Pirpana

Varvastartunta

22.29




Pirpanan jo aikaisemminkin mainittu varvastartunta.
Edelleen viihdyttävä taito varsinkin äitin ja isin mielestä. Vaikka näyttäähän tuo pienikin tykkäävän. Halvat on huvit meillä ja sehän passaa!

Tästä päivästä sen verran että käveltiin ensimmäistä kertaa (?!) kahdestaan Pirpanan kanssa kauppaan. Totesin siinä sitten että vaunut ei yksinään riitä tavaroita kotiin kantamaan. Täytyy vissiin käydä ostamassa joku apuväline siihenkin hommaan. Tulipahan kuntoiltua! Toisessa kädessä kauppakassi ja toisessa kädessä Briot jotka viettää miellyttävästi vasemmalle. Ja tietysti mulla sitten vielä oli se uusi talvitakki päällä niin tuli samalla maksimoitua tuskanhikoilu. Pirpana oli onneksi tyytyväinen. Nukkuu makoisasti vaunuissa niinkun nyt vauvat yleensä tekee.

Yritin äsken tunnustella että joko pikku suuhun on ensimmäinen hammas puhjennut kun toinen niin armottomasti nyrkkejään ja sormiaan jäytää kokoajan. Vaikea sanoa kun luonnollisesti yrittää imeä myös mun sormea ja se tekee tunnustelusta vähän haastavaa. No, tulee kun tulee. Tiedetään viimeistään sitten kun lusikka kilahtaa. Ja siitä vielä tulikin mieleeni että tänään syötiin päärynää ekan kerran kunnolla ja koko purkki menikin sitten kerralla. Kova tuo pimu on kyllä syömään! Vielä kun mä saisin juotettua sille päivittäin vähän vettä niin olisin onnellinen mamma. Vinkkejä? Pirpana purlaa nyt nimittäin kaikki ulos. 

Ihanaa nukkumaan! Vielä kun saisi tuon pienimmän innostumaan unosista myös. Tuossa se vaan makoilee, jäytää milloin mitäkin ja hymyilee äitille välittömästi katsekontaktin saatuaan. Pirpanan isiä lainaten "On se vaan niin ihana tyttö". Toivotaan että pitäytyy tuossa moodissa..




Pirpana

22.49

Voittaja

Nukkumista, nukkumista ja vähän kukkumista. Siinä se meidän viikonloppu onkin pähkinänkuoressa. Allekirjoittanut on yrittänyt selättää muutaman päivän kestäneen kooman siinä kuitenkaan onnistumatta. Isi on herännyt Pirpanan kanssa aamuisin että äiti oon saanut nukkua. Perjantaina iski aika hurja huimauskohtaus joka ei meinannut ottaa helpottaakseen. Niitä on nyt ollut jo jonkin aikaa. Siispä, ensiviikolla piipahdus Mehiläisessä. Tuskinpa mitään vakavaa mutta eipä kai rutiinitarkastuksesta haittaakaan ole. 

Eilen tehtiin jälleen kerran perheen kesken ihana pitkä kävelylenkki aurinkoisessa syys-säässä. Käytiin katsomassa hevosiakin. Taiga oli hetken aikaa maailman onnellisin alaskanmalamuutti :)
Illalla sitten mentiin Tuusulan mummulaan syömään ja katsomaan loppuun kesken jäänyt Napapiirin sankarit. Mummu piti seuraa Pirpanalle ja vanhukset sai rauhassa katsoa leffaa. Alkuyö sitten taas kukuttiin. Ei meinannut tyttö millään nukahtaa sikeään uneen vaan heräili jatkuvasti. Ja aina piti saada sitä tissiä. Kun ei vielä malta olla antamattakaan kun toinen on niin suloinen ja kiltti muuten. Ihanaahan se toisaalta on että pieni tarvitsee mua niin kovasti. Sitten kun 7 kk tulee täyteen, täytynee alkaa vähän mietiskelemään unikouluhommia.. Siis jos Piippis vielä heräilee parin tunnin välein tissuttelemaan.

Tulevalla viikolla päästään tapaamaan henkilöä, joka osaa kertoa meille perinpohjaisesti kehitysvammaneuvolasta ja siitä mitä jatkossa on luvassa. Meillä on paljon kysymyksiä ja toivottavasti saadaan niihin nyt vastauksia. Kun soitin hänelle ja kerroin että meille on tänne Keravalle syntynyt uusi down-tyttö, hän onnitteli mua niin ihanan vilpittömästi ja iloisesti että melkein tirskahdin itsekkin onnenkyyneliin.. 
Pirpana kun on mun onneni <3
Tänään sen muuten taas huomasi kun oltiin muutama tunti erossa. Oli suoraansanottuna ihan tyhmä olo. Puolikas.

Perhonen lasikuvussa tulee telkkarista ja ajattelin jatkaa sen katsomista. Antaapa taas ajattelemisen aihetta. Tuo pieni tyttö tuossa viekussa tekee mun elämästäni merkityksellisen juuri tuollaisena kun on ja jokaikisestä hetkestä tulee nauttia nyt kun kaikki on niin mielettömän hyvin. Olen saanut enemmän kun koskaan uskalsin edes toivoa.


video

22.05


Humoristi Pirpana toivottaa kaikille taas hassunhauskaa viikonloppua! 
:)

12.19


"Angels are made with 47 pieces"

Pirpana

Unelias meininki

23.49

Pörinää
Kuvista ehkä voikin päätellä että tänään on ollut pientä väsymystä ilmoilla. Sekä tyttärellä että äiskällä. Viimeyö meni valvomiseksi kun Pirpana ei tosiaan ollut vielä ihan oma itsensä rokotusten vuoksi. Aamuyöllä kuitenkin nukahti sikeästi ja sitten nukuttiinkin muutama tunti putkeen. Pirpana herää joka aamu puoli ysin-ysin aikaan. Oon tainnut senkin jo kertoa aikaisemmin. Pahoittelen jos toistan itseäni usein näissä päivityksissä. Muisti pelaa pätkittäin. Toivottavasti tilanne jossainvaiheessa(imetyksen loputtua) helpottaa ja saan pääni takaisin.
Höpinää

Nyt tuntuu ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen siltä että väsymys alkaa ottaa kunnolla vallan. Yllätän usein itseni haaveilemasta 7 tunnin yöunista. Kokoajan on sellainen vähän nuutunut ja pöhnäinen olo mutta eiköhän se tästä taas. Onneksi Pirpana on tyytyväinen tyttö eikä turhaan rassaa äitiä kiukuttelullaan. Tämän enempää en asiaa pui sillä vaikka väsyttääkin, valtaa mut joka ilta sellainen lämmin ja onnellinen olo johtuen tästä kaikesta mitä mulla on. Pirpana ja kaikki muut ihanat. Noi on niitä asioita, joiden vuoksi on valmis luopumaan ihan mistä vaan. Jopa yöunista.



