ilon aiheita

Keskeneräistä

22.23



Samalla kun tarkkailen ja vahdin Pirpanan epätoivoista nukahtamisyritystä (hekottelee itsekseen varpaat suussansa), ajattelin latailla tämänpäiväisiä remppafiiliksiä vähän tänne blogiin..

Olohuone. Aivan kesken vielä mutta uusi matto odottaa jo malttamattomana lattialle pääsyä. Ehkä huomenna.


Den kungliga toalettet (?). Vähän enemmän valmis mutta siltikään ei vielä ollenkaan valmis.


Saatiin kaksi söpöä karvaista naapuria kylään.  Mitähän Taiga tuumaa näistä kavereista?

 
Kun sopivaa stereotasoa ei löytynyt, piipahdettiin mun isän autotallista hakemassa vanhan sängyn reunat sekä pari tiilenpätkää ja pistettiin ne päällekkäin. Valmis.



Noniin, nyt se nukkuukin jo. Ihana rakkauteni joka ei tänään ole edes pahemmin hampaitakaan valitellut.  Piippis sai tänään pankkivirkailijalta oman Jalmari säästöpossun ja vieläpä oranssin. Sopii huoneen sisustukseen! :)

Kasvua

Hulinaa

22.05

Päiväunien jälkeinen pikku pöhnä

Kuluneen viikon kaikki aamut ovat olleet kohtis vauhdikkaita. Eilen kauppaan ja sieltä Järvenpäähän ja tänään sama setti uusiksi. Järvenpäässä sitten niska limassa puurtamista että saadaan tavoite toteutettua ja nukutaan ensimmäinen yö uudessa kodissa lauantaina. Tänään tuli ensimmäisen kerran ihan toiveikaskin olo kun suljettiin ulko-ovi perässämme. Me ehkä onnistutaan! Pirpana nukkuu takapihalla pitkiä päikkäreitä ja näinollen pimusta ei ole ylimääräistä "harmia" tuossa remonttiprojektissa ollut (jos ei lasketa tuota viimeviikkoisen kipuilun aiheuttamaa remppataukoa). Onneksi pieni pööpöti on nyt taas terve ja enää harmistuttaa vaan hampaat jotka kuitenkin onneksi vauhdilla kasvavat. Panadolin jouduin antamaan tänäiltanakin kun äänentaso alkoi jo olla häiritsevän suurta. Tyttö rauhoittui onneksi sitten mutta huomasin että tunnin verran kestää kun lääke alkaa kunnolla vaikuttamaan. Kauankohan tuota kipulääkettä uskaltaa yöksi antaa? Toivotaan ettei enää pitkään tarvitsisi.

Odotuskuulumisista sen verran että hengittäminen on ollut nyt parin päivän ajan taas vähän helpompaa vaikkakin kauhian täyteen mahaa ei kannata ruoalla ahtaa, sen olen moneen kertaan joutunut karvaasti toteamaan. Parasta Pirpanan ja muiden elämäni ihmisten jälkeen maailmassa on tällähetkellä vastapesty pyykki, kellari sekä Citymarketin parkkihalli. Mulla ei toistaiseksi ole tullut mitään kummallisia mielitekoja noin muuten (että pitäisi kiviseinää mussuttaa tai muuta) mutta nuo luettelemani ylläolevat tuoksut saavat hulluksi. Onko olemassa kummallisempaa asiaa kun hormonit?! Ihan itseänikin naurattaa.

Olen saanut monta haastetta täällä blogistaniassa ja yritän ajan kanssa vastaillakkin niihin vielä. Kiitos jokaiselle minut haastaneelle!  <3

Pirpana nukahti juuri ja mä lähdenkin nyt tästä tekemään jotain kevyttä iltapalaa itselleni. Tuorekurkku maistuu taivaalliselta tätä nykyä vaikka oikeastihan se ei maistu juuri miltään. Sitä siis. 

Keikalla

Rokkarokki

22.42


Pertti Kurikan Nimipäivät. Vihdoinkin! Viihdyimme.


Ja tervehtynyt iloinen punkkari festaritunnelmissa. Peltorit pysyi päässä pienen tovin mutta hetkenpäästä niistä oli luovuttava. Äitiinsä tullut. Mä en nimittäin osaa käyttää korvatulppia, ne pilaavat keikan.

Eipä tänään kummempia. Keskityn seuraavaksi rakentamaan itselleni mahdollisimman mukavaa nukkumapaikkaa. Olenpas varautunut isolla kasalla tyynyjä ja peittoja nimittäin tällähetkellä kiusaa ihan uskomattoman ärsyttävä hengenahdistus öisin tai siis noin niinkun nukkuessa muutenkin. Jopa istuminen on tukalaa. Mulla kun on pienenä odottajana lyhyt selkä ja näinollen vähän tilaa vauvalle kehossa, niin olo loppua kohden alkaa käymään epämukavaksi. Keuhkot kasassa. Jos joku tietää jonkun hyvän neuvon oloa helpottamaan niin olen valmis vaikka maksamaan siitä :) Onneksi tänään pyörähti käyntiin viimeinen kymmenes. Rv 3o!

