Kallio-Kuninkalassa

12.44



Näin ne suunnitelmat muuttuu kokoajan meidän perheessä. Ei lähdetty tänäänkään Orimattilaan, vaan kipastiin "naapurissa" kahvilla. 


Yritettiin sieltä räpsästä pari kivaa kuvaa lapsosista, mutta tuo ylin ei nyt kyllä ainakaan ollut ihan kympin arvoinen suoritus. Pirpanaa nimittäin ällötti karhea nurmikko ja yritti kokoajan nostaa jalkoja, jottei iho koskettaisi nurtsiin. PikkuW ei muutenvaan jaksanut pysyä ruodussa :D


Tästä tuli puolestaan ihan söpö otos. Piippis lähettää lentosuukkoja ja W poseeraa. 

Käytiin ostamassa kummallekkin uudet kengät ja kovasti olivat onnellisia :) Nyt nukkuvat ja mulla paistuu Brita-kakku uunissa.  Kesä on ihana asia!

Synnytys

21.31

Uupumusta ilmoilla! Yhdessä oleminen sekä kesä on ihan mahtava juttu, mutta jostain syystä olen taas siinä pisteessä, että unettaisi ihan mahdottoman paljon eikä energiaa ylimääräiseen juurikaan meinaa löytyä. Tästä syystä siis olen taukoillut hieman kirjoittelemisenkin suhteen. Kyse ei ole mistään vakavasta, sen tiedän. Tämä nyt on vaan tällaista normaalia perheenäidin kesäuupumusta. Näitä aina sillointällöin tulee ja sitten taas yhtäkkiä huomaan olevani paljon tarmokkaampi kun aikoihin.  Tällähetkellä se suurin ongelma on varmaankin vaan ihan yksinkertaisesti unen puute. 

No huomenna jos sää sallii, lähdetään Orimattilan kotieläinpuistoon virkistävälle piipahdukselle. Tarkoitus oli mennä jo tänään, mutta aamulla harmiksemme havaitsimme vesisateen läsnäolon ja reissu jäi tekemättä. Mentiin sitten mummun ja ukin luokse syömään. Siellä lapset tapasivat serkkutytön ja viihtyivät taas oikein kivasti.

Ovat niin suloisia, kaikki kolme <3


Niin, vuosi sitten tilanne oli tämä. Näin valtaisan masun kanssa odoteltiin H-hetkeä lähestyväksi ja kovasti jo jännitti. Ajatella, että perjantaina juhlitaan meidän superihanan pojankoltiaisen ensimmäistä syntymäpäivää?! Paikanpäälle tänne meidän kotiin on tulossa kaikista läheisimmät rakkaat.

Siispä vuosi tapahtumista, joita en vieläkään oikein osaa käsitellä järkevästi. Viimeisen kuukauden aikana tuo mun epäonnistunut sektiosynnytys on ihan tosissaan alkanut vaivaamaan mieltä, ja soittelinkin jo Hyvinkäälle josko saisin tarkan synnytyskertomuksen vuoden takaisista tapahtumista. Pyyntö täytyy lähettää kirjallisena ja se kuuluukin nyt mun lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Mun on selkeästi vaan pakko käsitellä se asia nyt loppuun oman mielenrauhani vuoksi. Tavallaan tuntuu tosi pahaltakin, että niin upeat tapahtumat kun omien lasten syntymät, ovat jättäneet moiset traumat. Miten olenkaan voinut aina olla niin huonotuurinen näiden asioiden suhteen?! Ja ei, nyt en tarkoita ylläriextrakromosomin ilmenemistä ensimmäisen synnytyskokemukseni yhteydessä. Se oli pieni, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna mun elämäni suurin onnenkantamoinen.

No niinkun aika usein niin myös nyt voi sanoa, että loppuhyvin ja kaikki hyvin. Mulla on maailman kaunein 2-vuotias ja hurmaavin 1-vuotias joiden vuoksi nyt voi tavallaan puoliksi henkensä heittääkin.

