaimet. Jotain muuta mukavaa saadaan myös mutta siitä sitten myöhemmin.

Juhlat

Kesää odotellessa

22.01




 Mulla oli vähän vaikeuksia valita että minkä näistä kuvista laitan blogiin ja näinhän tässä sitten kävi!

Meidän aurinkoinen päivänsankari on ottanut tänään kaiken hyödyn irti saamastaan huomiosta. Lahjankin sai mummilta ja papalta. Siitä sitten seuraavassa päivityksessä lisää.

Huomenna ostetaan oma koti.

Lämmin kiitos jokaiselle, joka on tänään vastannut eiliseen haasteeseen <3 

En mä osaa kirjoittaa nyt mitään. Mä vaan hymyilen täällä. Toivottavasti näiden kuvien myötä saadaan Pirpanan kanssa joku muukin hymyilemään.









Downin syndrooma

21.03.2012

23.19



Muutama minuutti ennakkoon mutta menköön, Hyvää Kansainvälistä Downin syndrooma-päivää kaikille ja onnea rakas Pirpana 10 kk! Olenkohan aikaisemmin täällä jo kertonut miksi juuri 21.3 on extrakromosomi-ihanuuksien juhlapäivä? No, kerron nyt vielä uudestaan jos niin on päässyt tapahtumaan. 

Downin syndroomahan johtuu kromosomin 21 virheellisestä määrästä, kahden sijasta niitä on kolme. Siksi päivämäärä 21.3. Kuinka ollakkaan että myös meidän Pirpana syntyi 21.päivä, tosin vasta toukokuussa mutta kuitenkin.
Downin oireyhtymään liittyy paljon turhia sekä vääriä ennakkoluuloja ja tämän blogini myötä olen itse äitinä pyrkinyt muuttamaan juuri noita vääriä uskomuksia oikeampaan suuntaan. Aika hassua muuten, että vielä 30 vuotta sitten oli ihan normaalia ajatella että " Vain huonot äidit saavat kehitysvammaisia lapsia" tai että kehitysvammainen lapsi on "synnin palkka".

No kuitenkin, tärkeää mulle on ollut saada kertoa että meidän perhe on aivan tavallinen, onnellinen tiimi vaikkakin esikoinen hieman spessu onkin. Parasta palautetta mulle ovat olleet ne sähköpostit ja viestit joita raskaana olevat naiset ovat kirjoitelleet. On upeaa tietää että olen onnistunut tavoitteessani ja saanut omalta osaltani vaikuttaa siihen ettei Downin syndrooma olekaan välttämättä niin suuri mörkö näille ihmisille mitä se ehkä aikaisemmin on saattanut olla.

Kuluneen vuoden aikana olen ollut äärimmäisen onnellinen huomatessani minkälaisia reaktioita Pirpanan extrakromosomi on saanut ihmisissä aikaan. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ovat nuo reaktiot olleet aivan mahtavan ihania. On hienoa hoksata että ihmisiä kiinnostaa ja että he uskaltavat kysyä. Mielelläni kerron. Pirpana ihastuttaa ja se tietysti on myös tuntunut äidistä hyvältä. On ollut niin helpon tuntuista tämä meidän yhteinen, erityinen alkutaival ja siitä saan kiittää ihmisiä ympärilläni sekä tietysti maailman mahtavinta pikku Pirpanaa. Hän kun on tätä nykyä enemmän kun puolet minusta.

Itse olen tutustunut aivan upeisiin ihmisiin kera yhden ylimääräisen kromosomin
sekä tietysti heidän omaisiinsa. Olen monta kertaa miettinyt mielessäni että meillä "taviksilla" on ihan hirveästi positiivista opittavaa näiltä mahtavilta tyypeiltä. Viimeksi sunnuntaina sain tuon aitouden itse hyvin selkeästi tuntea. Liikutuksen partaalle ajoivat ne lukuisat pusut ja silitykset joita Pirpana sai osakseen hieman vanhemmilta tovereiltaan. Niin spontaania ja rehellistä. Siltä musta tuntui.
Lasten vanhemmissa aistin kaikissa jotain samankaltaisuutta. Tietynlainen yhteenkuuluvaisuuden tunne on sanomattakin selvää mutta jotain toisenlaisiakin jälkiä nämä meidän extrakromosomimuruset meihin vanhempiin jättää ja se näkyy ulospäin. Hyvällä tavalla. Ehkä 30 vuotta sitten saatettiin ajatella tuostakin asiasta toisin.

Jokainen vanhempi tietysti toivoo että oma lapsi saisi syntyä sekä kasvaa terveenä. Aina niin ei kuitenkaan käy ja niinkun sanoin, mulle on tärkeää että saan kirjoitusteni avulla kertoa lukijoille sen, että kehitysvammasta huolimatta Pirpana on onnellinen, iloinen lapsi ja meille vanhemmille kaikista suurin timantti maailmassa.

