Tänään sen muistin.
Blogini täytti syyskuun 3. päivä 5-vuotta ja olenkin kovin iloinen että edelleen jaksan sekä ennenkaikkea, että te lukijat jaksatte! Lämmin kiitos siitä armaat!
47 palasta on ollut tosi merkittävä saavutus mun elämässäni, vaikka välillä onkin pitänyt tarpoa eteenpäin kieli keskellä suuta..
Hymyssä suin kuitenkin on jatkettu matkaa ja luottavaisin mielin katsottu tulevaan.
Joskus on ollut vähän totisempaakin meininkiä..
Silti luovutettu ei..
Sisukkaasti vaan!
Kohti tavoitetta, vaikka vähän silmät sokkonakin! :)
Mikä se tavoite sitten on ollut?
Tavoitteenani on ollut availla silmiä Downin oireyhtymän tiimoilta ja siinä hetkittäin olen ilmeisesti onnistunutkin. Tavoitteenani on ollut kirjoittamalla pysyä järjissäni hektisessä vauva-sekä lapsiperhearjessa ja siinäkin olen jotakuinkin onnistunut. Tavoitteenani on ollut kehittyä kirjoittajana ja vanhempia postauksia pläräillessäni voin vaan todeta, että jonkinsortin kehittymistä selvästi vuosien varrella on tapahtunut.
Tää blogi on mulle vaan niin rakas, että ihan vallan liikutun sen ääneen sanoessani. Toivottavasti olen onnistunut antamaan vertaistukea sekä muiden erityislasten äideille että muutenkin pienten lasten vanhemmille vauvavuosia eteenpäin tarpoessamme. Sekin kun on ollut yksi tavoitteeni.
Siispä, 5.11 onkin hyvä syy lähteä ihanaisten blogimimmien kanssa viettämään Bloggers inspiration day:tä ja illalla sitten vielä H:n kanssa Inspiration blog awardseja. Kippistelen sitten Anna-kuoharia muiden- sekä myös vähän omankin blogitaipaleeni kunniaksi iloisissa gaalatunnelmissa, mikäpä sen parempaa olisikaan? Olen kuluneiden vuosien aikana saanut itse niiin paljon ja toivon sydämestäni, että tämä harrastus saa jatkua vielä pitkään. Tavalla tai toisella.
Olisipas ihana kuulla, että kuinka kauan juuri sinä olet viihtynyt mun kirjoitusteni parissa ja mitä kautta aikanaan löysit 47 palasta-blogin? Yritän lähitulevassa keksiä jotain pientä kivaa arvontaa 5-vuotiaan kunniaksi. Siitä lisää sitten myöhemmin.