Isovanhemmat

47 rakkauden vuotta

15.21

Kun katson omia vanhempiani, en voi kuin ihailla heidän rakkautensa lujuutta ja sitä kuinka söpöjä yhdessä ovat!

47 avioliittovuotta pitää sisällänsä lukuisia asioita sekä tapahtumia, jotka ovat juurruttaneet nämä kaksi sielunkumppania lujasti yhdeksi. Ovat 9 kertaa saaneet tavata uuden pienen lapsenlapsensa ja rakastaneet jokaista ensitapaamisesta asti - sydämiensä pohjasta. Rakentaneet yhdessä kolme kotia, ja niistä jokaisessa on ollut koko perheen hyvä olla sekä elää. Antaneet kaikkensa kolmelle yhteiselle ipanalle ja pitäneet äärettömän hyvää huolta. Koti on aina ollut turvallinen ja rakkauden täyttämä.




Kun elämässä kohtaa läheisen vakavan sairauden, on se aina kova paikka. Tämä tehokaksikko ei myöskään ole siltä elämässään välttynyt, mutta jaksavat kumpikin "sairastaa" toisen rinnalla ja antaa kaiken rakkautensa sekä tukensa. Hymy ja huumori ei hyydy, vaikka totisia paikkoja matkan varrelle on mahtunutkin.

En usko että pitkään ja hyvään avioliittoon olisi olemassa mitään tiettyä kaavaa. Toiset ihmiset vaan ovat toisillensa täydellisen oikeita, ja se takaa rakkauden kestävyydelle sekä liiton toimivuudelle tukevan pohjan.

Nuo kaksi ihmislasta tuossa kuvassa ovat olleet 47 vuotta toisillensa juuri sellaiset - niin oikeat!
 .

 47 kertaa onnea rakkaat äiti ja isi hääpäivän johdosta! 

<3




Hyviä juttuja

17.00


Kulunut viikko on ollut sopivan huoleton. Huolettomuudesta huolimatta olemme tehneet ja kokeneet paljon. Koska on kesä, on helppo tehdä ex tempore päätöksiä, heittää kengät jalkaan ja lähteä ulos aurinkoon kohti kivoja elämyksiä. Hypätä vaikkapa bussiin ja tehdä reissu Tuusulaan lasten isovanhempien luokse.


Uskaltauduin ipanoiden kanssa hetkeksi kaupunkiin, kun saimme kunnian päästä Samasta padasta 2-kirjan kuvauksiin ja nyt sen tosiaan saan täälläkin paljastaa - Samasta padasta saa jatko-osansa ja siitä tulee jälleen kerran huikean hieno!

Olen tuhannen ylpeä ystävästäni, joka on päässyt toteuttamaan unelmansa ja onnistunut siinä täydellisesti. Samalla olen ylpeä näistä pienistä rakkaista, jotka todella ottivat asiakseen ja hoitivat oman osansa reippaasti ja sydämellä. Oli ilo seurata vierestä sitä riemua sekä heittäytymistä.

Kiitos O tästä mahdollisuudesta ja rutkasti onnea tulevaan! 

<3


Piipahdimme perjantaina Häklin montulla uimassa ja vaikka vesi oli vielä hieman viileää, ottivat ipanat ilon irti täysillä tässäkin hetkessä. 
 

Lauantaina laitoin viestiä kummikoiramme Rytin omistajalle ja kerroin koko perheen isosta ikävästä. Sunnuntaina saimme kutsun Vuosaareen ja sen kummempia empimättä lastasimme autoon rattaat sekä muut kesäkamppeet ja kurvasimme kohti itäistä Helsinkiä. 

Ihan oikeasti wau mitkä maisemat meitä siellä odottivatkaan! Tämä tuli mulle totaalisena yllätyksenä. Super upeat ulkoilumaastot merenrannassa ja sileä hiekka pienten ihmisten jalkapohjissa. Aurinkoinen rantabulevardi jätskikiskoineen ja ravintoloineen! Tällaiselle landejengille kokemus lähenteli jo pienen etelänmatkan ulottuvuuksia.


Uitimme Rytiä rannassa ja fiilistelimme haukun kesäiloa. 



Vähän poseerattiinkin välissä.



