Kevät on hurahtanut taas siihen pisteeseen, että kolmonen ikäluvussani muuttuu pian neloseksi. Mulla ei ole ollut tapana juhlia syntymäpäiviäni juurikaan (lukuunottamatta pyöreitä lukuja) , mutta tänä vuonna ajattelin kutsua kaikki naispuoliset ystäväni saman katon alle juhlimaan ja herkuttelemaan. Halusin keksiä jotain poikkeuksellista ohjelmaa illalle ja päätin kutsua paikanpäälle myös Me&I sekä Nosh-vaatteiden edustajat. Olin tosi iloinen siitä, että ystävät innostuivat ajatuksesta ja perjantaina meillä olikin täällä mukavan tiivis tunnelma, kun lukuisat ihanat tyypit (myös muutama pienempi) kokoontuivat meidän olohuoneeseen kevään ihanuuksia hypistelemään . 

Olen kohta 7 vuotta kirjoitellut blogia, ja vain pienen tovin verran minulle on maksettu palkkaa kirjoittamiseen käytetystä ajasta.  Bloggaamisen pieni suuri bonus ovatkin yhteistyöt, jotka mahdollistavat tällaisen hemmotteluillan järkkäämisen omille rakkaille ystäville aina silloin tällöin. Tällä kertaa meidän iltaa lähti sponssaamaan Henkell, joka toimitti kuohuvat kemuihin sekä Kakkutalo Gilan Järvenpäässä, jonka suussasulavia herkkuja pääsimme maistelemaan. Gilania täytyy kyllä lämpimästi suositella kaikille täällä pk-seudulla asuville. Vitriinit notkuu herkuista ja paikanpäältä voi käydä ostamassa mitä ihanampia kakkuja ja leivoksia. Jos olet jo käynyt kyseisessä kahvilassa,  niin tiedät mitä tarkoitan.

 Ystäväpiirissäni on lukuisia äitejä, jotka elävät nyt kiireisiä ruuhkavuosia. Halusin tarjota jokaiselle heistä pienen mahdollisuuden istahtaa arjen ulkopuolelle ja tuntui hyvältä, että niin moni pääsi paikalle perjantaina. Kulunut viikko oli mulle aika raskas ja kun lopulta sain kolme tenttiä työstettyä onnistuneesti sekä HoHu-jakson koulussa harjoittelua vaille päätökseen, oli todella ihanaa höpötellä niitä näitä itselleni rakkaiden ihmisten kanssa ja olla vain. 

Kuinka olenkaan tällaista ikävöinyt!

Illalla istuskeltiin vielä kahden ystävän kanssa takkatulen valossa ja juteltiin kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Välillä naurettiin ja hetken päästä niiskuteltiin. Ihan parasta. Haluan tähän väliin huikata jokaiselle paikalla olleelle lämpöiset kiitokset kivasta illasta! Pus. 

Olen aina rakastanut juhlien järkkäämistä ja nyt haluankin antaa pienen vinkin muille innokkaille: nuo piccolo-pullot ovat tosi loistavia alkumaljoja pillin ja kauniin servetin kanssa tarjoiltuna! Ei tarvitse stressata kuohuviinilaseista ja turhalta tiskiltäkin vältytään. 

Epäröin hieman että miltähän tuo erittäin kuiva Mionetto mahtaa suussa maistua, mutta totesin sen erittäin hyväksi kuohariksi ennakkoluuloistani huolimatta.

Kutsuin Piippiksen koulusta ihanaisen Annen esittelemään Miikkarin mallistoa ja niinhän siinä kävi sitten, että itsekin tuli kolminumeroisella summalla lastenvaatetta tilattua. Kaikista pienin neitokainen nappasi mua kädestä ja vei äiskän hyvin päättäväisesti Miikkarin rekin luokse. Sieltä hän osoitti vaaleanpunaista pesukarhu-mekkoa ja sanoi että haluaa sen itsellensä. Tuo ihana keväinen mekko/tunika oli kyllä niin nappivalinta ja tytsyn näköinen, että pakkohan minun oli se sitten tilata. W valitsi myös Me&I:n mallistosta mopopaidan kesäksi. Minä itse sain emännänlahjana samanlaiset lakuleggarit kuin mitä meidän ipanoilla on jo ennestään, ja äidilleni tilasin ihanan sinisen mekon. 

