Tämän kuvan perusteella, voisi helposti kuvitella meidän elelevän jossain vähän eksoottisemmassa ympäristössä. Taiga-tyttökin selvästi haaveilee jostain lämpöisestä paikasta. Tänään kun on ollut möhlötin makuun vähän turhan viileä päivä. On siinä meillä oikein alkukantainen ja arktinen tyttö. Mitä kuumempi, sitä parempi.

Iltakävely toteutettiin vähän eri staililla kun normaalisti. Tuntuu kurjalta laittaa toinen sisarusrattaiden alaloosteriin, joten päädyttiin kokeilemaan joskohan viihtyisivät yhdessä yläpenkissä. Ja viihtyivätkin.. kunnes Pirpana äkkäsi alkaa imuttelemaan velipojan vauvakiehkuroita. Siitä ei PikkuW ilostunut.

Ja sitten iltasella pistettiin vauva potalle. Tämän jälkeen tietysti syötettiin pullolla ja laitettiin nukkumaan kantokoppaan. Oikein suloinen pikkuäiti on kuoriutunut tuosta mun omasta vauvastani.  Ihanaa huomata, että nämä mallintamisleikit ovat tuottaneet tulosta ja tytön itsenäisissä leikeissä on ihan oikeasti jo jotain järkeäkin. Ettei siis vaan ja ainoastaan heitellä leluja paikasta toiseen ja yritetä saada aikaan mahdollisimman kovaa meteliä.

Uusi sanakin on tullut "Papan" rinnalle. "Mamma". Niin, aamuisin tosiaan katsotaan aina ne muumit ja parastahan siinä on tuo alkutunnari. Lieköhän sillä osuutta uuden sanan ilmaantumiselle. 

Tänään ukki oli meillä viettämässä tiistai-päivää ja lapset viihtyivät. Se on kiva asia, että ovat lähellä kaikki. Isovanhemmat, tädit, setä, eno ja serkut.

Huomenna mä menen töihin lepäämään ;) Torstaina olisi Bar Loosessa H:n keikka (Eero&Eksyneet) ja sinne olisi tarkoitus meidän vanhempien yhdessä mennä. Siispä kaverit ja toverit jos luette tämän, niin soitelkaahan ja saapukaahan paikalle. 

Todella orpo olo kun ei oo facebookkia. Varsinaista vuoristorataa tämä mun ihmiskokeeni. On päiviä, jolloin en ajattele fb:tä ollenkaan, mutta välillä ajattelen ihan jatkuvasti. Silloin kun sitä tarvitsisin. Usein myöhään illalla. Silloin kun en enää viitsi puhelimella ottaa ihmisiin yhteyttä. Mukavaa on ollut se, että puhelin piippaa huomattavasti useammin kun aikaisemmin.

No mutta, nyt jalkapalloa. 

Lapset käyttäytyivät hyvin hoitopaikoissaan. Toinen mummin sekä papan luona ja toinen mummun sekä ukin huomassa. 

Arvatkaa mitä teki Piippis äsken? Laittoi itse Fröbelin palikat pauhaamaan DVD-soittimesta..

Lapset kohtelivat äitiä tänään suloisesti. Nukahtivat kiltisti ja olivat muutenkin aivan ykkösiä. Nyt on tämäkin viikko pulkassa. 

Ihanaa viikonloppua vanhat sekä uudet lukijat! 

Ja isin fani numero 1. Kaikista pienin ja aika varmasti myös kaikista söpöin.

Oltiin Lumossa Vantaalla tapaamassa ihania vertaistovereita ja samalla päästiin sitten fiilistelemään Fröbelin palikoita... ja niitähän todella sitten fiilisteltiinkin. Etukäteen jänskäsin kun tiesin että keikka menee päiväunien kanssa päällekkäin mutta musiikin alkaessa, unohtui väsymys ja alkoi vauhdikas husiminen sekä taputus! Autossa uni tulikin sitten ja jatkui vielä mummolaan saavuttaessa. Tässä vielä musiikin tuomaa riemua valokuviin ikuistettuna..

Tänään tapahtui hassu juttu. Jätin tuossa hetki sitten tytön olkkarin lattialle istumaan ja kun palasin takaisin, oli tyyppi masullaan lattialla. Ilmeisesti tuo meidän taituri vetäs itsensä spagaatin kautta makuuasentoon. Näitä spagaatteja saatiin ihastella loppuillasta enemmänkin. Jännä nähdä mitä fyssari huomenna sanoo asiasta.. ;) Tuskin riemastuu sillä tuohan ei ole se oikeaoppinen tapa ollenkaan.