;)

Ja niin vielä, Musen stadikkakeikka oli huikea kokemus. Tänään kuulin, että Sigur Ros tulee marraskuussa Hartwalille eli ei muutakun maanantaina sitten vaan lippuja jonottelemaan :)


video

Kermavaahtoparatiisi

19.06




Eipä tässä kummempia sanoja kaipailla. Tämän jälkeen Piippis pääsi suihkuun ja malamuutti pesi lattiat.

Downin syndrooma

47 palasta vaiko ei?

22.02

Viimeaikoina meitä täällä kotona on puhuttanut pinnalla kytevä uutinen siitä, että tutkijat ovat onnistuneet "vaimentamaan" ds-henkilöiden ylimääräisen kromosomin, vaikkakin tällähetkellä tämän tutkimuksen tulos perustuu lähinnä eläinkokeissa saatuun näyttöön. 

Paljon olemme asiasta puhuneet ja voin rehellisesti sanoa, että vielä tässävaiheessa se tuntuu aika pelottavaltakin ajatukselta. Mä en olisi valmis ainakaan vielä lähtemään Pirpanan kanssa mukaan tällaiseen.  Kaikkein pelottavinta tässä tutkimuksessa on ajatus siitä, että tytön luonne muuttuisi merkittävästi, sillä meillä on ollut näiden kahden vuoden ajan onni tutustua suloiseen, onnelliseen sekä tyytyväiseen tyttöön. Olemmekin olleet etuoikeutettuja tässäsuhteessa.

Tavallaan ajatuksena todella hieno, että myös liitännäis-sairauksien esiintyvyys saataisiin tämän tutkimuksen myötä vähenemään. Se on se kiinnostava seikka. 

Mulle Pirpana on kaikista suurin lahja tänäpäivänä ihan sellaisenaan, mikä hän on. En voisi enkä haluaisi mitään muuta. On ilmiselvää, että jos hänen oppimiseen sekä mahdollisten/tulevien sairauksien ilmenemiseen voidaan vaikuttaa tulevassa jollaintavalla, olemme avoimin mielin tarkastelemassa mahdollisuuksia.

Nyt ajatus silti tuntuu vielä hurjalta. 

Päällimmäisenä ajatuksena mulla äitinä on kuitenkin vielä se, että miksi pitäisi muuttaa jotain noin kaunista kun mitä Piippis on? 

Toivottavasti en tökännyt tikulla muurahaispesää. Tämä on mun mielipiteeni. Ainakin vielä. Ja todennäköisesti tulee aina olemaankin. Hyvä kuitenkin, että asiaa tutkitaan. Meidän tilanne ei ole itsestäänselvyys kaikille.

Takapihan uusi asukas kävi Hyla-huikalla

22.14


Todella kesy kaveri. Ihana.

Tänään palasin muisteloissani vuoden takaiseen. W oli ihan kohta syntymässä ja meitä jännitti kaikkia kauhiasti. Pirpanan kanssa oli nukkumisen haasteet käynnissä ja ajattelin, että mitenkähän näistäkin nyt sitten selvitään. Nyt sitten onkin jo vuosi siitä,  ja samat haasteet ovat ajankohtaisia PikkuW:n kanssa. Öisin kukutaan liian paljon, mutta tälläkertaa on kuitenkin huomattavasti helpompi hyväksyä se asia kun tietää, että tämä kaikki on ohimenevää. Pirpana kun nukkuu nykyään yönsä todella hyvin. Jonain päivänä pikkuveli toivottavasti myös.

Jaksaa jaksaa! Nukutaan sitten myöhemmin ;)



Rakkautta

Murut

20.29


Tänään olivat yhdessä Prismassa sijaitsevan lasten leikkipaikan automenopelissä. Jännitti vähän, mutta liian nopeasti loppui aika kuitenkin kesken. Pirpana oppi myös itse ottamaan vauhtia liukumäessä.
 Äiti ja isi kikatti vieressä kun tyttö keräili rohkeutta tuupata itsensä liukuun ja sitten oli niiiin onnellinen sekä ylpeä itsestään! 

