Perhe

Syksyfiilistely

23.09


Ihanaa viikonloppu edessä jälleen! Tänään ollaan ulkoiltu paljon ja nautittu nätistä syys-säästä. Aivan mahtavaa kun pääsee jo kunnolla liikenteeseen ja ilmassa leijailee raikas syksyn tuulahdus. Mielikin on muuttunut entistä valoisammaksi jokapäiväisten kävelylenkkien myötä. On hauska huomata miten lämpöisiä, ehkä jopa vähän sääliviäkin katseita saan kun työntelen noita kahta pientä :D tai sitten ehkä kuvittelen vain. Paljon ihmiset tulevat ihan juttelemaankin. Kyselevät lasten ikäerosta ja muusta. Ihan mukavaahan se on.

Tänään kun kaikista pienin nukkui, otetiin perhepotretti (tai yritettiin ottaa) meistä kolmesta. No ei se nyt ihan onnistunut mutta laitoinpas nyt tänne kuitenkin. Tulee jokatapauksessa tosi hyvä mieli kun katson tuota kuvaa. 

Huomenna äitiä ja isiä kutsuu piitkästä aikaa iso kirkko ja ystävän kolmekymppiset. Tosi kiva pyörähtää ystäviä moikkaamassa, varsinkin kun tietää että lapset ovat mitä parhaimmassa hoidossa mummin ja papan luona. Pikkujätkän kanssa ei ole näillänäkymin havaittavissa samoja ongelmia kun Pirpanan kanssa aikanaan, hää kun ei huolinut tuttipulloa kertaakaan ja seitsemään kuukauteen äiti ei oikeastaan pystynyt olla tytön luota poissa kun maksimissaan kolme tuntia. Eipä se pahemmin kyllä haitannutkaan. Se aika meni niin hurjan nopsaa kun opettelin uutta. Ajatukset välillä vähän sekasotkussakin.

No mutta, nyt onkin sitten jälleen odotetun unen aika.
Kivaa viikonloppua!

Ja niin, onnea Pirpanan ja "Väken" sedälle sinne Guinnes-tuoppien äärelle! :)

Prismassa

21.09


Jännitti mutta ei pelottanut.


Äiti ei tänään kirjoita sen kummempia sillä äiti menee nyt penkomaan vaatekaappia josko sieltä löytyisi jotain nättiä päällepantavaa lauantaiksi..

Jee! :)

Kysymys ja Vastaus

Kysymys ja vastaus

15.27

Multapa kysyttiin hyvä kysymys tuossa menneellä viikolla ja ajattelin tulla tänne vastaamaan sillä rupesin nimittäin pohtimaan jälleen itsekkin tuota asiaa ihan kunnolla. Niin, että onko mulla nyt sitten ilmennyt jotain erilaisia tunteita tämän "tavisvauvan" kanssa kun mitä Pirpanan kanssa olen saanut tuntea?


Onhan mulla. Mä olen huomannut ihan selkeästi toimivani tämän kakkosen kanssa eritavalla. Jotenkin vapautuneemmin ehkä? Piippis herätti mussa heti ensinäkemällä jotain aivan käsittämättömän voimakasta, ehkä otin hänet välittömästi eritavalla siipieni suojaan sillä tunsin että hänestä mun pitää tulevaisuudessa tulla pitämään erityisen hyvää huolta. Hän kun oli niin mahdottoman pikkuruinenkin. 

On tietysti selvää että sektion jälkeen en olosuhteiden pakosta edes pystynyt ottamaan poikaa heti syliini samallatavalla kun esikoisen kohdalla mutta mulla oli kaikinpuolin kokoajan tosi levollinen olo. Tiesin että H selviää vauvan kanssa hyvin silläaikaa kun minä toivuin heräämössä. Vauva oli niin jotenkin "omatoiminen" ja ponteva maailmaan saapuessaan. Hoivavietti roihahti kunnolla liekkeihin siis vähän myöhemmässä vaiheessa.

Pirpanaa en meinannut uskaltaa laskea omista käsistäni ensimmäiseen pariin viikkoon, en H:lle saatikaan kenellekkään muulle. Pelkäsin kuollakseni että pienelle tapahtuu jotain. En luottanut kun itseeni vaikka kokoajan tiedostin että se on ihan hölmösti toimittu. Annoin silti luvan itselleni olla leijonaemo ja tilanne on muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan kun aikaa on kulunut ja tyttö on kasvanut.

