Fysioterapia

Jumppa-tyttö

20.56


Niin oli nättinä meidän neiti tänään ennen fyssarin saapumista. Oli noinniinku muutenkin tosi mukavaa vaihtelua se, että jumpattiin vaihteeksi täällä meillä kotosalla. Pirpana kuulemma kehittyy hirveällä vauhdilla ja jokakerta on tapahtunut edistystä taidoissa kun tapaavat jumpparin kanssa. Tuntuu tietysti hyvältä kuulla se. 

Pirpanan ja fyssarin kemiat pelaavat muutenkin tosi kivasti yhteen. Olemme onnekkaita.

Piippiksen kummisetä leikkasi tänään mun hiukset uuteen malliin ja nyt on tosi uudistunut ja kiva olo. Miten voikaan pienestä tulla iloiseksi ihminen! 

Piipahdettiin mummolassakin tänään ja huomenna palataan sinne taas koiravahtiin. Mummi sekä pappa lähtevät hautajaisiin pohjanmaalle ja valitettavasti me ei nyt voida lähteä sinne mukaan kahden pienen kanssa. Päivästä tulisi liian rankka, jos ensiksi ajaisimme Kauhavalle ja sieltä sitten takaisin kotiin, saman vuorokauden puolella. 

 Ajatuksissamme olemme mukana ihan satavarmasti. Yksi tärkeä ihminen on nyt poissa ja pääsee vihdoinkin haudan lepoon. Suurella rakkaudella Heikki-setää muistaen

<3






Fysioterapia

Kelpo keskiviikko

18.00


Tänään meillä on ollut ihanan lupsakka ja rauhallinen tunnelma täällä kotosalla. Tehtiin lihapullia ja käveltiin päikkäreiden hetkellä tuohon läheiseen K-rautaan ostamaan Pirpanalle seinätanko, jonka avulla on helppo opetella seisomaannousua täällä kotosalla. Huomenna fyssari tulee poikkeuksellisesti tänne meille, ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Tuo huominen kotikäynti onkin ollut hyvä syy siivota oikein perusteellisesti, vaikkakaan ei sitä siivousta uskoisi tapahtuneen, kun nyt taas ympärillensä katsoo. Vieläkään en oo tottunut tähän jatkuvaan sekamelskaan. Se on valitettavasti meidän perheessä vaan ja ainoastaan mun ongelmani eli parasta olisi vaan tottua jos meinaa järjissään pysyä :)

Pakko on muuten myös vähän fiilistellä tulevaa sunnuntaita. Mennään päivällä Hyrylän Montturockiin katsomaan lasten kanssa Mimiä&Kukua, jonka jälkeen viedään lapsukaiset mummolaan ja lähdetään H:n kanssa illansuussa ajelemaan Sammattiin mökille yhdeksi yöksi. Käydään saunassa sekä uimassa ja sitten maanantaina taas virkistyneenä kotiin, kohti uutta viikkoa. Lasten kanssa  mökkeillään sitten heinäkuussa vähän pidemmän aikaa. 

Niin ihanaa, mökille! Viimekesänä en käynyt kertaakaan, enkä oikeastaan tehnyt mitään muutakaan kivaa ison mahan ja tuskaisen oloni vuoksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kyllä tuo PikkuW:n odotus ottikin hurjan paljon enemmän koville kun mitä Pirpanan odotus aikanaan teki. 

No juu, se siitä. Palaillaan taas huomenna fyssaritunnelmissa.



Ainiin, tärkein meinasi unohtua! Tulipa mieleeni tuosta PikkuW:n kuvasta yläpuolella, että Pirpana konttasi tänään ensimmäisen kerran eteenpäin. Siihen se kyllä sitten jäikin mutta edistystä tämäkin. Me oltiin varmoja, ettei tule konttaamaan ollenkaan. Hyvä Piippis murunen! 