Joutsenpariskuntakin bongattiin matkan varrelta. Todella eksoottinen kokemus tämäkin meidän köörille :D


Ja siis tämä. Tämähän oli ihan parasta pienten mielestä. Ainutlaatuinen kokemus sileästä rantahiekasta - me kun emme vielä olla juurikaan tällaisesta päästy nautiskelemaan.



Pehmikset rannalla oli parasta. Jopa Piippis, joka on vannoutunut Puffet-fani, tokaisi onnessaan : "Nam, tää on hyvää!".




Pöytänumero helteisellä ravintolan terassilla tiivisti päivän fiilikset sekä onnistumisen aika kivasti. 





On maailman ihaninta huomata, että tässäkin iässä sitä saattaa  vielä yhtäkkiä yllättäen löytää ja rakentaa uudenlaisen ystävyyssuhteen, joka selkeästi on tullut jäädäkseen. Kiitos rakas U että kutsuit meidät kotikonnuillesi ja saimme viettää ihan huikean kivan kesäpäivän sekä sinun että karvaisen rakkaan ystävämme suloisessa seurassa. Muutamassa kuukaudessa meidän perhe on laajentunut näemmä Vuosaareen asti. Se on ihanaa.

 

Keravan nuorisovankila

Piippiksen päivän pupuset Keravan nuorisovankilalla

10.19


Sunnuntaina juhlimme läheisten ja ystävien parissa hieman etukäteen murusen syntymäpäiviä, mutta maanantaina olimme ihan vain oman perheen kesken ja touhuttiin kivoja kesäisiä juttuja. Aamulla isi ja Pirpana lähtivät ajelemaan silmälääkäriin Helsinkiin ja "tuomio" tarkastuksessa oli mieluinen - ei aihetta silmälasien uusimiselle. Nyt on jatkossa vaan tosi tärkeää, että mimmillä pidetään laseja lähestulkoon taukoamatta, jotta tuo näkö ei pääsisikään enää huonontumaan. Melkoiset pullonpohjathan nuo kakkulat jo ovatkin.

Vielä eilenkin tystyn pupillit olivat laajentuneet lekurin laittamien silmätippojen ansiosta, mutta illalla tilanne alkoi jo palautumaan normaaliksi. Aikamoista tököttiä!

No mutta, palataan hetkeksi maanantaisen juhlapäivän tunnelmiin.


Olen melkein koko ikäni asustellut tässä Keravan nuorisovankilan lähituntumassa, mutta koskaan en ole piipahtanut paikanpäällä. Siellähän on mitä ihanin puutarhamyymälä kaneineen, lampaineen, mehiläispesineen sekä kanoineen ja niinpä päätimmekin toissapäivänä lähteä tutustumaan kohteeseen.

Onneksi menimme, sillä lapset olivat aivan haltioissaan! Myös äiti löysi uuden potentiaalisen paikan, jossa törsätä perjantaina tilille putkahtavia pennosiansa. 

Piippis olis viettänyt koko loppupäivän söpöjä pupuja syöttäen, mutta meidän vanhempien oli pakko stopata toiminta pitkäkorvaisten otusten hyvinvointia silmälläpitäen.






Lapset ihastuivat näihin pupusiin totaalisesti ja haluaisivat kotiinkin sellaisen. Vankilalta saa ostaa angora- sekä lyhytkarvaisia malleja kahdenkymmenen euron hintaan ja mulla on tässä nyt jonkin sortin väsytystaistelu meneillään H:n kanssa.


Kukko ja muutama kananenkin löydettiin yhden kasvihuoneen  uumenista. Lähtivät karkuun meidän jengiä. Kumma kyllä ;)


Vankilalta suunnattiin Tuusulan suuntaan ja löysimme itsemme Krapin Mankeliaitan terassilta istuskelemasta. Krapin tilahan on paikka, jossa me H:n kanssa olemme paljon lapsuudessa viettäneet aikaamme ja halusimme nyt omammekin sinne viedä juhlapäivän kunniaksi. Piippis sai valita listalta mitä tahansa syötävää vain, ja valitsi sitten pelkät ranskalaiset. Myyjäneitiä nauratti kun tyttö ilmoitti topakasti tiskin takaa että "Ja sitten keppuppia kant!".