Downin syndrooma

Lauantaipäivä kuvina

22.16



Koska kuume on vihdoin ja viimein muuttunut ainoastaan pieneksi lämpöilyksi, uskaltauduttiin tänään uuteen tulevaan kotiin vähän järjestelemään paikkoja syystä että nyt ihan oikeasti päästäis muuttamaan jossainvaiheessa. Hyvä fiilis tuli kun sai peilejä seinälle ja sohvan kasattua. Se paikkahan alkaa ihan oikeasti näyttämään meidän kodilta ja jokakerta sieltä on vaikeampi lähteä pois. Se on ilmeisesti ihan hyvä asia kuitenkin :) Tämän ylläolevan kuvan otin kun tehtiin lähtöä Järvenpäähän ja ihana tunne valtasi tuossa hetkessä äidin mielen kun tajusin että olen saanut oman rakkaan takaisin. Jaksaa taas touhuta lelujen kanssa normaaliin tapaansa ja olla onnellinen oma itsensä. Kyllä me vielä suppojen voimalla mennään varmuuden vuoksi, sillä huomasin että kun särkylääkkeen vaikutus lakkaa, alkaa tuskainen ikenien jäytäminen ja "aijaijaij"-valitus melkeinpä samantien. Ihan tarpeeksi on tyyppi kärsinyt viimeisen viikon aikana ja jos se musta on kiinni niin nyt ei enää tarvitse. Toinen hampaanalku on nyt sitten myös näkyvissä alhaalla.




No uudessa kotosessa sitten ryhdyttiin nukuttamaan tyttöä ja yhtäkkiä huomattiin naamaan ilmestyneen ylläolevan sorttista ihottumaa. No me sitten riemuitsemaan tietysti että "Jes! se oli nyt sitten sitä vauvarokkoa kuitenkin!" Ainoa vaan että tuo ihottuma sitten hävisi parissa tunnissa eikä sitä oikeastaan muualle tullutkaan. Vaikea uskoa että noin vähäisellä näppylällä selvittiin. No oli miten oli. Toivotaan että kuume on nyt ihan oikeasti selätetty eikä uusia piikkejä enää tule. Huomaa että olen ensikertalainen :D Aivan hermoheikko. No, tulevat vuodet opettaa varmaan ottamaan vähän iisimmin.



Illalla sitten H palkitsi mut tällä uutuudella. Aivan herkkua!

Huomenna oli tarkoitus mennä piipahtamaan eräässä ulkoilmatapahtumassa, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille sekä heidän perheilleen ja läheisilleen. Syy miksi ehdottomasti halutaan tuonne löytyy päivän pääesiintyjästä ; Pertti Kurikan Nimipäivistä siis. Toivotaan että sää suosii ja että Pirpana olisi niin hyväkuntoinen että voidaan ottaa hänet mukaan. Peltorit odottaa jo korkkaamista! Toinen syy miksi tuolla olisi mukava käydä on sijainti. Ihan melkeinpä tässä vieressä, Kuusijärven tuntumassa.

Ei mun pitänyt kirjoittaa tänään mutta mä kirjoitin näköjään silti. Nyt lopetan. 

P.s Huomenna mun on pakko saada sushia.

Kipuilua

Pikapäivitys

22.40

Edelleen meillä ollaan puolikuntoisia ja voimat aika hukassa sekä pienellä potilaalla että vanhemmilla. Palailen blogin pariin kun selvitään tästä typerästä taudista. Sen verran kerron vielä että lääkärisetä epäili vauvarokkoa mutta itse olen vähän skeptinen sen suhteen nimittäin meillä on jo viides kuumepäivä menossa eikä ihottumasta tietoakaan. Jännä nähdä että mitä tästä vielä seuraa. Alkaa usko loppumaan. Tyttö on ollut kuin eri maailmasta ja tosi kiukkuinen. Tuntuu pahalta katsoa vierestä tätä kun olen nyt muutenkin niin "yliherkässä" tilassa. Osaapahan taas arvostaa tervettä päivää kun sellainen vaan suvaitsee palata. Kaunis kotikin siellä odottaa muuttohommia valmistuvaksi mutta first things first. 

Kaiken tämän sairastelun ohella Piippikselle kävi vielä aika pysähdyttävä haaveri kun tipahti rattaista ja tietysti pää edellä. No, selvittiin säikähdyksellä mutta luulenpa että äiti sai tästä tapahtumasta suuremmat traumat kun lapsi vaikka itku tuli kummaltakin. Vähän tytöllä otsa punoittaa mutta tosi vähän ja valvoin koko viimeyön vauvan vierellä tarkkaillen hengitystä ja pusutellen. Kaikki tapahtui sekunnissa enkä voinut tehdä mitään. Tuli silti ihan hirveä olo. Kun tärkein tehtävä mulla äitinä on suojella pientä tuollaiselta ja sitten en siinä onnistunut! Teenpähän kaikkeni että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Kyllä mä tiedän, tuollaista tapahtuu paljon mutta tosi kakka fiilis siitä jää.

Ens viikko on toivottavasti paljon parempi! Palaillaan. Onneksi ulkona on ihanan kesäistä!