Jännitysmomentteja

Yhdessä

21.33





Viikonloppu on pyhitetty perheelle ja yhdessä puuhastelulle. Eilen vietettiin Tanharin kyläjuhlaa ja meidän päivään kuului mm. piknikkiä ja live-musiikkia omalla "etupihalla".  Lapset jaksoivat kolmatta tuntia istuskella ulkona ja ihmetellä ihmisvilinää. Saatiin muutama ystäväkin mukaan kesäpäivän viettoon eli kiitos asianosaisille seurasta! Pirpana keskittyi lähinnä riisikakkujen ja keksien mutusteluun ja sen voin ihan todistaa allaolevan kuvan avulla. Katse on kiinnittynyt tiukasti keksiastiaan sillävälin, kun pikkuveli yrittää poseerata ja näyttää söpöltä naksu kädessä.



Tässä vielä muutama kuva tapahtumasta. Ihanaa asua ihan justiinsa ja juurikin täällä! 




Retki sai vaan vähän turhankin jännittävän lopun, kun Pirpana nappasi kätösiinsä liian ison keksinpalan ja se tietysti sitten juuttui kurkkuun tiukasti. Ensimmäisen kerran Piippiksen elämässä,  joutui isi kiepauttamaan tytön ylösalaisin ja taputella voimakkaasti selkään. Minä sain sitten keksin suusta kaivettua ja selvittiin tilanteesta säikähdyksellä. Tyttö palasi entiseksi onnelliseksi itsekseen nopeasti hetken itkeskeltyään, mutta äidin itku tuli vasta lasten nukahtaessa yöunille. Järkytyin ihan oikeasti siitä, miten pienessä hetkessä tilanteet voi saadan kurjan ja pelottavan lopun. 

Oon aina ollut vähän ylivarovainenkin ja siksi syyttelin itseäni tapahtuneesta. Edelleen mielessä pyörii ajatus, että mitä jos näin vielä tapahtuu ja keksi ei irtoakkaan kurkusta.. Ei saisi turhia murehtia, mutta minkäs sitä ihminen luonteellensa mahtaa.

Ehkä tästä jotain opimme. 



Illalla isi sitten räpsi meistä kuvia.


Tänään taasen piipahdettiin mun kummitädin sekä -sedän luona kylässä ja oli tosi kiva nähdä heidänkin kööriä piiitkästä aikaa. Lapset näyttivät viihtyvän myös, kun saivat ihan uudessa ympäristössä liikuskella ja tutkiskella. Pienokaiset nukahtivat yöunille tosi helposti kun arkeen sisältyi vähän poikkeuksellista toimintaa.

Kiitos perhe I! 
<3

47palasta facebook-ryhmän jäsenille ilmoittelinkin jo eilen, että viikon päästä kyseiset fb-sivut hiljenevät hetkeksi. Tein lupauksen itselleni, että yritän ihan tosissani pysytellä kesän kauneimmat kuukaudet pois sosiaalisesta mediasta. Haluan testata itseäni ja ympäristöäni. Pystynkö? Muuttuuko nykyinen elämäni jollain tavalla? Saanko kutsuja ystävien juhliin? Soittelenko enemmän/soitellaanko mulle? Olenko onnellisempi? Onko elämässä enemmän/vähemmän sisältöä? Ja sitä rataa.

Blogiin asti tämä taukoilu ei ylety eli kirjoittelen entiseen tahtiin.. jos en enemmänkin?! Jännä nähdä.

Minä, super facebook-addikti, odotan tätä testiä tosi kovasti. Blogin fb-sivut palaavat entiseen toimintaansa heinä-elokuun vaihteessa.. kai?

:)

Eniten asiassa mietityttää ero vertaisryhmästä. Parempaa paikkaa tiedustella mieltä askarruttavista asioista ei ole. Sieltä saa vastauksen kysymykseen kun kysymykseen, mutta täytyypi sitten vaan laittaa mies asialle jos niikseen tulee.

Huomenna lähdetään kenkäostoksille. On tullut aika ostaa Piippikselle hyvät, nilkkaa tukevat popot. Iso neiti on hän. Tänään pyöräiltiin ja se oli ihan mielettömän kivaa, sekä äidistä että tytöstä. Huomenna uusiksi!

Mukavaa alkavaa viikkoa! 