Krapilta kurvasimme W:n futistreeneihin ja piipahdimme vielä puistossakin päivän päätteeksi. Oli kertakaikkiaan ihana päivä ja tällaisia tilaammekin lisää tuleviin aurinkoisiin hetkiin. 

Tänään lähden kolmikon kanssa Kruunuhakaan kuvauksiin ja vielä toistaiseksi joudun pitämään salassa sen, mitä luvassa on. Sen voin kertoa, että jotain ihan huippukivaa. 

Ja arvatkaapas mitä? Minä sain eilen virallisesti työharjoitteluni päätökseen kiitettävin arvosanoin. Tällä kertaa itselleni niin silmiäavaava ja tärkeä harkka ei olisi paremmin voinut mennä ja minun panokseeni oltiin täydellisen tyytyväisiä myös harjoittelupaikalla. Se tuntuu niin hyvältä. 

Ihana kesä. Se jatkukoon pitkään. 

Aurinkoisia päiviä sinne ruudun toisellekin puolelle kaikille!

7-vuotias

Sinulle Pirpana. Rakkaudella äiti.

0.28

Rakas seitsenvuotiaani..

 Joskus pelkään että lakkaat pussaamasta, rutistamasta ja rakastamasta. Niin ei kuitenkaan kuluneen(kaan) vuoden aikana tapahtunut, vaikka joskus pelkäänkin. Tänään otit haltuusi entistä tiukemmin ja päättäväisemmin. Sait minut tuntemaan itseni tärkeäksi.

 Rakastan sinua niin valtavasti, että se aika-ajoin kauhistuttaa minua ja saa minut joskus ihan pelkäämään elämää. Sinä olet minun ja minä olen sinun. Se että kohtasimme toisemme 7 vuotta sitten Kätilöopistolla, sillä totta vie on ollut tarkoituksensa. Sen jälkeen tiesin tehtäväni sekä merkitykseni, tulin äidiksi ensimmäistä kertaa ja rakastuin loppuelämäkseni. 

Olet kaunis. Olet taitava ja olet viisas. Osaat olla ihmisten kanssa ja ihaillen katson sinua kun niin olet. Minä kun en koskaan ole sitä oikein osannut.

Mutta sinä, sinä olet valloittava!

Eilen sinä istuit terassilla hetken aikaa itseksesi ja kysäisit sitten minulta että: " Missä minun kaikki ystäväni ovat?" . Tiesit odottaa heitä ja parin tunnin päästä pompit trampoliinilla kuuden ystäväsi kanssa onnellisena. Niiden ystävien, jotka halusit kutsua paikalle - ensimmäistä kertaa kutsuit kylään eskarikavereitakin. Se teki meidät vanhemmatkin tosi iloiseksi.

Tervehdit toissapäivänä hyväntuulisena naapurin poikia, jotka leikkivät veljesi kanssa pihalla. Pojat eivät ymmärrä sinua ja käyttäytyivät vähän hassusti. Onneksi sinä et vielä siitä välitä.

 Lupaan sinulle, että tulen pian kertomaan näille naapurin poitsuille että sinulla on tiettyjä rajoitteita. Veljesi ei osaa sitä selittää, sillä sinä olet hänelle täysin normaali ja rakas juuri tuollaisena suloisena omana itsenäsi. Lasten tehtävä ei olekaan selittää tai kertoa. Se on meidän vanhempien tehtävä. Tämän haluaisin kaikkien muistavan, sillä rakastan sinua niin sydämeni pohjasta.

Mulle on tosi tärkeää, että saan jokaiselle teistä kolmesta kirjoittaa ajatuksiani syntymäpäivän hetkellä. Sinä rakkaani opetat veljellesi ja siskollesi suuria asioita ja opit heiltä samalla mitalla - elämää juuri sellaisena kuin sen tulee ollakin. Sinä rakastat ja sinua rakastetaan. Olemme kaikki kovin onnekkaita toisistamme.

Tästä tulee kiva päivä. Sen olet ansainnut.

-2015


Hyvää syntymäpäivää kultainen. Tämä on meille kaikille joka vuosi kesän ensimmäinen oikea päivä ja hyvin merkityksellinen hetki.

Maailma on sun.

<3


Downin syndrooma

Autetaanko erityislasta meidän perheessä kevyemmin perustein kuin sisaruksiansa?