Pirpana

Edelleen pipunen

14.19


 Sairastuvalta hei! Viimeyö selvittiin jo ilman tutinoita ja itkuja mutta harmiksemme aamulla nousi taas kuume uudestaan vaikka ehdin salaa riemuita yöllä että tauti on selätetty. Lähetin H:lle töihinkin viestin että hyvältä näyttää mutta aamulla jouduttiin pettymään. Yöllä juotin sinnikkäästi tytölle vaan huoneenlämpöistä maitoa(yleensä ei suostu juomaan) ja jatkuvasti tarkkailin ruumiinlämpöä. Jos tuntui viileältä, laitoin vähän jaloille peittoa ja vastaavasti lämpöistä tyttöä löyhyttelin unirätillä. Uskon että se auttoi senverran ettei tarvinut yöllä itkeskellä..

Nyt hää tuolla taas nukkuu ja kovin on ollut rutuinen koko päivän :/ Ei auta kun toivoa edelleen että huomenna olisi jo parempi. Kurjaa katsoa vierestä..

Nuo kuvat räpsin aamulla kun olo oli hetkenaikaa vähän mukavampi. Tuntuu erityisen hyvältä nyt kun Pirpana hymyilee ja hassuttelee. Voi kun saisi itselleen varastaa ne ikävät olotilat pieneltä. Ei meinaa oikein supotkaan jelpata tähän enää. Ja tuskin johtuu hampaista kun näin tiukille meinaa ottaa, tosin alhaalla nyt toinenkin ien auki. Nyt niitä helmiä alkaakin sitten ihan rytinällä sieltä ikenistä putkahdella.

Jouduttiin siirtää juhlia viikolla sillä muutosta ei nyt meinaa tulla mitään. Tärkeimmät asiat nyt ensiksi kuntoon. Me ehditään kyllä sitten muuttaa myöhemminkin.

Kipuilua

Pikku potilas synttäritunnelmissa

22.20



Mokomat hampaat. Ensin niitä odotellaan ihan tuskissaan ja sitten ulos putkahdettuaan pilaavat vielä synttäripäivänkin. No ei se nyt ihan niin mennyt mutta melkein. Viimeyönä Pirpanalle nousi kuume aika korkealle ihan ykskaks ja se aiheutti kovan itkukohtauksen joka ei meinannut sitten ottaa loppuakseen. Pelottavinta tuossa hetkessä oli kova tutina tytöllä, joka aiheutui nopeasta ruumiinlämmön pompsahtamisesta korkeaksi. Mä siinä sitten vollottamaan kauhusta sillä isikin oli yövuorossa ja säikähdin tosi kovasti kun ei moinen huuto/kramppaus ole tytölle alkuunkaan tyypillistä, mutta luojan lykky olikin että mummi ja pappa löytyi vielä toistaiseksi läheltä. En tiedä miten olisin selviytynyt tuosta pelottavasta tilanteesta ilman heitä. Aamulla tilanne toistui vielä kerran. Kuume lähti uuteen nousuun ja kramppailu alkoi uudestaan mutta nyt osattiin jo ottaa vähän rauhallisemmin kun tiesi mistä se kaikki johtui. Tyttö nukahti loppujenlopuksi ja nukkuikin sitten monta tuntia. Tuo kuva yläpuolella on otettu näiden pitkien unosten jälkeen, jolloin Pirpana alkoi jälleen muistuttaa omaa itseään ja hymyjäkin jo saatiin. Kuvasta huomaa silti hyvin että ihan tolpillaan ei vielä tuohon aikaan oltu.



Eka kunnon kuumekoettelemus siis takanapäin. Selvittiin vaikka kyllä se meinasi vähän koville ottaa. Ei ollut kiva juttu se ja nyt toivotaan että ensiyönä kuume ei nouse enää. Vaikka hampaiden puhkeaminen on tuottanut aika paljon ylimääräistä tuskaa, täytyy kyllä sanoa että komia on tuo piikki joka alhaalla pilkottaa! Vauvasta tuli hetkessä taapero :)

Onneksi loppupäivä meni ihan hyvin ja saatiin meidän suloinen aurinkoinen synttärisankari takaisin. Paras synttärilahja tuntui tänävuonna olevan "Paljon onnea vaan!"-livenä eli ihan kenenvaan laulamana. Näin me vähän arveltiinkin. Toivotaan että tyttö nyt parantuu kunnolla lauantaiksi, sillä ollaan kutsuttu mummit sekä kummit kylään 1-vuotisia juhlimaan. Ja noin muutenkin olis kiva. Musta tuntuu etten pysty oikein keskittymään mihinkään muuhun kun kokoajan vaan tarkkailen tyttöä ja pelkään pahinta. 

Tuo yöllinen episodi sai siis tämän äipän mietteliääksi jälleen. Tulevaisuus alkoi jännittämään ihan eritavalla kun tajusi että kohta mulla on kaksi pientä ja kun näiltä sairasteluilta ei vaan voi välttyä niin on yksinkertaisesti opittava pitämään itsensä kasassa vaikka mitä tapahtuisi. Hajota ei saa ainakaan silloin kun tilanne on päällä. Jännä juttu että vaikka minäkin hoitoalalla niin silti oman lapsen sairastuminen säikäyttää noinkin pahasti.