Kehityn

Reissaamista ja leikkejä

19.50

Rinnekotireissu meni hyvin! Päivä oli kylläkin uuvuttava meille kaikille, sillä neljä tuntia on pitkä aika kuluttaa vieraassa ympäristössä kahden pienen kanssa. Lounasta syötiin Rinnekodin kuppilassa ja päiväuniaikakin meni osittain ohi, mutta onneksi  autossa sai nukkua sitten paluumatkalla. 


Pirpanan kehitys on kaikinpuolin mennyt puolessa vuodessa kovasti eteenpäin ja se tuntuu hyvältä. Fysioterapian alkaminen on saanut ihmeitä aikaan motorisessa kehityksessä pienessä ajassa. Jaloissa hänellä on ollut aina eniten tuota lihasvelttoutta eli hypotoniaa ja näinollen lihaksia alaraajoissa nyt sitten yritetään treenata mahdollisimman tehokkaasti. 

Myönteistä päätöstä korotetun vammaistuen suhteen odotellaan vielä. Se varmistaisi meille fysioterapian jatkumisen. Nyt peukut pystyyn sitten vaan.

Eilen PikkuW:n lekuri meni myös kivasti. Poitsu kasvaa edelleen yläkäyrällä ja paino vähän alakantissa, mutta ei huolestuttavasti. Johtunee liikkeelle lähtemisestä ja tilanne tulee varmasti tasoittumaan. Karsastuksesta lääkäri sanoi, että syytä huoleen ei ole. Pientä laiskottelua toisessa silmässä oli havaittavissa, mutta tilanne tsekataan uudestaan puolitoistavuotislääkärissä. Meidän vanhempien mielestä tilanne on jo parempi kun esimerkiksi kuukausi sitten, mutta jääkäämme silti asiaa tarkkailemaan.

Tänään sain paljon hyviä kuvia lasten kahvituokiosta. Pirpana syötti/juotti vuoronperään itseään ja sitten veikkaa. Hyvin on oppinut tämän mallintamisjutunkin :) Hienoa oli huomata, miten näppärästi "kahvi" kaatui kuppiin..

Ja niin, välillä piti tietysti heittäytyä herkäksi.. 


Huomenna vielä yksi lääkärikäynti apuvälinehankintojen tiimoilta ja sitten tää sekosekoviikko alkaa rauhoittumaan. Kovasti on taas ollut hulinaa. Tänään tuli mietittyä, että miten mä jossainvaiheessa pystyn tehdä taas täyspäiväisesti töitäkin jos tää meininki jatkuu. Näiden työasioiden suhteen muutenkin vähän huolenaiheita. No, aika näyttää. 

Tänään tuli ihan selkeä uusi sana muuten pimulta. "Pyyrä" nätisti sorahtaen. Harjoiteltiin siis myös pyörän selässä istumista..

:)

Eipä muuta tänään. Hyvä päivä oli tämä.


Pirpana

Hassu 2-vuotias

22.05

Rakkain <3

 Mukava ja vähän haikeakin päivä takanapäin. Aamu alkoi onnittelulaululla , jonka jälkeen saatiin Pirpanalta raikuvat aplodit! Puuron jälkeen syötiin jäätelöä sohvalla sekä viitottiin ja viserrettiin. Iltasella ei meinattu malttaa viedä tyttöä nukkumaan, sillä leikit uudessa leikkimökkiteltassa/kiskassa maistui niin makialle. Iloinen höpinä kuului majasta vaikka tyttöä ei näkynyt. Ikkunasta oli kiva kulkea sisään ja ulos. Lahja oli kummisedän tuoma ja tosi mieluinen. Palkinnoksi siitä, Piippis opetti kummisedän viittomaan "kissa",  näytti ihan kädestä pitäen. Huvittavan tilanteesta teki se, että "Kissa" on yksi kummisedän kutsumanimistä.

Melkein kaikki Piippiksen tärkeimmistä hahmoista olivatkin tänään paikalla juhlimassa näitä kaksivuotisia. Pirpanan myötä nämä ihmiset ovat muuttuneet myös entistä tärkeimmiksi mun silmissäni. Tuntuu tosi hyvältä, että tytöllä on näinkin monta, aikuista ystävää. Pahalta tuntuu vähän se, että olen  itse selkeästi menettänyt muutaman tärkeäksi kokeneeni hahmon elämästäni parin vuoden sisään. Syytä siihen en tiedä. Sen tiedän, että tämäkin ilmiö on vain osa elämää ja sen asian kanssa on elettävä.