Anne piti esittelyn juuri sopivan lyhkäisenä ja sen jälkeen antoi jokaiselle vaatteista kiinnostuneille asiantuntevaa ja ystävällistä avustusta. Itse pidän tällaisesta meiningistä tosi paljon. Piippis oli mielissään, kun koulusta tuttu "Anne Banaani" (neitokaisen itse keksimä lempinimi) piipahti meidän kotona visiitillä ja lapset muutenkin käyttäytyivät tosi mallikkaasti kemujen ajan.

Anne toi meidän ipanoille nämä ihanan värikkäät kevätpipot ja ne päässä sitten lauantai-aamuna hassuteltiin. Tässäpä äidin uusin hyvänmielenkuva. Saa onnelliseksi.

Noshilta kutsuin kemuihin Annin, jota en entuudestaan tuntenutkaan. Anni osoittautui tosi kivaksi tyypiksi ja myös hän piti esittelyn lyhyenä. Tämän jälkeen palvelu rekillä pelasi ja jokainen sai vastauksen mieltä kaihertaviin kysymyksiin. Noshilta tilasin itselleni kesäbyysat ja tytöille samanlaiset. Emännänlahjana sain 30:n euron alen ostoksistani. 

Voin hyvin hyvin lämpimästi suositella näitä kahta esittelijää ja nyt kun olen nämä ensimmäiset vaatekutsut saanut järkättyä niin aika varmaa on, että tulen ottamaan sekä Anneen että Anniin yhteyttä vielä jatkossakin. Kiitos asianosaisille hyvästä tunnelmasta ja palvelusta!

Tämä Noshin sivuilta bongattu sulosilmä on muuten meidän kummipoikamme. Tällainen pieni infopläjäys tähän väliin.. <3

Voi blogini mun! Olen laiminlyönyt sinua viime aikoina liiaksi, vaikka ajatuksissani olet jatkuvasti ollutkin. 7 vuotta olet tässä rinnallani kulkenut ja toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin, vaikka nyt arkinen kiire meinaa napata siivun yhteisestä elostamme.

Niin. Kiirettähän tässä todella nyt piisaa (olenko hokenut sitä tarpeeksi), mutta ei anneta sen nyt liiaksi häiritä! Mulla starttasi eilen viimeinen kouluviikko ennen seuraavaa harjoittelua ja hommaa riittäisi jokaiselle vuorokauden tunnille. Tänään iltapuhteena luvassa 2 etätehtävää ja huomenna täytyy aamusta asti jaksaa lukea kahteen tenttiin, jotka odottavat minua torstai-aamussa. Eilen työstin yhden nettitentin sillävälin, kun muu porukka oli juhlimassa ihanaisen serkkutytön synttäreitä. 

Päätä meinaa vähän särkeä.

Stressi ilmenee mulla tässä elämäntilanteessa nyt migreenikohtauksina ja täytyy myöntää, että tämä oireilu jo vähän huolettaa minua. Uusina vaivoina kummallinen humina ja ajoittainen tinnitus korvissa sekä kosketusarat hartiat. Josko nyt kohta olisi aika mennä sinne lääkäriin? Tunnistaako kukaan lukijoista samanlaisia oireita härdellin keskellä?

No mutta, lupasin kirjoitella meidän pääsiäisestä ja kerronpas siitä nyt hieman tähän väliin. Perjantaita vietimme appivanhempien luona leppoisasti lasagnea herkutellen. Kotiin tullessamme kömmin melkeinpä samantien nukkumaan (koska migreeni) ja aamulla heräsin reippaana uuteen päivään. Jätin muun perheen viettämään rauhallista lauantai-aamua ja lähdin itse vähän shoppailemaan ja nautiskelemaan upeasta auringonpaisteesta. Tärkeitä hetkiä ovat nuo pienet pyrähdykset yksin arjen ulkopuolelle tässä elämäntilanteessa.

Iltapäivällä kävelimme koko perheen voimin mun vanhempien luokse tekemään ruokaa ja nautiskelemaan rakkaiden seurasta. Nämä ovatkin sitten niitä hetkistä kaikista tärkeimpiä. Sisko perheineen oli myös paikalla - ihanaa!
 

