Ajatuksia

Onni löytyy kesäkurpitsoista

18.20

Aina silloin tällöin sitä pysähtyy pohdiskelemaan omaa onnellisuuttaan ja onnellisuutta noin muutenkin. 

Eilen koin hyvin yllättävän onnenpuuskan pienessä arkisessa hetkessä, kun H tuli esittelemään mulle meidän kesäkurpitsasatoa. Kylvimme lasten kanssa alkukesästä siemenet multaan (koska kukkapenkissä sattui olemaan sopiva tyhjä paikka) ja yhdessä olemme innokkaina koko kesän ajan tarkkailleet sadon kypsymistä. Muutama pieni siemen tarjosi meille kuusi kaunista kurpitsaa ja rutkasti suurta mielihyvää sekä ylpeyttä siitä, että saamme herkutella itse kasvatetuilla kasviksilla. Tämä kokeilu sai aikaan myös sen, että päätimme yhteistuumin kyhätä ensi kesäksi oman kasvihuoneen pihallemme ja laajentaa tätä harrastusta seuraavalle asteelle. 



Toinen hyvin suuri onnentunne valtasi minut tänään, kun latailin menneen kesän kuvia pilvilinnaan. Toki myönnän kyllä, että jonkin sortin haikeutta koin myös kesän sekä yhteisten lomaviikkojen päättymisestä - ihan rehellisiä jos ollaan niin aika suurtakin sellaista.

Mun perhe. Se tekee mut onnelliseksi. Mun on hyvä olla silloin kun lapset, H ja koira on lähellä. Kun päästään yhdessä tekemään, reissaamaan ja kokemaan. Nauramaan ja itkemäänkin. 



Tänä-aamuna kun Ryti tuli herättelemään ja suukottelemaan meitä sängyn reunalle, tunsin valtavan lämpöisen tunnekuohun kun tuijotin tuon iiihanan leonbergin lempeitä silmiä. Koira, se totta vie tekee minut ja koko meidän perheen onnellisemmaksi. Tämä haukku lohduttaa surussa ja saa pienet (ja isotkin) päivittäin kikattamaan kippurassa. Hyvänolon hormonit leviävät kokonaisvaltaisesti kroppaan, kun Ryti on lähellä. Ja kun se ei ole, on kaikilla sitä ihan hirmuinen ikävä. Toisaalta ikäväkin on joskus kiva tunne ja mielestäni lasten on sellaista hyvä opetella. 

Meidän perheelle koittaa joulu neljän viikon välein, kun saadaan iso muru luoksemme hoitoon. Olen tuhannen kiitollinen siitä, että tuo tyyppi tupsahti elämäämme.

Koira. Satavarma onnentuoja.


Luonto.  Siitä olen lähestulkoon riippuvainen ja joskus mulle iskeekin ihan pakottava tarve päästä metsään - heti eikä kohta! Onneksi sinne päästäkseen ei tarvitse matkata kuin pihatien toiselle puolelle. Kuluneen kesän aikana olen muutamaan otteeseen istahtanut viereisen pellon reunalle, metsän laidalle, ihastelemaan auringonnousua ja kaunista kotiympäristöämme. Kaukaisuudessa juokseva kettu, kevyt usva pellon päällä ja selän takana livertävät lintuparvet ovat parasta laatuaan voimaannuttamaan ihmisen juurikin siinä hetkessä.

 

Kesäreissun yksi kauneimmista tapahtumista oli se, kun istuimme Reposaaren rannassa syömässä iltapalaa ja ihastelemassa laskevan auringon säteissä paistattelevia tuulimyllyjä. Kesä ja luonto pistivät parastaan tuossa hetkessä ja myös rantakäärme liittyi seuraamme toviksi.

 

Mä olen tämän ennenkin sanonut, mutta sanonpa nyt kuitenkin vielä kerran : Jos suinkin vain kykenisin, pakkaisin kimpsut sekä kampsut ja kurvaisin perheeni kanssa maalle asumaan - tai ainakin ostaisin kesäpaikan luonnon ääreltä. Siellä saisin tarkkailla, tuntea ja kokea. Kun pilvilinnoista palataan takaisin maan pinnalle, on todettava että todennäköisesti meidän lasten kannalta on kuitenkin helpompaa elellä täällä tarvittavien palveluiden läheisyydessä. Piippiksen terapiat, kontrollit, koulu ym..



 On paljon asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Läheiset ja heidän hyvinvointinsa, musiikki, ystävät, kauniit vaatteet, hyvä ruoka, sauna, ystävälliset ihmiset, haaveilu, onnistumisen kokemukset, tanssiminen ja laulaminen - listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. 