Mutta takaisin siihen kaikista tärkeimpään. 

Pirpanan vaatekaapin sisältö kasvoi taas muutamalla iiihanalla kesähepeneellä ja ekan polkupyöränsäkkin tyttö sai jo. Myös puheterapeutin suosittelemiin mallintamisleikkeihin sopivat muoviset kupit ja kannun Pirpana sai ja niillä leikitäänkin varmasti huomenna täällä kotona. 

Kiitos kaikille mukana olleille! <3

Aamulla kohti Rinnekotia koko konkkaronkka. Jännä nähdä, millä mielin illalla kirjoittelen, jos kirjoittelen. Varmasti ihan hyvillä mielin.

Nyt on sellainen olo, että aika saisi pysähtyä hetkeksi. Miksiköhän oon näin surumielisessä tilassa? Onhan onnellisen päivän ilta..?

Ihan uusi olotila. Omien lasten vanheneminen ketuttaa? :D







Downin syndrooma

2 vuotta sitten..

20.33


.. kauan odotettu hetki oli jo todella lähellä. Musta oli tulossa vihdoinkin äiti. Olin kaksi vuorokautta jo ähissyt sekä puhissut itsestäni äitiä ihan tosissaan, mutta se viimeinen ponnistus (kirjaimellisesti) oli vielä työstämättä. 

Tänään ollaan kovasti mietiskelty ja muisteltu. Itkin silmät aamulla punaiseksi, kun kerroin muistikuvista ja tuntemuksista H:lle. Kun sain pienen vastasyntyneen tyttäreni rinnalle, paidan alle lämpimään..Siinä hetkessä mulla oli hyvä ja onnellinen olo. Pirpana oli odotettu ja kaunis lapsi. En jaksanut murehtia tuota pientä extraa hänessä. Tyttö hamuili rintaa, imi onnistuneesti (ihan niinkun "tavisvauvat") ja meidän loistotiimi toimi alusta asti hyvin yhteen. Syntymän jälkeen meitä ei erotettu enää toisistamme ja saatiin Haikaranpesässä tutustua toisiimme rauhassa, kätilöiden kohdellessa meitä arvokkaasti sekä kunnioittaen. Aika kultaa muistot, mutta väitän silti, että tuo oli kaunista aikaa.

Meidän yhteinen alku oli siis hyvä ja se hyvyys on jatkunut nyt kuluneet kaksi vuotta. Rakkaus on syventynyt tuota ihmislasta kohtaan sitä mukaa, kun olemme toisiimme tutustuneet ajan kuluessa. Kiitän jokapäivä siitä, että olen saanut Pirpanan omakseni ja että juurikin me ollaan saatu jotain näin suloista aikaiseksi. 

Huomenna Piippiksellä on synttärijuhlat täällä kotona. On niin kiva järkätä näitä kemuja! Iso kiitos taas omille vanhemmille, jotka auttavat tarjoiluiden tekemisessä. Meidän uuni on rikki. Ja astianpesukone. Ja pyykinpesukone. Mikä siinä onkaan, että aina irtisanovat itsensä samaan aikaan?! 

Huomenaamuna mennään PikkuW:n kanssa lääkäriin. 8kk tarkastus vaikkakin poitsu on jo kohta 10 kk. Näin Järvenpäässä ;-)

Tuntuu hyvältä, että tuntuu hyvältä. Muistella Pirpanan syntymän hetkeä. Se tapahtui ihan juurikin melkein 2 vuotta sitten, noin viiden tunnin päästä..
<3


Syntymäpäivä

Viikon lopetus

19.49


Me haettiin tänään mummolasta tällainen iiihana kesäneito kotiin! 

Lapset olivat yökylässä, sillä me vanhemmat juhlittiin kaverin häitä Vantaalla. Kyllä muuten oli mahtavaa nukkua tänä-aamuna pitkäään pitkästäaikaa! Melkeinpä voisin sanoa, että olo on kun uudestisyntyneellä. Vähän kulunut sanonta, mutta täysin paikkansa pitävä.