Kun mun omat lapset vähän kasvaa, aion itse osallistua Best buddies- toimintaan ja haastan nyt lukijanikin mukaan samaan ;) Vaihtoehtoisesti haastan 21.3 kunniaksi lukijat jakamaan tietoutta Downin oireyhtymästä vaikkapa sähköpostitse tai facebookissa. 

Aurinkoista tulevaa päivää kaikille! :)




Koiruudet

Kamut

21.42



Isi sai tänään tallennettua Pirpanasta ja Lyyli-koirasta tämän kaverikuvan, joka tietysti oli ihan pakko tulla tännekkin tuomaan näytille. Utelias ranskanbulldoggi on Pirpanan kotiintulosta asti ollut ihan hirveän kiinnostunut vauvasta ja nyt kun Piippis on kasvanut jo vähän niin uskalletaan päästää koiruutta pikkuisen tyttöä nuuskuttamaan. Pirpana myös on kiinnostunut bulldogista ja nykyään tuo meidän isompi karvapallero Taiga, jääkin usein Lyylin varjoon. Katseellaan Piippis seurailee paljon mieluummin tuota pientä mustaa ikiliikkujaa kun rauhallista möhlömuuttia. Ihan ymmärrettävää toisaalta. Ihania nuo meidän  karvakorvat kyllä ovat. Niin lempeästi uusinta perheenjäsentä katselevat ja pusuja jakelevat aina kun siihen vaan mahdollisuus suodaan.

Pirpana nukkuu jo yöuntansa ja äiti keskittyy seuraavaksi jälleen remppajuttujen suunnittelemiseen. Viimeyö oli pitkästä-aikaa huono. Valitettavasti. Heräiltiin monta monta kertaa ja jokakerta oli tyttö selästä aivan litimärkä vaikka kaikin tavoin yritin tilannetta helpottaa. Pirpana on erityisen kova hikoilemaan, ollut syntymästään asti. Aamuyöllä tilanne sitten vähän rauhoittui ja nukuttiin 3 tuntia putkeen. Nyt osaa taas arvostaa näitä "normaaleja" öitä, jolloin herätyksiä on vaan kaksi. Onneksi meillä nukutaan pitkiä ja säännöllisiä päiväunia tätä nykyä ja silloin äitikin saa levähtää. Kun vaan osaisi, joskus se nimittäin on tosi tosi vaikeaa. Kun mieli tekisi puuhastella niin paljon muitakin juttuja.

"Pikkusiskon" liikkeet tuntuu jo ulospäin. Iltaisin kun makaan selälläni niin pienet "tuuppimiset" on helppo tuntea kädellä. Uskomatonta. Edelleen siellä on joku kasvamassa?!
;)

Ensiviikolla sitten vihdoin ultrataan ja ollaan taas vähän tietoisempia tulevasta. En tiedä kumpi mua jännittää enemmän, vauvan sukupuoli vaiko se että tuleeko ilmi jotain yllättävää, ei "normaalia"? Kaikenlaiset ajatukset pyörii varsinkin iltaisin päänupissa. Onneksi en osaa ihan kunnolla näistä stressiä ottaa. Onhan meidän elämä yhä superkivaa vaikkakin edellisen odotuksen seurauksena pikku ylläreitä ilmaantuikin. Kaikki menee omalla painollaan. Elämä vie eteenpäin ja asioihin sopeutuu. Niin se vaan on. Ja yhtäkkiä tajuaa että näin näiden asioiden vaan kuului mennäkkin. Ja että meidän elämässä on nyt enemmän rakkautta sekä onnenhetkiä kun koskaan aikaisemmin on ollutkaan.

ilon aiheita

13.15


Vaikka ulkona sataakin lunta jälleen ja kevät viipyy, meillä täällä sisätiloissa ollaan jo aivan kesätunnelmissa kun uusi ukulele ja Israel Kamakawiwo'ole soi. Kaikki on hyvin nyt.

Downiaiset

21.3 Pre-Party

22.05

Tänään juhlittiin Tikkurilassa kansainvälistä Downin syndrooma-päivää vähän ennakkoon, sillä virallisestihan tuota päivää vietetään vasta 21.3  eli tulevana keskiviikkona. Paikanpäällä juhlahumussa oli mukavasti väkeä ja saatiin nauttia vallan live musiikistakin kun esiintymässä tilaisuudessa piipahti Janus Hanski. Eräs nuori herrasmies haki tätä mammaa tanssimaan ja olin aivan häkeltyä saamastani huomiosta! Pusunkin sain poskelle joten ihan syystäkin saa H olla vähän huolissaan nyt ;)

Pirpana väsähti aika pian ja katsottiinkin siinä sitten parhaaksi lähteä nukkumahommiin ennen suurempaa mekkalaa. Siitäkin huolimatta ehdittiin juhlistaa tuota tulevaa tärkeää päivää ihan mukavan aikaa ja oli taas kovasti hyvä olla vertaisten seurassa. Lapset tekivät päivästä niin paljon paremman ja fiilis oli kaikinpuolin onnekas kotiin lähdettyä. Kultakimpaletta kannoin jälleen sylissäni. Ihania murusia jokaikinen! 