Huomattiin tänään että tytön kaula on ihan tulipunainen! No, ei muuta kun kylpyyn, kunnon kuivaus ja talkkia kaulaan. Ei se ihme tietenkään ole kun kaikki puklut ja puurot jää poimujen alle muhimaan, että iho vähän reagoi mutta onneksi huomattiin. Oli aika pahan näköinen! Varmaan oli ollut tosi kipeäkin. Voi pientä <3 Tänään ei sitten ollakkaan mitään kummempia touhuttu. Pirpanan vanhin serkkutyttö kävi viihdyttämässä meitä ja niin, käytiin me Prismassa vetäsemässä tirsat.

Nyt nukkumaan sillä huomenna H toimii vierailevana kitaristina kavereidensa orkesterissa ja ajattelin lähteä sinne keikalle myös. Kuskiksi. Samalla pääsen itsekkin vähän tuulettumaan kun mummi sanoi mielellään katsovansa Piippistä. 
Kivaa kun saa meikata ja pukeutua nätisti!


Herne nenässä

Pieni potilas

23.38

Tänä-aamuna kun herättiin, huomasin että nyt vieressä makoilee normaalia kuumempi pakkaus posket helottaen ja niinhän siinä sitten kävi että rokotukset oli nostattanut pienelle pikku kuumeen yön aikana. Annoin panadolia ja Pirpana nukahtikin sitten uudestaan. On se vaan niin reipas tyttö! Ei itke, on vaan vähän normaalia vaisumpi.
Eilen ei ollut mitään kummempia oireita ja oli oikein iloinen tyyppi koko illan. Mikä parasta, luumu teki tehtävänsä! Helpotuksen pystyi ihan lukemaan pikku-ihmisen kasvoilta. Sinnikäs työstö teetti vihdoin tulosta! :D 
Äidin piti mennä piipahtamaan töissä tänään ja jättää Pirpana hetkeksi mummin ja papan luokse hoitoon mutta suunnitelmat muuttuikin sitten. Tänään vaan hoivattiin pientä rakasta.
Vielä nyt illallakin on tyttö ollut välillä kuuman tuntuinen ja rutuinen. Toivotaan että huomenna jo parempi. Vertaiset jäi tältä päivältä moikkaamatta mutta onneksi pian on uusi tapaaminen. Sitten nähdään!

Pakko avautua hieman. Tämäniltainen Ajankohtainen kakkonen sai allekirjoittaneen tuoreena down-lapsen äitinä hetkeksi vaipumaan epätoivoon ja täydellisen suruisaan olotilaan. Moni lukija varmaan itsekkin tuon ohjelman näki ja tietää mistä puhun nyt. Onko näitä Taina Kovalaisia ajatuksineen paljonkin maailmassa? Johtuuko tuonlaiset kommentit tietämättömyydestä vai mistä ne johtuu?! Häpeästä?  Mä haluaisin tietää ihan oikeasti. Mun äitinä on nyt vissiin vaan pakko opetella suodattamaan nuo eiliset ajatukset ja puheet toisesta korvasta pihalle. Jos jokakerta suutun näin kovasti, mulla tulee olemaan vähän turhan vaikeeta.  Tai sitten täytyy vaan yrittää oppia ymmärtämään heitä jotka joutuvat lukitsemaan ovensa sen vuoksi että naapurissa asuu arvaamattomia kehitysvammaisia. Huhheijaa. Vaivuin taas syviin ja raskaisiin ajatuksiin. Kyllä mä vielä joskus opin. Mun on ihan oikeasti pakko oppia..

Loppukevennykseksi, me saatiin keinutuoli. Se on ihana äitin ja Pirpanan mielestä. Siinon kiva kiikutella vauva sylissä ja mietiskellä kivoja ja onnellisia juttuja. Esimerkiksi kaikkia menneitä sekä tulevia ihania hetkiä tuon extrakromosomimenninkäisen kanssa ..



On se kiva. On.
:)

Neuvolassa

Neuvolakuulumisia

17.08




Nyt tehdään niinkun neuvolassa käskettiin eli syödään sitä luumua niin maan kauhiasti ja juodaan vettä päälle! Tänään sitten syötiinkin oikein aimoannos. Luulis että nyt jotain edes tapahtuisi tuolla määrällä! Kiitos lukijoille hyvistä vinkeistä ja avusta!

Neuvolassa tuli taas todettua että kaikki on hienosti mallillaan (jos ei tätä kakka-juttua nyt lasketa) :)

"Tyytyväinen, tarkkaavainen tyttö. Kasvu etenee hyvin. RM+ soseet ja puurot. Vatsamakuulla napakka päänkannatus. Hymyilee ja jutustaa. 5 kk rokotteet."

Rokotteet luonnollisesti sai äänihuulet pelaamaan mutta nyt Pirpana rauhoittui nopeasti ja eipä tuo ole enää jälkeenpäin sitten valitellutkaan yhtään. Viimeksi kun tyttö sai piikit, hylkäs hän tuttipullon lopullisesti. Kostoksi? 
Velliä onneksi saadaan pullosta juotettua vielä. Tai no ei nyt nuolaista ennenkun tipahtaa, katotaan mitä tuo tyyppi keksii tällakertaa. Annettiin Panadolia jo vähän etukäteen niin joskohan sen ansiosta vältyttäis turhilta itkuilta.

Nyt sitten ollaankin tässä pähkäilty että annetaanko meidän tytölle influenssa rokotetta ollenkaan. Jos annetaan, se tapahtuu seuraavan neuvolakäynnin yhteydessä. Me ollaan kyllä vähän skeptisiä sen suhteen ja voikin olla että jätetään kokonaan ottamatta. Toisaalta kun tuo extrakromosomi ehkä vähän kummittelee tuolla taustalla ja saa miettimään asiaa toiseltakin kantilta.. Down-lapset kun ovat vähän alttiimpia sairastumaan hengitystieinfektioihin ja meidän tytöllä kun tuntuu nuo korvakäytävät ja muut röörit olevan aika ahtaat. No, on tässä nyt aikaa vielä miettiä.
Äiti kyllä mielellään säästäisi pikku vauvansa turhilta pistelyiltä.