Kantasoluhoitojen ensimmäiset pari päivää starttaavat tällä viikolla ja muutaman viikon pituinen eristysjakso alkaa reilun viikon päästä. Yritän keskittää rutkasti positiivista energiaani äidin tulevaan koitokseen ja näin ollen takaan omalta osaltani äidille mahdollisimman miellyttävän hoitokokoemuksen. Nyt saa siis vinkata hyvistä kirjoista, joita voisin äidille osastolle kiikuttaa..

Piipahdin viime viikolla tulevassa harjoittelupaikassani ja tunnelmat ovat nyt hieman ristiriitaiset. Tuo paikka ei ollut ihan sitä, mitä alunperin olin ajatellut, mutta yritän ottaa tämän henkilökohtaisena haasteena ja itseni voittamisena.

Vietän ensi viikolla synttäreitäni ja tänä vuonna päätin, että kutsun kasan naispuolisia ystäviäni tänne meille pienen hemmottelun ja vaatekutsujen pariin. Luvassa on ystäviä, Me&I sekä Nosh-esittelyä, skumppaa ja herkkuja. Juuri sitä minä nyt kaipaan katkaisemaan tämän jokapäiväisen hulinan.

Arvon tänään Lapsimessujen liput ja tulen ilmoittamaan voittajalle henkilökohtaisesti. Luvassa lisää arvontoja lähitulevassa ja lupaan myös hauskoja paljastuksia. Olemme kuluneen viikon aikana koko perhe lupautuneet mukaan kahteen aika jännittävään ja kivaan juttuun. Mitähän se voisi olla? :)

Aurinkoa aurinkoa!

Meidän viisivuotias ei todellakaan tuhlaa näitä harvoja kauniita kesäpäiviä sisätiloissa, ja tänään jouduinkin hieman säikähtämään, kun kundi katosi pidemmäksi aikaa näköpiiristä. Nappasin pikkuneidit mukaani ja lähdimme siinä sitten yhteisvoimin etsimään veikkaa kotiin. Hyvin nopsaa huomasin, että sovitut reviirin rajat on ylitetty ja poika lähtenyt omin lupinensa reissuillensa. 

Huutelin lujasti ja soitin jo pari itkunsekäista puhelua läheisillekin, kunnes yhtäkkiä huomasin pojan kurvaavan Sipoon suunnalta kotiin - kahden entuudestaan tuntemattoman pojan vanavedessä. Näinhän siinä oli käynyt sitten, että W ei voinut vastustaa kiusausta lähteä kahden ihailemansa "ison pojan" matkaan mukaan, ja äidin tahtoa uhmattiin hetkellisesti.

Pidin pitkän puhuttelun pojalle, joka lopulta katuen kuivasi silmäkulmiaan. Oppia ikä kaikki, onni onnettomuudessa ja mitä näitä nyt on..?

Olemme H:n kanssa olleet ihan suunnattoman iloisia ja onnellisia siitä, että PikkuW:lle on nyt viimeisen vuoden aikana löytynyt naapurustosta kovasti kaipaamansa kaverit. Kukapa sitä nyt aina jaksaa tyttöjen kanssa leikkiä, heh. Tänään mua ihan huvitti sivusta seurata kun läheisellä kalliolla oli iso jengi lähiseudun ipanoita, jotka yhdessä touhusivat ja puuhastelivat. Tuli oma lapsuus mieleen (jälleen kerran), ja samalla jotenkin niin kovin hyvä olo. Tytötkin tuossa jengissä viihtyvät, mutta heidän läsnäollessaan on äidin tai isin mentävä mukaan vahtimaan menoa.

Tänään ihastelivat leppäkerttuja sekä kuvassa näkyvää värikästä toukkaa, leikkivät sähkömiehiä kalliolla, ihmettelivät puusta tipahtanutta linnunpoikaa, kiipeilivät, ajelivat kilpaa pyörällä ja pelasivat futispeliä - ja tietty taistelivat Nerf-pyssyillä.

Meidän elämässä on nyt kääntymässä aikastalailla uudenlainen sivu, kun ipanat lähtevät eskariin ja kerhoon. Ystävät alkavat muuttua kokoajan tärkeämmiksi ja uusia suhteita solmitaan. Kohta ne juoksee tuolla ulkona aamusta iltaan, ja sitten me vaan ollaan ja ihmetellään että miten täällä kotona yhtäkkiä tuli näin hiljaista? Vähän ristiriitaista, mutta päällimmäisenä kuitenkin tästä kaikesta nousee järjettömän suuri rakkauden sekä kiitollisuuden tunne. 