Juuri nyt olen onnellinen, kun katselen ikkunasta takapihallemme ja näen kuinka H, W ja pikkuH keräilevät omppuja koriin. Lupasin leipoa omenapiirakan, sillä se jos mikä takaa koko porukalle hyvän mielen koko loppupäiväksi. Satavarma keino!

Kengurumeininkiä Valkosipulifestivaaleilla Keravalla 18.8.

Kokonaisvaltainen onnellisuus lienee olotila, johon suurin osa ihmisistä pyrkii jatkuvasti. On tärkeää kuitenkin antaa itsellensä lupa olla joskus onnetonkin. Vaikka elämässä kaikki onneen tarvittavat palaset olisivatkin visusti paikoillaan ja kohdallaan, tarvitaan onnentunteen saavuttamiseen myös niitä aallonpohjiakin.

Mutta että sellaista kevyttä pohdintaa sunnuntaipäivään. H ja lapset lähtivät naapuriin omenoita hakemaan, meidän puun hedelmät olivatkin näköjään tänä vuonna rupisia. Noh, ensi vuonna paremmalla lykyllä sitten taas. 

Tulisin hyvin iloiseksi jos te lukijatkin kertoisitte vastavuoroisesti minulle, että minkälaisista hetkistä kumpuaa sinun onnentunteesi? Siirretään facebook-kommentointi hetkeksi takaisin blogin kommenttikenttään ja palataan toviksi "vanhoihin hyviin aikoihin"

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!


Arki

Uuden arjen alussa

22.26

Edellisessä postauksessa lupasin kirjoitella tuntemuksiani alkaneeseen arkeemme liittyen -  täältäpä niitä nyt sitten satelisi..

Siihen nähden, että jo esikoisen ensimmäisen koulupäivän jälkeen Wilma täyttyi täi- sekä ampiaisvaroituksista ja eskarilaisen viesteihin putkahti vatsatautivaara (sekä ohjeet sen välttämiselle), on olotilani yllättävänkin "Zen". Piippiksen aamun taksikyydit toimivat loistavasti ja tyttö kiipeää joka aamu iloisena sekä reippaana tutun kuskin kyytiin. Kotiinpaluu taksilla onkin jo neidille tuttua puuhaa ja totuttelemista on enää ainoastaan äidillä siihen, ettei liian aikaisin ryntää etupihalle odottelemaan autoa. Ne minuutit kun usein tuntuvat niin kamalan pitkiltä..

Aakkoslaulua kovasti kotona laulellaan ja se on tartutettu myös tiukasti kahteen pienempään sisarukseen. Koulussa on kuulemma kivoja kavereita ja joka päivä siellä tarjoillaan "muussia". Saman vastauksen antoi eskarilainen viime vuonna kun asiaa tiedusteltiin. No okei, silloin tällöin saattoi olla kalakeittoa ;) Humoristi Piippis.



W:n odotettu eskari starttasi tänään ja kaikki oli hurahtanut oikein hienosti. Iloinen jätkä kertoi saaneensa jo kavereita ja kovin kivaa oli ollut ensimmäisenä päivänä. Futista oli pelattu ja kortteja askarreltu. Paljon kuulemma pestiin käsiä mutta se ei haittaa - valistin kyllä heti sen olevan tosi tärkeä asia.

 Hymy oli korvissa kun poitsu tepasteli isin kanssa kotiin iltapäivällä. Tuntuupa vaan kuulkaas niin hyvältä! Aika paljon olen ressannu etukäteen taas..

 Nämä kaksi ihmistä pärjäävät epäilemättä hienosti koulutaipaleella ja ehkä juuri siitä syystä mun olotilani onkin vihdoin ja viimein niin rauhallinen. Täit yritetään pitää loitolla meidän jengistä pajunkuorishampoon avulla (tässä olisikin loistava blogiyhteistyötuote kun on niin tuhottoman tyyris! Heh) ja ampiaisetkin alkavat pikkuhiljaa rauhoittumaan. Vatsataudilta tuskin vältymme, mutta murehditaan sitä sitten kun aika koittaa.




 Pienin saa nyt vuoroviikoin nautiskella aamupäivisin isin kanssa kaksinkeskeisestä laatuajasta ja vuoroviikoin vastaavasti mummin sekä papan seurasta. Mulla on paljon etäpäiviä koulusta ja sekin helpottaa ihan hirmuisesti meidän arkea nyt tässä hetkessä. Voinkin vain ja ainoastaan lämpimästi suositella aikuisopiskelua kaikille siitä kiinnostuneille. Opettajat joustavat ja ymmärtävät hienosti eri elämäntilanteita  - se on ihan mahtavaa!