15.55

Olen varmasti tämänpäiväisestäkin aiheesta jo useampaan otteeseen kirjoitellut mutta koska se on jälleen arjessamme pinnalla, turisen siitä vielä kerran. 

Joudumme päivittäin H:n kanssa tsemppaamaan, että vaadimme jokaiselta lapseltamme yhtä paljon samoja asioita. Piippis pääsee siitäkin huolimatta usein helpommin pinteestä kuin sisaruksensa. On niin helppo tuudittautua ajatukseen että "oppii hitaammin koska kehitysvamma - on siis ihan ok auttaa vähän enemmän".

Onneksi kaikki erityislasten vanhemmat eivät toteuta tätä samaa lepsuilulinjaa.

Miksi olemme havahtuneet tähän kunnolla vasta nyt? Koska eskarissa avustajat kertoivat, että neitokaiselta onnistuu jo ihan hienosti omien vaatteiden riisuminen ja joskus jopa pukeminenkin. Koska he kertoivat myös sen, että neiti syö ihan reippaasti itse. Ja että se syö jopa porkkanaraastetta?! Tai makkaraa?!



Meitä on siis höynäytetty täällä kotona pahanpäiväisesti. Lapset ovat ovelia. Vetelevät vanhempiansa juuri oikeista naruista, mokomat. Toki on selvää, että jos aina jäisimme odottelemaan Piippiksen pukemista tai riisumista, olisi arkemme huomattavasti hidastempoisempaa. Aina se ei vaan lapsiperhearjessa passaa aikatauluihin.  Kinkkinen tilanne siis - pieni noidankehä jopa.

Nämä ajatukset ovat vahvistuneet mulla nyt työharjoittelussakin. Hoidan ihmisiä, joita on tavallaan jo vähän turhaakin opettaa pukemaan tai syömään (jos ei siis lasketa kuntoutuksellisia seikkoja) sillä heillä osaaminen sekä muisti etenee valitettavasti koko ajan laskusuhdanteisesti. Koska puen ja syötän työpaikalla niin joskus tuntuu ihan hullultakin jatkaa samaa homma vielä kotona, kun on kyse kuitenkin oikein passelisti kehittyvistä ihmislapsista. Vaikka kehitysvamma onkin olemassa, oppimista tapahtuu jatkuvasti ja Piippiksessä on valtavasti potentiaalia. Nyt siis tuumasta toimeen!

Ihan rehellisesti mua vähän ahdistaa ajatus tulevasta syksystä kun keskimmäinen lähtee eskariin. W on vielä vähän hidastempoinen siirtymätilanteissa (paitsi jos kaverit tulevat hakemaan ulos tai lähdetään futistreeneihin) ja liian usein meillä kiristellään hermoja kun jonnekin täytyisi lähteä. Vaikka kuinka pysymme tyynenä, tilanne äityy herkästi kaaokseksi. Haluan uskoa ja luottaa kuitenkin siihen, että lapset pian oppivat rutiinit ja homma alkaa toimimaan kivasti omalla painollaan. 


En enää oikein osaa kaivata kotiäitivuosiani, sillä olen huomannut että pyrähdykset kotoarjen ulkopuolelle tekee tosi hyvää mulle. Tuntuu hyvältä huomata että mä osaan ja mä kykenen vielä paljon muuhunkin. Olen löytänyt sen tärkeimmän roolini rinnalle pari muutakin olennaista osaa. Odotan vaaaaltavasti ylihuomenna alkavaa kesälomaani, mutta tuntuu hyvältä myös tietää se että kun syksy ja pimeys taas saapuu, on edessä arki joka tuntuu oikein kivalta - kunhan vaan saadaan ne aamutkin toimimaan, heh. 

Uudet haasteet odottaa mutta olen valmis niihin. Näyttöviikko lähenee loppuaan ja ilman pikkuruisia vastoinkäymisiä ei olla tässäkään perioidissa vältytty. Onneksi nyt ei ole ilmaantunut lisää syöpädiagnooseja tai muita vastaavia, mutta oma ohjaajani (joka ottaa näytön vastaan) on sairaana ja homma hankaloitui väkisinkin hieman. Nyt olen yksi työntekijöistä ja toivon, että joku ehtisi tarkastella osaamistani myös.  Saas nähdä.