Piippis painaa nyt 6090 g. Ja 61 cm on hän pitkä.

Me lähdetäänkin tästä yökylään koira ja kissavahdiksi koko konkkaronkka. Huomenna sitten takaisin kotiin :)

Kipuilua

Juhlahumussa

0.02

Synttärijuhlissa
Lauantaina oltiin serkkupojan 4-vee synttärijuhlissa ja siellä Pirpana osoittautui  oikein  kiltiksi pikku juhlijaksi. Torkkui aikansa ja herättyään katseli vaan sekä ihmetteli isompien muksujen touhuja. Vihreä käärme pehmolelu oli kuitenkin kivoin.
Illalla taasen äiti joutui jo ihan itkua vääntämään kun pienellä oli niin tuskanen olo tuon pirulaisen ummetuksen vuoksi. Hetken aikaa rupesin jo miettimään että pitääköhän tässä ihan jo soitella lääkärille ja kysellä että mitä asialle voisi tehdä! Nyt tuo Levolac ei enää nimittäin toimi enkä viitsisi lähteä annosta lisäämään oman pääni mukaan. Onneksi meillä on huomenna neuvola josko siellä osaisivat antaa vinkkiä. Ihan oikeasti nyt huolestuttaa jo isosti. Tänään on tullut samanlaisia itkukohtauksia ja tikistyksia vaan siihen se sitten jääkin.  Kokeiltiin eilen hieromista, lämmintä kylpyä ja vaikka mitä!  Oon jo parikertaa kyseenalaistanut ihan vahvuuteni äitinä kun tällainen kuitenkin aika pieni vaiva on tuntunut niin kovin vaikealta henkisesti käsitellä . Kun jotenkin vaan voisi auttaa toista. Pirpanan luonne on tullut näissä tilanteissa kyllä hyvin esille. Hää ei turhia valita mutta silloin kun sattuu niin silloin se itku tulee. Heti kun olo helpottaa, palaa auringonpaiste taas naamalle ja kaikki on hyvin. Toivon niin paljon että tää tilanne rauhoittuisi pian. Nytkin unen seasta aina välillä valittelee. Murunen!



Huomenna Piippis saa rokotuksia taasen. Very nice. No, nyt osataan jo toimia ennakkoon ja ottaa Panadolit ajoissa käyttöön. Ei oo kivaa kun mun vauvaan sattuu! No, nää on vaan kestettävä. Kasaa itsesi A! :)

Kaikesta huolimatta uskon että tulevasta viikosta tulee kiva. Luvassa mm, vertaistapaamista, kyläilyä ja isin keikkaa. Pirpana ei sinne vielä tosin pääse mutta saa kuitenkin täällä kotona fiilistellä isin treenailua.


Eipä muuta kun mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 


Pirpana

5 kuukautta

13.30

Näitä videoklippejä riittäisi vaikka kuinka paljon sillä meidän vauva ei tällähetkellä juuri muuta puuhailekkaan. Vanhemmat saakin nyt ottaa suht iisisti. 



Ei muutakun sangen päräyttävää viikonloppua kaikille!

:)

Pirpana

23.16

Päiväunilla (ainakin melkein)
Tänään piipahdettiin typsyn kummien luona kylässä. Aina niin kiva nähdä! Pirpana väläytti heti parhaimmat hymynsä ja teki kaikkensa saadakseen huomion itselleen. Taisi onnistua.
Meidän tytöllä on yhteensä 5 kummia joista 3 on virallisia ja sitten on nämä ihanat haltijakummit lisäksi. Meidän silmissä ihan yhtä virallisia. Tahdoin ehdottomasti pyytää rakasta ystävääni tuohon kummituksen tehtävään mutta kun hän ei kirkkoon kuulu, päädyttiin haltijakummi vaihtoehtoon. Mulle tärkeää että nuo kaksi tyyppiä on jollain tavalla erityisen "läsnä" Pirpanan elämässä. Jokainen näistä viidestä ihmisestä on tarkkaan valittu ja varmasti meitin tytölle juuri se paras vaihtoehto.
Meille sanottiinkin jo haikaranpesässä että "Valitkaa kummit tarkkaan" ja niinhän me tehtiin sitten.

Tänään on syöty puolukkapuuroa ja jestas se on hyvää! Kyllä nyt luulis vauvan olon helpottavan kun saa vähän kuitujakin masuun.





Voi että, 5 kk sitten näin mulla oli aikas väsynyt fiilis ja kuulemma oli muutamalla läheisellä sekä ystävälläkin jotka niin ihanasti elivät meidän kanssa tuota piiiitkää synnytysepisodia! Tähän kellonaikaan pääsin juuri synnytys-saliin(sitä olikin odotettu jo tovi) ja sain epiduraalin. Olin taivaissa ja torkahdinkin hetkeksi. Olo muuttui yhtäkkiä jälleen tuskalliseksi ja niin sitä päästiinkin vihdoin tositoimiin. Puolentunnin pakertamisen jälkeen sain syliini oman pienen erityisen tyttäreni. Tyypin, joka kouli musta niin tuhannen onnellisen ja ylpeän äidin. 

Meidän aurinkoinen täyttää tänäyönä viisi kuukautta..
<3

Runo

Rakastan.

22.51












"Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman,
lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:
katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,
sydänlohkareen suloista siirtäjää.
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,
katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun."

-Eppu Nuotio-

Downin syndrooma

Tiistai juttuja

0.21


http://www.monicaanddavid.com/ Missäköhän mun DVD viipyy?! Tilasin jo aikoja sitten ja maksoinkin sen jo. Mä en millään malttaisi odottaa että pääsen tuon näkemään mutta toivotaan että se tapahtuu tämän viikon puolella kuitenkin.Suosittelen katsomaan trailerin linkistä! 
Kirjoitan pikaisesti sillä huomenna on taas aikainen herätys muskariin. Meille aikainen koska Pirpana tykkää aamuisin nukkua(vanhempiinsa tullut) vähän pitempään kuin mitä muskari-aamuisin saa. Nykyisin herätään siinä 9 ja 10 välilllä. Muskari-aamuina puol ysi.

