Juhlaa arjessa. Sitä tänään on tapahtunut. Päivällä vietettiin timanttisen rakkaan mummin synttäreitä herkkujen parissa,  ja illansuussa lähdettiin juhlimaan 2-vuotiasta ystävää Keravan HopLopiin. Jätettiin kaikista pienin mummin sekä papan luokse hoitoon, ja se oli tottavie fiksua!

Kerron tässä nyt oman fiilikseni. Ne fiilikset, jotka HopLop neitsyyden menettäminen sai minussa aikaan. 

Olen tietoisesti vältellyt tuota paikkaa useastakin syystä, mutta nyt lasten kasvaessa, on mielen viereen useasti hiipinyt ajatus siitä, että tuo seikkailupuisto saattais ehkä olla tosi kiva juttu meidän "kaksosille" , vaikka itse tätä ekaa kertaa vähän jännitinkin.

Ystäväni sitten muutama päivä taaksepäin pyysi meitä heidän mukaansa, ja päätin rohkaista itseni. Nyt mekin mennään!

 Ihan sama, vaikka W aloittaisikin kestohokemisen että HopLopiin on päästävä just nyt hetipaikalla takaisin, eivätkä lähipuistot (Angry birds tai Muumi) enää tuntuisi miltään. 

Ihan sama, vaikka parin päivän päästä hoivailtais taas itselleen lattialta jonkun pöpön nuohonneita pikkutyyppejä. 

Ihan sama, vaikka lipun hinta tuntuikin kohtuuttoman suurelta, kerrankos sitä! Nyt ei enempää tuumita, vaan nyt ihan oikeasti mennään! Meni syteen tai saveen.

Ulkona odotettu aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja helle helli, mutta meidän jengi suuntas lämpöiseen HopLopiin. Hiki virtas jännityksestä sekä kuumuudesta johtuen, mutta pääsääntöisesti kokemus oli kuitenkin tosi kiva.

Ja se ihan oikeasti kannatti. Kaiken muun kivan ohella, meitä pyydettiin tuolla reissulla pienen syksyllä syntyvän pikkutyypin haltija-kummeiksi, ja tästä reissusta tuli meille erityisen tärkeä. Olen tosi onnellinen. Mä saankin vielä yhden vauvan! Tavallaan.

<3

No mutta miten se seikkailujuttu meni sitten noinniinku omasta mielestä? Kerron kera kuvien.

Oli aivan häkellyttävää huomata, miten reippaasti kumpikin näistä meidän "isoista" lähti muun lapsijengin kanssa kiipeämään kohti katonrajaa! Mulla ei ollut sukkia matkassa (ovat pakolliset), joten H onnekas pääsi sitten kiipeilemään tyyppien matkassa. Muuten olisin ehkä jopa uskaltanut antaa kaksikon mennä yksin tuota kiipeilyreittiä, mutta koska isommilla poitsuilla oli vähän hurja meno niin mua pelotti, että vahinkoja tapahtuu jossainvaiheessa satavarmasti. Ja tähänväliin haluan mainita, että ymmärrän kyllä hyvin vanhempien lasten meiningin. Olosuhteet on aikas otolliset pienelle villiintymiselle :D

Paikanpäällä oli erikseen 0-4 vuotiaille oma kiipeilyalue, mutta sitä jaksettiin rampata "vaan" se 40 minuuttia? 

Olen niin ylpeä tuosta meidän PikkuW:stä, joka on tullut yhtäkkiä tosi rohkeaksi sekä ennakkoluulottomaksi pikkumieheksi. Lienee sanomattakin selvää, että myös Piippis aiheutti ylimääräisiä liikutuksentunteita, kun aivan into piukeena mennä viipelsi eteenpäin ja ihan oikeasti, isillä oli välillä vaikeuksia pysyä perässä. Kadottikin neidin hetkeksi. Mun ystävä sitten bongasi neidin ylimmästä kerroksesta, katon rajalta :) Turvallisuus paikanpäällä oli kuitenkin maksimoitu hyvin, ja onnettomuuksilta vältyttiin.

Pienet onnelliset hikipäät istahtivat auton takapenkille, ja Piippis lauloi "Ei hassumpaa, ei hassumpaa". Uimassa tai Hopparissa, yhtä märät hiukset ipanoilla.

Suihkun kautta iltapalapöytään, ja ipanat unille. Tänään ei tarvinnut unta kauaa odotella. 

Yhteenvetona. 30 euron sisäänpääsymaksu kahdelta lapselta tuntuu edelleen isolta meidän lompakossamme, mutta tuosta onnellisesta meiningistä ja liikunnallisesta elämyksestä maksaa tavallaan ihan mielellään. Tuo 15 euron sisäänpääsymaksu/nenä kuitenkin sanelee sen, että HopLopista ei tule meidän jokaviikkoinen huvittelutuokio. Ei edes kerran kuukaudessa. Valitettavasti. HopLop on meille juhlapäiviä varten. Satunnaista kivaa. Ehkä kerran puolessa vuodessa.

Meidän erityisipana selvisi hienosti muiden lasten mukana, ja sai tästä kokemuksesta paljon. Armas fyssarimme, jos luet tämän niin haluan sanoa, että ylpeänä olisit tuota tirriäistä katsellut tänään ;) Piippis oli niin elossa!

Eli siis tätäkin kokemusta suosittelen lämpimästi ds-lasten perheille. Aikuinen saa mennä ilmaiseksi lapsen mukana, ja jokaiselle on kivaa tarjolla kehitystasoon katsomatta. 

Ja hei, tämä ei ollut yhteistyöpostaus.

Ihanaa alkanutta viikkoa tyypit! 

Huomenna kerron viikonlopusta, sekä mun ja H:n yhteisestä lapsivapaasta. 

Tänään moni mulle tärkeä hahmo on viettänyt syntymäpäiväänsä. Suukkoja äiti sinulle, olet rakkaimmistakin rakkain. Onnea myös Pikku-L, kohta niin ihana isosisko! Ystävät L ja M, onnea myös teille tusinoittain!

Olo on raukea, mutta ihan mielettömän kiva.