Loppuun vielä video konsertista.

Ja downiaisille tiedoksi, oli mukava tavata pitkästä aikaa vanhoja sekä uusiakin kavereita! 

Eilinen fysioterapia tosiaan meni taas kivasti ja kuulemma koskaan ei ole näin reipasta asiakasta meidän terapeutilla ollutkaan. Hän myös ehdotti että josko Pirpana olisi voinut jäädä sinne parantamaan työhyvinvointia, sulostuttamaan sekä tekemään toimistohommia mutta en mä sitten suostunut ;) Paljon on fyssarin mukaan meidän tytössä jämäkkyyttä ja kehuja sateli. Tuo jokaviikkoinen jumppatuokio menee ihan harrastuksesta, sekä tytölle että äidille. Siltikin haaveilen ihan vaan mun omasta harrastuksesta eli tanssitunneista mutta H:n kolmivuorotyö meinaa vähän jarrutella niitä haaveita. Katsotaan nyt josko jotain keksittäis ja mä pääsisin sulattelemaan raskauden aikaisia pois musiikin tahdissa.

Fysioterapiasta vielä: Vähän kyllä harmittaa se, että tuo fyssari tulee vaihtumaan sikälimikäli Kela myöntää meille vammaisavustusta. Tuon avustuksen myötä terapiat siirtyy yksityiselle puolelle mutta kuulemma tämä seuraava jumppari on myös eri taitava pakkaus. Hänellä on paljon kokemusta ds-lapsista ja oikein odottaa jo että pääsee Pirpanan tapaamaan. Toivotaan että tyttö tykkää hänestä yhtä paljon kun tästä nykyisestä. Eiköhän.

Jostain syystä lastenhuoneesta kuuluu nyt levotonta huutelua eikä uni meinaa murulle tulla. Käytin potallakin kun kuulostaa vähän kakkahommilta ja vähän tuo sai tikistettyäkin mutta siihen se sitten jäikin. Kurjaa että nämä samat ongelmat jatkuu yhä mutta siltikin täytyy osata olla kiitollinen että ovat toistaiseksi ainakin ne ainoat ongelmat. 

Nyt rauhoittui. Ja mitä?! Poikakin nukkuu! Mulla on omaa aikaa eli mä lähden nyt keittämään teetä.

Tänään Pirpana rakastui Robiniin. Äidin puhelimen näyttö oli ihan kuolassa kun tyttö päätti pusutella tuota söpöä poikaa ihan kunnolla sitten niin. Onhan se nyt suloinen tuo söpöstys äiskänkin mielestä!

Aamu meillä alkoi Fröbelin palikoilla, sillä sain vinkin että musiikki voisi toimia apuna tuohon huomionhakuiseen huuteluun jota tyttö on harrastanut aika paljon viimeaikoina. Ja kyllähän se auttoi. Pikkuiset kädet vaan viuhtoi yläilmoissa ja silmissä oli tuo tuttu, maaginen palo. On se vaan niin että musiikilla on ihan uskomaton voima. Joulukuussa meillä onkin Piippiksen kanssa edessä taas yhteinen keikkakokemus kun mennään katsomaan FP:tä ihan livenä. Olen satavarma että tyttö viihtyy.

Ensimmäinen viikko kahden lapsen kanssa on hurahtanut ihan mukavasti. Paljon ovat isovanhemmat auttaneet ja siitä olen kiitollinen. Oma olo kuitenkin on tosi helpottunut kun olen huomannut että kyllä tässä jotenkin päin selviää sen aikaa kun H on töissä. Ja ei tämä ikuisuuksia kestä. Toki tartun tilaisuuteen sellaisen eteen sattuessa ja eilen tein niin kun siskontyttö mietiskeli että mihinköhän menisi taksvärkkipäivänä töihin. Bingo! Meille tietenkin! Huomenna hän nyt sitten tulee tänne mun avukseni ja se on tosi kivaa. Saa kaikenlisäksi viettää aikaa rakkaan tyypin kanssa ja etenkin Pirpanalle tuo on ihan huippukiva juttu. Niinkun jo aikaisemmin mainittu, hän tykkää noista serkkutytöistä paljon.