Tämän vuoden virallisessa 21.3 videossa on ensimmäistä kertaa mukana meillekkin jo entuudestaan tuttu suomalais-söpöliini. Suosittelen siis katsomaan.

Tulevalla viikolla edessä onkin virallisten papereiden täyttelemistä sekä asuntokauppojen loppuun viemistä. Sitten vaan odotellaan että saadaan avaimet ensimmäiseen omaan kotiin ja päästään aloittamaan remppahommat. Sen verran olen jo edennyt suunnitelmissani, että laminaatin väri on päätetty. Toista puoliskoani yritän vielä lämmitellä ajatukseen valkoisesta lattiasta mutta uskoisin että onnistun siinä kyllä. Jää nähtäväksi.

Isi

Synttärilahja

22.03



Pirpanan isi ja hänen uusi Ukulelensa. Lahja oli erittäin mieluinen ja mikä parasta, myös vaimo sekä pikkuinen tytär tykkää tuosta lelusta! Allekirjoittanut aikoo myös oppia soittamaan tuolla pienellä kaunottarella.

Elokuvissa

Tänään pohdiskeltua

12.34

Kansainvälinen Downin syndrooma-päivä lähestyy ja tuntuu että nyt viimeaikoina olen jakanut ahkerasti facebook-sivuillani (ja tietysti täällä blogissa) tietoa aiheesta. Ylipäätänsäkkin siis julkaissut paljon ajankohtaisia youtube klippejä ynnämuita. Tänään mietiskelin kun yhden uutisen taas sivuilleni laitoin että kuinkakohan paljon ärsytän porukkaa jatkuvalla DS-valistuksellani? Kuitenkin tulin siihen lopputulokseen että aihe on mulle niin rakas ja koen ihan hirvittävän tärkeäksi jakaa tietouttaa siitä eteenpäin, että turha kai tuollaisia on miettiä liikaa. Kyllähän sosiaalisissa medioissa voi poistaa tai piilottaa tietyt henkilöt jos päivitykset ketuttaa ja tiedän erään henkilön niin tehneenkin mun kohdallani. Ja tiedän myös sen että näitä henkilöitä on varmasti enemmänkin mutta ehkä se kertoo vaan siitä että meidän ajatusmaailmat ei kohtaa alkuunkaan ja näinollen onkin parempi että sitten tekevät nämä omat ratkaisunsa. 

Tässäpä vielä  tuo surullinen tyhmä uutinen jonka tänään tovereilleni fb:ssä jaoin. Kauhian paha olo tulee tuosta ja 9 kymmenestä järkytti. Sitä kun itse mietiskelee joka päivä ja monta kertaa että mitä mun elämä olisi ilman tuota rimpsessaa. Niin paljon hän antaa meille. Pelkkää hyvää vain!

Mitään muuta sanottavaa mulla ei oikeastaan tällähetkellä olekkaan :) Paitsi että huomenna juhlistetaan Pirpanan isin synttäreitä. Paketoitiin eilen tirpan kanssa lahja ja askarreltiin joku kortin tapainen. Mielestäni onnistuin lahjan valinnassa tänävuonna erityisen hyvin mutta vielä en voi sitä luonnollisesti täällä paljastaa. Jos ei sankari tykkää niin minä ainakin tykkään. Lahjaan sisältyy siis myös samalla pieni haaste! 

Eilinen Drive leffa oli pettymys mulle. Ryan Gosling oli elokuvan parasta antia. Aika paljon tunnistettavia elementtejä Tarantinon elokuvien kanssa eli siis toisinsanoen aika selkeästi kuvattua väkivaltaa. Liian heviä tällähetkellä mun niin ihanan autuaaseen ja herkkään olotilaan ;)

Pirpana

Torstai päivä

22.15

Tänään on äidin ja isin leffailta mutta ennen sitä piti kuitenkin tulla piipahtamaan täällä bloginkin puolella. Laitoin vauvaöljyä Pirpanan päänahkaan ja ehkä liioittelin hieman, sillä sitä ei sitten meinannut saada millään enää hiuksista pois, ei edes pesemällä. No, tänään oltiinkin koko loppupäivä aivan hiukset pystyssä ja kuvankin otin tuosta hassusta tyypistä. Pirpana on oppinut irvistämään ja tekeekin sitä nyt jatkuvasti niinkun otoksesta näkyy.


Piipahdettiin Helsingissä kun heitettiin mummi ja pappa ruotsinlaivaan. Pirpanan reissu sujui nukkumisen merkeissä niinkuin nyt yleensäkkin automatkat aina. Hyvä niin.