Nyt se tuolla uinailee ihan levollisesti ja näin olkoon jatkossakin. Kiitos kaikille muistamisesta! Ollaan koko perhe oltu ihan otettuja onnittelusaldosta sekä blogissa että FB:n puolella <3

Downin syndrooma

21.05.2012

0.00


Pikkuinen Laila, olet syntymästäsi asti ollut äidin ja isin suurin aarre tässä maailmassa ja aina tulet myös se olemaan. Ensimmäinen vuosi yhdessä on osoittanut minulle äitinä sen, että sillä ei ole hitustakaan merkitystä, kehitytkö neuvolakäyrien mukaisesti vaiko et. Sen ilon sekä onnen, jonka sinä rakas -suloisena ja onnellisena ilopillerinä- olet meille lahjoittanut, on avannut meidän vanhempien silmät ja nyt uskonkin tietäväni mikä elämässä on ihan oikeasti tärkeintä. Rakastaa ja tulla rakastetuksi omana itsenä. Sen olet meille todistanut.

Onnea sinulle kultaisin ja erityisesti onnea meille vanhemmille siitä että saatiin vuosi sitten juuri sinut syliimme. Enpä voisi rehellisesti sanottuna toivoa mitään parempaa.

2600 g täyttä kultaa.
 On niin kovin vaikea löytää oikeita sanoja tähän tulevaan päivään. Kuva yläpuolella saa mut melkeinpä hysteerisen itkukohtauksen partaalle. Pirpana on ehkä viikon ikäinen siinä ja niin kovin pikkuinen. Äidin elämän oma Prima Ballerina. Silloin, nyt ja aina.

Tänään halitellaan sekä pusutellaan paaaljon, syödään kakkua ja ollaan niin äärettömän kiitollisia.

ilon aiheita

Vähän extraa

23.11


 

Yritäppä perässä. Ainakaan allekirjoittanut ei saanut millään kieltä noin vaikka aika kauan yritti. Kun ei ole kauhian kiire liikkeelle, jää aikaa treenata kaikkea muuta hyödyllistä.. :) Hienosti murunen!


Tänään käytiin syömässä vohveleita ravintolapäivän kunniaksi Keravan Aurinkomäellä. Piippiksen setä soitteli covereita siellä myös trubaduurina. Aurinko paistoi ihanan lämpöisesti ja rakkaita ihmisiä oli paikalla. Kaikenkukkuraksi vohveli kermavaahdolla ja hillolla maistui aivan taivaallisen hyvältä pitkästäaikaa. Myös Pirpana sai vähän maistaa kun niin nätisti viihtyi tuolla paikanpäällä. 

Huomenna muuttopäivä. Valmiiksi jo supistaa mutta näillä mennään! Kiva päästä sisustamaan vihdoin ja viimein! 


Kasvua

Historian siipien havinaa

21.24


Löysin todellisen helmen meidän perhefotoista. Mun isi eli Pirpanan pappa tooosi nuorena tekemässä sitä mitä rakasti silloin kaikista eniten. Tämä kuva on yksi kaikkien aikojen henkilökohtaisista suosikeistani.

Käytiin tänään shoppaamassa taas pakollisia juttuja uuteen kotiin eli jälleen niitä verhotankoja, istuintyynyjä tuoleihin ja sen sellaista. Tein muutaman ylimääräisen löydön joista olenkin ollut toosi iloinen koko loppupäivän. 

Iloinen on ollut myös Pirpana joka taas perinteiseen tyyliinsä jaksoi "pousata" Jyskin konttorituolilla. Ja niin, ihme on tapahtunut! Tyttäremme vasen alaetuhammas puhkesi viimeyönä! Hallelujah ja kiitos! Se todella tapahtui ennen ensimmäistä syntymäpäivää. Panadolin voimalla nukutaan edelleen yöt mutta hyvä tietää että kokoajan ollaan menossa parempaan suuntaan ja ne hampaat ihan oikeasti kasvaa sieltä ikenistä ulos :D Mutta nyt, on aika rauhoittua viikonlopun viettoon! Kauniita unia ja kivaa sekä jännittävää viikonloppua!



P.s Tyttö nukahti tänäiltana isin "iltasatuun" eli Nirvanan diskografiaan. Oppiipahan hyvissä ajoin ne kaikista tärkeimmät faktat elämässä.

Downin syndrooma

Yhdessä

21.22

Näin alkuun, Hyvä Suomi! Näinhän siinä näyttää taas tapahtuvan että MM-kisat alkaapi pikkuhiljaa kiinnostamaan tätäkin äitsykkää. No mikäpäs siinä nyt kun kotona viihdytään muutenkin aikas paljon sattuneista syistä. Vuosi sitten näihin aikoihin olin ihan viimeisilläni ja ennen Pirpanan syntymää ehdittiin poksauttaa alkoholittomat kuohujuomat Leijonien voiton kunniaksi! Olihan se aika hieno päivä. Olin päättänyt että nyt vauva saa syntyä jos on syntyäkseen ja itseasiassa vuosi sitten näin, tai ihan tasantarkalleen se päivä olisi huomenna, mun äiti vei mut kunnon hikilenkille ja armoa ei tuolla lenkillä tunnettu vaikkakin masu oli kokoajan pinkeänä kun koripallo konsanaan. Yöllä kahden jälkeen Piippis sitten päätti tehdä ratkaisevan muuvinsa ja potkaisi/raapaisi lapsivedet lakanoille. Se oli aika hurja tunne! Pelotti, jännitti ja toisaalta olin aivan into piukalla. Kohta se vauva ihan oikeasti syntyisi.
No, ei se vauva ihan siinä hetkessä vielä kuitenkaan syntynyt. Pari päivää odoteltiin osastolla mutta sitten kun tapahtui niin tapahtuikin oikein kunnolla ja meidän maailma mullistui tavalla jota emme osanneet etukäteen aavistaakkan.. Syntyi Pirpana. Maailman kultaisin ja ihmeellisin.