Pirpanan erityisyysuutinen on kuitenkin jättänyt sellaisen jäljen meihin vanhempiin että on ollut tosi vaikea uskoa että kaikki on oikeasti tällä uutukaisella ihan hyvin. Ollaan tosi säikkyjä kaiken suhteen ja helposti tulee soitettua neuvolaan aika huvittavistakin asioista. Ehkä nyt neljän viikon jälkeen alkaa pikkuhiljaa uskoa että ei tässä enää mitään shokkiuutisia tule. Toki niitä oikeasti voi tulla. Vielä vuosienkin jälkeen mutta nyt osaa jo jollaintavalla ottaa rennommin. 

Tämä uusi vauva on korostanut Pirpanan erityisyyttä erityisen hyvällä tavalla. Musta on tullut entistä onnellisempi että mulla on kaksi näin upeaa, täysin omanlaista persoonaa. Aivan huippumukelot. Kasvattavat toisiaan hyvällä tavalla, nyt ja tulevaisuudessa. Siitä olen varma.


Nyt onkin sitten taas kiire toisaalle.. On tää hektistä. Kerron sitten kun on taas aikaa.

Smashing pumpkins- That's the way my love is

10.42


"They say that life ain't easy
They'll say your life's a crime
Destroy up all good reason
How I'm alive

They'll say that nothing matters
Not even your will to survive
Of course I love you baby
'Cause I'm alive
Yes, I'm alive

Whenever I call you out
Whenever I draw you round
Whenever is here and now

That's the way my love is
That's the way I care
You should call on me baby
I'm always there for you
Yeah, I'm always there for you

They'll say you'll lose your nerve soon
To claim identity
Disgrace our sacred promise
With no belief
Oh, how I believe in you

That's the way my love is for you
That's the way my love is for you

I feel a coming age now
I feel a dawn in me
A certain sun keeps rising
On my belief in you

That's the way my love is
That's the way I care
You should call on me baby
'Cause I'm always there for you
That's the way my love is
That's the way I care
You should call on me baby
'Cause I'm always there for you
Yeah, I'm always there for you"














Kiitos rakkaalle näistä kahdesta upeasta vuodesta. Mitä kaikkea kaunista olemmekaan saaneet aikaiseksi siinä ajassa! <3

Juhlat

Little miss sunshine

19.58


Viikonloppu mummin & papan hoivissa meni kivasti (ja nopeasti). Rehellisesti tuntui aika luksukselta nukkua aamulla vähän pidempään kun normaalisti, mummin katsoessa Pirpanaa. H lähti joka aamu jo hyvissä ajoin studiolle. 
Mulla on levännyt olo mutta kiva oli tulla kotiinkin. Sytytin kynttilät ja nautiskelen nyt sateisesta illasta lasten nukkuessa. 

Näin ihania suukkosia Piippis jakeli mummille lähes koko viikonlopun ajan


Tänään oppi tyttö melkein sanomaan pupu. Ensimmäinen tavu tulee hienosti jo jokakerta ja parikertaa erehtyi sanomaan ne kaksi tavua peräkkäinkin. On ollut kiva seurata miten taitavasti tyttö tapailee jo sanoja ja ne muutamat pari sieltä jo tulee ihan oikeastikkin. Edelleen silti odottelen sitä the sanaa. 


Kotimatkalla isi räpsäsi pari kuvaa matkalaisista. Piippiksellä iso mökömökö käynnissä tässävaiheessa kun masu oli vähän kipeä ja ruoka ei oikein meinannut maistua. Hirveet raivarit vetäs mummolassa juuri vähän ennen kun oltiin lähdössä kotiin. ONNEKSI kotona tilanne rauhoittui, kakka tuli ja iltapuuronkin tyyppi söi kokonaan. Pieni mutta kuitenkin iso vaiva tuo ummetus aina välillä meidän perheessä. Pirpana kun ei tykkää edes luumua syödä joka tunnetusti saattaisi vähän jeesata tuohon vaivaan..