Meillä on ollut ihana loman alku. Tänään kun tein ruokaa illansuussa ja H vietti aikaa lasten kanssa olohuoneessa, todettiin yhdessä, että on hyvä katsella näitä meidän pieniä kultaisia. Ovat niin onnellisen ja tyytyväisen oloisia. Ei ole juurikaan vaikea saada hymyä heidän poskilleen ja se on asia, jonka vuoksi on hyvä olla tässä. Se jos mikä palkitsee.

Heille elän ja olen. 

Ja ainiin, kaupassa tuntematon nainen ihaili Pirpanan suuria sinisiä silmiä ääneen. Tuntui todella hyvältä.




Isojen tyttöjen kampaus

21.40


Käytiin tänään Jumbossa ja ostettiin Piippikselle ratsastushousut. Tällä viikolla olisi tarkoitus tutustua lajiin ensimmäistä kertaa! Tosi jännittävää ainakin äiskän mielestä.

PikkuW otti ensimmäisen askeleensa eilen ja pysyi vieläpä pystyssä. Ei meidän arki tylsäksi ainakaan käy, kun näin vauhdilla tapahtuu edistystä naperoiden kehityksessä.

H:n lomailun aikana, myös mä yritän rentoutua mahdollisimman tehokkaasti. Siispä blogin päivitykset tulevat seuraavan kuukauden ajan olemaan lyhyitä, mutta sitäkin ytimekkäämpiä :)

video

Hiii-op!

9.55


Meidän perheen aamupuuhat. PikkuW kiukuttelee väsymystään (heräsi puoli seiskalta) ja sisko treenaa. 

Sporttispurtti

21.10

Pirpana on päässyt nyt oppimisen makuun! Tänään, äidin ja isin ollessa töissä, Piippis kiipesi itse sohvalle kotona! Mummi oli sillähetkellä täällä pieniä kaitsemassa. Olipahan iloinen uutinen tämäkin, joskin se tarkoittaa sitä, että meillä hommat vaan lisääntyy täällä kotosalla. Tyttö kun ei kuitenkaan osaa siinä sohvalla vielä nätisti ja turvallisesti istua. 

Mistä pienet jalat yhtäkkiä löysi moiset voimat? Ihmeellistä, mutta upeeta.

Itse tulin juuri kampaajalta ja on ihan huono omatunto, kun tänään niin vähän olen pienten kanssa ollut. No, huomenna sitten taas jatkuu tämä meidän kuitenkin suht tiivis yhdessäolo sekä arki, kun isi aamulla menee töihin ja me jäädään kolmisin kotiin. 

Huomenna mennään koko porukka illalla mummolaan yöksi ja perjantaina sitten päästään Suomenlinnaan häähumun keskelle. Kaikki yhdessä. Vähän jännittää, että miten pienet jaksaa käyttäytyä sekä juhlia, mutta vahva luotto mulla silti on siihen, että kaikki menee hyvin. Odotan kaikestahuolimatta rakkaan serkun häitä kovasti ja kiva tehdä koko perheen voimin yhdessä jotain uutta sekä mukavaa.

En olekkaan aikaisemmin kertonut, mutta mulla on serkkutyttö, joka on syntynyt samanapäivänä mun kanssani. Samana vuonna tietysti myös ja samassa sairaalassa vieläpä. 

Elämä on täynnä ihmeellisiä ja ihania yhteensattumia.

<3

Pikainen, mutta tärkeä päivitys

20.26


Saanen ylpeänä julistaa, että Pirpana nousi tänään yhtäkkiä olohuoneen lattialla treenatessaan seisomaan, ilman minkäänlaista tukea!! Siinä tönötti hämmästyneenä ennätysajan ja lopulta tömpsähti maahan, kun keskittyminen herpaantui. Tämä kuvio toistuikin sitten monta kertaa illan aikana.  Me vanhemmat olimme luonnollisesti suunnattoman ylpeitä tapahtuneesta ja tuntuu ihan uskomattomalta, että nuo lapsukaiset oppivat nyt samoja asioita, "käsikädessä".