Tänään ollaan oltu yhdessä. Suurimmat remppahommat jätettiin huomiselle ja lähdettiin perheen kesken kävelylle. Pitkälle sellaiselle niinkun vuosi sitten. Nyt tosin otin vielä tarkoituksella vähän rauhallisemmin ja H sai työntää vaunuja ylämäessä. Oli ihana lämmin sää ja hihattomassa tarkeni vallan. Niin haltioissani olin tuosta ulkoiluhetkestä etten edes kuvia ymmärtänyt räpsiä. 

Muutaman kuvan tästä päivästä sain tallennettua muistoihin.



Tuossa viimeisessä kuvassa koko perhe jännittää juuri alkanutta lätkämatsia. Kannattihan tuota vähän jännittääkin. Hyvinhän se päättyi.


ilon aiheita

Kesä on saapunut

22.07




Sen huomaa karvakorvista sekä heidän rauhallisesta olemuksestaan auringonpaisteessa...


...ja Pirpanan suloisesta hymystä.


Ulos lähtiessä ei tarvitse pukea enää haalareita vaan pelkkä pitkähihainen riittää, jopa päiväunilla.


Lämmin kesäsade puhdistaa luontoa siitepölystä ja saa ulkoilman tuoksumaan huumaavalta.


Kaiken ylläolevan kunniaksi ripustettiin uuden kodin kattoon ensimmäinen sisustuselementti. Rimpsessan huoneeseen tietysti.

Nautitaan huomisesta vapaapäivästä. On jälleen saunan aika! Hyvää helatorstaita rakkaat lukijat!





Kehityn

Hellyys

20.49


Pirpanan sekä mummin otsahali. Papan keksimä juttu alunperin. Kun ei Piippis tykännyt halia parrakasta pappaa, oli keksittävä joku toinen keino toivottaa "Hyvää huomenta", "Heippa" tai "Hyvää yötä". Nyt me kaikki sitten vaalitaan tuota uutta juttua. 
Ja Pirpana oppi tänään muuten myös vilkuttamaan hienosti! 

Sain mimmin nukkumaan taas niin onnistuneesti ja hyvissä ajoin. Laulelin vaan vieressä hetken ja nyt se onkin unilla.

On ollut kiva päivä taas. Kuulin että Lenny Kravitz saapuu syksyllä jälleen suomenmaahan. Sinne on äidin päästävä ja poikakin on silloin jo masun ulkopuolella!

Ainiin ja mä sitten tilasin SEN. En vaan saanut mielestäni mokomaa. 



Nyt saunaan!

Luontoa

Viikki

14.22


Kävin tänään työpaikalla ja jälleen kerran sain todeta että mun työpaikkani sijaitsee yhdessä Helsingin kauneimmista kohteista. Nämä pellot jaksavat sykähdyttää oli vuodenaika sitten mikä tahansa.

Juhlat

Äitiys

21.44


Takana ensimmäinen äitienpäiväni, jolloin myös minua onniteltiin ja hemmoteltiin. Ikimuistoinen taatusti siis! Oma äiti on ollut mulle aina se kaikista vankin tukipilari, kaikki kaikessa, ja tänään mua onkin herkistänyt se tosiasia että myös minä olen ihan oikeasti tuon pienen suloisen sekä erityisen pikkutytön ihan oma ja oikea äiti! Toivottavasti musta tulee Pirpanalle yhtä tärkeä ja korvaamaton emo kun oma on ollut mulle, ja tulee aina olemaan. Voi kun osaisin suojata Pirpanaa mahdollisimman hyvin ylimääräisiltä ikäviltä asiolta ja saisin pitää häntä siipieni suojassa niin kauan kuin se vaan tarpeellista tulee olemaan..

 Äitiys on tällähetkellä hyvin vahvasti läsnä mun elämässäni kun saan nauttia tuon pienen ihanan tytön viehättävästä seurasta melkeinpä 24/7. Ja sitten tietysti kun toinen pieni sydän jumpsuttaa oman sydämeni alla, tuossa navan takana.
Elän kahdelle pienelle ja rakastan niin järjettömästi. 

Mietiskelen ja pohdiskelen omaa erityistä äitiyttäni päivittäin ja välillä jopa pelottaa että kuinkakohan selviän, vaikka sisimmässäni mä tiedän että aivan varmasti selviän ja todennäköisesti vieläpä hyvin.

Olen äiti ja kiitollinen siitä vaikkakin kyllä mua joskus tosi paljon väsyttääkin ja melkeinpä maksaisin että saisin nukkua päivän pari putkeen kertaakaan heräämättä ;)
Tänä-aamuna sain nukkua ja se tuntui hyvältä. Sain nauttia herkkuaamupalasta, herätä hyvältä tuoksuvan vauvan vierestä, syödä kakkua, pusuja ja halejakin sain. 