Tänään mummi kävi lääkärissä keuhkoputkentulehduksensa vuoksi ja olivat sitten lääkärin kanssa keskustellessaan eksyneet vähän aiheesta. Loppujenlopuksi oltiinkin rupateltu Downin syndroomasta ja lääkäri oli tiennyt kertoa että jossainpäin maailmaa (jäi hieman epäselväksi että missä) asustelee professori jolla on myös tuo samainen ylimääräinen kromosomi kun Pirpanallakin. Suomessa moinen ei ole edes mahdollista. Ehkä jonain päivänä.

Tuntuu hyvältä että typsyn isovanhemmat (sekä sedät,tädit ja eno) puhuvat avoimesti uudesta tulokkaasta ja ovat hänestä aidosti ylpeitä. Toisinkin voisi olla. Mun isä oli yhtenä päivänä jopa kaupassa tutulle kassaneidille kertonut että hänellä on nyt sitten tällainen vähän erityinen ihana lapsenlapsi. Liikutus valtasi äiteen kun pappa sitten mulle tokaisi että :" Tiedätkö, olin ihan oikeasti todella ylpeä kun sain asiasta hänelle kertoa." Tästä nyt on jo muutama viikko aikaa mutta silloin tajusin että meillä ei ole, eikä tule olemaan mitään hätää..

Hedelmäpuuroa maisteltiin tänään ekan kerran. Ei ollut hyvää. Pahus kun tuo mokoma vauva on nyt oppinut pärisyttelemisen jalon taidon. Jokapaikka puurossa ja vellissä! Toivotaan että unohtaa pian..

Mahtavaa mennä nukkumaan kun ulkona myrskyää!

Kehityn

Jumps jumps sanoi pikkuinen sammakko

22.56






Tänään muututtiin sitten kylvyn jälkeen kurnuttajaksi ihan ykskaks. Ja tätä on nyt jatkunut muutaman tunnin ajan. Mitähän lie taikajuomaa mun aamukahviini lirahtanut? Jotain äidinmaitoon imeytyvää näemmä. Hohhoijaa. Jännityksellä odotamme että kuinka kauan tämä uus juttu jaksaa kiinnostaa. 
:)

Eiliset ongelmatkin saatiin ratkottua Levolacin avulla. Nyt ymmärrän miksi tuo projekti tuotti niin suurta tuskaa. Koostumus oli täysin eri kuin ennen. Ihan tiedoksi vain.

Tähän on hyvä lopettaa. Huomenna luvassa taas jotain ihan muuta.

Pirpana

Tuijotellen

0.22

Viikonlopun kuulumisia jälleen. Perjantaina piipahdettiin Pirpanan tädin luona saunomassa ja syömässä pizzaa. Visiitti venähtikin muutaman tunnin pituiseksi ja illalla kotiin palatessa tuli uni samantien kun saatiin tyttö petiin. Olispas vauvan nukuttaminen aina yhtä helppo nakki! Pirpana sai fanin tuolla reissulla. Jalo-kissa on hänen nimensä. Yleensä tuo möllikkä ei jaksa kiinnostua mistään muusta kuin auki olevasta ulko-ovesta. En sitten tiedä liekö tämän kiinnostuksen johtuneen puklun hajusta vaiko Pirpanan söötistä  nassusta mutta kiva tuota pientä tyyppiä oli nuuhkia jokatapauksessa. Kuvassa kaksi suloista.

Lauantaina käytiin ostamassa typsylle uusi hieno pöllö body. Äidin löytö! Illalla sitten vaan oltiin ja ihmeteltiin toisiamme. Vaikka lekuri väittikin Pirpanan päätä "vähän isohkoksi" niin onhan tuohon isin päänympärykseen vielä ihan kivasti matkaa ;) Tuo kuva on tälle äidille aika aarre tällähetkellä. Äidin omat kummituseläimet <3

Se pienempi kummituseläin
Tänään on ollut vähän tuskaisempi päivä. Pirpanalla ei meinaa nyt  aineenvaihdunta pelata toivotulla tavalla ja se aiheuttaa ylimääräisiä itkuja ja vatsakramppeja. Voi että kun voisi tehdä jotain auttaakseen pientä! No, ei auta kun odotella. Luumua ollaan yritetty antaa ja sain vertaisilta muutamia hyviä vinkkejä joita täytyy huomenna kokeilla. Meidän normaalisti niin aurinkoinen tyttö on ollut kyllä tänään pelottavan totinen. No, näin se meni viimeksikin. Sitten kun kakka suvaitsi tulla, oli Pirpana taas tyytyväinen tyttö. Onhan se nyt ilmiselvää että tuskanhiki nousee otsalle kun on yrittänyt tuloksetta tikistää kolmatta päivää. Voi näitä vauvaperheen huolia ja murheita! :) Kyllä mä olen tänään jo ehtinyt miettiä ihan ääneenkin että "Entäs jos sillä nyt kuitenkin on joku rakenteellinen vika..?" Kaiken järjen mukaan se olisi jo meille selvinnyt aikaisemmin jos niin olisi. Siispä rauhoitun.  Nyt sukellan peiton alle perheen viekkuun ja toivon huomiseksi vähän parempaa päivää! Ainiin, Tuusulan mummun ja ukin luona käytiin syömässä ja oli hyvää ruokaa niinkuin aina. Ukki ei ollut nähnyt Pirpanaa pariin viikkoon ja sanoi että tyttö on kasvanut kovasti. Pelottavan nopeasti nuo tyypit kyllä kasvaa ja pulskistuu. Valokuvista sen huomaa itsekkin. Joskus olisi kiva vaan stopata ajan kulku hetkeksi mutta sitten toisaalta joskus tuntuu että on niin tuhannen malttamaton ettei millään jaksaisi odottaa minkälainen tyyppi tuosta meidän vauvasta oikein tuleekaan. Ihana tyyppi. Sen tiedän.

Runo

Aurinkoista viikonloppua!

13.30





"I loved you from the very start,
You stole my breath, embraced my heart.
Our life together has just begun,
You're part of me my little one.

As mother with child, each day I grew,
 
My mind was filled with thoughts of you.

I'd daydream of the things we'd share,
 
Like late-night bottles and teddy bears.
Like first steps and skinned knees,
Like bedtime stories and ABC's.

I thought of things you'd want to know,
 
Like how birds fly and flowers grow.
I thought of lessons I'd need to share,
Like standing tall and playing fair.