Mulla on aika kiva fiilis. Just nyt ei väsytäkkään. Viikon päästä me juhlitaan tupareita ja ensviikolla on hulinaa tiedossa kun viimeiset silaukset kotomiljöössä tulee suorittaa. Ihana saada kaikki kaverit kasaan!

Nyt tulevana lauantaina päästän H:n vapaalle kaverin synttäreitä juhlimaan, lastaan lapset mersuun ja kurvaan siskon luokse saunomaan. 

Ja hei nyt tarvitsen vähän vinkkivinkkejä lukijoiltani! Ostin hienon kankaan ja haluan siitä taulun. Helpoin tapa saada se tauluksi on mikä? Styrox?

H ehdotti aamulla josko olisin innokas lähtemään muutaman tunnin visiitille Lahteen (levyostoksille) ja eipä aikaakaan kun jo oltiinkin matkalla koko porukka kohti kyseistä kaupunkia. Mukaan Levykauppa X:stä tarttui tälläkertaa Billy Talentin uusin albumi sekä .. ylläri pylläri, Pertti Kurikan Nimipäivät 7

Myöhemmin tänään käytiin vielä kävelyllä lähikaupassa ja jälleen kerran pienimmäinen taintui mutta isompi ei. Hymy nousi korviin eli raitis ilma teki tehtävänsä. Illalla me vanhemmat oltiin taas ne maailman onnekkaimmat sillä vastaanotettujen suukkojen määrä Pirpanalta oli valtaisa. Tuossa rauhallisessa ja tunteikkaassa lauantai-iltaisessa hetkessä olisi viihtynyt pidempäänkin..

Hammaspesu on nautinto tätänykyä. Harjalla on mahtikiva hinkata kutisevia ikeniä. Ihanaa ettei tästäkään asiasta tarvitse enää taistella.

Ihan pikaiset kuulumiset syystä että äitiä väsyttää paljon. Ja toisesta syystä että pienempi lapsi valittelee masukipuaan hörpättyään tänään pullosta maidon lisäksi aimoannoksen ilmaa. Äiti ei tajunnut ajoissa ja nyt sitten rampataan käytävää ees-taas sekä hyssytellään vauvaa. 

Tänään kävi taas vieraita, Pirpanan kummit. Vauvan saamisessa mukavaa on(kaiken muun ihanan lisäksi)se, että kaikki ystävät tulee kylään <3  Kiva viikko takanapäin siinäkin mielessä.

Päivän iloinen uutinen numero kaksi: Pirpana on tänään yrittänyt nousta seisomaan potalla istuessaan. Laitetaan usein potan eteen sellainen lelukaari jotta tyttö saa puuhastella mieluisia juttuja samalla kun istuu toimituksella. Tänään tyttö keksi sitten uuden jutun ja yritti tosiaan nostaa itseään pystyyn monta kertaa kaaren avulla. Ei onnistunut vielä mutta positiivista on että yritystä tuon sorttiselle toiminnalle löytyy jo jonkinverran.

Otettiin eilen ihan muutaman tunnin pikku breikki arjesta ja kurvattiin autolla kaksin H:n kanssa katsomaan Lampirockiin Jaakko&Jaytä sekä Kuningasideaa. Mummilla ja papalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia tuon parituntisen aikana meidän lapsukaisten kanssa ja mä sen kyllä tiesinkin etukäteen. En olisi lähtenyt jos ei olisi ollut niin varma olo. Pikkujätkä on eri simppeli vauva. Kun kelpaa pullo ja tutti niin on huomattavasti helpompaa.

Ja seuraava lähtee äidin prinsessalle.

Nyt lähden normaalia kaavaa noudattaen pesemään leikkaushaavaa ja sitten nukkumahommiin. Pojankin kerkesin tainnuttaa unosille tässä kirjoittelun välissä.

Minun kaunokainen <3 Hiukset kikkuralla somasti päiväunien jäljiltä. Rakkauspakkaus!