Nyt nautin tästä.

Aamupalaherkkutoastit...

...sekä herkullinen luomiväripaletti jota olen jo pitkään himoinnut ja nyt sen vihdoinviimein sain.


Ihanaa äitienpäivän iltaa jokaiselle äidille ja erityisesti mun omalle kultaakin kalliimmalle emomussukalle! 
<3

Lauantaijätskit

22.25


Ei me tätäkään jatkuvasti tehdä. Tänään kuitenkin vähän herkuteltiin ja hyvinhän tuo maistui..
:)

Jostain syystä video tulee kaksi kertaa putkeen mutta huomasin liian myöhään. Pahoittelen!





Pirpana

OSTETAAN

22.40


Nämä mä taidan haluta ihan oikeasti. Jonsei käytettynä löydy tarpeeksi hyviä (joka varmaan tässä tapauksessa on hyvinkin paljon mahdollista) niin sitten uutena. Piipanan Briot ostin aikanaan käytettynä ja maksoin niistä 100 euroa joten näihin seuraaviin menopeleihin annan luvan itselleni törsätä hilppasen verran enemmän.

Tänään käytiin jo toisen kerran viikon sisään Ikeassa ja nyt toivonkin että vähään aikaan sinne ei tarvitsisi lähteä. Mun jalkani huutavat Hoosiannaa tällähetkellä ja vähän turvoksissakin ovat jälleen! Valitettavasti siellä Ikeassa nyt vaan on jotkut tuotteet niin naurettavan halpoja verrattuna tavallisten rakennus/sisustusmarkettien hintoihin, että paikalle on pakko jaksaa vääntäytyä näinä ressaavina remppa-aikoina. Nyt onkin sitten verhoa ja verhotankoa sekä kylppärinkaappia( + tietysti taas jotain ylimääräistä kippoa sekä kuppia, niitä halpoja). Pirpanalle ostin Ikean puklurättejä sekä kesäksi mehujätskimuotteja. Tyttönen kun ei juo vettä mukistansa niin ajattelin että joskohan itsetehdyillä "mehujätskeillä" saadaan nesteytettyä tyttistä kesähelteillä.

Pirpana jaksoi hienosti istua sekä ihmetellä rattaissa koko reissun ajan ja palkinnoksi annoin sitten hänen maistaa vähän jätskiä :) No tykkäshän se.

Nyt väsyttää tosi kivasti joten taidanpa lähteä nukkumahommiin. Kummallisia unia muuten nähnyt viimeaikoina, oikein sellaisia ärsyttävän omituisia kaikista tutuista ihmisistä. Kuuluu ilmeisesti jollaintavalla tähän raskaudenvaiheeseenkin että unet ovat hieman levottomia.

No, hyvää yötä nyt jokatapauksessa.

Muistelua

Se hetki

22.32



Tänään fiilisteltiin auringonpaistetta ja laitettiin Converset jalkaan. Kevät on niin vahvasti jo läsnä ja kesää voi melkeinpä ihan koskettaa. Vuosi sitten näin olin aika muhkea mamma ja mun elämäni kauneimpaan hetkeen oli aikaa enää vajaat kaksi viikkoa. Kauneimpaan näin jälkikäteen ajateltuna ainakin. Siinä hetkessä silloin en ehkä ihan heti ymmärtänyt mitä olinkaan syliini saanut ja miten rikasta mun elämä tulisikaan olemaan siitä hetkestä eteenpäin..

Jotain pientä on ilmestynyt jo uuden kodin pihallekkin tulevan kesän kunniaksi. Tässä pari kuvaa sieltä siis.




Samikset

19.38




Tänään räpsittiin vähän kuvia Moeman facebook-sivuille. Piippis ainakin viihtyy tuo koru kaulassa eikä yritä riuhtoa sitä irti.  Ja äiti muuten viihtyy myös sillä koru on ollut paljon käytössä. Kiva kun on taitavia kavereita.






Tänään oli myös tuo aikaisemmin mainitsemani SyPe-keskustelu ja se sujui oikein mallikkaasti. Mun täytyy nyt kehaista Hyvinkään äippäpolin henkilökuntaa oikein vartavasten sillä niiiin ihania sekä ammattitaitoisia naisia onpi siellä. Mun asiani tuli ymmärretyksi ja sain melkeinpä heti heidän täydellisen tukensa tekemässäni päätöksessä. Oikein hienosti siis ymmärsivät ja iso kivi tipahti sydämeltä kun sain kuulla että minä itse päätän miten tämän toisen vauvani synnytän. Olin kuitenkin kuullut että moni on joutunut ihan tosissaan taistelemaan saman asian tiimoilta mutta meillä ei sellaista ongelmaa nyt ollut ja se sai mielen kepeäksi. Nyt mulla on aikaa miettiä asiaa rauhassa eikä siitä tarvitse ottaa enempää stressiä. Synnytystapa-arvioon menen rv 36 ja siellä sitten päätetään sektioaika jos näin haluamme. Uskon että vauvan reiluhko koko, taskukokoinen äiti sekä esikoisen kehitysvamma riitti syyksi kätilöille eivätkä he kokeneet tarvetta turhaan pelotteluun, sillä tein heti alkuun selväksi että tiedostan kyllä riskit jotka tuohon leikkaukseen liittyy.