When I first saw your precious face,
 
I prayed your life be touched with grace.
I thanked the angels from above,
And promised you unending love.

Each night I lay you down to sleep,
 
I gently kiss your head and cheek.
I count your little fingers and toes,
I memorize you eyes and nose.

I linger at your nursery door,
 
Awed each day I love you more.
Through misty eyes, I dim the light,
I whisper "I Love You" every night.

I loved you from the very start,
 
You stole my breath, embraced my heart.
As mother and child our journey's begun,
My heart's yours forever little one. "


Pirpana

Snipe Drive

12.57


Pirpanan isin bändi. Kyseinen orkesteri liittyy tällähetkellä aika olennaisena osana meidän elämään sillä niinkun jo aikaisemmin mainitsin, H vietti viime viikonlopun studiossa soitellen. Olen tosi tosi onnellinen että isi saa tuon soittohomman kautta välillä irtiottoja arjesta ja tietysti myös siitä että saa puuhailla itselleen mieluisia juttuja. Vaikuttaa positiivisesti koko perheeseen. Minä otan irtioton tänään ja teen Pirpanan kummitädille rakennekynnet. Terapiaa sekin :)



Pistin juuri tytön ulos nukkumaan ja nyt tässä pähkäilen että toivottavasti en pukenut hälle liikaa päälle. Laitoin nimittäin toppapuvun ensimmäistä kertaa niinkun kuvasta näkyy. Tämä pukemis asia onkin ollut varmaan yksi haastavimmista tehtävistä vauva-arjessa!  Aina miettii että onko sillä nyt liikaa vai liian vähän päällä. Pieniä on murheet toistaiseksi ja siitä voinkin vain ja ainoastaan olla kiitollinen!

Lähdenkin tästä nyt silittelemään pikkuisia bodeja niin saadaan tytön kaappiin taas puhtaita vaatteita..

Pirpana

Valokuvauksissa

18.33

Kyllä on jännittävä päivä takana! Ollaan koko perheen voimin oltu poseeraamassa kameralle Espoossa. Kyseessä oli siis mun vanhojen kätilö-opiskelukavereiden opinnäytetyö liittyen imetysohjaukseen. Ensiksi otettiin ihan perus "vauva imee/hamuilee tissiä"-kuvasarja ja sitten otettiin toinen kuvasarja kainaloimetyksestä (vauva siis kainalossa ja pää siinä sitten "hanassa") ja H:kin pääsi siihen mukaan . Kuvassa yritettiin  imetysasennon lisäksi korostaa vanhempien ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Jännä nähdä miten hyvin onnistuttiin siinä. Näillä näkymin meidän perheen voikin sitten jossainvaiheessa bongata  neuvoloiden seiniltä ympäri suomen!  Kaikennäköiseen sitä suostuukin :) Tuo oli kyllä tosi hauska juttu ja Pirpanakin näytti viihtyvän! Jaksoi pysytellä kiukuttelematta hereillä koko kuvaussession ajan ja kun homma oli purkissa, nukahti tyytyväisenä. 

Katsotaan nyt kun saan nuo kuvat että kehtaanko tänne niitä laittaa. Siellä oli kyllä Pirpanasta pari  superkaunista otosta joten voipi olla että laitankin. Mua vähän rupes itkettämäänkin kun näin ne. Tosi liikuttavaa <3 Äitin kaunis tyttönen!
Kiitos lapsenpäästäjän aluille tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta :) 

Tuolta Espoosta kun lähdettiin, käytiin ravintolassa syömässä. Ihanaa luksusta arjessa! Sitten piipahdettiin Tuusulan mummun työpaikalla ja sieltä sitten kotiin. Kiva päivä! Ainoa miinus tässä päivässä oli se että muskari jäi TAAS väliin..

ihmettelyä

Maanantain ihastus

23.26



Tänään jännitystä Pirpanan päivään on tuonut papan ja mummin takka(tai oikeastaan siellä ihanasti napsahteleva valkea). Tuossa videossa hän oikein huokaa ihastuksesta kun niin jännittävää on! 

Äiti kävi tänään jälleen hengähtämässä töissä tunnin verran ja sillävälin Pirpana kävi isin ja papan kanssa Motonetissä. Oli kuulemma potkinut jatkuvasti sukkansa kaupan lattialle ja näin järkännyt isille vähän ylimääräistä puuhaa. Piipahti tyttö mun työpaikallakin ja tienasi yhteensä 4 euroa työkaverilta. Euro per hymy! Hyvä Piipana! ;)

Nyt kuullostaakin siltä että meillä onkin näköjään taas nukahtamisongelmia. Äidin täytyy siis mennä..

Downin syndrooma

Ajatuksia sekalaisia

13.02


Eilen kun olin saanut pikkutytön nukkumaan ja H oli vielä soittamassa, vaivuin syviin ajatuksiin ja yllättäen mietiskelin paljon myös Pirpanaa. Viimeaikoina täällä blogimaailmassa on ollut keskustelua meistä erityislasten äideistä. Eräs äiti (2 lasta ilman ylimääräistä kromosomia) kertoi kokemuksistaan sekä mielipiteistään ja aiheesta syntyi välistä hyvinkin tiukkasanaista keskustelua.. No, en lähde sitä keskustelua enempää tässä ruotimaan mutta parin viimeisen päivän ajan asia on ollut mielessä paljonkin. Tuoreena äitinä säikähdin kovastikkin tuota sillä en koskaan ole pienessä mielessänikään ajatellut olevani parempi äiti kun muut. Surin kovasti keskustelun aiheuttamaa mielipahaa.

