Kasvua

Iloinen yllätys

22.31


Meillä onkin puhjennut eka hammas! Tosin tässäkään asiassa ei menty nyt ihan normaalin kaavan mukaan, sillä Piippis päätti näköjään aloittaa legojen kasvatuksen kulmahampaasta alhaalta ;) Kutina ikenissä on ollut kova ja tätä onkin siis osattu odottaa. Taas ollaan vähän isompia. Haikeeta mutta toisaalta niin ihanan jännittävää! Meitin sydäntenmurskaajalla on kohta maitohampaat suussa ja hymy entistä valloittavampi! <3

Downin syndrooma

Piipahdus Rinnekodissa

21.00

Noniin nyt se on takanapäin, Pirpanan ensimmäinen käynti Rinnekodissa. Fyssari ja lekuri tekivät pikku arvion meidän tytöstä ja nyt tilanne on tämä: Keravan kaupungilta anotaan meidän pimulle 10 kertaa fysioterapiaa (tämä olikin meille ihan selvä juttu ja tätä toivottiin) juuri tuon kääntymisongelman vuoksi. Pirpana ei selkeästi tykkää olla vatsallaan ja tästä syystä kiinnostusta masulle kääntymiseen ei ole. Jumppari kehui Piippistä todella jämäkäksi vauvaksi ja downeille tyypillistä hypotoniaa eli lihasvelttoutta ei ole. Tyttöhän istuu ja seisookin jo tosi jämäkästi mutta tuo vatsallaan olo ei kiinnosta eikä luonnollisesti siis ryömiminen tai kääntyminenkään. Nyt jatkossa näitä asioita siis treenataan ja uskon että harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Me saadaan tästä kyllä itseämmekin vähän syyttää nimittäin Pirpana on koko pienen ikänsä ollut tosi paljon vain sylissä, sillä sylkyttäjiä on kokoajan niin kovasti tässä ympärillä. Enemmän oltais voitu pitää lattialla. Toisaalta taas tytön sosiaaliset taidot on huippuluokkaa kun kokoajan on ollut joku höpöttelemässä hänelle ja juuri noista taidosta Piippis saikin kehuja. Tyytyväiseksikin sanoivat ja onhan se. Yleensä. Nyt tosin on alkanut 8kk:n pikku kiukuttelu ihan selkeästi mutta sekin on kuulemma täysin luonnollista ja normaalia.

Huono fiilis mulle jäi vähän tuosta lääkärikäynnistä. En pitänyt lääkärinaikkosen asenteesta ollenkaan. Toivottavasti hänellä oli vaan huono päivä sillä hän aiheutti meille ainakin tosi tylsiä fiiliksiä negatiivisuudellaan. Tuli ensimmäisen kerran sellainen olo että meidän tytöllä on oikeasti joku vamma. Onhan hänellä ja se on ihan ok meille mutta ei tarvitse olla niin kauhean pessimistinen. Rupesi puhumaan vertaistuestakin mutta sanoin heti että ollaan löydetty jo mukava ryhmä ja täydellisesti sisäistetty ja hyväksytty tämä asia.  Äh, en mä osaa selittää. Sitä ollaan nyt vissii vähän herkillä :)  Tuskinpa tuo lääkäri mitään pahaa tarkoitti. Ehkä olen huono istumaan ja kuuntelemaan kun mun pikkutyttöä arvostellaan. Kaipa siihen saa tottua. Nyt mulle tuli huono omis kun arvostelin tuota lekuria sillä arvokasta työtähän hän tekee. No menköön.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin Pirpanan "tuomio" oli hyvä. Puheterapian tarvetta katsellaan sitten syksymmällä mutta on selvää että sitä tullaan saamaan. Hyvä niin!

Hyvin löydettiin perillekkin ja tuo Rinnekoti oli mun mielestä muuten positiivinen yllätys. Ihania tyyppejä pyöri pihapiirissä ja ympäristössä. Kun odottelin H:ta aulassa Pirpanan kanssa, tuli eräs suloinen herrasmies juttelemaan mulle mukavia. "Erinomainen sää" hän sanoi. Lopuksi vielä tokaisi että "Nyt on hyvä olo" ja lähti jatkamaan ulos lumitöitä. Tykkäisin olla tuollaisessa paikassa töissä!