Tänäiltana saan siis nukahtaa vähän levollisemmin kuin aikaisempina iltoina ja se onpi kiva juttu se.

Pirpana on ollut tänään jo vähän paremmalla tuulella eikä enää kiukkua jatkuvasti äidille. Käytiin moikkaamassa tuota maailman suloisinta uutta kummipoikaamme ja vauvakuumehan siinä iski vallan. Mutta niinkun aikaisemmin jo todettu, ei hätää sillä hommahan on hyvällä mallillaan hoidossa :)

Kipuilua

Odotusta

12.45


Niinkun otsikkokin jo kertoo, meidän talon seinien sisällä odotellaan nyt kirjaimellisesti montaakin eri asiaa tapahtuvaksi. Pirpana ei ole yhtään oma itsensä sillä tuo viheliäinen puhkeava hammas kiusaa nyt ihan todenteolla. Tyttö tuntuu lämpöiseltä ja korvasta mitattuna lämpöä olikin pikkuisen. Ruoka ei maistu ja keljuttaa kokoajan niin mahdottomasti. Hymyt ovat kortilla ja sekös kummalliselta tuntuu kun normaalisti tyttö jaksaa olla niin tuhannen aurinkoinen kokoajan. Suotakoon hänelle mökömökönsä nyt sillä ikenet ovat selvästi todella arat. Itku tuli kun yritin varovasti kokeilla josko siellä jo tuntuisi puhjennut alku. Hammas on jo aivan pinnassa ja nyt toivotaankin vaan että puhkeaa parin päivän sisään. Oireet ainakin puhuvat paljolti sen puolesta.. Annoin äsken supon ja pistin nukkumaan. Toivotaan että Panadolista on edes vähän apua pienen ihmisen kurjaan olotilaan.. 

Äitikin on aika "klesana". Jalat sekä keskivartalo on nyt jostainsyystä aivan voimattomassa tilassa ja ainoa suht miellyttävä olotila löytyykin kylkiasennosta, jalat koukussa. Masu kokoajan pingoittuneessa tilassa eli pientä kivutonta supistusta pukkaa jatkuvalla syötöllä. Nyt taitaa olla levon paikka itse kullakin siis. Siispä tämänkin asian tiimoilta odotellaan että seuraavat 10 viikkoa kuluisi nopsaan. Ihan oikeasti jos tää tällaista tulee olemaan niin mä olen täydellisen valmis irtautumaan tästä möhöstä heti kun vauva on vaan tarpeeksi vahva ja hyvänkokoinen syntyäkseen. Mutta ei vielä.. vielä pikkumies ei ole valmis.

Miten nämä kaksi odotusta voikaan olla näin eri sorttisia?! Valivali. Maanantaifiilis. Huomenna on varmaan jo parempi päivä. Toivotaan niin sillä Hyvinkäälle käypi matkani, saanpahan ihan luvan kanssa valittaa :)


Pönö rv 27. 



Höpönlöpöä

Superkuu

22.24


Viimeyönä tähän äiskään iski jonkunsortin kuuhulluus eikä uni meinannut millään tulla joten päätin ex tempore sängyssä pyöriessäni, kahden rakkaan tuhistessa vieressä, että piipahdan ulkona vilkaisemassa josko tuo paljon puhuttu superkuu näkyisi minulle. Näkyihän se vähän puiden takaa ja lämpöisessä kevätyössä yritin sitten tallentaa puhelimen kameralla tuon hetken muistiin. Tässä paras otos ja se on aika huvittava. Katulamppu meinaa viedä huomion itse kohteelta mutta menköön. Ei ole niin justiinsa.
Ihailin tuota kuuta ehkä viiden minuutin ajan kunnes totesin että paljaat varpaani kylmettyvät ellen palaa takaisin peiton alle ja sinne sitten kömminkin miehen viereen. Aamulla sain onneksi facebookin kautta ihailla yökyöpeli-ystävien aamuöisiä otoksia kohtalaisen muhkeasta kuu-ukosta! Hienoja kerrassaan!


Aamu oli luksusta noin muutenkin. Äiskä sai nukkua pitkään ja tyytyväisenä heräsin kymmenen jälkeen kuin uutena naisena. Ei haitannut öinen kuusta aiheutunut valvominen ei sittenniin.
Aamupalan jälkeen olikin aika lähteä taas remontoimaan kotia (jota myös sisustin mielessäni kovasti yön pikkutunneilla melkein hermoromahdukseen asti) ja räpsäsin meidän Pirpanasta tämän kuvan kotiportailta ennen lähtöä. Pikku teletappi. Laa Laa. Oli mukava touhuta tulevassa kodissa kun Pirpana nukkui pitkiä päiväuniaan tyytyväisenä takapihalla eikä pikku meteli tuntunut tyttöä häiritsevän. Nyt alkaa jo olla vähän malttamatonkin fiilis ja uskon että viihdymme hyvin tuossa uudessa kodossa kun sinne vaan pääsemme jossainvaiheessa asettumaan.

