Hiljaisuus. Rauha. Jääkaapin vaimea hurina taustalla ja sillointällöin terassin mattoa rapsuttava koira. Omituista.
H pakkasi lapset autoon ja jätti mun hetkeksi yksin. Nämäpä ovat harvinaisia hetkiä. Liian pitkään jatkuessaan ahdistavia, mutta tunti tai parikin sillointällöin on erittäin ok. Siispä kirjoitan tovin.
Tänään löimme lukkoon alkaneen viikon suunnitelmat. Kesälomareissua pukkaa siis jälleen, ja huomenna suuntaammekin auton keulan kohti Kotkaa. Loppuviikosta reissaamme Pohjanmaalle sukuloimaan ja tästä päätöksestä olenkin erityisen iloinen. Olen kaivannut juurilleni kovasti ja edellisestä reissusta on jo aivan liian kauan aikaa. 4 vuotta?! Silloin vietimme mummoni ysikymppisiä Kauhavalla ja vatsassani potki PikkuW. Nyt nämä meidän ipanat alkaa jo olla sen ikäisiä, että uskallamme ampaista jälleen matkaan. Mummoa sekä lakeuksia on ollut ikävä. Ja mummolan pihamaan vattuja. Parempia en ole kaupasta tänä kesänä löytänyt, vaikka etsinyt olen kovasti
Kivaa on jo muuten kertoa tuolle jälkikasvullekin muistoja mun omasta lapsuudesta. Etelä-Pohjanmaa kun on ollut hyvinkin olennainen osa sitä ja ne muistot ovat kauniita. Toivottavasti automatka sujuu ilman oksennuksia tai muitakaan epämiellyttäviä ylläreitä, heh. Naantalia kauemmaksi ei tällä kokoonpanolla olla ennen vielä ajeltukaan mutta hyvin se menee! No stress.
"Mojo, minä olin kaupassa äiti!"
Piippis sekä muu perhe on saapunut kotiin. Me lähdetään saunaan.
Auringonpaistetta kaikkien viikkoon!
Hyvältä. Joskus pahaltakin. Iloiselta. Ahdistavalta. Rentouttavalta. Helpolta. Onnelliselta. Hitaalta. Nuhaiselta. Liian nopealta. Naurettavaltakin.
Parasta meidän perheen kesälomassa ovat tähän mennessä olleet pitkät aamu-unet (siis jokatoinen aamu). Rauhalliset aamusuihkut (parhaimmassa tapauksessa jopa -saunat). Koko perheen yhteiset aamiaiset. Kiireettömyys. Suunnittelemattomuus. Hyväntuuliset lapset, jotka nauttivat täysillä kummankin vanhemman läsnäolosta. Grillailut. Kivat kesäreissut sekä niistä aiheutunut lasten (myös aikuisten) vilpitön ilo.
Pieni sadekaan ei just nyt haittaa, koska mun ylläni on täydellinen tunika, joka nappaa kesätuulen kauniisti matkaansa mukaan. #ivanahelsinki #järvenpäänvaatepuu.
Olen tässä yrittänyt pitää kirjoittelunkin kanssa pikkuisen "kesälomaa" eli toisinsanoen postausväli on nyt ollut hieman normaalia pidempi. Nää ipanat ansaitsevatkin nyt kaiken meidän aikamme ja iltaisin olemmekin sitten yrittäneet antaa parisuhteelle myös sitä omaa aikaa. Huomenna lähdemme kaupunkiin moikkaamaan ystäväpariskuntaa ja jätämme lapset tätösen hellään huomaan. Yksi sellainenkin ilta täytyy kesälomaan kuulua.
Kaikenkaikkiaan tää kesäloma on aika nastaa aikaa. Sen todella soisi kestävän vähän pidempäänkin, mutta ei nyt vielä surra kun homma on vasta puolessavälissä.
Instagram elää jokapäivä, joten jos meidän perheen touhut kiinnostaa kuvien muodossa, niin seurailkaahan tunnusta: agu47palasta .
"Tiitiäinen metsäläinen,
Pieni menninkäinen.
Posket tehty puolukasta,
tukka naavan tappurasta.
Silmät on
siniset tähdet."
Rehellisesti, aika haikea fiilis. Meidän kaikista pienin täytti lauantaina jo 2 vuotta. Hän on haastanut, mutta hän on sitäkin enemmän meille antanut. Aamuisin hukuttaa jokaisen perheenjäsenen märkiin suukkosiin. Ihana mimmi, joka puhua pälpättää päivä toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. Laulaa kuin pieni enkeli ja liikuttaa meidät vanhemmat kyyneliin–joka päivä. Muistuttaa isosti mun omaa (nyt jo edesmennyttä) Lapuan mummoa. Yhdennäköisyys on hämmentävää.
Hän myös yllätti täydellisesti meidät ilmoittaessaan saapumisestaan, mutta ilmankaan emme enää osaisi olla.
Onneksi olet nyt tässä, täydentämässä meidän perhettä. Niin rakas ja tuhannen suloinen PikkuH!
Lauantai-aamuna me vanhemmat heräsimme siihen, kun Piippis ja PikkuW lauloivat lastenhuoneessa "Paljon oooooneeeaa vaan, paljoooon onneea vaan.." tämän jälkeen vetäsivät vielä englanniksi perään. Herättivät siis tarkoituksellisesti pikkusiskon–sangen suloisissa tunnelmissa. Pinnasängyssä fanfaaria vastaanotti onnellinen sekä hymyileväinen pieni iso tyttö.
Synttärijuhlaa vieteltiin perheen sekä kummien läsnäollessa, pienessä piirissä. Päivä oli kaikinpuolin onnistunut ja lapset nukahtivat tyytyväisinä illalla peiton alle.
Joko saa nipistää? On meillä ihana jengi tässä.. Ovat toisillensa kaikki kaikessa. Ja meille vanhemmille tietysti myös, se lienee itsestäänselvyys.
Tässäpä vielä kahden vuoden takainen synnytyskertomus . Kuvat hassusti, koska kirjoittelin silloin blogspotissa, mutta olkoon..
Kivaa alkavaa viikkoa!
Halailu on mukavaa, mutta se ei ole pelkkää hauskanpitoa. Halaamisella on todettu olevan monia hyviä vaikutuksia. Se on tehokas tapa tuottaa mielihyvähormoni oksitosiinia, joka vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin. Oksitosiini muun muassa helpottaa stressiä, lievittää kipua sekä parantaa vastustuskykyä. Oksitosiinin on myös todettu edistävän kasvua.
Kosketus vaikuttaa positiivisesti myös hengitykseen, verenkiertoon sekä havaintokykyyn ja kognitiivisiin kykyihin. Sen tuomat hyödyt myös vähentävät jännitystä, rentouttavat, alentavat aggressiivisuutta sekä ohjailevat aivojen toimintaa ja jopa niiden kehitystä.