Meinaan pakahtua tästä onnentunteesta. Nämä  kun ovat aika isoja saavutuksia tytölle itselleen, ja se on ihan silminnähden havaittavissa. Sinnikäs harjoittelu tuottaa tulosta ja sepäs onkin kaikista paras palkinto Piippikselle.

Eipä tänään sitten tarvitse muuta kirjoitellakkaan. Huomenna lisää, liittyen meidän viikonlopun suunnitelmiin..


Kesä

Kesäpäivä kotikonnuilla

21.05


Käytiin tänään Tuusulassa, Koiramäen Pajutallilla katsomassa ihania nasuja ja pupuja. Tässäpä vähän kuvia reissulta.


Nämä possut olivat hurmaavia. Nimeltään olivat muistaakseni Arvi ja Ot..to/so? Ihanat pikku röhisijät. Meidän omat nasut olivat kumpainenkin silminnähden kiinnostuneita näistä suloisista tyypeistä. 


Pakkohan sitä oli siskon heittäytyä herkäksi tälläkin reissulla. Tässä silitellään velipojan poskea hellästi.


Kaikkein mahtavinta Pirpanan mielestä oli selvästikkin yläpuolelta lentävät, laskeutuvat koneet. N.10 minuutin välein kova jyrinä sai tytsyn sormen nousemaan innokkaasti taivasta kohti. Lentokoneilta bongailtiin vielä myös tämän reissun jälkeen. 


Mummulan pihalla meitä tavallaan ihastuttikin tällainen luonnon otus, joka taitavasti oli maastoutunut kivikkoon. H huomasi, että samppikselta puuttui toinen silmä, se ei ollut mukava juttu ollenkaan. 

Olipas mukava päivä! Käväisin yksinäni äsken taloyhtiön uima-/saunatiloissa virkistäytymässä. Ihanaa tämä elo on näin viikonloppuisin ;)

Rannalla pussailemassa

20.12



Löydettiin myös ihania kesäisiä herkkuja kotiinviemisiksi. 

Kaiken tämän kivan lisäksi, mummi sekä pappa kävivät tänään mun ja lasten iltaa piristämässä. Pelastuspartio Bernard ja Bianca sanoisin jopa. Pistettiin tohinaksi ja siivoiltiin. Tai no tarkalleen sanottuna työnjako oli seuraava : Minä siivosin lastenvaatekaapit, mummi siivosi lähestulkoon kaiken muun ja pappa leikkasi nurtsin. Siinä sivussa kaikki katsottiin vauvoja vielä. 

Nyt nautin. Koti kiiltää taas hetken ja kaapeissa on tilaa uusille vaatteille ;) Mulla on ihan hirveä määrä pientä vauvanvaatetta, sekä tytölle että pojalle ja nyt täytyisi vaan ottaa vielä itseään niskasta kiinni, varata kirppispöytä ja aloittaa hinnottelu. 

Vai pitäisköhän niitä kuitenkin vielä laittaa talteen..?! Jos sittenkin haluan vielä joskus sen iltatähden joukonjatkeeksi? ;) Harmi vaan, että se tähtönen pitäisi myös synnyttää ja siihen mä en todellakaan ole valmis nyt, enkä tuskin enää koskaan muutenkaan. Olen siihen hommaan huonosti rakennettu.

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Toivoo Pikku Myy ja äiti




Downin syndrooma

Saparopää & Mustikkasuu

20.40



Onpas ihana tunnelma. Sinne mun rusinapullat taas nukahtivat kiltisi omiin sänkyihinsä ilman minkäänlaista taistoa, ja nyt mulla alkaa päivittäinen hengähdysvapaa. Jotain maagista on siis tapahtunut kuluneen kuukauden sisään näiden iltarutiinien suhteen. Ihan parasta on se.