Piippiksen täti toi Lontoosta vähän tuliaisia ja ne olivatkin juuri passelin kokoiset tytsylle. Tulipahan ratkottua taas yksi ongelma näiden tuliaisten myötä ja isomummon 90-vuotisjuhliin onkin yhtäkkiä nättiä päällepuettavaa. Kiitos siis tätsylle  näistä ihanuuksista<3

Ensiviikko on täynnä hulinaa. Menen juttelemaan vihdoin ja viimein synnytyspeloistani sekä toivon tietysti kovasti että ongelmaan löytyisi jokin ratkaisu. Myös lääkärikäynti on luvassa äiskällä ja katsotaan nyt mitä siellä sitten sanotaan. 

Pirpanasta vielä muutama sananen. Joku miellyttävä vaihe likalla menossa nimittäin kiukuttelee nimenomaan mulle ihan kokoajan. Ei mitään järisyttävää edelleenkään mutta sellaista jatkuvaa pientä kitinää ja valitusta.  Tätä on nyt kestänyt pari päivää ja toivotaan että menee ohi tai että ei ainakaan tuosta nyt voimistuisi. Vähän poden huonoa omaatuntoa kun masun vuoksi Pirpanan sylkyttäminen on jo aika haastavaa ja jonkinverran mun on täytynyt sitä vähän vähentääkkin. Ehkä tyttö aistii sen jotenkin tai sitten tämä on vaan jotain ihan täysin normaalia toimintaa hänen osaltaan eikä kyse ole mistään kummemmasta. Äidillehän sitä aina kiukutellaan, niin teen itsekkin yhä edelleen vaikka ikää jo 28 vee!

No kaikesta huolimatta, olen mä saanut tänään suukkojakin ja niin kauan kun niitä satelee ei ole syytä huoleen.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Downin syndrooma

Liikutuksen paikka

13.43

Jälleen kerran rakas kummityttöni sai tänään tätsykkänsä nieleskelemään kyyneleitä kun näytti ylpeänä uskonnon koettaan ja sieltä kirjoittamaansa vastausta kysymykseen: "Keksi ja kirjoita 6 asiaa joissa ihmiset tarvitsevat sääntöjä?" Liikutuksen aiheutti sääntö numero 5. "Kunnioita erilaisia ihmisiä". Siihen kummityttö vielä lisäsi että "Mulla oli kokopäivän ollut L mielessä ja siitä sitten keksin tuon säännön". 

Niin, nyt sen jo huomaa. Sen positiivisen puolen ja vaikutuksen, jonka Pirpana on tuonut meidän perheen elämään. Nämä Pirpanan pienet ja isot serkut ovat nyt jo oppineet ymmärtämään sekä arvostamaan erityisyyttä pienen serkkutyttönsä extrakromosomin myötä ja haluavat puhua asiasta avoimesti sekä liputtavat suvaitsevaisuuden puolesta. Todella onnellista huomata se..

Etuoikeutettu on myöskin pieni veijari äiskän masussa joka saa kasvaa erityisen isosiskon "tossun alla" tulevaisuudessa ;)  Asiat pitää osata kääntää positiiviseksi. Kehitysvammaisuus ei ole maailmanloppu vaan pikemminkin päinvastoin.

Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu siispä aurinkoista viikonloppua kaikille!



4D

4D

21.47

                                 



Näin poseerasi meille pikku herra Huu raskausviikolla 25+4. Painoa hänelle on ehtinyt arviolta kertyä jo 998g! Näinollen syntymäpainoarvioksi meille ennustettiin n. 4 kg. No, mieltä keventävä uutinenhan se oli, tai sitten ei ollut.

Jokatapauksessa. Tässä alimmassa kuvassa on vauva kuin ilmetty isänsä ja saman huomasi myös Bruno. Ihan samanlaiset otsarypytkin kun isällänsä huolestuneena. Todella hellyyttävä kuva. Napanuoraa somasti napostelemassa! 

Ei harmita että tuhlattiin rahoja moiseen sillä saatiin kuulla että kaikki hyvin ja sain vastaukset niihin kysymyksiin jotka mun mieltäni ovat viimepäivien aikana painaneet. Hyvä oli myös saada tietää että poika on kookas ja tulee sellaisena näillänäkymin pysymään syntymäänsä asti. Osaamme varautua. Lääkärikin sanoi että ei siis ihme että mun mahani on vähän iso kun on pieni äiti ja isohko vauva. Hän sitten kysyi että minkäkokoinen esikoinen oli syntyessään ja vastauksen kuultuaan (2600g) sanos että "No, sehän on sitten niinkun menisit ensimmäisen kerran synnyttämään kun tätä lähdet hakemaan" ja lopuksi vielä että  "Tulee se sieltä ulos jollaintavalla jokatapauksessa että ei syytä huoleen". No näinhän se on. Minähän tykkään että asioista puhutaan rehellisesti ja suoraan, niin myös tässä tapauksessa.

Saatiin DVD-tallenne muistoksi eli siis koko tutkimus tallennettuna. Aika liikkistä katsottavaa.




Piippis taasen oli sinnikäs ja meinasi nukahtaa tällaiseen asentoon eli jalat melkein tyynyllä. Isi oli vielä sinnikkäämpi ja siirsi aina takaisin oikeaan asentoon. Kovin on levoton tyyppi unta tehdessään tuo meidän typy mutta hyvin se taas nukahti kuitenkin ja nyt tuolla ihanasti tuhertaa untansa. Meidän täydellinen paketti.

Suosituimmat

Facebook