Kirjoittamisesta ei nyt meinaa tulla mitään kun intouduin katsomaan tuota uutta Iholla-sarjaa. Koukuttavaa kerrassaan.

Drive saa nyt siis vielä hetken odottaa.

Söpöilyä

Täydellisille

18.33



Vertaistukiryhmän sivuille oli ilmestynyt tällainen ihanuus. Tunteet nousivatkin jälleen pintaan kun palasin muistoissani Pirpanan syntymän aikoihin, jolloin eräs tuttava pisti mun fb-sivuille tämän Bruno Marsin alkuperäisen version. Hänestäkin oli juuri tullut äiti ja viestinä yläpuolella luki "Meidän täydellisille tytöille". Silloin tirahti pari onnellista kyyneltä.

<3

Kehityn

Onnelliset, leppoisat ruokailuhetket

21.42

Not. Otsikko sarkastinen. En tiedä mitä on tapahtunut mutta jotain on, sillä meidän soseruokailu on tällähetkellä ihan hirveetä showta ja sotkemista! Jopa puuron kanssa temppuillaan, varsinkin aamuisin. Maidot ja vellit menee onneksi normaaliin tapaan ihan näppärästi nassuun. Pappa on kaikista paras saamaan huomion itselleen jolloin Piippis syö vähän niinkuin puolivahingossa, mutta auta armias jos ei ole syöttäjällä ketään apuria niin touhu on toivotonta. Tänään myös isin kitaransoitto todettiin hyväksi keinoksi saada kasvissosekeitot maistumaan. Hohhoijaa, toivottavasti tämä on väliaikaista! Asiaa ei helpota jatkuva pörinä ja pärinä, jota öisinkin täytyy harrastaa vaikka tyttö on aivan syvällä unimaailmassaan. Joo kuullostaa sekä näyttää varmaan huvittavalta ulkopuolisen silmissä mutta täytyy sanoa että pari kertaa on äipällä ärräpäät lennelleet jo. No, usein kyllä naurattaakin.

Piippiksen lemppari-asento lattiatasolla on tällähetkellä tuo kuvassa näkyvä, breakdance-tyyppinen "kädet haarukkaan, jalat kattoon"-asento. Tuossa kuvassa ilmeisesti myös pörrätään suun asennosta päätellen. Kivaa kun typsy viihtyy jo itsekseen matolla pitkiäkin aikoja, toisin kuin vaikkapa kuukausi sitten vielä oli. Touhuilee omia juttujaan ja tekee motoriikan kehittymisen kannalta maan mainioita jumppaliikkeitä. Tänään sain kuvattua kännykkäkameralla pikku klipinkin jossa nostaa hienosti ylävartalon ensimmäistä kertaa suorille käsille, mutta mun täytyy editoida sitä klippiä hieman ja just nyt olen aivan liian laiska tekemään yhtään mitään ylimääräistä.

Ja niin, otin myös ensimmäisen kuvan kasvavasta masusta, tuosta Piippiksen tulevasta "pikkusiskosta". Viimeaikoina tyttöfiilis on ollut todella voimakas ja jännä nähdä parin viikon päästä että onko tuo fiilis ollut aivan tuulesta temmattu. Voihan olla, että se johtuu siitä kun mulla on yksi tyttöraskaus niin tuoreessa muistissa että sieltä jostain syövereistä vanhat tuntemukset kumpuaa taas pintaan. Näköjään enemmistö blogini lukijoistakin on samoilla linjoilla mun kanssa ;) On tää vaan niin jännittävää. Kaikkein upeinta olisi, kun kykenisin vaan olla kyselemättä ja jaksaisin odottaa vauvan syntymään. Mutta en pysty. Melkeinpä voisin tunnustaa olevani jo kovinkin malttamaton...



Siinä se pönöttää. Raskausviikolla 19.

Höpönlöpöä

Viiton ja viserrän

21.42

 Noniin, nyt olisikin sitten aika aloittaa meidänkin perheessä tukiviittomien harjoittelu. Saatiin kansiot eräältä avuliaalta vertaiselta tästä ihan läheltä, hän kun ei enää niitä tarvitse. Paksuja ovat opukset! Vähän selailinkin viittomia ja aika huonosti vielä toistaiseksi jäi päähän yhtään mitään. "Äiti", "isi", "perhonen", "mummo", "pappa" ja "mehu" onnistuu jo.  Ainiin ja "muurahainen".