Niin. Siinä he ovat. Tämän kesä/heinäkuun epäonnisimmat varpaat maan päällä. Tuo kuvassa näkyvä isovarpaan ja viereisen varpaan väli on juurikin se joka halkesi  menneellä viikolla (on hyvin parantunut kyllä eikä kuvassa näy arven arpea) ja tänään tuo samainen viereinen varvas koki kivuliaan yllätyksen kun puutarhakenkään sujahdettuaan sai tuntea äkillisesti yllätetyn kimalaisen katkeran koston. Ensin kengästä kuului kiukkuinen "bzzzt"-kiljahdus ja sitten vasta tajusin mitä oli tapahtunut. Kirvely alkoi pienellä viiveellä ja voimistui pikkuhiljaa. "Mitä vielä?!" huusin ja juoksin suihkuun viilentämään pistoskohtaa. Helpotti vähän. Sitten mä vielä varmuudenvuoksi soitin Hyvinkään sairaalaan ja kysäisin että mahtaakohan tuosta pistoksesta olla mitään vaaraa pienelle/ pitääkö tulla näytille. Käskivät tarkkailla omaa olotilaa tunnin ajan ja jos ei kummempia ilmene niin ei hätää myöskään vauvalle. Ja pianhan se kirvelykin lakkasi eikä varvas edes turvonnut. Suunnaton ärsytys lienee ainoa asia mikä jäi vaivaamaan tapahtuneessa. Miksi ihmeessä mulle just nyt tapahtuu näitä haavereita kun olen koko elämäni ajan aika hyvin välttynyt moisilta?! Ihan kun tässä nyt ei olisi jo valitettavaa muutenkin :D

Ja toivon todella että tämä epäonnen kierre loppui tämänpäiväiseen tuikkaukseen. Tuleva sektio pelottaa muutenkin jo ihan liikaa.

Siinä ehkä tämänpäivän "merkittävin" tapahtuma. Pieni fiilistely kuitenkin loppuun. Syötiin tänään Pirpanan kanssa samaa nakkikeittoa ja tyttö tykkäsi ihan hirveästi. Päätin siltä istumalta että nyt meidän perheessä hylätään kaupan vauvansoseet (hetkeksi ainakin) ja koko kööri saa syödä jatkossa samaa ruokaa. Pirpanan annosta tietysti tuunataan vielä hieman miellyttävämmin nieltävään muotoon.

Voi että, Ruisrock 2012 käynnistyi tänään! Mulla on tavoite päästä ensivuonna paikanpäälle pitkästäaikaa. Sitten rookie on jo kuienkin melkein vuoden vanha ja ihan hyvässä iässä jättää hoitoon yhdeksi yöksi. No, eletään nyt kuitenkin tätä hetkeä vielä ja toivotellaan aurinkoisia päiviä Ruissaloon tutuille sekä tuntemattomille. Monta tuttua nassua löytyy tänävuonna esiintymislavoiltakin. Ehkä H on ensivuonna? ;)

Kivaa viikonloppua lukijat rakkaat!

Lauantai-aamuna reissun alkaessa autossa unta vastaan taisteli näin söpö pieni aamu-uninen matkaaja. Sammahti Hyvinkään kohdalla kuitenkin, sylissään mummun ja ukin Krakovan tuliaisena saatu lohikäärme. Tärkeä tätä nykyä.

Ajomatka meni mukavasti suurimmalta osin torkkuessa. Hereillä ollessaan tyttö vaan hymyili äiskälle ja piti omaa pelleshowtaan josta on nyt tullut jokapäiväistä viihdykettä sekä vanhemmille että Pirpanalle.

Kauhavalle saapuessamme käytiin tsekkaamassa sitten koko kööri hotellihuoneeseen ja kauhialla kiireellä tyttöä syöttämään ja juhlavaatteisiin sonnustautumaan joka iikka. Meinas tulla kiire mutta ehdittiin onneksi synttärikemuihin ajoissa. Oli kiva nähdä sukulaisia ja tuttuja pitkästäaikaa. Meidän supermummo sai ansaitsemansa ysikymppiset ja paikalla oli paljon hälle tärkeitä ihmisiä <3  Ja miten hienosti Pirpana jaksoikaan käyttäytyä koko päivän! Illalla istuskeltiin vielä aika myöhään Kauhavanjoen rantsussa "jatkoilla" mutta tyyppi ei ollut moksiskaan vaikka hyttysetkin yritti kokoajan kiusata. Hää hymysi vaan tyytyväisenä vaunuissa ja nautiskeli saamastaan huomiosta. Tulipahan taas todettua moneen otteeseen että meille on siunaantunut uskomattoman upea ja ihana tyttö jonka kanssa elo on suurimmalti osin vaan niin täydellisen helppoa. Katsotaan pudottaako tämä toinen meidät nyt sitten takaisin maan pinnalle :)