Huomenna on erityinen päivä. Pirpana kastettiin 28.8.2011 ja me vietettiin ensimmäistä hääpäivää. Nyt, kaksi vuotta häiden jälkeen meitä on jo neljä kappaletta! Lupaan, että ensivuonna tilanne ei ole se mitä jotkut huuliveikot kaveripiiristä ovat ennustelleet. Ei rakkaat, meitä ei ole silloin viisi. 

Juhlimme hääpäivää ensi lauantaina viettämällä kaverin kolmekymppisiä Helsingissä. En tällähetkellä keksi parempaa tapaa sillä mulla on ollut ihan hirveä ikävä kaikkia tuttuja ja puolituttujakin :) Huomenna poksahtaa samppakaljapullo, senkin lupaan.

Huomenna luvassa myös vastaus lukijan kysymykseen..


Rakkautta

Äidin omat pienet..

0.12


"Kauan kesti ymmärtää kuinka helppoa on maailmaa parantaa
että jotain muistaa ja jotain unohtaa
että hymyilee lapsen lailla
eikä pelkää rakastaa."

-Tommy Tabermann


Pikkuveli

Kuvatuksia

20.34

Viimeaikoina on pidemmät stoorit jääneet vähän vähemmälle ja olen ennemminkin "panostanut" kuvamateriaaliin. Tilanne tulee varmaan muuttumaan taas jossainvaiheessa. Aikaa ja jaksamista kirjoittamiselle ei ole vaan nyt oikein löytynyt samalla tavalla kun aikaisemmin. 
Ajankäytöstä puheenollen, kun sitten aina sillointällöin saan nipistettyä itselleni hetken, tapahtuu esimerkiksi jotain tämäntyyppistä:





























Nyt on "haukkarin" toisellapuolella jo kauan haaveilemani pöllö. Se on kaunis ja olen super tyytyväinen. Kiitosta vain maestro M.

Onkohan tämä muuten nyt sitä orastavaa kolmenkympinkriisiä?
:)

Muuten ollaan vaan nautiskeltu isin kesälomasta ja yhteisestä ajasta. Tänään tosin isi poikkeuksellisesti lähti bänditreeneihin sillä ovat mokomat koko ensiviikonlopun studiossa taas pakertamassa. Sillävälin minä vietän aikaani mummolassa kera ihanien lapsukaisteni. Vielä pari kuvaa Pirpanasta syksypipossaan. Autossa on huippukivaa!



Tyttö on parantunut flunssasta ja tälläkertaa päästiinkin suht helpolla. Potilas oli kokoajan reipas ja hyväntuulinen.
Ensiviikolla alkaa Piippiksen fysioterapia-asioiden selvittely. Odotan innolla ;)

Pikkuveljen posket levenee ja hymykuoppaa saadaan ihastella yhä useammin.

Kipuilua

Maanantai valokuvina

21.02


Ensimmäinen ikuistettu hymy. Ja hymykuoppa. Ja silmänisku.


Näin meillä matkustetaan tätä nykyä. Hyvät on menopelit! 


Otti masusta. Pirpanan elämän ensimmäinen liuku mäestä.


Illalla isi luki Pirpanalle Akkaria. Tyttö aivastelee ihan hirviästi ja nyt jännitellään että nostaako kuumeen. Nenä ja silmät vuotaa ja olo on selvästi vähän surkea. Hitto että harmittaa. Toivotaan nyt että pienempi säästyy pöpöltä. Tuo pieni tyhmä taudinaiheuttaja ei nyt ollut toivottu vieras tähän perheeseen ollenkaan!




Musajuttuja

Prinsessa

21.57

Äidin Pirpana sekä Rusina 

Ihan pikaiset kuulumiset syystä että äitiä väsyttää paljon. Ja toisesta syystä että pienempi lapsi valittelee masukipuaan hörpättyään tänään pullosta maidon lisäksi aimoannoksen ilmaa. Äiti ei tajunnut ajoissa ja nyt sitten rampataan käytävää ees-taas sekä hyssytellään vauvaa. 

Tänään kävi taas vieraita, Pirpanan kummit. Vauvan saamisessa mukavaa on(kaiken muun ihanan lisäksi)se, että kaikki ystävät tulee kylään <3  Kiva viikko takanapäin siinäkin mielessä.