Ymmärrän osittain kyllä sen että erityisyyden korostaminen saattaa aiheuttaa joskus närää. Kerron nyt kerran vielä miksi itse niin teen. Kun odotin Pirpanaa, pelkäsin eniten kohtukuolemaa ja kyllä, myös downin syndroomaa. Vaikkakin olimme päätöksen tehneet että lapsi kun lapsi on meidän perheeseen tervetullut, muistan usein melkeinpä rukoilleeni että kaikki vaan olisi hyvin ja mahdollisimman normaalia. No, kun Pirpana syntyi, mielipiteet luonnollisesti muuttui. Tyttö oli suloisin koko maailmassa (omasta mielestäni ainakin) ja meidän verta sekä lihaa. Nyt kun tytön persoona on tullut jo kunnolla esiin ja olemme kaikki tajunneet miten upea pakkaus hän on , haluaisin huutaa sen koko maailmalle jos se vain jotenkin olisi mahdollista. Haluan kertoa jokaiselle odottavalle äidille että tätä down asiaa on turha pelätä etukäteen. Helppohan se on sanoa niin mutta jos olisin tiennyt miten onnelliseksi tuo tyttö meidät heti alusta alkaen tekee, olisi turhat stressit jääneet odotusaikana stressaamatta. 
Pirpanan ekstrakromosomi aiheuttaa minulle ja H:lle ylimääräistä huolta (tai siltä musta ainakin tuntuu). Esimerkkinä kerrottakoon vaikka kiinteiden aloittamisesta aiheutunut ummetus. Välillä olen huolesta soikeana. Mitäs jos sillä nyt on joku suolistojuttu (niitäkin olen kuullut downeilla olevan)?! No, tilanne rauhoittuu jokakerta kun se kakka sitten loppujenlopuksi vaippaan tikistetään. Eilen huolestuin uneliaasta tytöstä joka mun mielestä nukkui ihan liikaa. Loppujenlopuksi oma äitini sai mut rauhoittumaan. Ei sillä ole mitään hätää. Kun kaikki on ollut tähän asti niin hyvin, odotan jotenkin kokoajan että koska tulee takapakkia. Niin HULLUA kun se onkin! 

Jokainen vanhempi on huolissaan omastaan se on selvä. En osaa varmasti sanoa onko se tunne erilaista silloin kun vauvalta puuttuu tuo yksi ylimääräinen palanen. Sellainen tunne mulla silti on että kun meidän Pirpanalla on tuo downin syndrooma ja sairastumisen riski suurempi kuin normaalisti, myös epävarmuus ja pelko ovat läsnä kokoajan vähän voimakkaammin meidän elämässä kuin yleensä. Eikä se ole kivaa. Ehkä jonainpäivänä mä kirjoitan tänne siitä tunteesta joka mulla toisen lapsen myötä on herännyt ja miten se poikkeaa tämän ensimmäisen kanssa koetusta. Haluan sanoa että mä täydestä sydämestäni arvostan ihan jokaikistä äitiä ja isää jotka rakastavat ja huolehtivat omastaan. Vanhemmuus on iso upea asia mutta jokaiselle meille joskus rankkaa ja väsyttävää. Oli se lapsi sitten erityislapsi tai normaali. 

<3


Jääkiekkoa

Jääkiekko-ottelussa

11.38



Eilen oltiin sitten H:n kanssa siellä kauan odotetussa NHL matsissa. Oli ihan vaikuttava kokemus vaikkakaan lopputulos ei ollut se mitä toivottiin. Anaheim hävisi 4-1. Meillä oli aivan huippupaikat ja nyt vasta oikein kunnolla tajusi kuinka kovaa pelaajat syöksyy laitaan taklaustilanteissa ja sen miten kovaa ne luistelee noin muutenkin. Parikertaa meinas tää mamma saada sätkyt! 
Kyllä meni iho kananlihalle (osittain saattoi johtua jäähallin viileähköstä lämpötilasta) kun loppuunmyyty Hartwall-areena nousi seisomaan ja lauloi Maamme-laulua. Laitan vielä äänimatskua tapahtuneesta. Tuosta ei varmaan kuitenkaan saa sitä samaa fiilistä kuin mikä paikanpäällä vallitsi.. ;) Ja huom! Taustalla kuuluva tulkinta ei kuulu allekirjoittaneen suusta.



Nyt onkin Pirpanan isi koko viikonlopun studiossa työstämässä bändinsä uutta matskua ja meidän pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä tytsyn kanssa. Ilma on kaunis joten eiköhän tässä suunnata taasen ulkoilmaan. Kivaa viikonloppua kaikille!

Iltarutiinit

Hyvä päivä

23.16





Päivän hyvä työ tehty. Kahden euron verran se lompakkoa kevensi ja hyvän mielen siitä sai palkaksi.

Tänään tapettiin aikaa Keravan keskustassa neljän naisen voimin. Kaikista pienin jaksoi pysytellä hereillä yllättävänkin pitkään ja vieläpä suht tyytyväisenä. Siitä kiitos Rosson suuren suuren kattolampun ja puna-vihreän katon. Äiti sai nauttia rauhassa hyvästä seurasta ja tomaattikeitosta. Ravintolassa treffattiin Nukkumatti ja sitten nukuttikin mukavasti. Sillävälin kun Pirpana nukkui, äiti sai rauhassa törsätä tilin miinukselle. Löysin pikkuselle söpön pöllö-yöpaidan ja vieläpä alennus rekistä.

Opetellaan koko perheen voimin iltarutiineja. Tällähetkellä ne iltarutiinit on yhtä kuin iltavelli, Tiitiäisen tuutulaulu, iltarukous sekä halipusut. Sitten tyttö peiton alle ja hyvällä tuurilla seuraavaksi tuleekin jo uni. Eilen se onnistui. Tänäänkin se onnistui. Ei nyt vielä hehkuteta liikaa kuitenkaan..


Pirpana on keksinyt että kädet voi laittaa tuollatavalla söpösti ristiin, varsinkin ruokailun aikana. Eilen sain taas yhden tärähtäneen todisteenkin otettua. Jokapäivä opitaan jotain uutta.  Tämäkin päivä on ollut pienelle uusi jännä elämys. Sitä on mahtava seurata ja elää siinä mukana. 

Tein tänään lauantain syysmorsiolle hääkynnet. Toivotan vielä tätäkin kautta hääparille ikimuistoista päivää! <3
Pirpanan isi viettääkin tulevan viikonlopun studiossa kitaraa soitellen ja minä tässä kovasti yritän kehitellä jotain mukavaa puuhaa äidille ja tyttärelle.. Katsotaan mitä keksitään .. Huomenna NHL:ää. Teemu Teemu!