Iltapäivällä ollaankin taas nautittu kallisarvoisesta perhe-elosta ja käytiin mm. puistoilemassa, sekä piirtelemässä asfalttiin liiduilla. Sottaista, mutta mielekästä hommaa. Ihana aurinkoinen ja lämmin iltapäivä on ollut taasen! Kesä hellii.

PikkuW:n suuhun on ilmestynyt kaksi uutta hammasta, ei ihme, että poika on ollut vähän herkillä muutaman viimepäivän ajan. 

Huomenna suunnitelmissa olisi piipahdus kierrätyskeskuksessa. Tarkoitus olisi löytää keittiöön uusi pöytä ja tuolit. Mielellään vielä pian, sillä tiistaina juhlitaan yhden tosi spessun synttäreitä ;-)

Ajatella, kaksi vuotta yhteiseloa takana. Kaksi täydellistä vuotta.

Mun Elävä kirjasto-tapahtuma sujui erittäin mallikkaasti. Höpöttelin viiden (?) ryhmän kanssa ja hyvin paljon mulle esitettiin samoja kysymyksiä. Yleisin oli varmastikkin :"Saitko jo odotusaikana tietää ds:stä?"

Olin kovasti yllättynyt siitä, miten paljon tietämättömyyttä aiheeseen liittyen lukioikäisillä on downin syndroomasta. "Voiko tästä downin syndroomasta parantua?" tai "Miten se downin syndrooma ihmisessä näkyy tai mitä se aiheuttaa?" 

Näiden kysymysten äärellä tajusin sen, että olin tekemässä tärkeää työtä. Voisin lähteä joskus uudestaankin. Tavallaan tämä oli myös sellaista itsensä voittamista, joka on aina hyvästä kaltaiselleni ujolle naiselle.

Pienet nukkumassa jo. Taidanpa lähettää isännän läheiseen pizzeriaan hakemaan vähän iltaevästä..

Mukavaa alkavaa viikkoa. Meidän viikko tulee olemaan taas tosi täynnä jos jonkinlaista hulinaa. Synttärihumua, lasten lääkäreitä ja Rinnekodissakin pitäisi käydä keskiviikkona. Onneksi H on kotona nyt.



Ihmeellistä

20.53

Pirpana viittoi äsken nukkumaan mennessään: "Rakastaa". Sanat ei riitä kertomaan, miltä tuntuu ♥

Meidän pieni ihme.

Kasvua

Pieni fiilistely vielä

22.41

Tänään meidän Pirpana on ollut koko päivän ilman vaippaa ja yhtään vahinkoa ei ole tapahtunut! Kiitos mummi ja pappa, että rohkaisitte meitä tähän! Jokakerta kun tyttö laitettiin potalle, hän viittoi "pissi" ja pissi tuli. Olen kyllä niiiin ylpeä mun taitavasta pienestä isosta. Täytyy vaan jatkossa yrittää uskaltaa kokeilla rohkeasti näitä uusia juttuja. Tyttö kyllä osaa!

Tänään on myös pariin otteeseen tytön suusta raikunut ilmiselvästi sana: "Wäinö!" <3

Huomenna mä menen sitten sinne Elävä kirjasto-tapahtumaan vastailemaan opiskelijoiden mahdollisiin kysymyksiin. Odotan mielenkiinnolla, mitä päivä tuo tullessaan. Toivottavasti ihan aitoa kiinnostusta nuorten taholta! Se olisi mulle paras mahdollinen palkinto osallistumisesta.

Wish me luck! 
:)

Iltahöpönä

21.41


Äiti: "Mennääs ny jo nukkumaan."
Pirpana: "E!!"

Parempaakin tekemistä on.



puheterapia

Puheterapiassa

23.20

Tänään me vanhemmat saatiin jälleen pyyhkiä kyyneleitä salaa poskiltamme, kun ensimmäisellä pu-tekäynnillä palaute omasta tyttärestämme oli todella positiivista ja liikuttavaa. Tyttö otti tilanteen taas täysin haltuunsa ja esitteli kaikki taitonsa reippaasti uudelle terapeutille. Puhui omaa höpömaankieltä ja välillä muisti sanoa ne ihan oikeatkin sanat, jotka on oppinut tässä viimekuukausien aikana. Viittomasanavarastonsakkin avasi uudelle tuttavuudelle ja leikki useat laululeikit silmät suurena innosta puhkuen. 

