Kun ipanat olivat pieniä, lohdutin usein itseäni muunmuassa sillä, että vaikka kasvavat ja taaperoaika ei kestä ikuisuuksia, tulee se aika kun saan omistani maailman parasta keikkaseuraa ja yhdessä vietetty aika on toisenlaisella tavalla ihanaa.
Nyt saamme elää juuri sitä aikaa - ja se on muuten todellakin ihanaa!
Keskiviikkona koitti jo kuukausia odotettu ilta, kun sain viedä Pirpanan Nylon beatin keikalle Helsingin jäähalliin. Neiti sai liput 15-vuotis-synttärilahjaksi toukokuussa ja hän oli niistä hyvin hyvin onnellinen. Viime syksynä Kuusamossa reissatessamme typy hurahti jostain syystä Naikkareihin isosti, ja ei mennyt kun muutama päivä niin bändi ilmoitti comebackistään!
Oman lipun ostin työpaikan hoitolapsukaisten vanhemmilta lahjaksi saadulla Tiketin lahjakortilla (<3).
Mun ja Pirpanan yhteinen ilta sai heti alkuun hieman koomisia piirteitä, kun muu perhe jätti meidät Veikkaus-areenan eteen ja hyvin pian totesimme olevamme väärässä paikassa! Kyyti tietenkin oli jo ehtinyt lähteä ja jouduimme käännyttämään hovikuskimme takaisin, jotta ehtisimme ajoissa NORDIKSELLE!
Veikkaus areenan edessä seisoi kaverinsa kanssa eräs menneen kauden Vain elämää-ohjelmastakin tuttu räpäyttäjä, joka kysyi meiltä hymyillen että "Ootteko kenties menossa Nylon beatin keikalle?" Vastasimme että olemme ja kuulimme myös että olemme jo kolmas porukka, joka oli erehtynyt lokaatiosta.
Piippistä nauratti, koska juuri olimme autossa pohtineet että mitäköhän se äiti tällä kertaa keksii säätää - melko usein kuuluu tapoihini. Sukuvika.
Konsertti kesti 2 tuntia ja koko tuon ajan saimme yhdessä (odotetusti) kokea koko tunneskaalamme laajan kirjon. Välillä liikutus eskaloitui kyynelten virtaan, kun taas seuraavassa hetkessä lauleltiin sydämiemme pohjasta. Pirpana lauloi niin kovaa, että äänikin lähti hetkellisesti ja se nauratti neitiä kovasti. "Mä en pytty laulamaan ku multa lähti ääni!", hän ilmoitti mulle hämmentyneenä.
Tuon kaksituntisen aikana mun oli pakko pistäytyä naistenhuoneessa, ja Pirpana jäi hetkeksi istumaan yksin katsomoon. Nämä ovat niitä erityiselämän pattitilanteita, kun joutuu pohtimaan hyvin tarkkaan että voiko nuoren jättää yksin vai ei. Olemme nyt kuitenkin sen verran luottamusta opetelleet, että uskaltauduin tämän peliliikkeen tekemään ja siellähän se neiti istui hyväntuulisena katsomossa laulellen, kun n. 4 minuutin poissaolon jälkeen palasin omalle paikalleni. Vessa oli onneksi melkein katsomon vieressä.
Jos neiti olisi päättänyt lähteä jonnekin, olisi hän joutunut pyytämään vieressä istuvalta mieheltä että voisiko hän nousta ja olin satavarma että hän ei niin tekisi. Ja tottahan se on (mitä avustaja koulussa sanoi) että Pirpana on jo ysiluokkalainen ja kyllä hänen kanssa tulee näitä asioita jo harjoitella. Se vaan tuppaa olemaan meille vanhemmille aika-ajoin vähän vaikeaa. Ollappa kuitenkin itselle taas armollinen.
Tässä opetellaan. Ihan jokainen.
Muistoksi ihanasta illasta Piippis osti omilla rahoillaan t-paidan, joka on keskiviikosta asti ollut ahkerassa käytössä. XS koko on vähän reilu, mutta just sopivasti räppi.
Huomioita, joita tein jäähallilla:
* Ihmiset kohtelevat erityisneitiä todella ihanasti ja saimme lukuisia hyväntuulisia hymyjä illan aikana.
* Koska meidän mini-ihanuus on sen vajaa 140 cm "pitkä" niin monet varmasti luulevat häntä nuoremmaksi ja esimerkiksi järjestysmiehet mm, vilkuttelivat hänelle kun lähdimme kotiin. Minusta se kuitenkin on vaan ja ainoastaan söpöä, enkä usko että Pirpanakaan asiasta mieltänsä pahoittaa - päinvastoin. Vilkutti kaikille iloisesti takaisin ja jatkoi onnellista pulinaansa.
"Äiti mä en voi uskoa että näin Nailon biitin livenä!"
Lopuksi vielä tiivistetty keikka-arvio. Vuosikymmenten jälkeen Naikkarit eivät todellakaan pettäneet. Oli mahtavaa tajuta, että melkeinpä kaikkien biisien sanat pulpahtivat vanhasta muistista ja meille tarjoiltiin sitä, mitä hyvältä keikalta voi odottaa. Jonna sekä Erin näyttivät upeilta ja visuaalisesti koko kaksituntinen hiveli silmää. Tanssijat olivat tajunnanräjäyttävän loistavia ja rytmiryhmä Suomen parhaimmistoa.
Kyllä mä sanoisin että viis kautta viis. Muuta ei voi. Olen hyvin onnekas, kun sain kokea tuon illan just mun oman ihanan Pirpanan kanssa.
Rakastan.
Laitan tänään vielä mun instagramin stooreihin muutaman videon keikalta. Lisää keikkajuttuja myöhemmin sitten taas. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä todella viimeinen.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