H:n kännykästä löytyi vielä yksi söpö Haikko-kuva joten laitan sen tuohon viereen sillä en ole tänään saanut aikaiseksi kuvata Piippistä.

Vellin ja maidon juominen nokkiksesta ei ole enää ongelma. Jopa äidin syöttämänä maistuu hyvin! Jes!

Ainiin, nyt vietetään suvaitsevaisuuden viikkoa! Suosittelen katsomaan netistä tämänpäiväisen studio 55:n , jossa Sara Paavolainen kertoo tyttärestään Saimista ja tuossa jaksossa keskustellaan muutenkin kehitysvammaisista ja heidän itsenäistymisestään. Mulle tuli ainakin todella luottavainen ja iloinen olo kun rupesin miettimään Pirpanankin tulevaisuutta. Siitä tulee varmasti oikein hyvä!

Tänään on ollut jälleen super onnellinen ja hyvä olo. Masussakin kaikki hyvin ja raskaus alkaa näkyä. Aika hurjaa.


"Lapset ovat ihme ja Jumalan lahja. Sen sain konkreettisesti kokea ensimmäisen lapsemme kohdalla. Kun saimme down-tytön, pienen menninkäisemme, saimme lahjan, jota emme toivoneet. Mutta hän osoittautui melkoiseksi pakkaukseksi taivaasta. Kun saimme vielä kaksi tervettä lasta, saimme kokea ihmeitä ihmeiden perään."


-Sara Paavolainen

Höpönlöpöä

Reissun päällä

20.31




Vietettiin viikonloppua Haikon kartanossa Pirpanan Ukin synttäreitä juhlien ja oli tosi mukavaa, varsinkin kun tuo pieni rakas jaksoi käyttäytyä ihan super kiltisti koko vuorokauden. Ihan turhaan stressasin etukäteen tuotakin. Alunperin meidän oli tarkoitus jättää Pirpana hoitoon mummille sekä papalle mutta nyt kun joku tai jokin päätti toisin ja mummi joutui sairaalaan, lähti tyttö mukaan. Ja tosi hyvä niin. Kaikki sujui hienosti. Hauskinta tuossa reissussa oli ehkä se, että kannettin oma mikro mukanamme hotellihuoneeseen sillä ilmankaan ei toimeen tulla. Auto oli yhden vuorokauden tähden ahdettu täyteen matskua kun muutossa konsanaan ja tietysti Pirpanan matkatavarat täytti suurimman osan tilasta.

Mummi pääsi lauantaina kotilomille sairaalasta mutta lähti tänäiltana takaisin sillä muutamia tutkimuksia hänelle vielä tehdään. Piristin potilasta ja väkersin hälle ripsipidennykset :) Oli oikein onnellinen.

Huomenna yritetään löytää Rinnekotiin ensimmäisen kerran ja toivotaan että löydetään helposti sekä ajoissa. Piippiksellä on fyssari ja lekuri siellä. Jänskää vähän mutta eiköhän selvitä. Turha kai tuota on stressata sillä meillä nyt on vaan yksinkertaisesti niin täydellinen tyttö. Meille täydellinen.

Pirpana juo nykyään korviketta tosi hienosti ja se on hyvä sillä harkitsen vakavasti imetyksen lopettamista. Tyyppi jolla ei (onneksi!) ole vielä edes hampaita, puree silti jo pirun kovaa. Olen valitettavasti saanut olla sitä todistamassa tässä viimepäivien aikana. Voi mun tissiparkojani. 

Eipä mulla muuta tänään. Katsotaan mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Toivottavasti kivoja juttuja.

Np-ultra

Päiväni valokuvina

23.29



Ultrassa kaikki tosi hyvin. Napatyrä oli kadonnut. Niskaturvotus sen 0,8mm. Mittailivat nenäluun pituutta ja näyttää normaalilta (Downeilla nenä "matalampi"). Reisiluu ok. Kaikki mitä kuuluikin näkyä, näkyi oikealla paikallaan.