Pirpana nukkuu koko yön heräämättä ja masuvaivat ovat historiaa. PikkuW tosin on nyt aloittanut yökukkumisen ja kahtena viimeisenä yönä hää on järjestänyt megashown sekä näinollen myös herättänyt siskonsa loppujenlopuksi. Poika tekee niin, että havahtuu siinä yhden maissa puoliksi hereille ja nousee samantien pystyyn. On ihan puoliunessa, mutta ei suostu rauhoittumaan uudestaan unille. Kaikista hankalin tilanne on sen vuoksi, että W myös pitää suht kovaa ääntä herätessään. Hän ei itke, mutta mölisee kovin äänekkäästi. 
Uskoisin tämän öisen kekkaloinnin johtuvan uusista merkittävistä taidoista ja niihin sopeutuminen kestää poitsulla nyt tovin. Maitoa menee toisinaan lähemmäs litra yössä ja se on aivan liikaa. Joskus mikään muu ei vaan auta. 

Vinkkejä, ideoita? ;)

Tästä kun vielä päästäis, niin kaikki olisi täydellistä.

Sitten muihin asioihin. Tänään Vau.fi facebook-sivustolla julkaistiin vanha artikkeli aiheesta, joka käsittelee down-henkilöiden kauneusleikkauksia. On hyvä huomata, että en enää juurikaan provosoidu tämäntyyppisistä keskusteluista, vaikkakin aihe on todella hurja ja mun mielestä myös todella epäreilu. Ymmärrän "kauneusleikkauksen" siinä tilanteessa, jos vaikka merkittävän iso kieli haittaa lapsen puheen kehitystä ja siis ylipäätänsä jos leikkaukselle on joku järkevä lääketieteellinen syy. Mutta ai kauhea kun tuntuu pahalta ajatella, että maailmassa on ihan oikeasti äitejä, joille oman lapsen ulkonäkö on niin tärkeä asia, että vie pienen viattoman naperon sen vuoksi leikkauspöydälle!? 

 Mä en ikimaailmassa veisi mun Pirpanaistani leikattavaksi, syystä että hän on hieman erinäköinen kun mitä me "tavikset" ollaan. Pirpanan ulkonäköpiirteethän tulevat jatkossa pelastamaan hänet monelta ikävältä tilanteelta, sillä hänen diagnoosinsa on ulospäin havaittavissa.  Se mitä koulukiusaamiseen ja muuhun tulee, en jaksa asiaa kummemmin kommentoida. Kiusaamista tapahtuu, jos on tapahtuakseen enkä jaksa millään uskoa, että erityispiirteet siihen yksinään vaikuttavat. Meillä aikuisilla ja vanhemmilla on siinäkin asiassa kaikista tärkein rooli. Kasvatetaan lapsemme hyväksymään erilaisuus ihmisessä. Kukaan meistä kun ei ole täydellinen ihminen ja jokaikisessä ihmisessä on satavarmasti omat kauniit piirteensä, joihin tulisi keskittyä. Tähän loppuun mun on pakko vielä mainita, että mun mielestä ds-henkilöille tyypilliset mantelinmuotoiset silmät ovat todella upeat. Harva se päivä nauliinnun tuijottamaan oman erityiseni silmiä. Niissä siis todella on jotain taianomaista. Sellaista kauneutta ei meidän tavisten silmistä löydy. 

No, siinäpä mun lyhyt mielipiteeni asiasta. Ei varmaankaan tullut yllätyksenä tuo mutta pakko oli kertoa. 

Tänään ristiriitaisia fiiliksiä on mulle aiheuttanut eräs toinenkin asia. Varattiin vihdoin ja viimein H:n kolkytvuotislahja eli matka Dubliniin elokuussa. On ihanaa lähteä! Ainoa miinus on, että lapset jää suomenmaahan. Ollaan kolme yötä pois ja mä tiedän että sekin on liikaa mulle, mutta vaikka se olisikin vaikeaa niin tarpeeseen tämä loma tulee ihan varmasti. Ajattelen asiaa niin, että kun mä saan nukkua pari yötä kunnolla, olen myös omilleni paljon parempi äiti taas. Kyllähän se vaan on totuus, että jokaikinen äiti väsähtää aina sillointällöin. Tilanne on hyvä nollata ja sitten jaksaa taas. Yhden illan rillutelut eivät tähän väsymykseen auta. Päinvastoin.