Tällaisia ajatuksia tänään. Seuraavaksi taas jotain muuta. Sitten varmaan ollaankin jo ihan oikeasti siellä kesälomilla, muutenkin kun vaan ajatuksissa.. ;)

Kesä

Kesäisiä suunnitelmia (+erityisen kiva vinkki vertaisperheille)

15.43

Onpas kepeä olo! Kesäloma on kolmea näyttöpäivää vaille alussa ja juuri kotiuduin viimeiseltä harkkapäivältäni. Olen taas himpun verran uudistuneempi ja silmät ovat totta tosiaan auenneet elämän rajallisuudelle - siitähän teille jo kirjoittelinkin. Koen tämän "herännäisyyden" vain ja ainoastaan hyvänä asiana - se nimittäin tekee juuri tästä hetkestä merkityksellisen.

Luonto on niin kaunis juuri nyt. Etupihan puut paistattelevat vaaleanpunaisessa kukkamekossaan ja metsämaisema keittiön ikkunassa muuttuu päivä päivältä vaaleanvihreämmäksi. Ilmassa tuoksuu grilliruoka ja trampoliini narisee takapihalla viihdyttäen kolmea pientä suupielet korvissansa. 

Ihana kesä!  


Tämä alkanut vuodenaika on tosi odotettu. Olemme tehneet pieniä suuria suunnitelmia sen varalle ja nyt ajattelinkin paljastaa teille muutaman niistä.

Sain vinkin sähköpostiini, että Puuhamaassa vietetään 8.6 erityislasten sekä heidän perheidensä yhteistä kivaa kesäpäivää. Paikalla on myös erityislasten järjestöjä pitämässä omia infopisteitään ja ajatus on se, että jokainen saa saapua paikalle täysin omana itsenään. Monet erityislapsiperheet kun joutuvat hautaamaan haaveensa kivoista kesäaktiviteeteista esimerkiksi lapsen tahattoman äänekkyyden vuoksi. Siispä nyt haluankin suureen ääneen kuulluttaa kaikille vertaisperheille, että tässä on aivan loistava menovinkki kesälle 2018! Nähdään siellä eiköstä vaan?

 Me siis tietysti aiomme osallistua myös tähän kivaan tapahtumaan ja ipanat kovasti odottelevatkin jo. Seuraavana päivänä Maitokahvimedia viettää 1-vee juhlia joten tätä reissua emme vielä tule jatkamaan pitkäkestoisemmaksi, vaan kurvaamme illalla omiin sänkyihin (todennäköisesti hyvinkin väsyneinä) nukkumaan.

Harmikseni kuulin, että Varpulan luomumansikkatilalta ei tänä vuonna päästä mansikoita poimimaan joten jo perinteeksi muodostunut kesäpäivä siellä täytyy vaihtaa johonkin korvaavaan. Nyt saakin ehdotella hyviä luomumansikkatiloja pk-seudulta vaikkapa kommenttikenttään! Niitä todella tarvitaan sillä olemme aivan murheen murtamia tästä Varpulan suunnalta kantautuvasta uutisesta.

Heinäkuussa matkaamme vähän pidemmälle reissulle, mutta siitä kirjoittelen sitten myöhemmin. Kaikenlaista pientä on korvan takana muhimassa ja nähtäväksi jää, kuinka moni näistä suunnitelmista tulee toteutumaan tänä kesänä. Tulevan viikonlopun plääneihin kuuluu Rytin kannustamista koiranäyttelyssä sekä kotieläintilalla vierailua - unohtamatta tietenkään auringonpalvontaa omalla takapihalla. 

Ihanaa kesäisen aurinkoista ja helteistä viikonloppua kaikille! Tästä päivästä eteenpäin olen taas täällä bloginkin puolella aktiivisemmin.

 Kerroinko jo että mulla alkaa ihan kohta kesäloma? ;)

Blogiyhteistyö

Toukokuun taikaa

17.52

"Äiti, otetaan meistä kuvia tuolla prinsessahuoneessa!" 

No, otetaan sitten. Valitettavasti käytössäni oli vaan kännykän kamera (minijärkkäri on hajonnut lopullisesti) ja näistä nyt tuli vähän tällaisia kotikutoisia. Tarkka kuvanlaatu korvattakkoon tällä kertaa laajalla ilmeiden kirjolla - sitä kun ei näiltä meidän ipanoilta puutu. Repesimme eilen H:n kanssa hysteeriseen nauruun kun avasimme uusimman Kaksplus-lehden ensimmäistä kertaa. Siellä pienin pistää parastaan juurikin näiden ilmeiden saralla. 