Opiskeluiden suhteen olen tehnyt suht isojakin päätöksiä. Päätin nimittäin viime yönä sängyssä pyöriessä ja hyöriessä, että valitsen osaamisalakseni parin viikon päästä lapset ja nuoret. Miksi? Koska haluan lähteä tavoittelemaan unelmiani ja uskoa siihen, että pääsen vielä jonakin päivänä lapsivuodeosastolle, lastenosastolle tai vaikkapa lastensuojelun puolelle töihin.  Päiväkodin tätiä minusta tuskin tulee, mutta katsotaan nyt mitä tuleva ihan oikeasti tuo tullessaan.. 

Olen päässyt suht kunnialla tähän pisteeseen elämässäni. Mulla on kolme maailman suloisinta lasta (kaksi koululaista muka jo?!), karvainen kummilapsi Ryti, kiltti ja ihana mies, rutkasti läheisiä ihmisiä ja ystäviä sekä oma koti. Miksi en muka voisi saavuttaa vielä tuota yhtä haavetta ammatinvalintani suhteen? 

Uusi arki verottaa nyt vähän mun yöunista, mutta eiköhän tämä rytmi tästä pikku hiljaa tasaannu kun kesä vaihtuu kunnolla syksyn harmauteen. Jotain hyvää siinäkin.

Ihanaa viikkoa kaikille! Toivottavasti siellä myös on arki lähtenyt kivasti soljumaan eteen päin..




Hop Lop

Videoterkut Hop Lopista

14.04


 "Koooska me mennään Hop Loppiin?!"  

Näin raikaa kolmesta suusta joka ikinen kerta, kun ajamme Keravan vesitornin ohi. Ipanat kun sattuvat tietämään sen, että Hop Lop sijaitsee ihan tuon tornin juurella vaikka se ei välttämättä autosta näkyisikään. 

Päätimme H:n kanssa kuluneella viikolla, että kesäloman päättymisen kunniaksi on juuri oikea hetki toteuttaa tämä harras toive ja veimme vuoden odottamisen jälkeen muksut sisäaktiviteettipuistoon leikkimään. Kyllä kannatti!



Me vanhemmatkin saimme ihan tosissaan pyyhkiä hikeä otsalta, kun konttasimme omiemme perässä - toinen toistaan jännittävämpiä reittejä fiilistellen! H toteutti samalla taiteellisia visioitaan ja työsti kivan videonkin meidän hulinoista. Laitan sen tämän postauksen loppuun.


Mun täytyy nyt myöntää rehellisesti että en ole koskaan ollut kovinkaan innostunut näistä lasten aktiviteettipuistoista (syytä tähän en osaa sanoa) , mutta nyt minuakin puraisi Hop Lop- kärpänen ihan tosissaan. Tiistai-iltapäivä oli juurikin oikea ajankohta huvittelulle, eikä liiallista tungosta ollut. Omat lapset alkavat jo olla sen verran isoja, että uskalsimme päästää heidät hetkeksi keskenäänkin kiipeilemään. Kahvilasta on suora näkyvyys yläilmoihin, ja pystyimme kivasti seuraamaan missä oma kolmikkomme matkaa.

 Oli ihan hurjan kivaa! Annoin suostumukseni, että seuraavaa kertaa ei tarvitse vuotta odottaa. 

Arki on alkanut ja siihen liittyvistä tunnelmista tulen kirjoittelemaan erikseen pian. Palataan videon myötä nyt vielä hetkeksi kesäloman viimeisten päivien iloisiin tunnelmiin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!


Kiitollisuutta

Poikani mun

0.06

6 vuotta sitten, puolenpäivän jälkeen, tuli minusta pontevan ja jäntevän nelikiloisen poikavauvan äiti. Yhteinen alkumme oli hieman pulmallinen, mutta kunhan taistelin itseni valppaaksi leikkaus numero kakkosen ja muutaman plasmapussin jälkeen, olet sinä rakas W siitä lähtien ollut tiukasti kiinni minussa ja minä olen ollut tiukasti kiinni sinussa. Olit ensimmäisestä miehekkäästä rääkäisystäsi asti hyvin reipas sekä hyvinvoiva hurmuri, ja selvisit oikein hienosti syntymäsi jälkeisen yön kätilöiden hellässä hoivassa äidin mureheista huolimatta. Seuraava päivä toi sinut kainalooni ja ryhdyitkin läsnäolosi myötä parantamaan äitiäsi tohinalla.

4060 kg 53 cm. Täyttä timanttia.

Tämä syntymäpäivä ei poikkea edellisistä - olet totta vie ansainnut muutaman sanasen hieman herkistyneeltä äitimammaltasi.