Nyt kun vielä onnistuisin löytämään itselleni työpaikan ja/tai opiskelupaikan, niin olisin sangen tyytyväinen saavutuksiini sekä elämääni noin muutenkin. 

Aurinkoa viikkoon!

 

Viikonlopun teatterielämys onnistuneesti taputeltu ja olotila jokaisella viidellä onkin nyt tosi virkistäytynyt. Ei voi kun nostaa hattua Taidepäiväkoti Konstin työntekijöille, lapsille sekä vanhemmille, jotka olivat jälleen saaneet kasaan upean kevätnäytöksen pienille sekä isoille katselijoille. Laaja tunteiden kirjo tuli taas käytyä läpi tuon parituntisen aikana. Tilannetta ei helpottanut se, että sylissäni istui esikoinen, joka eläytyi näytökseen jokaisella solullansa. Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa kohtaus, jossa Kurjet (lasten äidit) tanssivat poikastensa (omat lapset) kanssa, niin mun omani halasi tiukasti minua koko laulun läpi, ja meinasin siinä hetkessä itse vallan liikuttua myös.

Eilinen oli todellinen kummipäivä, sillä saimme jakaa tämän elämyksen kuopuksen kummien ihanaisessa seurassa. Päätimme myös näytöksen jälkeen kutsua samaisen ystäväpariskunnan meille syömään ja siinäpäs se ilta sitten leppoisasti hurahtikin. Pääsin pitkästä aikaa puhumaan englantiakin oikein kunnolla ja oli kiva huomata, kuinka hyvin arkana vieraan kielen puhujana vapauduin hyvässä seurassa, ja yhtäkkiä puhua pälpätin siinä missä kaikki muutkin. H teki meille pulled pork-hodareita ja minä puolestani kasasin ison sushi bowlin. Uni tavoitti koko porukan hyvissä ajoin, ja hetkeä ennen unta oli pienten ihmisten kiva muistella kulunutta päivää.

"Oli kivaa teatterissa tänään!" , totesi pienin jo heti Keuda-talon oven sulkiessamme.

Tänä aamuna heräsin viiden ja kuuden välissä siihen, kun Taiga-neiti pyysi vettä. Tuntui lähestulkoon maagiselta kuulla, kuinka mustarastas takapihallamme lauleli suloisesti. Oli pakko jäädä hetkeksi kuuntelemaan, niin ihanalta tuo laulu kuulosti. Kevät!

Tähän loppuun tahtoisin laittaa pienen gallupin pystyyn. Olen jo pitkään haaveillut hyvästä kamerasta (nyt mulla on varmaan markkinoiden halvin minijärkkäri) ja haluaisin kuulla suosituksia hyvistä minijärkkäreistä. Kosketusnäyttö olisi bonusta. Kertokaa! Mä olen kyllästynyt olemaan pettynyt omien kuvieni laatuun ja haluan tämän asian korjata mahdollisimman pian.

Keväistä viikon alkua kaikille!

Mikä fiilis! Ensi viikolla alkaa terminen kevät ja raikkaat uudet tuulet puhaltelevat nyt myös täällä mun blogin puolella. Tästä muutoksesta kaikki kunnia kuuluu  Pahimpia on aamut-blogin ihanalle ja taitavalle Suville, joka teki tänään suuren urakan muokatessaan uuden lookin tänne mun sivuilleni.

Kiitos Suvi olet kultaa - ja kuohuvasi TODELLA ansainnut! <3

Mietiskelin tänään blogini historiaa ja lueskelin vanhoja postauksiani. Olen viidessä vuodessa kehittynyt aikasta paljon kirjoittamisessa ja bloggaamisessa, sen varmaan moni on huomannutkin. Haluan silti säilyttää nuo ensimmäisten vuosien postaukset juuri tuollaisina rosoisina ja alkuperäisinä - pienine kuvineen ja kielioppivirheineen. Vuosien varrella ulkoasu on kokenut muutamaan kertaan pienen "freesauksen", mutta sisältöön en tule koskaan kajoamaan tai vanhoja postauksia poistamaan. Kasvu ja kehitys saa tässä blogissa näkyä.