Höpinöitä

20.22

Oon tänään koko päivän yrittänyt saada vauvoista hyvää kimppakuvaa, vaan enpä ole siitä tehtävästä kunnialla suoriutunut. Elämme aikoja jolloin moinen tehtävä on melkeinpä mahdoton, voin kertoa. Kumpikin menee kun tuulispää paikasta toiseen, omalla tyylillään. 

Tänään PikkuW nousi ensimmäisen kerran ilman tukea ylös ja pysyi siinä seisaallaan 3-4 sekuntia. Kohta se menee ja kovaa! Pirpana treenaa jatkuvalla syötöllä pystyssä pysymistä. Nousee tukea vasten ylös ja päästää irti. Peppu painaa vielä senverran, että pystyssä pysytään sen pari sekuntia mutta tolla treenillä sekin on kohta "tolpillaan" pysyvästi. 

Sain pikkutyypit nukkumaan ja meidän kotona leijailee tällähetkellä rehellisesti sanottuna aika yrtsäkkä  odööri. Meillä on ollut täällä kakkabileet. Sori vaan tästäkin infosta, mutta pakkohan tätäkin asiaa on fiilistellä sen verran, että on ihan mahtavaa kun kummallakin pienellä taas vatsa toimii. Kyllä nimittäin totuus on vaan se, että piereskelevä ja tiheään tahtiin kakkiva lapsi on perheen onni. Kaks sellaista varsinkin.

Palaan hetkeksi vielä Ruisrockin tunnelmiin. Me ollaan aina oltu vähän arkoja lyöttäytymään tuntemattomien vertaisperheiden seuraan, esimerkiksi kauppareissuilla. Nyt parin valkoviinilasillisen jälkeen tuli rikottua jää tälläkin saralla festareiden leppoisissa tunnelmissa. Nähtiin Karri-koiran keikan jälkeen lavan luona äiti jo vähän iäkkäämmän ds-herran seurassa. Sinne sitten säntäsin sen kummempia miettimättä ja hyvä niin. Keskustelimme pitkään heidän kanssaan ja tosi mahtava fiilis tuli. Herrasmies oli jo 48-vuotias ja todella skarppi tapaus. Juteltiin mm bändeistä, joita hän oli tullut kuuntelemaan. Yhteinen suosikkikin löytyi (Samuli Putro). Äiti kertoi meille omista tuntemuksistaan erityislapsen syntymän ajoilta, sekä ajasta sen jälkeen. Oli tosi tosi hienoa jutella äidin kanssa, jolla oli takana vuosikymmenien kokemus. Näin siinä hetkessä itsenikin tulevaisuudessa rokkaamassa Pirpanan kanssa Ruissalossa ja se todella lämmitti sydäntä. Ja tietysti koko viikonlopun tiketit taskuissa, niinkun meidän uusilla tuttavillakin oli.

Kauneinta siinä hetkessä oli kuulla, että tämäkin äiti koki olevansa etuoikeutettu saadessaan elämäänsä juuri tämän pojan. Ei kukaan häntä ole niin paljon opettanut kun oma poikansa ja niin rakas oli äidilleen. Kyyneleet silmissä kuuntelin.

Tämän tapaamisen jälkeen olin taas kymmenen senttiä pidempi ja täynnä ylpeyttä omastani. Olin vahva ja onnellinen. Ikävöin ja rakastin mun pieniä hetken ja sen jälkeen jatkoin taas rokkailua hyvin fiiliksin. Olin hetkenaikaa taas teini.. viiniä sisältävät minigrip-pussit rintsikoihin sullottuna.

Kivaa oli.



Festaripipo

22.44


Ostin Ruisrockista pipon, joka näin jälkeenpäin ajateltuna on ehkä vähän turhan räikeä meikäläiselle  päivittäiseen käyttöön. Vaan Pirpanallehan se sopii vallan mainiosti ja hänelle se jääköön muistoksi. 