Päivän iloinen uutinen numero kaksi: Pirpana on tänään yrittänyt nousta seisomaan potalla istuessaan. Laitetaan usein potan eteen sellainen lelukaari jotta tyttö saa puuhastella mieluisia juttuja samalla kun istuu toimituksella. Tänään tyttö keksi sitten uuden jutun ja yritti tosiaan nostaa itseään pystyyn monta kertaa kaaren avulla. Ei onnistunut vielä mutta positiivista on että yritystä tuon sorttiselle toiminnalle löytyy jo jonkinverran.

Otettiin eilen ihan muutaman tunnin pikku breikki arjesta ja kurvattiin autolla kaksin H:n kanssa katsomaan Lampirockiin Jaakko&Jaytä sekä Kuningasideaa. Mummilla ja papalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia tuon parituntisen aikana meidän lapsukaisten kanssa ja mä sen kyllä tiesinkin etukäteen. En olisi lähtenyt jos ei olisi ollut niin varma olo. Pikkujätkä on eri simppeli vauva. Kun kelpaa pullo ja tutti niin on huomattavasti helpompaa.

Ja seuraava lähtee äidin prinsessalle.





Nyt lähden normaalia kaavaa noudattaen pesemään leikkaushaavaa ja sitten nukkumahommiin. Pojankin kerkesin tainnuttaa unosille tässä kirjoittelun välissä.



Minun kaunokainen <3 Hiukset kikkuralla somasti päiväunien jäljiltä. Rakkauspakkaus!

Kiitollisuutta

Tämä päivä

21.35



Pikkumiehen ensimmäinen neuvolapäivä on takanapäin. Painoa tullut kivasti ja nyt sitä on niinkin paljon jo kun 4220 g. 

" Suloinen poika. Kasvaa rm:lla hienosti. Imetys sujuu hyvin. 3-4 h välit syötöllä. D-vit saa aloittaa nyt 2 vko iästä. Varhaisheijasteet normaalisti, aukile tavallinen. Iho hyvä. Silmät siistit. Napavarsi vielä kiinni, ei eritä, ei hajua. Jäntevä, hieno vauva!"

No, tilanne on vähän muuttunut tuosta päiväisestä. Napavarsi ei ole enää kiinni vaan napatynkä löytyi tänään vaipasta iltasella. 

Neuvolan jälkeen käytiin vielä kaupassa ja kuvan räpsäsin innokkaasta shoppailijasta Cittarissa kun odoteltiin isiä karkkiosastolla. Mummi ja pappa tuli täksi ajaksi hoitamaan Pirpanaa kotiin sillä meidän on vähän hankala kulkea vielä koko perhe yhdessä kun mä en saa kantaa Piippistä enkä edes poitsun koppaa.

Olo alkaa kyllä muuten olla jo aika jeppis.




Illalla sitten puuhasteltiin kotona niitä näitä. Ryömittiin, kuunneltiin isin kitaran soittoa erittäin keskittyneenä sekä ihan vaan olla möllöteltiin. Ulkona satoi vettä ihanasti. Pirpana on oppinut hienosti hampaiden pesun. Alkuunhan tämän asian kanssa vähän jouduttiin taistelemaankin mutta nyt on jo niin reipas tyttö ja antaa isin kiltisti pestä hampaat. Tämä vaan vaatii vielä sen että äiti pesee samalla omat hampaansa :)

 Seuraavaksi luvassa onkin raikkaan syys(?)illan nuuskuttelua kun lapsukaisetkin nukkuu tyytyväisenä. Ehkäpä maistan siinä ohella puoli lasillista punkkua pitkästä aikaa ja nautiskelen hiljaisuudesta..

Mulla on kaikinpuolin niin tuhannen onnellinen ja tyytyväinen olo nyt..


Niin kiitollinen.


Ensisuukko

20.26




Multa ei nyt löydy sanoja tähän enempää..

Synnytys

Nalle Puhina

22.05

Mummu ja ukki toi Pirpanalle lahjaksi Nalle Puh DVD:n ja näin intensiivisesti sitä sitten tänään tiirailtiin. 