"Olet sä kyllä taitava tyttö", sanoi puheterapeutti monta kertaa. Hän myös muisti vähän kehaista meitä vanhempiakin siitä, että tytölle on selvästi laulettu ja viitottu paljon. Se tuntui hyvältä. 

Lähtiessämme hän vielä totesi, että Pirpanan kanssa nämä asiat näyttäisi olevan todella hyvällä mallilla ja että tyttöön on helppo saada kontaktia. Elää täysillä mukana ja nauttii silminnähden sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
Näitä juttuja on ollut aikaa treenata, kun on vauvasta asti ollut vähän laiskemmanpuoleinen liikkuja tämä meidän Piippis
;)

Kovasti nyt harjoitellaan tätä itsenäistä ruokailuakin. Kivaa se ainakin on , muttei aina välttämättä niin kauhean tehokasta.

Tosin muumikeksit hupenee erittäinkin hyvällä tatsilla pieneen masuun, eikä siinä kauaa turhia tuumailla.


Luopumista

21.59


Tänään on monen ihmisen puhelimeen kantautunut suru-uutinen tärkeän ihmisen poismenosta. Miehen, jota on helppo muistella suurella lämmöllä ja rakkaudella. Lapsuudestani muistan hänet kilttinä hahmona, joka oli parhaimmillaan oman kameransa takana, ikuistamassa tärkeitä ja iloisia hetkiämme. Hän on minustakin ottanut ne kaikista kauneimmat lapsuuskuvat, mukaanlukien tuon ylläolevan. Myös vastavalmistuneena ylioppilaanakin hän minut ikuisti aikanaan ja se olikin silloin meille itsestäänselvyys.

Taitava puuseppä oli myös hän ja taikoi autotallissaan puusta lähestulkoon mitä vain! Hieno mies kerrassaan.

Tänään sytytimme sydämenmuotoisen kynttilän sedän muistolle. Vaikka elämään kuuluukin luopuminen, ei sitä koskaan oikein kunnolla pysty hyväksymään. Tästä miehestä jäi paljon kauniita muistoja ja niiden avulla on helpompi jatkaa eteenpäin.

Kaikille läheisille lähetän halauksia ja osanottoja. Yksi sukumme rakkaimmista hahmoista nukkuu nyt unta paikassa, jossa kipua ei tunneta.


Toivottavasti tiesit sen Heikki-setä, että olit meidän perheelle todella tärkeä mies..!



Äitinä

Äitienpäivän humussa

21.39


Tänä-aamuna Pirpana ilostutti äitiä piirtämällä lattiaan kajal-kynällä. En oo vieläkään malttanut pyyhkiä sitä pois. Ensimmäinen omatoimisesti rustattu piirrustus. Arvokas tekele sanon mä.

Tämän lisäksi myös luonto-äiti lahjoi minuu kauneudella.


Tulppaanit takapihalla puhkesivat kukkaan..


..ja mummolan takapihan uusi asukki näyttäytyi jo toistamiseen. Tälläkertaa H ehti ottaa kuvankin.

Viikon verran tässä on siis sairasteltu, mutta nyt alkaa onneksi näyttää jo siltä, että voiton puolella ollaan. Minähän se sitten vielä lopuksi sairastuin. Flunssaa onneksi vain. Eilenillalla PikkuW oksensi iltamaidon sänkyynsä yskittyään hetkenaikaa. Säikähdin, että nyt alkaa sitten seuraava pöpö kaatamaan kööriä mutta onneksi näin ei ollut kuitenkaan. Yhdellä ykällä selvittiin ja johtui tosiaan tuosta yskästä sekä maidon limaa irrottavasta vaikutuksesta. Tästä taudista Pirpana selvisi kaikista helpoimmalla! Hyvä niin!

Ihanaa kun H on kotona nyt hetkenaikaa. Ilmapiiri kodin seinien sisällä on kaikinpuolin nyt rennompi. Vaihtelu on hyvä HYVÄ asia.

