Pirpanan jo aikaisemminkin mainittu varvastartunta.
Edelleen viihdyttävä taito varsinkin äitin ja isin mielestä. Vaikka näyttäähän tuo pienikin tykkäävän. Halvat on huvit meillä ja sehän passaa!
Tästä päivästä sen verran että käveltiin ensimmäistä kertaa (?!) kahdestaan Pirpanan kanssa kauppaan. Totesin siinä sitten että vaunut ei yksinään riitä tavaroita kotiin kantamaan. Täytyy vissiin käydä ostamassa joku apuväline siihenkin hommaan. Tulipahan kuntoiltua! Toisessa kädessä kauppakassi ja toisessa kädessä Briot jotka viettää miellyttävästi vasemmalle. Ja tietysti mulla sitten vielä oli se uusi talvitakki päällä niin tuli samalla maksimoitua tuskanhikoilu. Pirpana oli onneksi tyytyväinen. Nukkuu makoisasti vaunuissa niinkun nyt vauvat yleensä tekee.
Yritin äsken tunnustella että joko pikku suuhun on ensimmäinen hammas puhjennut kun toinen niin armottomasti nyrkkejään ja sormiaan jäytää kokoajan. Vaikea sanoa kun luonnollisesti yrittää imeä myös mun sormea ja se tekee tunnustelusta vähän haastavaa. No, tulee kun tulee. Tiedetään viimeistään sitten kun lusikka kilahtaa. Ja siitä vielä tulikin mieleeni että tänään syötiin päärynää ekan kerran kunnolla ja koko purkki menikin sitten kerralla. Kova tuo pimu on kyllä syömään! Vielä kun mä saisin juotettua sille päivittäin vähän vettä niin olisin onnellinen mamma. Vinkkejä? Pirpana purlaa nyt nimittäin kaikki ulos.
Ihanaa nukkumaan! Vielä kun saisi tuon pienimmän innostumaan unosista myös. Tuossa se vaan makoilee, jäytää milloin mitäkin ja hymyilee äitille välittömästi katsekontaktin saatuaan. Pirpanan isiä lainaten "On se vaan niin ihana tyttö". Toivotaan että pitäytyy tuossa moodissa..