Mä olin alkuun aika skeptinen noiden tukiviittomien suhteen, mutta käsittääkseni se nyt kuitenkin on jo niin tutkittu juttu että niitä kannattaa käyttää ja siispä tästä syystä mekin tullaan niin tekemään. Kaikkein yleisimmät viittomat varmasti ainakin kannattaa ottaa mukaan arkeen tukemaan puheen kehitystä. "Rakas", "Äiti", "Isi" jne. ;)

Paljonhan tuo meidän tyttö jo "höpöttelee" omalla tavallaan ja toivonkin vain, että tuo innostus nyt jaksaisi pysyä. Ehkä jossainvaiheessa sieltä sitten putkahtaa ihan oikeitakin sanoja mutta tuskinpa vielä vähään aikaan. Kaikki ajallaan. Hyvinhän me pärjätään näinkin. Pirpana kyllä osaa tehdä selväksi jos jotain haluaa. Kun valitus alkaa niin silloin me vanhemmat tiedetään että vaihtoehtoja on tasan 5. Joko nälkä, jano, väsy, kakkahätä tai sitten se haluaa vaan että äiti jatkaa laulamista. Tällähetkellä hämähämähäkki on kaikista paras. Varsinkin kun viitotaan mukana ja erityisesti kohta "tuli sade rankka, hämähäkin vei" jaksaa jännittää kauhiasti.

No mutta, tästä päivästä sen verran vielä, että piipahdettiin alkuillasta mun työpaikalla koko perheen voimin kun käväisin vähän tienaamassa "ylimääräistä". Sille kun näemmä on tulossa tarvetta nyt lähiaikoina. Remppa tulee keventämään lompakkoa ihan mukavasti, uskoisin ainakin niin. Oli piristävää käydä tutun työpöydän äärellä pitkästäaikaa. Ja olipahan siistissä kunnossa verrattuna siihen mitä se on yleensä kun minä siellä puuhastelen! Jokunen tovihan tässä menee vielä ennen kun pääsen työpaikalle ihan kokopäiväisesti, sattuneista syistä ja ihan kiva niin. Nyt mä nautin tästä elämäntilanteesta täysillä! Seuraavaksi surffaan vielä parit sisustusblogit ja sitten nukkumaan.

Loppufiilistelyt. Kivaa kun ollaan koko perhe yhdessä tämä tuleva viikko. H lomilla. Katsotaan mitä jännää keksitäänkään!

Huonona.

21.54

Mua sattui tänään. Tuli ihan hirvittävän paha mieli Pirpanan vuoksi. Tajusin että on opittava vaan kestämään ja mun täytyy äitinä kovettua vielä ihan hirveästi. En pui tätä asiaa nyt enempää vaan yritän ajatella iloisia sekä onnellisia asioita. Niitä asioita, joita meille tapahtui esimerkiksi viimeviikolla. Asuntokaupat, H:n uusi työpaikka, Pirpanan onnelliset hymyt , auringonpaiste keväisellä taivaalla, monen tunnin pituinen juttutuokio kera karjalanpiirakoiden rakkaan ystävän kanssa sekä pikkuystävän tomerat potkut alavatsalla. Allaoleva teksti voimaannuttaa mua myös tänäiltana..

Musajuttuja

Yhteensattumia jälleen.

22.23

Iho kananlihalla ja hymy huulilla. Tuttu ihminen julkaisi facebook sivuillaan äsken musiikkivideon, joka toi mieleeni suloisia muistoja mun ja H:n alkutaipaleelta 4,5 vuoden takaa. Oltiin vastarakastuneita ja nukahdettiin harva se yö juuri tuon albumin soidessa hiljaa taustalla. Sigur ros on ollut "meidän bändi" siis ihan alusta asti. Arvatkaa mitä tunsin kun äsken ensimmäisen kerran näin tämän musiikkivideon?


Mistä näitä mahtavia yhteensattumia oikein tipahtelee?! Elämä on suuri mysteeri.

ilon aiheita

Uusi pipo

20.47



Kävin tänään hakemassa Pirpanan uudet vaatteet postista. Pipo teki tytystä oikein namun eli se oli just eikä melkein sopiva. Kuvan laatu huono mutta menköön. Housut olivatkin sitten valitettavasti puolestaan vähän pettymys. Hienot ne ovat kyllä mutta niin kovin isot vaikka kokoa 62/68. Silti vyötäröstä tosi tiukat varsinkin kun meidän pimulla on nuita makkaroita. Saas nähdä jääkö käyttämättä. Harmi jos näin on. Maksoivat kuitenkin kohtalaisen paljon vauvan housuiksi.


Pirpana sai tänään viettää oikein laatuaikaa isin ja papan kanssa sillävälin kun äiti ruokki kulttuurin-nälkäänsä Keuda-talossa Taidepäiväkoti Konstin vuotuista musiikkiteatteriproduktiota ihastellessaan. Muutama päivä sitten hehkutin tuota Pave ja ötökkäystävät-kirjaa ja tämänpäiväinen esitys siis oli rakennettu tuon samaisen tarinan pohjalta. Aivan huikean ihana oli se! Visuaalisesti todella silmiä hivelevä ja tietysti lapset kaikessa aitoudessaan kruunasivat hauskan stoorin. Nautin isosti. Ensivuonna Piippis pääseekin sitten jo äidin mukaan! 