Äidin diagnoosi

11.33

Palataan ajassa muutama vuosi taaksepäin. Talvella 2005 istun Prisman kassalla ja vedän elintarvikkeita viivakoodinlukijasta läpi. Yhtäkkiä sydän alkaa jyskyttää ja tuntuu kuin se haluaisi välttämättä tulla rinnasta ulos. Oksettaa ja pyörryttää. Ahdistaa suunnattomasti. Suljen kassan ja pidän tauon. Kohtauksia tulee päivä päivältä useammin ja useammin jolloin päätän käydä työpaikkalääkärin vastaanotolla. Lääkärin tuomio ei yllätä. Kärsin paniikkihäiriöistä. Pilleriresepti kouraan ja takaisin töihin. Viikkojen kuluessa tajuan että kassatyö ei vaan sovi mulle ja lopetan ne hommat. Jonkin ajan päästä päätän myös lopettaa ne pillerit ja lupaan itselleni että en tule tarvitsemaan sellaisia enää koskaan. 
No, se lupaus piti. Aluksi kohtauksia tuli vain tilanteissa johon liittyi suuri ihmismäärä. Tavatessani tuon ihanan nykyisen mieheni, rupesin saamaan kohtauksia useammin tilanteesta riippumatta (niin hassulta kun se kuulostaakin). Heräsin valehtelematta melkein joka yö sydämen tykytyksiin ja ahdistukseen mutta sain tilanteen aina hallintaan. Uutta oli se, että paniikki yllätti usein kotona vaikka aikaisemmin koin olevani siellä turvassa. Uskon että voimakas rakastuminen ja elämänmuutos saivat sen aikaan.

Opin elämään kohtauksien kanssa ja H oppi myös. Tilanne rauhottui parisuhteen syventyessä hieman ja elo oli vähän helpompaa kunnes tulin raskaaksi. Niin uskomattomalta kun se silloin tuntuikin, mä en saanut yhtään kohtausta odotusaikana. Olin kuullut että niin voi käydä mutta en uskonut sitä kunnes itse sen koin. Ei tykytyksiä, ei pelkotiloja, ei ahdistusta. Pirpanan syntymän jälkeen pientä epämukavaa fiilistä aina sillointällöin on ollut havaittavissa (lähinnä iltaisin) mutta uskallan silti ääneen toivoa että äitiys olisi muuttanut paniikin luonnetta jollain tavalla. Katsotaan nyt. Olisihan se huikeaa jos pääsisin kokonaan eroon tuosta suht pienestä mutta pirullisesta vaivasta. 

Pirpana on tehnyt äidistä onnellisemman siis tässäkin suhteessa. On paljon helpompi olla ja hengittää kun elämässä on tuo pieni aurinko. Aurinko joka teki eilekin äidin ja isin ylpeäksi käyttäytyessään niin mahdotomman kiltisti lääkärissä. Hymyili vaan ja nautti hetkestä :) Hurmasi tyytyväisyydellään. Toivottavasti pysyykin tuollaisena. Ei jaksa enää oikein murehtia tuota paniikkiasiaa samallatavalla kuin ennen. Asia ei ole koskaan ollut mulle tabu ja aina on ollut tärkeää että läheisimmät ystävät sekä tuttavat siitä tietää. Se kun vaikuttaa niin moneen asiaan. Täältä saa siis vertaistukea myös paniikkivaivaan jos joku sellaista kaipaa! :)

Pikkulauantai jo, kohta on taas viikonloppu! Nukuttiin tänään pommiin ja muskari jäi välistä. No, täytyy pitää tänään taas kotimuskaria kun kerran tuntuu olevan tytölle ihan yhtä mieluinen juttu.

Kasvua

Lääkärikuulumisia

16.13

"Hyväntuulinen ja seuraavainen tyttö. Kasvaa tasaisesti. Nesteiden määrä tärkeää vatsan toiminnan kannalta. Näkö normaali. Iho hieno. Vartalon jäntevyys hyvä. Vatsallaan makuutusta virkeänä."

Paino 5700 g ja pituus 60.

Lääkärin mukaan kaikki niinkun 4 kk:n ikäisellä tulee ollakkin! Hyvä Pirpana! :)

Downin syndrooma

Sadepäivä on kirppispäivä

0.22





Että näin kivaa siellä kirppiksellä on. Ehkä jatkossa parempi laittaa tyttö vaunuihin niin pääsen itsekkin helpommalla. Ei tarvitse kokoajan olla tarkkailemassa että pysyykö tytön hengitystiet auki tai sitten olla tukemassa niskaa :)  Tänään ei tehty löytöjä.

Sadepäivä on tehnyt tehtävänsä eli toisinsanoen alakuloa ilmassa. Mua ehkä vähän pelottaa huominen lekuri vaikka kyse onkin ihan rutiinitarkastuksesta. Piikkejäkin pimulle taas annetaan joten mökömököä luvassa illalla. Kurjaa sekä Pirpanalle että vanhemmille. No can do.

H yrittää tuossa vieressä kovasti saada tytön syömään tuttia. Pirpanalla on taas sellainen vaihe meneillään että tykkää kikkailla kielensä kanssa vähän enemmänkin. Tutin avulla sitä kieltä on helppo treenailla pysymään suun sisäpuolella. Niin sen verran kerron tässä välissä että Down-ihmisillähän tuo kieli tuppaa joskus olemaan vähän liian suuri suuhun ja siitä syystä eksyy useammin ulkopuolelle. Meillä on nyt tosiaan sellainen vaihe meneillään. Tai se on enemmänkin sellaista imeskelyä. Tutti pysyy kyllä hetken aikaa suussa mutta sitten tipahtaa pois. Ehkä tämäkin juttu opitaan jossainvaiheessa! Muuten meillä ei tutille tarvetta oikeastaan edes olisi. Niin kiltti ja tyytyväinen tyyppi kun tuo murunen on.


Tänään Piippis sitten pääsi ensimmäistä kertaa vaahtokylpyyn. Kohta onkin onnellista nukahtaa hyvältä tuoksuvan puhtoisen pehmoisen vauvan viereen. Toivottavasti tänäyönä saadaan oikeasti nukkuakkin. Viimeyönä kun valvottiin yhdestä puoli neljään. Vaikea sanoa mistä johtui sillä harvoin tuollaista enää tapahtuu.. Jotain erimielisyyksiä Nukkumatin kanssa ehkä? Paree siis lähteä selvittelemään niitä välejä..