Äitienpäivä on saanut taas mielen herkäksi. Muistot ja ajatukset ovat olleet vahvasti noissa hetkissä, kun pienet aarteeni olen syliini ensimmäisen kerran saanut. Hetkissä jolloin musta on tullut äiti, ensimmäisen ja toisen kerran. Eritavalla mullistavia hetkiä ovat olleet ne ja näistä kokemuksista en voisi olla kiitollisempi. Tänään katsoin lapsiani ja mietin, miten ihanaa on kun ovat tavallaan niin erilaisia mutta kuitenkin niin vahvasti samasta puusta. Mun omat nauravaiset, onnelliset ja huumorintajuiset pienet ihmiset. Näitä kahta pientä on helppo rakastaa ja suojella.
Se on mun tehtäväni nyt ja tulevassa. 

Se on äidin tehtävä.

Lopuksi lähetän vielä virtuaaliset Äitienpäivätoivotukset omalle rakkaalle äidille, mummille, joka erittäin mallikkaasti on tuon äidin tehtävän suorittanut ja joka on ollut paras mahdollinen äiti mulle ja mun sisaruksilleni sekä tietenkin paras mahdollinen mummi lapsenlapsilleen. Kiitos äiti kulta.

Ensiviikko tuo mukanaan paljon mukavia asioita. Piippiksen ensimmäinen puheterapia, fysioterapiaa, äidin omia kaunistautumistuokioita, hääjuhlaa.. Menen myös Tikkurilan Laureaan Elävä kirjasto-tapahtumaan kertomaan ihan livenä, että miltä se ds-lapsen äitinä oleminen nyt sitten oikein tuntuukaan. En tarkalleen tiedä mitä tuleman pitää, mutta se selviää ajan kanssa. Mua pyydettiin tähän mukaan ja vaikuttaa kivalta jutulta.

Mutta nyt, lasi punkkua ja skÃ¥l äidit! 
<3







Pikkuveli

Sairastuvalta hei jälleen

21.48


Pienet muruset lempipiilossaan. Tuolta sitten heittelevät tavaroita mulle ja mä heittelen niitä tavaroita takaisin sänkyyn. Ihan ykkösleikki.


Ja PikkuW oivalsi sitten tänään,että miten eteenpäin kontataan! Nyt Pirpana peppukiitää toiseen suuntaan ja velipoika toiseen kontaten. Hyvästi äipän viimeisetkin raskauskilot! 

Me ollaan nyt parin päivän ajan sairasteltu niin, että pöpö on käynyt yksi toisensa jälkeen kaikki läpi. Onneksi aika lievästä viruksesta kyse tälläkertaa kuitenkin. Vähän kurkkukipua ja lämpöilyä.  Pienet ovat kokeneet sen kaikista voimakkaimmin. Tänä-aamuna oli Pirpanan vuoro ja päivä alkoi vähän kurjissa, itkuisissa tunnelmissa. Iltaa kohti olo muuttui hänelläkin paremmaksi ja illalla uneen uinahti suht terveen oloinen tyttö.

Mun äitiysloma sai siis pari päivää jatkoa, kun ensiksi isi oli kipeänä eilen ja nyt sitten minä itse. Tänään piti palata hetkeksi työelämään kun H:n isäkuukausi alkoi. Mun hoitovapaat jatkuu sitten taas kuukauden päästä.

Pikku potilas <3
Perjantaina uusi yritys töiden suhteen. Kovasti mielelläni olisin hetkeksi jättänyt arjen Heikin huomaan mutta ehtiihän tässä vielä ;)

Nyt mun iltani jatkuu maailman komeimman vampyyrimiehen seurassa. Toisinsanoen, Twilightia neloselta. Pieni teini minussa nauttii telkkaritarjonnasta nyt täysin siemauksin.

Kipuilua

Viikonlopun tunnelmia

19.06


Ollaan oltu kaksi viimeistä yötä mun vanhempien luona ja perjantaina Snipe Drive keikka oli odotetusti tosi onnistunut! Illan ainoa virhe oli jättää auto Keravan asemalle yöksi koska tietäähän sen mitä siinä tapahtuu..