Huomenna on hulinapäivä. Yhdet synttärikekkalot, kyläilyä Tuusulan mummulassa ja töihin pitäisi myös ehtiä vielä vähän laskuttelemaan. Nyt jos olisin fiksu niin menisin nukkumaan vaan kun olisi niin kiva vielä vähän valvoakkin. Ehkäpä nautin kupillisen Earl greytä aivan rauhassa ja otan aikani. Se tuntuu oikealta.

Laitanpa tuohon loppuun vielä yhden biisin jonka tämänpäiväisestä esityksestä ilokseni bongasin. Onnellinen laulu on se.

Niin ja onnellisuudesta tulikin vielä mieleeni että H sai hakemansa työpaikan. Uutinen tavoitti meidät eilenillalla ja todettiin että elämä kohtelee nyt aika kivasti..


Pirpana

Herkkänä.

22.19



Tänäiltana kun syötin iltavelliä mun pienelle ihmiselle, tunsin itseni pitkästäaikaa aivan uskomattoman haavoittuvaiseksi. Mistä tämä kaikki rakkaus kumpuaa? Miksi se rakkaus pelottaa joskus niin valtavasti? Kun katsoin tuota pientä tyttöä joka niin suloisen rauhallisesti nukahti yöunosille, tunsin aivan valtavaa menettämisen pelkoa vaikka mitään oikeaa syytä siihen ei ole. Äitinä oleminen on välillä hämmentävää.

Tänäiltana kiitin taas sitä jotain suurta tuntematonta, joka tuon tytön meidän syliimme suvaitsi lahjoittaa..

ilon aiheita

Kylvyssä

21.51




 Vaikka meidän perheessä onkin nyt selvästi vähän jänskätty asuntokauppojen etenemistä muutaman päivän ajan, tuo kaikista pienin on saanut onneksi edes välillä ajatukset muualle eikä stressi ole päässyt kasvamaan ylivoimaisen suureksi. Sen verran voinen tässä jo paljastaa että nyt näyttää aika hyvältä ja että pikkuhiljaa voidaan alkaa hengittelemään rauhallisemmin. Näillä näkymin siis meidän perheen osalta Keravan maisemat vaihtuu Järvenpäähän ja päästään muuttamaan ensimmäiseen ihan omaan kotiin. Edessä on kylläkin kohtalaisen kattavat pintarempat eli lattiat laitetaan uusiksi ja myös melkein kaikki seinät tapetoidaan/maalataan. Onpahan tiedossa pientä arjen puuhastelua. Sormet syyhyten jo ihan odotan! Iltaisin nukkumaan mennessä sisustankin jo tohinalla uutta kotia, mietin laminaattien/maalien/tapettien väriä sekä siivoan, istutan kukkia ja sen sellaista. Yöunet ovatkin jääneet nyt vähän lyhyemmiksi kun normaalisti ja se tuntuu sekä näkyy kropassa. Tänään oon ollut aivan finaalissa mutta onneksi auttavia käsiä on ollut  ojossa ja siitä iso kiitos.

Vaikka nyt vaihdetaankin kaupunkia niin onneksi Pirpanan isovanhemmat ovat kaikki 4 kappaletta siltikin ihan lähellä! Eipähän heilläkään ikävä pääse kasvamaan liian suureksi, yhtälailla kun meilläkään. Kesällähän nuo välimatkat vaikka pyöräilee jos niikseen tulee.

Olenpas muuten tänään ehtinyt jo miettiä sitäkin, että voisinkohan mahdollisesti jatkaa neuvolakäyntejä täällä Keravalla vaikka muutankin toiseen kaupunkiin? Olisi mukavaa jos samat ihmiset hoitaisivat Pirpanan ja mun asioita jatkossakin. Tuntevat meidät niin hyvin jo.  Täytyy tiedustella asiaa kun kaupat lyödään virallisesti lukkoon eli hyvin pian.

Vitsit miten paljon asiat voi muuttua pienessä ajassa. Viime lauantaina bongattiin näyttö, sunnuntaina käytiin siellä ja yhtäkkiä yllätettiin itsemme tarjousta tekemässä. Sitten pankkiin ja tässä sitä nyt ollaan! Kyllä se vain meille passaa :)


Toivottavasti jokainen blogini naislukija on tänään saanut tuntea olevansa arvostettu, rakastettu, tärkeä. Haluankin nyt tähän loppuun toivottaa kaikille oikein hyvää Naistenpäivän iltaa! Kyllä me vaan ollaan upeita!

Tähän loppuun vielä runo mahti runonaiselta, joka on pysynyt kestosuosikkina vuodesta toiseen ja tulee ilmeisesti pysymään vielä pitkään:


"Nukkumaan käydessä ajattelen.
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun."