Tänään pakattiin koko kööri autoon ja hurautettiin paikalliseen Citymarkettiin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Ihan hyvinhän se meni ja tuli kyllä kiva fiilis kun tajusi että mä alan oikeasti olla jo suht hyvässä kunnossa. Haava ei enää juurikaan kipuile, mitä nyt vähän välillä kirpaisee ja muistuttaa olemassaolostaan mutta hyvin on parantunut kaikesta huolimatta. Kyljelläni en pysty vieläkään nukkumaan mutta ei se hetki enää kaukanakaan ole kun taas voin niin tehdä. Mustelma on melkeinpä kokonaan hävinnyt kyljestä..

Elämä voittaa mutta kyllä mä vielä jokapäivä kysyn itseltäni että "Miksi?" vaikka se on turhaa tiedän kyllä. Mulla nyt sattui vaan käymään huono tuuri ja tämä komplikaatio kopsahti tälläkertaa omalle kohdalleni. 
Onneksi se huomattin ajoissa. 

Siltikään en kadu etten suostunut lähteä alakautta tuota poikaa synnyttämään. Lääkärin epikriisissäkin lukee että sektioon päädyttiin synnytyspelon sekä lantion ja vauvan epäsuhdan vuoksi. Olen melko varma että sektioon oltais menty jokatapauksessa. 

No mutta alapuolella vielä Piippiksen tyylinäyte siitä miten hän "etenee" lattialla ollessaan.
Äiti on ylpeä.


Kehityn

Virnistyksiä

21.02


Äidin pieni hymysilmä lähdössä isin kanssa kauppareissulle. Kassajonossa oli muuan täti jäänyt ihastelemaan Pirpanaa kun hän niin iloisesti oli tätöselle vilkutellut.


Piippiksellä on nyt meneillään joku "show-vaihe". Kokoajan esittää ilmeillä, eleillä ja höpöttämällä omia juttujaan sekä viihdyttää ihmisiä ympärillään. Mikäs siinä :) Nyt kun äiskän vatsalihaksetkin alkaa toipumaan leikkauksesta eikä nauraminen enää satu niin paljon. Ekat kotipäivät oli vähän hankalia kun tyttö sai äidin kokoajan hekottamaan ja se sattui äitiä.  

Pirpana on oppinut sanomaan "vauva" (yllätys ;). Se mikä tekee asiasta huvittavan on että hän kuiskaa sen jokakerta. Ääneen tuota sanaa ei sanota.
Niin ja kun nyt päästiin kerskailemaan uusilla taidoilla niin ei unohdeta ryömimistä rapustailiin. Menee jo aika vauhdilla peruuttaen maan tasalla. Jännä nähdä mikä on seuraava edistysaskel motoriikan saralla.


Ja tässä tämä uusin tulokas. Aamupäivät kukkuu hereillä ja iltapäivät nukkuu. Illat torkahtelee ja öisin valvoo parin tunnin pätkän. Muuten nukkuu. No, kokemuksesta onneksi tiedän että nämä valvomisjutut tulee vielä muuttumaan moneen otteeseen. Piippiskin on ollut vähän levottomampi nyt pari yötä mutta se oli täysin odotettavissa. Se isosiskolle sallittakoon, onhan tämä pikkuveikka nyt aikamoinen mullistus pienen ihmisen elämässä kuitenkin. 

Juteltiin H:n kanssa toissailtana siitä että miten uusi vauva on vaikuttanut Pirpanan erityisyyteen ja siis lähinnä meidän vanhempien suhtautumiseen tuota erityisyyttä kohtaan. Yhdessä todettiin että vain ja ainoastaan positiivisesti. Siitä ei ole epäilystäkään.

Olenko jo maininnut että mulla on aika ihanat pikku tyypit? 

<3

P.s Muistakaa illalla ihailla tähdenlentoja. Minä ainakin teen niin.

Kehityn

Käskystä

17.57

"Pirpana, katos tänne."




"Hymyile vähän"




"Vilkuta äitille"



"Sano soo soo"


"Hienosti!"

<3






Muutama (kännykkäkuva) kotiutumispäivältä

20.59


"Mikä toi on ja mitä se nyt tekee!?"

"Uskaltaiskohan sitä hipaista vähän?"