 Jännättiin etukäteen vähän että miten saadaan nukuttua kun seinän takana oli luvassa PMMP:n keikkaa mutta turhaanpa tuotakin stressattiin. Piippistä ei todella häirinnyt, vanhemmat kuunteli ensimmäisen(ja varmaan viimeisenkin) kerran keikkaa hotellin lakanoissa (mikä oli jännittävä sekä kiva kokemus) ja yöllä melu piti hereillä vaan allekirjoittanutta. Ravintolan tupakkapaikka sijaitsi meidän huoneen yläpuolella ja meteliä riitti mutta olipahan ainakin erilainen hotelliyö!

Minä muuten uskaltauduin laulaa luikauttamaan siskon kanssa tuolla juhlissa ja H säesti. Omistettiin mummulle Leonard Cohenin Hallelujah.

Tää kuva on aamupalalta. Takana PMMP:n soittimia. Niitä oli tooosi paljon. Hotellin ihana naisvirkailija tuli kysymään meiltä että saatiinko nukuttua ja kertoi murehtineensa koko illan että miten me selvitään tulevasta yöstä. Aika söpöä! Hyvin selvittiin. Aamulla meinas alkaa vaan itseäkin yrjöttämään kun huonenaapuri oksensi kohtis railakkaasti tuntitolkulla. Yksi asia jota ei ole tullut vielä ikävä. Krapula.

Löysin todellisen helmen meidän perhefotoista. Mun isi eli Pirpanan pappa tooosi nuorena tekemässä sitä mitä rakasti silloin kaikista eniten. Tämä kuva on yksi kaikkien aikojen henkilökohtaisista suosikeistani.

Tänä aamuna ollaan tanssittu J Karjalaisen tahtiin ja välillä vähän kyynelehdittykin..

Pirpanan isi ja hänen uusi Ukulelensa. Lahja oli erittäin mieluinen ja mikä parasta, myös vaimo sekä pikkuinen tytär tykkää tuosta lelusta! Allekirjoittanut aikoo myös oppia soittamaan tuolla pienellä kaunottarella.

Kävin tänään hakemassa Pirpanan uudet vaatteet postista. Pipo teki tytystä oikein namun eli se oli just eikä melkein sopiva. Kuvan laatu huono mutta menköön. Housut olivatkin sitten valitettavasti puolestaan vähän pettymys. Hienot ne ovat kyllä mutta niin kovin isot vaikka kokoa 62/68. Silti vyötäröstä tosi tiukat varsinkin kun meidän pimulla on nuita makkaroita. Saas nähdä jääkö käyttämättä. Harmi jos näin on. Maksoivat kuitenkin kohtalaisen paljon vauvan housuiksi.

Pirpana sai tänään viettää oikein laatuaikaa isin ja papan kanssa sillävälin kun äiti ruokki kulttuurin-nälkäänsä Keuda-talossa Taidepäiväkoti Konstin vuotuista musiikkiteatteriproduktiota ihastellessaan. Muutama päivä sitten hehkutin tuota Pave ja ötökkäystävät-kirjaa ja tämänpäiväinen esitys siis oli rakennettu tuon samaisen tarinan pohjalta. Aivan huikean ihana oli se! Visuaalisesti todella silmiä hivelevä ja tietysti lapset kaikessa aitoudessaan kruunasivat hauskan stoorin. Nautin isosti. Ensivuonna Piippis pääseekin sitten jo äidin mukaan! 

Huomenna on hulinapäivä. Yhdet synttärikekkalot, kyläilyä Tuusulan mummulassa ja töihin pitäisi myös ehtiä vielä vähän laskuttelemaan. Nyt jos olisin fiksu niin menisin nukkumaan vaan kun olisi niin kiva vielä vähän valvoakkin. Ehkäpä nautin kupillisen Earl greytä aivan rauhassa ja otan aikani. Se tuntuu oikealta.

Laitanpa tuohon loppuun vielä yhden biisin jonka tämänpäiväisestä esityksestä ilokseni bongasin. Onnellinen laulu on se.

Niin ja onnellisuudesta tulikin vielä mieleeni että H sai hakemansa työpaikan. Uutinen tavoitti meidät eilenillalla ja todettiin että elämä kohtelee nyt aika kivasti..

Onnellista viikonloppua! :)