-Eeva Kilpi





Downin syndrooma

Liikutuin

23.16


Olishan se kiva jos ihmiset eivät käyttäisi tuota v-sanaa väärin. Itse olen nyt Pirpanan syntymän jälkeen kiinnittänyt huomiota siihen, että varsinkin nuoriso syyllistyy tuon sanan väärinkäyttöön harmillisen usein. Niin kai tein itsekkin aikanaan. Enää en.
Ihana video.
<3

ilon aiheita

05.03.2012

22.45








Meidän pimua on tänään lahjottu isosti ja nyt haluankin vielä tätä kautta kiittää jokaista onnittelijaa sekä muistanutta! Posti toi aamusella aivan ihanan suloisen kortin, jonka Tuusulan mummu oli itse tehnyt. Hihiteltiin riemusta kun tajuttiin että vauvatarra kortin kannessa muistuttaa aivan täydellisesti Pirpanaa, eikö?! Kukkasetkin päässä!

Haluankin nyt kiittää lähettäjää erityisen kivasta ylläristä! Mahtavaa että Lailan lähipiirissä on tällaisia lahjakkuksia ja toivotaan että se on periytyvää :) Aina on kiva odottaa mummun kortteja sillä jokainen on täysin uniikki ja ainutlaatuinen.







Toinen lahjakkuus piipahti sitten illansuussa tuomassa paketin Pirpanalle ja sieltä paketista täytyy nyt erityisesti nostaa yksi hyvyys lukijoidenkin tietoisuuteen. Nyt mainostan ihan rehellisesti, sillä kyseessä on mun kummitätini tuotos. En tiennyt tällaisesta projektista ollenkaan ennen tätä päivää ja yllätys oli melkoinen. Hän on yksin kuvittanut ja kirjoittanut yhdessä työkaverinsa kanssa lastenkirjan nimeltänsä "Pave ja ötökkäystävät". Aivan ihania kuvia tuossa teoksessa onpi ja Pirpanakin tykkäsi heti alkuunsa niinkun kuvastakin voi todeta. Tätä kirjaa saa tilattua Suomalaisesta kirjakaupasta ja Keravalla sitä myy Tyykipuoti sekä Vekaravintti lastentarvikeliike. Minun kautta sitä voi myös tilata. Itsehän olen aina ollut vähän lastenkirjoihin hurahtanut ja viimeksi tilasinkin ihan omaksi ilokseni mm. Kuka lohduttaisi Nyytiä? sekä Pikku Prinssin. Ne kun nyt vaan yksinkertaisesti kuuluu jokaisen lapsenmielisen kirjahyllyyn. Seuraavaksi tulossa Pikku toukka paksulainen sekä Hassut hurjat hirviöt. Ylpeänä laitan tämän "kumpparin" hienon teoksen muiden kirjojen joukkoon! Kiitos A!




Kiva päivä takanapäin. Huomenillalla tiedetään että onko tuo Järvenpään asunto meidän alkaen 1. huhtikuuta 2012. Hetkenaikaa täytyy vielä jännittää. Masussa tällähetkellä yhden perhosen lisäksi muutama toinenkin kutittelija. 

Ja niin, Piippis osasi tänään potkaista "Mersun" pari kertaa liikenteeseen. Oli itse ihan ihmeissään ja seuraavalla kauppareissulla täytyykin tytölle ostaa kunnon tarrasukat jotta potkuttelu sujuisi jatkossa paremmin. Vielä yksi kuva.





10.34


Aurinko paistaa meidän aurinkoisen nimipäivänä. Kevät! <3

Iltarutiinit

Sähkökatkosta pidellessä

8.56

Eilen pieni ihanainen sai valvoa vähän pidempään, sillä illalla koko kylä pimeni ja sähköt olivat poissa  mooonta tuntia. Onneksi yöllä sähköt tulivatkin sitten takaisin ja saatiin maito lämpimäksi perinteisellä tyylillä.
Oli kaikesta huolimatta tunnelmallista ja ihanaa..




Me vanhemmat tehtiin eilen jotain ennenkuulumatonta. Tarjous omasta asunnosta. Nyt sitten vaan jännitellään. Jos me saadaan tuo asunto, on edessä kaupungin vaihdos. Meistä tulee ehkä Järvenpääläisiä..

Tosi jännittävää! Saas nähdä päästäänkö pian remppahommiin!
Taas tapahtuu paljon kivoja juttuja.


Downin syndrooma

Huonoja uutisia

22.17

Perjantai-päivä alkoi huonosti tällä typerällä uutisella jonka tapani mukaan heti aamulla Ilta-Sanomien sivuilta lukaisin. Lienee varmaan sanomattakin selvää että tämä kolahti meikäläiseen ja kovasti. Tuntui siltä, että nämä "etiikan asiantuntijat" ikäänkuin kyseenalaistavat tällä tutkimuksella mun tyttäreni ihmisyyttä. Mun tyttäreni ei pitäisi olla täällä niinkö? Parempi kaikille että olisi eliminoitu mahdollisimman pian meidän yhteiskuntaa rasittamasta? Huh. On ehkä parempi etten tätä asiaa enempää pohdi, sillä mä ihan oikeasti alan voimaan huonosti. Pala nousee kurkkuun ja oksettaa.