Pirpana on ihan hassu tyyppi. Se nyrpistää naamaa kun vauva alkaa ääntelehtimään ja eilen se keksi että hänhän voi myös alkaa itkemään niin eipähän ainakaan huomio keskity liikaa tuohon pieneen ihmeelliseen olentoon :) No, tänään tilanne on jo ollut vähän parempi ja nyt se vaan katsoo meitä vanhempia hölmistyneenä kun pikkutyyppi kitisee.

Minä parantelen vielä ja kerron synnytyksestä tarkemmin kunhan jaksan kirjoittaa tänne pidemmän stoorin. Aikamoisia tunteita nostatti pintaan nuo viimeviikkoiset tapahtumat ja tuntuu että vasta nyt olen alkanut niitä puimaan kunnolla. Hirveitä pelkotiloja tulee kun olen vielä puolikuntoinen ja kroppa ihan tiltissä tuon toisen leikkauksen tiimoilta. Oikeaa kylkeä koristaa aivan järkky iso mustelma joka ylettyy navasta selänpuolelle mutta se on nyt jo paranemaan päin. Olen vieläkin aika turvoksissa mutta maidonnousu on yksi syy siihen. Toinen nilkka on aivan halko ja samoin vatsanseudulla on tietysti sekä raskauden jälkeistä että leikkauksesta aiheutunutta paisumusta. Onneksi mulla on nuo kolme tuossa rinnallani. H on ihan uskomaton tehopakkaus(rehellisesti sanottuna yllätyin) ja pitää huolta kodista sekä lapsista silloin kun en itse siihen kykene. Oon tuhannen ylpeä hänestä. Ja sitten tietysti nuo ipanat ihanaiset, mä olen niin sekaisin niistä! Mitä mä olen tehnyt niin hyvää että mulle on siunaantunut kaksi noin ihanaa? 

Nyt olen vahvasti sitä mieltä että nämä kaksi (+ tietysti tuo isompi) ovat mun elämäni kultakimpaleet ja heille annan kaikkeni nyt, sekä tulevassa. 

Huomenna tulee terkkari poistamaan tikit. Tuntuu hassulta että nyt jo mutta uskon että tietävät kyllä milloin se kannattaa tehdä :)

Ihanaa että ollaan nyt tässävaiheessa. Olo kohenee päivä päivältä ja mulla on mun koko mahtikööri kasassa vielä viikkotolkulla. 

ilon aiheita

Pikkuveli

19.43



Tässä olen. Pikkuveli, 4060 g ja 53 cm. Klo 12.46 syntynyt 2.8
2012. Nukun. Syön. Opettelen masun ulkopuolista elämää. Oikein olen ihana. 

Alapuolella vähän lisää tunnelmia viimepäiviltä



Matkan alussa.



Ulkopuolella viimeinkin.




Ensikohtaaminen.




Ensimmäisellä aterialla

Näiden kuvien ottamisen jälkeen, äidin sektiohaavan vierestä löytyi kummallinen patti joka varmistui sisäiseksi verenvuodoksi eli hematoomaksi. Soitto leikkaus-saliin ja taas äitiä vietiin.
Operaatio oli ikävä. Verta oli tihkunut moneenkin eri paikkaan mutta pääsääntöisesti vatsaonteloon. Vuoto poistettiin, puudutus loppui ennenaikojaan ja äiti sai elämänsä tujauksen. Äiti oli tööt. Onneksi kuitenkin selvittiin vain säikähdyksellä ja hieman pidemmällä toipumisajalla. 

Seuraavana päivänä äiti sai suloisista suloisinta seuraa ja olokin alkoi kohentumaan kummasti. 




Ja mun isosisko valloitti koko lapsivuodeosaston henkilökunnan. Niin ihana se on!





Onni on sanoinkuvaamaton. Meitä on neljä! <3




Tänään päästiin kotiin ja kunhan äiti on vähän paremmin toipunut, jatkaa hän kirjoittamista. Nyt se pistelee itseensä päivittäin piikkejä, käyttää rumia valkoisia tukisukkia ja valittelee vähän mustelmaisia, kipeytyneitä kylkiänsä. Sen verran kovaa ronklasivat toisessa leikkauksessa notta nyt on tukalat oltavat. 

 Ei ole olemassa suurempaa kiitollisuutta. Äidillä on kaksi suurenmoista kultakimpaletta ja äiti itkeskelee kokoajan onnesta hormonisohjoissaan. 

Suosituimmat

Facebook