Kaksplussalta lähdön jälkeen mun blogissa meni systeemit vähän sekaisin ja edelleen mulla on korjausprojekti kesken. Pahoittelen siis, jos tekstiasettelu ja kuvat ovat joissakin viimevuotisissa postauksissa vähän hassusti. Yritän pikku hiljaa fiksailla niitä takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

Täydellinen ajankohta muutokselle oli tämä ja nyt todella saa kevät tulla! Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille ja muistakaahan pusutella!

<3

 Kuluneen viikon vietin sairastuvalla pieniä potilaitani hoivaten ja sanomattakin lienee selvää, että lauantain aamupäiväinen brunssi ystävien kanssa tuli enemmän kuin tarpeeseen! Vietimme siis baby showereita – tällä kertaa vähän poikkeukselliseen tyyliin. Ilmapallot skipattiin ja istahdettiin valmiiseen pöytään vaihtamaan kuulumiset sekä toivottamaan ihan pian syntyvä pieni poitsu tervetulleeksi maailmaan.

Tänään siivosimme lasten kanssa joulun lopullisesti pois, ja päästimme himpun verran jo kevättä sekä valoa sisään. Meidän keväisestä kodista lupaan postauksen sitten vähän myöhemmin. Nyt lähden tyttöjen kanssa siivoamaan vaatehuonetta. Pikkujäbä saa sen aikaa pelata pleikkaria (jossa muuten on  jo hämmentävän taitava noinniinkun nelivuotiaaksi). 

Parahinta alkanutta viikkoa kaikille. Meillä juhlahumu jatkuu huomenna ja siitä lisää pian..

Vietimme lauantaina ystäväporukalla pienen ihanan neitokaisen synttäriä Helsingin Lammassaaressa. Nyt haluankin jokaiselle PK-seudulla asuvalle/vierailevalle lukijalleni kertoa, että tuonne idylliseen maisemaan kannattaa ehdottomasti suunnata aurinkoisena syyspäivänä vaikka perheessä pieniä olisikin. Jos me selvisimme pitkospuista kertaakaan märkään "mulaamatta", selviää kuka vaan muukin niistä hienosti.

Suosittelen kuitenkin kaikista pienimmille ottamaan ainakin varmuuden vuoksi mukaan jonkinsortin kantovälineen–rattaita kun tuonne ei tietenkään mukaan voi ottaa. Meidän reissumme pelasti ystävät, joiden Manducaa saimme paluureissulla lainata. Piippis onnistui eväsretken jälkeen astumaan Lammassaaren ainoaan vesilätäkköön ja  kenkähän siinä kastui sitten. Jälleen kerran (eri) ystävämme pelasti meidät pulasta lahjoittamalla tyttärensä varahousut neitokaisellemme ja pikkusiskon kengät vaihtuivat isosiskon jalkaan. Tästä syystä PikkuH reissasi loppumatkan mun selässäni ilman kenkiä.

Note to self: Kumisaappaat/vaelluskengät kannattaa pukea päälle lenkkareiden sijaan ja varavaatteet repussa ovat myös suotavat.

Sää suosi meitä tarpojia ja mieli pysyi korkealla koko jengillä alusta loppuun asti. Seurueeseemme kuului 8 alle 6-vuotiasta vanhempineen eli pieni riski otettiin–vaan sepä tällä kertaa kannatti!  Starttasimme automme Keravalta jo ysiltä ja aamupäivän aurinko lämmitti säteillään koko parituntisen ajan. Onpahan voimaannuttavaa hommaa, sanon!

Kuvia räpsin puhelimella sekä kameralla. Tässä pari LG:n galleriasta..

Menkää, menkää, MENKÄÄ jos ette vielä ole sitä tehneet!  Murukahvi sekä korvapuusti maistuu taivaalliselta merellisessä ympäristössä luonnon keskellä.

Mahtaakohan Helsingissä olla paljonkin tällaisia paikkoja, joista me maalaiset emme ole koskaan kuulleetkaan? Lammassaari nyt oli entuudestaan nimeltänsä tuttu, mutta olen ihan varma että tämä ei ole ainut tällainen upea kohde. Nyt siis saa vinkata ;)

Kiitos M ja E ylläolevasta kuvasta sekä täydellisestä päivästä! Myös muulle seurueelle iso suukko.

Ihanaa kun nää tyypperöiset on jo näin reippaita sekä innokkaita tekemään ja kulkemaan. Jokainen heistä.