Totuus nyt on vaan se, että tuon meidän kehitysvammaisen, niin suloisen ja onnellisen tytön myötä saatiin jotain sellaista elämään, mitä ilman en enää haluaisi elää ja olla. Enkä osaisikaan. Mun tyttäreni ei ole mulle taakka! Yhteiskunnan kannalta mä haluan ajatella asiaa niin, että jonainpäivänä Piippis löytää itselleen työpaikan jossa viihtyy ja näinollen tekee työtä siinä missä kuka tahansa muukin meistä. Tänäpäivänä se on ihan mahdollista ja kyllä nämä "asiantuntijat" sen myös varmasti tietävät.

Mä en saa tästä aiheesta nyt järkevää tekstiä aikaiseksi sillä niin pöyristynyt olen. Kuka ylipäätänsä voisi ikinä ja koskaan antaa surmata oman lapsensa?! Entä mitä sitten kun alkushokissa olevat väsyneet äidit antaisivatkin luvan moiseen, mutta alkaisivat katumaan päätöstään, liian myöhään? Sitten hoidettaisiin mielenterveydeltään järkkyneitä äitejä ja taakka se on sekin.

Miksi mä edes käytin aikaani nyt tähän?

Mennään vähän iloisempiin aiheisiin. Nyt alkaa viikonloppu ja sehän tarkoittaa, että tämä äiti saa nukkua enemmän öisin kun normaalisti. Eli se on ihan parasta ja mahtavaa. Huomenna Pirpana jää mummille ja papalle hoitoon kun me vanhukset lähdetään vähän juhlimaan mun rakkaan ystäväni kolmekymppisiä  kakskymppisiä. Tämä mamma skoolaa jo aikaisemmin hehkuttamallani Lehti-kuohujuomalla ja yrittää pysyä hereillä edes puoleenyöhön :)

Oltiin shoppaamassa ja Pirpana käytti ajan omaksi hyödykseen. Nukkumiseen. Tuossa kuvassa vasta pilkitään mutta uni tuli hyvin pian tämän otoksen ottamisen jälkeen. Äidin ja isin pikku nukke <3


Kivaa viikonloppua!

Downin syndrooma

Postia Rinnekodista

14.15

Vihdoin saatiin lääkärin ja fysioterapeutin lausunnot postissa! Pähkinänkuoressa todettakoon siis että Pirpana on motorisesti kehityksessä ikätasoaan jäljessä ja lievää hypotoniaa on havaittavissa. Sen sijaan sosiaaliset taidot ovat hyvin kehittyneet ja esimerkiksi ääntelyä tapahtuu jo mukavasti. "L tulee hyvin katsekontaktiin, ääntelyä ja jokeltelua kuullaan." 

Tuo kuntoutussuunnitelmakäynti tapahtui Pirpanan ollessa 8 kk ja silloinhan hää oli vielä hyvin flegmaattinen liikkumaan. Niinkun olenkin tässä viimeaikoina todennut, kuukauden sisällä on tapahtunut ihan hirveästi kehitystä parempaan suuntaan ja siinä mielessä esim kohdat :  "Hän ei osaa kääntyä, ryömiä eikä viihdy vatsallaan" , eivät enää pidä paikkaansa. Myöskin kohta "Nesteitä hän juo, muttei kovin hyvin" on tällähetkellä jo vanhentunutta tietoa.  Tuolloin imetin vielä eikä korvike kelvannyt rimpsessalle. No mutta tilanne oli tuo silloin ja kyllähän selkeästi havaittavissa on, että Pirpanan motoriikka kaipaa treeniä.

Fysioterapeutti kirjoittaa vähän "hellemmin" kuin lekuri ja sieltä poimin tännekkin pikku pätkän: " Ottaa hyvin katsekontaktia. Ei vierasta. Tunnistaa omat vanhemmat. Ääntelee ja hymyilee. Ei kosketuksen yli-/aliherkkyyttä havaittavissa. Havainnoi tarkkaavaisesti ympäristöään. Havainnoi omaa kuvaa peilistä. Perusolemukseltaan iloinen lapsi."


Nyt vaan paprut Kelaan ja toivotaan että saadaan läpi tuo hakemus vammaistuesta. Totuushan on se että kyllä Piippiksen diagnoosi meidän rahapussista vähän ylimääräistä verottaa. Ylimääräisiä bensakustannuksia ja lääkärikustannuksia kuitenkin näistä käynneistä kertyy.




Tämä iloinen lapsi sai ponnarin eilen päähänsä ensimmäistä kertaa ja kivaa oli.  Kuolat poskella :) Hampaita odotellessa...

Suosituimmat

Facebook