PikkuW sairastui viimeyönä flunssantyyppiseen (tietysti juuri silloin, kun isi oli keikkareissulla) ja yö meni kurkkukipuillessa. Tänään on onneksi ollut suht helppo päivä vaikkakin poika on edelleen vähän lämpöinen ja nuhainen. Ensiyö mennäänkin sitten Buranan voimalla ja toivotaan että pikkutyypin olo ei ainakaan pahene tuosta. 

Mulla huomenna viimeinen äitiyslomapäivä sillä H jää tiistaina viettämään isäkuukauttansa. Itse yritän tehdä töitä niin paljon kun mahdollista näiden tulevien neljän viikon aikana.  Tavallaan aika haikea fiilis nyt..

Eipä mulla muuta tänään. Tosi väsynyt olo joten antaa näiden kuvien kertoa lisää viikonlopun tunnelmista..







Kuopuksen kesälätsä

15.28


Pitihän sitä nyt pienimmällekkin saada oma lippis. Pappalippis. Se sopii tosi hienosti meidän pikkuäijän päähän.  

Tänään kaikkein mahtavinta on ollut yhteinen  aamupäivän unihetki joka on todella harvinainen näiden seinien sisäpuolella. PikkuW nukkui pinnasängyssään ja Pirpana meidän vanhempien välissä, väärinpäin tietysti ja saatiinkin vähänväliä maistella pieniä varpaita.

 Tällähetkellä nukkuvat tuolla varsinaisia päiväunosiaan ja mua ei tietenkään nyt sitten väsytä.

Säikähdin eilenillalla, kun Pirpana alkoi yhtäkkiä nieleskelemään kovasti ja yökkäsi parikertaa. Olin jo varma, että nyt meillä aloitettiin taas sairastelu vaan eipä tuo sitten oksentanutkaan. Liekö sitten mennyt joku koirankarva tai langanpätkä kurkkuun, en tiedä. Samanlainen tilanne tapahtui pari päivää aikaisemminkin. Sen jälkeen meidän matto lähtikin mummolaan pesuun kun siitä mokomasta irtoaa tosi vaarallisia pieniä valkoisia langanpaloja. Jatkossa tulee kyllä hieman eritavalla valittua matto ja sisustusmateriaalit. 

Lapsiystävällistä meille kiitos!



Rakkautta

Vappu 2013

20.47

On ollut ihana taas olla yksi kokonainen päivä yhdessä. Tää kun on aika harvinaista herkkua meille nykyään. Käytiin Tuusulan mummun, ukin sekä E:n luona brunssilla ja kyllä muuten taas herkuteltiin! On tosi raukea olo nyt.

Ylihuomenna viedään lapset piiiitkän tauon jälkeen mummin sekä papan luokse yökylään ja lähdetään rokkaamaan Helsinkiin. Kiva nähdä H pitkästäaikaa kitaran kanssa lavalla. Silloin sen aina tajuaa, mikä voima ja  onni tuo musiikki meidän isukille onkaan. Siihen väliin en edes yritä mennä, sillä soittaminen on parasta terapiaa H:lle.  Keino irtautua ihan kaikesta muusta hetkeksi ja keskittyä vain ja ainoastaan musiikkiin.

Mulle parasta terapiaa on tämä kirjoittaminen, ystävät ja nukkuminen. Ja tietysti myös musiikki. Laulu. Spotify.

Mutta nyt niitä vappukuvia.




Ensiksi vähän epäilytti. "Ja mitähän sä nyt taas meinaat?". Loppujenlopuksi nauratti. 




Akupunktio? Intialainen päähieronta? 



Ja lopuksi mun vappuhöpsöt pääsivät kylpyyn. Olisi melkein pitänyt kuvata tämä kylpyhetki. Ensiksi Pirpana läiskäytti oikein mojovat loiskautukset ja sen jälkeen W kosti tuplana takaisin. Äitikin siinä sivussa kastui läpimäräksi ja kivaa oli kaikilla. 


Sori jos menee siirappiseksi taas, mutta mä vaan niiin nautin katsoa tätä kaikkea mun ympärilläni.  Näitä pieniä. Ei sitä rakkauden määrää voi sanoin kuvailla taaskaan. 

Suosituimmat

Facebook