Minkälainen sinä, rakas poikani mun, olet nyt kuusivuotiaana? Sarjakuvien naamarihemmot viittoineen ovat vaihtuneet futismaailman tosielämän supersankareihin. Sulla on hallussa lukuisten idoleittesi vakiotuuletukset ja kun katson eläytymistäsi kentällä, voisin vaikka lyödä vetoa että tulet menestymään teatterimaailmassa. Olet super taitava tuulettelija ja keksit päivittäin uusia ikiomia sellaisia. Joskus nauran ihan kippurassa sulle, koska olet vaan niin kertakaikkisen ihana tässä kaikessa futisfiilistelyssäsi (jota ohi hurahtaneet MM-kisat eivät luonnollisesti lieventäneet). "Messi sitä, Ronaldo tätä!". Futiskorttiesi saldo kansiossa kasvaa nopeatempoisesti - sinä keräät ja äiti laittaa oikealle paikalle muovitaskuihin.

Sulla on meidän korttelissa jo reilu kourallinen hyviä kavereita - sekä ikätovereita että myös vuosia  vanhempiakin. Odottavat usein sinua jo etupihalla, kun kikkurat takussa nouset sängystä ja heräilet uuteen päivään. Se on todella ihanaa ja se kertoo sinusta sekä luonteestasi mielestäni paljon. Olet tykätty kaveri ja kaverit yhtälailla ovat sinulle tällä hetkellä puolet maailmastasi. Päivittäin istut pleikkarisi äärellä jonkun naapurin poitsun kanssa ja pelaat Fifaa. Isommat pojat kantavat maalit kotimme edessä olevalle pihatielle ja potkitte hiukset hiestä märkänä tuntitolkulla jalkapalloa. Iloinen meininki raikuu kotoseinien sisäpuolelle asti ja tartuttaa hyvän mielen jokaiseen läsnäolevaan.. 

Joskus karkaat naapuriin ystäväsi luokse mutta en enää osaa huolestua, sillä tiedän tasan tarkkaan missä sä olet kun sua ei näy. Nykyään pikkusiskosikin osaa jo seurata perässä sinne naapuriin mutta eipä se haittaa, sillä sinä olet hyvin luotettava isoveli (ja pikkuveli myös) . Pidät huolta elämäsi tytöistä meidän vanhempien ohella.


 Eilen jännitit, että mahtaakohan sun ylähammas irrota syntymäpäivänä? Se on jo toisesta reunasta irti eli voi hyvinkin olla, että myös hammaskeiju saapuu syntymäpäiväsi juhlan jälkeiseen yöhön. Muistat eri hyvin, että edellisellä kerralla hän toi tyynyn alle kahden euron kolikon ja että sillä saa aika monta Muumi-tikkaria.

Ensi viikolla sinä aloitat eskarin. Se on hyvin hämmentävää äidin mielestä, mutta äiti on samalla myös erittäin onnellinen sinun puolestasi. Odotat kovasti jo kouluun pääsyä ja kun kävimme tutustumassa alkukesästä, eskarin tädit kertoivat sinun saaneen jo monta ystävää tulevasta ryhmästäsi. En epäile hetkeäkään ettetkö selviäisi tulevasta vuodesta! Se tulee olemaan sinulle muruseni hyvin jännittävä ja rikastuttava ajanjakso elämässäsi . Sitä on ilo päästä vierestä seuraamaan.


On paljon asioita, jotka eivät ole vuosien varrella muuttuneet. Olet edelleen hyvin kiltti, toiset huomioon ottava, välittävä, kaikkiruokainen, vaaleahiuksinen, rakastava, herkkä ja rehellinen. Sinussa on sopivasti pienen pojan luonnetta, mutta kiltteys nousee melkeinpä jokahetkessä kaikista vahvimmin esiin persoonassasi. 

Rakastatte siskojen kanssa katsoa äidin youtube-kanavalta vanhoja kotivideoita, ja siksi haluankin jakaa tämän yhden rakkaan (ja valitettavan rakeisen) klipin juurikin tässä hetkessä. Se nimittäin kuvastaa vallan hyvin sitä luonnetta, joka tekee sinusta sinut. Tuo taustalla loistava hymy ei ole hyytynyt kuuden vuoden aikana ja sama pilke silmäkulmassa on säilynyt ennallaan. Voi rakkaat ihanat!


Ja niin, edelleen rupattelet naapurin miesten kanssa joutessasi. Heität small talkia yhtä taitavasti kuin viimekin kesänä. Tätä taitoa et kyllä äidiltäsi ole perinyt. Tiedät sangen hyvin sen, että naapurissa asuu "Astonvillan miehiä" ja kerrot sen myös muille pihapiirin aikuisille.

Ootsä vaan aikamoinen pieni suuri mies. 
Me ollaan isin kanssa niin todella ylpeitä sinusta ja siskoillesi sinä olet se kaikista suurin idoli. Meidän elämämme suloisin futari.

Kohta sun jalkapallokoulu jatkuu, sitä sä olet odottanut koko kesän.



Paljon onnea ihana suloisin Wayne! On onnellista olla sun äiti.


Suosituimmat

Facebook