Olen elossa.

"Äiti, mä en halua että Taiga kuolee."

Näin ilmoitti eilen pikkupoika kesken Risto Räppääjän katselun, isosti liikuttuen ja silmät kostuen. Räpsäisin tuossa hetkessä pikaisesti kännykällä nämä utuiset kuvat, sillä halusin juuri sen kuvan välittyvän muistoihin. Aitona ja herkkänä. Täydellisenä juuri sellaisenaan.

Äitinä ehkä jopa vähän hämmennyin tajutessani, että oma nelivuotias oivaltaa ja mietiskelee näinkin isoja asioita. Murehtiikin jo, mokoma!

Itsekin kyllä opin lapsena kotieläinten kautta elämästä, kuolemasta ja luopumisesta. Se oli raastavaakin aika-ajoin, mutta samalla suunnattoman tärkeää sekä opettavaista. Hienoa, että meidänkin lapsilla on tuo jätti tuossa. Mahtava kasvattaja on ollut hän meille ihan jokaiselle,  ja toivottavasti tulee olemaan vielä pitkään tästä eteenpäinkin. Päivittäisestä silittely- sekä hellitelyhetkestä on tullut jo rutiini koko jengille ja se hetki on tärkeä meidän arjessa.

Ihana tyyppi siis. Sekä poika että alaskanmalamuutti.

<3

Viikonloppuna juhlitaan rakkautta. Muutamaankin otteeseen. Niihin tunnelmiin palailen hyvinkin pian. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Ai mistäkö huomaa, että olen tullut äidiksi? No vaikkapa siitä, että illalla (lapset harvinaisen onnistuneesti unosille saatuani) pengon kaapista pattereita simahtaneeseen, ärsyttävään ja räksyttävään joululahjaksi saatuun chihuahuaan, jota luonnollisesti itse inhoan, mutta jota lapset rakastavat.

10 vuotta taaksepäin joko juhlin, tai nukuin tähän aikaan illasta. Nykyään tanssin "kreisisti" lähinnä potan ympärillä silloin, kun joku lapsista työstää onnistuneesti sinne ykköset tai kakkoset. Näin se vaan menee, ja näin sen tottavie pitää mennäkin. Mulle itselleni tämä rauhoittuminen on ollut vain sekä ainoastaan positiivinen asia.

Mutta.. vaikka nautin tästä nykyisestä roolista aivan täydestä sydämestäni, on joskus ihanaa vaihtaa myös vapaalle. Unohtaa yhdeksi illaksi tämä kotiäidin homma. Viettää ilta siinä seurassa, josta äitiysvuodet ovat veroittaneet.

Siispä päätin järjestää muutaman viikon päähän naispuolisille ystävilleni pienimuotoiset pirskeet,  "Sviibit". Olen saanut paljon voimaa tästä projektista, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Tulevaa iltaa on ollut mahtavaa suunnitella, ja olen ollut kovasti iloinen saadessani vähän apuakin tämän illan järkkäämisessä.

Ajatus lähti lentoon ennen Marja Hintikka Live-lähetykseen osallistumista, kun istuin rakkaan, juuri äidiksi tulleen ystäväni kanssa Lilla Robertsin aulabaarissa. Päätimme silloin, että jonakinpäivänä järkätään oikeasti arjen uuvuttamille naisille rentouttava hemmotteluilta jossain ihanassa Helsinkiläisessä sviitissä. Saas nähdä, mitä minä saan aikaiseksi, mutta haluankin haastaa nyt kaikki naiset mukaan johonkin vastaavaan.

Posti toi eilen mulle jotain ihan mahtavaa tähän tulevaan iltaan liittyen. Panostan kertaheitolla nyt oikein kunnolla. Sekin hyvä puoli tässä rilluttelemisessa nykyään on, että silloin harvoin kun lähtee, voi lähteä isosti. Tätä "salaperäistä" kuvaa availen teille sitten vähän myöhemmin.

Tämä on yksi mun keinoistani jaksaa paremmin tätä meidän suloista, mutta raskastakin arkea. Kun suunnittelee jotain vähän "spessua" normaalista poikkeavaa vaikkapa puolenvuodenkin päähän, on helpompi keskittyä myös tähän hetkeen. Ehkä joku siellä jossain tietää mitä tarkoitan.

Kivaa viikonloppua!

<3