Pakko laittaa tähän loppuun vielä yksi korjaus aikaisempiin postauksiin. Kun viikonloppuna julkaisin täällä tuon "Äidin valinta"-nimisen tekstinpätkän, toivon etten sillä loukannut ketään tai antanut ymmärtää että me erityislasten äidit ollaan jotenkin parempia kun muut. Tarkoituksenani oli vaan kertoa lukijoille että tuo pätkä on antanut mulle voimaa heikkoina hetkinä ja saanut mielen valoisammaksi silloin kun joku asia liittyen Pirpanan oireyhtymään on huolestuttanut. Se on varmasti monelle erityislapsen äidille toiminut voimaannuttavana tekstinpätkänä ja se suotakoon meille. Suoraa palautetta en ole tuosta postauksesta(ainakaan vielä) saanut mutta ajattelin nyt varmuuden vuoksi tarkentaa vielä tämän asian ettei kukaan turhaan pahoita siitä mieltään. Äitiys ei mun mielestä saisi olla kilpailua toisten äitien kanssa siitä, kuka on enemmän ja kuka vähemmän äiti. Mulla ei ole moiset käynyt edes mielessä ennen tätä päivää. Kirjoitan tänne blogiini vaan omista tuntemuksista liittyen pieneen tyttäreeni sekä hänen extrakromosomiinsa ja niin tulen tekemään jatkossakin. Puhun erityisestä sillä vierastan sanaa "vammainen". Jokainen lapsi on erityinen omille vanhemmilleen. Tämä teksti oli minun reaktioni erääseen tänään lukemaani blogimerkintään.

Rakkautta ja kauniita unia! <3



Downiaiset

Viikonloppu pähkinänkuoressa

23.37

Ne rakkaimmat
Kiva viikonloppu takana. Perjantai onnistui täydellisen hyvin. Annettiin tyttö mummille ja papalle hoitoon ja kaikki meni nappiin. Tyytyväinen Pirpana söi velliä pullosta kuin vanha tekijä ja nukahti itse illalla vaunuihin(?!) hetken unilauleskelun jälkeen. Miksei se onnistu silloin kun me ollaan kotona?! Tyttöjen illan päätteeksi tulin kotiin ja Pirpana olikin juuri syömässä yövelliään. Nukahdin oman tytsyn viereen onnellisena ja aamulla me vanhemmat saatiin nukkua pitkään. Kiitos tuhannesti mummi ja pappa!

Oli kiva päästä ensimmäisen kerran oikein kunnolla vaan tuulettumaan ja olemaan. Yhden kerran meinasi tulla lohduton ikävä tyttöä kun cover-bändi erehtyi soittamaan Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on?"-kappaleen. Lähdettiin vessaan karkuun ja pahin ikävä saatiin taltutettua :) Kiitos tytöille vielä kerran kivasta illasta.

Nyt tuo loppuunkulutettu biisi sai taas uuden merkityksen ja liikutun uudestaan kyyneliin jokakerta sen kuultuani..

Äidilla ja Pirpanalla alkaa olla jo aika liuta näitä "meidän biisejä" :)





Lauantaina käytiin vertaisryhmä-tapaamisessa ja olipahan tosi terapeuttista nähdä taas muita mukeloita ja heidän perheitään. Meteliä ja iloista meininkiä riitti! Ihana vaan olla ja seurata. Pirpanallakin riitti paljon pieniä hoitajia. Se on vaan niin hellyyttävää jokakerta kun vähän isommat lapset tulevat silittelemään uuden tulokkaan hiuksia ja miten hellästi sen tekevätkään! Sniif <3
 Tavattiin muita Keravalaisia perheitä ja saatiin paljon hyödyllistä infoa. Kerran vielä, onneksi Downiaiset on olemassa. Suuri SUURI apu on ollut tuosta porukasta vanhemmuuden alkumetreiltä lähtien. Uusia upeita tuttavuuksia on löytynyt jo nyt monta. Ja miten avuliaita kaikki onkaan!  Loppukuusta taas tavataan!

Tapaamisen jälkeen käytiin moikkaamassa Tuusulan mummua. Mummulan pihassa oli söötti projekti käynnissä ja sitä sitten tovin seurailtiin. Siili söpönen aivan tohinoissaan sisusti katajan alla olevaa talvipesäänsä. Eipähän olla koskaan ennen nähty siilin kuljettavan kuivuneita lehtiä suussaan niin keskittyneesti. Tosi liikuttava näky! 




Tänään sitten käytiin tutustumassa Tuusulan syksyisiin metsiin. Tai no, mä taisin olla meistä aikuisista ainoa joka siellä metsässä ei ollut aikaisemmin käynyt. Kaunista siellä oli! Pirpana sammahti kantoreppuun ja vetäsi siinä sitten sellaiset mukavat puolentunnin päikkärit. Miten sellaisessa asennossa voi edes nukkua?! Hyvin tuntui kuitenkin onnistuvan.

Samoilun jälkeen maistuikin Tuusulan mummun herkkuruoka. Täydellinen viikonloppu! Ystäviä, vertaisia, perheen seuraa ja luontoa. Ei saisi paljon turhista nurista kun on asiat näin mallillaan.



Löysin kivan runon. Sopii tämänpäiväiseen ja saa ihon kananlihalle. Onneksi on runoja.

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa. 
-Maaria Leinonen



MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!




Pirpana

"Äidin valinta"

22.46

Ensimmäinen kuva jonka meidän uutukaisesta lähetin perheelle ja ystäville 21.05.2011.  Tulen ikuisesti muistamaan oman äitini kertomuksen onnenkyyneleistä, jotka hänen poskelle vierähti tämän kuvan nähtyään. Syndrooma ei enää pelottanut.



Joku päivä mä kirjoitan tänne siitä, miten Pirpanan syntymä on vaikuttanut mun ajatusmaailmaan noin niinkun hengellisellä puolella. Mitään suurta muutosta siinä ei ole tapahtunut. Laitan viikonlopun kunniaksi tänne erään tekstinpätkän joka on antanut mulle voimaa silloin, kun mieli on syystä tai toisesta ollut vähän matalalla Piippiksen ekstrakromosomin tiimoilta. 

Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten. Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan. 
" Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerald. Hän on tottunut rienaamiseen." Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee: "Anna hänelle vammainen lapsi". Enkeli on utelias: "Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen." 
"Aivan niin," Jumala hymyilee, "voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa." 
"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy. 
"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja niin tarpeellinen äidille. 
Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa." 
"Mutta Herra, luulenpa ettei hän edes usko sinuun". Jumala hymyilee:" Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs." 
Enkeli henkäisee:" Itsekäs, onko se hyvä puoli?" Jumala nyökkää: " Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään." 
"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella, hän ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena. 
Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen. 
Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niin kuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistöitäni. 
Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni." 
"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen
kynäänsä ilmassa. Jumala hymyilee: "Peili riittää".

Suosituimmat

Facebook