Heippa hei kaikille - olemme tehneet piiiitkän tauon jälkeen paluun Bloggeriin ja tämänpäiväisen postauksen otsikko jo syyn siihen kertookin.
Moni lienee Instagramin tai Facebookin puolelta lukenutkin, että perheemme tulevaisuudensuunnitelmissa on tapahtunut kohtalaisen suurikin muutos aikaisempaan. Teimme vihdoin sekä viimein H:n kanssa lopullisen päätöksen siitä, että lähdemme ensi vuonna viettämään pientä happihyppyä tämänhetkisestä arjesta, ja matkaamme vuodeksi Suomen toiseen kolkkaan. Kun olimme päätöksen tehneet, alkoi asiat pikkuhiljaa lutviutumaan kuin luonnostaan - toki vielä on paljon järjestelemistä edessäkin!
Nykyiseen kotiimme löytyivät vuokralaiset samana iltana kun asiasta tiedotimme, ja näinollen oli helppo lähteä haavettamme tavoittelemaan. Siispä viestiä Lapin kuntien Facebook-ryhmiin ja hommat rullaamaan! Paikallisten vastaanotto oli todella lämmin ja pienessä hetkessä olimme entistä varmempia, että näin meidän elämässämme todella tulee nyt tapahtua.
Miksi tällainen päätös juuri nyt?
Koska nyt koemme että aika on oikea ja koska luonto sekä rauha kutsuvat meitä nyt todella vahvasti. On tullut aika hypätä oravanpyörästä ja tehdä jotain ihan ihanan hullua! Lapset ovat vielä suht pieniä ja ennen kaikkea itse halukkaita tällaisen hetkellisen elämänmuutoksen tekemään. Eniten häkeltyivät kun tajusivat, että lähimpään Mc Donaldsiin tulee olemaan n. viiden tunnin ajomatka. Ja jos halajamme sushia, joudumme todennäköisesti sitä itse tekemään ;) Olemme tosi rehellisesti kertoneet, että elämä muuttuu aika paljon tämän muutoksen myötä mutta että tulemme saamaan ihan hirmuisesti uusia kokemuksia tuon vuoden aikana. Olen tosi ylpeä mun pienistä ja esimerkiksi siitä, miten reippaasti ovat menossa paikalliseen kouluun vaikka eivät tiedä siitä vielä mitään. Meistä kukaan ei tiedä. Nämä asiat selkiytyvät kun saamme tietoomme, mistä päin meille löytyy asunto. Asunnon saaminen tuolta seudulta on aika vaikeaa - varsinkin kun ajatuksenamme on vuokrata talo näin alkuun. Toki ostaminenkin on vaihtoehto, sillä asuntojen hinnat ovat aika eriluokkaa kun täällä päin.
On ollut mahtavaa huomata, kuinka läheiset, työkaverit sekä tuttavat ovat olleet mukana tukemassa tätä projektiamme. Asunnonjärjestelyapuja on tarjottu sieltä täältä ja tuolta - se on ihanaa! Toivotaan että meille löytyy välivuosikoti Nuorgam-Utsjoki-Ivalo seudulta, toivotaan!
Pirpanan asiat ei huoleta, sillä olemme kuulleet että pohjoisessa erityislapset sekä -nuoret saavat valtakunnallisella tasolla hyvää huolenpitoa. Tällä hetkellä olemme Keravan palveluihin hieman tyytymättömiä joten muutos mitä todennäköisimmin tulee olemaan positiivista. Siihenhän tässä kohtaa on pakko uskoa, jos unelmia todella haluamme lähteä toteuttamaan.
 |
| Lapset tutustuvat tulevaan mm. lastenkirjojen avulla. Tämän sain ystävältä lainaan. |
Kummikoira Ryti on tällä hetkellä suurin surun aihe. Mietimme jatkuvasti, miten saisimme asiat järjesteltyä niin ettei Ryti joutuisi vuodeksi vieraaseen perheeseen. Ja että saisimme tuon vuoden aikana Rytiä sekä hänen emäntäänsä nähdä mahdollisimman paljon. Haluan kuitenkin uskoa, että tämäkin asia saadaan hoidettua.
Välillä mietityttää myös, että miten saamme kissan (joka ei todellakaan innostu autokyydeistä) kuskattua neljäntoistatunnin ajomatkan päähän! Kääk.
Pohdiskelen tällä hetkellä, että avaanko kokonaan uuden blogin tämän projektin tiimoilta. Toisaalta olisi niin helppo vaan jatkaa tällä vanhalla pohjalla. Mitä mieltä olette?
Olemme pikkuhiljaa aloitelleet kodin tavaroiden karsimista ja yllätys yllätys, tämä karsiminen on startattu lastenhuoneista. Meillä olisi ihan hirmuinen määrä esimerkiksi lastenkirjoja lahjoitukseen, täytyy vaan selvittää minne niitä voisi viedä? Sama juttu pehmolelujen kanssa. Niitä on kertynyt vuosien varrella aikasta paljon.
Fiilis tällähetkellä on luonnollisesti odottava ja onnellinen. Helppoa tästä tekee se, että läheiset antavat tukensa ja odottavat meidän kanssa tätä välivuotta - pääseväthän itsekin sitten luoksemme ihan koska vaan haluavat! Äidille sanoinkin, että tulee sitten kassamme viettämään pitkiä pätkiä pohjoiseen - sen lupasi myös tehdä <3
Ja vielä, minä vihdoin sekä viimein valmistuin mielenterveys- sekä päihdepuolen lähihoitajaksi. Sekin tekee tästä kaikesta niin paljon helpompaa. Tulen hakemaan töitä paikkakunnaltajohon asetumme, ja H pystyy jatkamaan hommiansa etänä.
Eipä tänään muuta. Ihana oli palata kirjoittelemisen pariin! Pohjoinen täältä tullaan - hitaasti mutta varmasti. Me ollaan tosi valmiita vastaanottamaan kaikki kaunis haasteineen, mitä tämä välivuosi tulee perheellemme tarjoamaan. Tosi valmiita.
"On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin"
-Nuuskamuikkunen