No mutta, vappu on juhlittu meidän perheessä erittäin onnistuneesti ja huhtikuu jätetty taka-alalle futistreenien sekä grillauksen parissa. Tervetuloa ihana ihana toukokuu! Tästä fiiliksestä ja hetkestä pitäisi nyt nautiskella täysillä, sillä kesä pilkistää ihan kulman takana ja kaikista synkin kausi on rämmitty läpi onnistuneesti. Niin kuin keväällä yleensäkin ihmisillä on tapana, niin myös allekirjoittaneella hormonit hyrrää ja valitettavasti se saa aika-ajoin voimaan huonosti. Onneksi vain fyysisesti mutta rajoittaahan tuokin normaalia arkea vähän ikävällä tavalla. Säästän teidät nyt kuitenkin naistenvaivoiltani ja jätän tämän aiheen tarkemmin ruotimatta, heh.


Huomasin tänään että olen parin viimeisen vuoden aikana kehitellyt itselleni toukokuisen tradition, jolloin pidän tietoisesti erityisen hyvää huolta kehostani. Vaikka tämä ei ole suunniteltua niin huomasin jälleen kerran tähän samaan vuodenaikaan kaipaavani sellaista totaalista "kehon puhdistusta". Herkut vaihtuivat (ainakin suurimmalti osin) hedelmiin, iltakukkumiset pitkiin yöuniin ja viikonloppuviinilasilliset vichyyn. Hiukset hukutetaan tasaisin väliajoin kookosöljyyn ja iho saa nautiskella erilaisista luonnonmukaisista hemmotteluhoidoista. Lupasin itselleni myös, että tässä kuussa lukkiutuneet lihakset hierotaan kuntoon ja kiloja saa luvan tippua se legendaarinen "muutama". Tämä on mun oma tapa aloittaa kesä onnistuneesti ja virkistyneenä. Lintujen liverrys sekä pienistä kivistä puhdistettu asfaltti on mitä parahinta kannustamaan lenkkeilyharrastuksen elvyyttämisessä, ja ulkona vallitseva kevät tottavie kutsuu poistumaan sisätiloista.


Eilen ulos ripustettiin lasten hämähäkkikeinu, tänään syötiin ekat jädet etupihalla ja viikonloppuna onkin sitten luvassa trampoliinin kasausta. Itsehän olen töissä koko loppuviikon, mutta onpahan isukilla sitten täällä vähän puuhasteltavaa lasten kanssa mun pakertaessa harjoittelun parissa.


Lapset saivat vapuksi suloisistakin suloisempaa päällepuettavaa ja mun pöllörakkauteni on levinnyt nyt myös pikkukolmikon vaatekaappeihin.  Näissä Giants-malliston vaatteissa luonto ja satumaailma on vahvasti läsnä - yhtälailla kun meidän ipanoidenkin elämässä. Löysin asut vahingossa kun surffailin netissä ja se oli todella rakkautta ensisilmäyksellä. Ekologisuudesta tietysti aina plussaa hyvännäköisen kuosin lisäksi!

Nämä Klaus Haapaniemen grafiikat lienee muuten monelle jo tuttujakin esimerkiksi Arabian Taika-astiastosta?

 Psst! Jos nämä kuvissa esiintyvät Klaus Haapaniemi Giants-malliston pöllöunelmat hivelevät silmää, kannattaa käydä mun blogin facobookissa osallistumassa arvontaan, jossa voi voittaa tuon Piippiksen päällä olevan mekon koossa 116/122. Meidän ipanat pukivat nämä asut tiistaina ensimmäistä kertaa päällensä ja seuraavana yönä saimme kunnian kuunnella H:n kanssa lehtopöllön laulua tovin verran omalta takapihan terassilta. Meidän oma rakas lähimetsä ei tänäkään keväänä pettänyt ja saimme heti kesän alussa pienen maistiaisen tulevista yllätyksistä. Ihan oikea taikametsä - ainakin meidän jengille!

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! 




Suosituimmat

Facebook