Meillä oli ihan huippukiva reissu. Se päättyi vaan vähän kehnosti, kun aamusella huomasin kännykkäni kadonneen taksimatkan aikana. No, onneksi eilenillalla tajusin vielä kerran soitella Turun taksikeskukseen ja sielläpä olikin ilmoitus yhdestä löydetystä iPhone 5 puhelimesta. Appiukko ja sukulaismies kävivät sen sitten kiltisti Turusta tänään noutamassa, kun siellä päin liikuskelivat ja olen todella kiitollinen nyt heille, sekä myös herra T:lle joka meidät paikanpäällä majoitti. Taksikuski toi tänään puhelimen hänelle aamupäivällä. 

Hohhoijaa. Aina pitää vähän hölmöillä. Onni onnettomuudessa, sain puhelimeni ja puolet elämästäni (kuvat) takaisin tänään illalla.

Tänään käytiin myös lasten kanssa Skidit festarit-tapahtumassa. Valitettavasti en nyt saanut sattuneista syistä kuvia paikanpäältä, mutta mukavaa oli ja lapset viihtyivät. Pirpana ilahtui Kengurumeiningistä kovasti!

Nyt nukkumaan. Väsyttää vieläkin ihan julmetusti. Kerron tulevalla viikolla lisää menneen viikonlopun tapahtumista. Kivoja juttuja tapahtui.

Kauniita unia ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


Ensimmäinen oma maja

19.41


Pirpana rakensi tänään ihan itse tämän kyhäelmän huoneeseensa, eikä meinannut malttaa millään tulla iltapuurolle omasta pikku pesästään. 
:)

Huomenna "vauvat" menee mummolaan yökylään ja me vanhemmat startataan auton keula kohti Turun Ruissaloa. Kahden vuoden festarihiljaisuus päättyy! Odotan kovasti. On niin hyvä fiilis kun tietää, että mummi sekä pappa odottaa lapsia kovasti jo luokseen ja me vanhemmat saadaan turvallisin mielin ottaa sitä omaa aikaa. Ja mikäpä sen parempaa kun mennä Ruisrockiin sitä omaa aikaa kuluttamaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

video

Oskari ja Taiga

10.02

Nyt kun ollaan päivät taas kolmisin, tulee kuvattua paljon videoita. Tässä Pirpana kertoo lukijoille, miten naapurin Oskari-koira sekä meidän oma Taiga-tyttö sanoo. 

Oskari on paljon jännittävämpi ja vähän väliä mielessä
;)

Aina sillointällöin ruoka-aikaan, pihapiirin ruskea kissa tulee vierailemaan meidän ikkunan taakse ja sen Piippis muistaa jokakerta kun ruvetaan syömishommiin.


Kiva aamu takana, vaikkakin PikkuW heräsi jo kuudelta. Onneksi kohta päästään päikkäreille, kaikki kolme. 

Muutama höpsö video..

11.55

..meidän höpsöstä arjesta. Sain vihdoin ja viimein youtuben uudessa puhelimessa toimimaan ja näinollen myös videopäivityksia on luvassa taas vähän tiheämpään tahtiin.

Pirpana tykkää aina hölmöillä kameralle, kun näkee oman kuvansa ruudusta. Tässä toissapäivältä.


Ja sitten vielä velipoika fiilistelee isin soittoa.



Vitsit, miten helposti nukahtivat päiväunille! Pirpana kieltää nykyään äitiä silittämästä ja ihan selvästi tahtoo jäädä yksin huoneeseen. Nukahtaa melkeinpä samantien kun äiti tai isi lähtee huoneesta. Hassu tyttö! Iso Pirpana.

PikkuW käyttäytyy taas sitten puolestaan ihan päinvastoin


Yritän tänään vielä saada tänne seisomistreeneistä jonkun kivan videoklipin, kunhan heräävät.




Suosituimmat

Facebook