Äidille vilkuteltiin ihanasti.Pirpana ja isi joutui valitettavasti jäämään odotushuoneeseen mutta onneksi saatiin näitä kuvia.
Kätilö tuli moikkaamaan Piippistä ja sanoi ensimmäisenä että "Onpas sulla isot silmät" :)




Ylhäältäpäin otettu kuva "muukalaisesta". Jonninverran ultrakuvia tutkineena, olin havaitsevinani jotain osviittaa tulevasta sukupuolestakin. Katsotaan nyt sitten mitä rakenneultrassa näkyy.



Onnellinen Pirpana isin kaikussa
<3

Lääkärissä

Takapakkia

22.28


Päivä alkoi kurjasti. Saatiin kuulla että mummi ei pääsekkään vielä kotiin sillä hänen röntgenkuvista löytyikin jotain hälyyttävää. Nuo löydökset olivat pieniä hyytymiä jotka nyt sitten liuotetaan pois ja mummi joutuu olemaan sairaalassa vielä muutaman päivän. Pirpanakin oli koko aamupäivän tosi kiukkunen ja mietittinkin että aistikohan pientä hermostuneisuutta muun perheen keskuudessa reagoiden sitten pikku kiukuttelulla. Hyviä uutisia saatiin kuitenkin jälkeenpäin; mummin kunto palautuu lähestulkoon entiselleen mutta tietenkin nyt alkuun tulee ottaa rauhallisesti. 
Käytiin Meikussa vierailulla ja saatiin heti verenpaineet laskuun kun mummi sai pitää Pirpanaa sylissä ;)
Nyt on olo taas toiveikas ja näin jälkeenpäinajateltuna aika helpottunutkin. Hyvä että nuo löydökset tehtiin sillä niistä olisi mitä todennäköisimmin koitunut harmia tulevaisuudessa.

Itse sain veriseulan tulokset tänään. Kohonnutta riskiä saada Downin syndroomaa potevaa lasta ei ole ja jatkotutkimuksille ei ole tarvetta. Näillä mennään. Jännä nähdä!

Pirpanalla on nyt toista päivää ääni käheänä. Mitään muita flunssaan viittaavia oireita ei ole ja toivottavasti ei tulekkaan! Nyt kun tuntuu olevan taas noita pöpöjä liikenteessä aivan mielettömästi joten katsotaan onnistutaanko me väistelemään niitä kevät-talven kuluessa.

Huomenna mennään taas ultraan ja joudutaan ottamaan Piippis mukaan. Toivottavasti päästävät isin ja tytön tutkimushuoneeseen. Viimeksi kätilö vähän vihjaili kyllä siihen suuntaan vaikkakaan normikäytäntö se ei ole. Katsotaan nyt.

Huh huh mikä päivä! Täytyy ihan sanoa että tämä päivä on ottanut koville ja kyyneleitä on vuodatettu. Ja  tänään ne eivät ole olleet onnenkyyneleitä alkuunkaan.

ilon aiheita

Kuulumisia

22.43

Näin alkuun haluan kiittää jokaista tekstiviestitse, blogin- tai fb:n kautta yhteyttä ottanutta ystävää. Puss!
Äiti voi hyvin ja näillä näkymin pääsee kotiin huomenna. Tapahtunut pysäytti meidän maailman hetkeksi mutta nopeasti sitä taas pääsi jaloilleen kun huomattiin että eihän tässä nyt niin huonosti käynytkään. Ja onneksi on Pirpana! Tuo pieni ei antanut mulle aikaa jäädä itkemään vaan patisti jatkamaan arkea niinkuin ennenkin on tehty. Voi onnellista tyttöä kun pääsi eilen mummia sairaalaan katsomaan! Ojensi kätensä mummia kohti, rutisti lujaa poskista ja antoi märkiä suukkoja riemusta kiljahdellen. Että se osaakin jo! Siinä hetkessä annoin kyynelien tulla. Se hetki oli kaikinpuolin ihan uskomattoman kaunis. Pienen ihmisen parantavan vaikutuksen saattoi melkein tuntea.
Onneksi selvittiin kaikesta tästä säikähdyksellä ja saadaan mummi pian takaisin kotiin <3 Mummille ei jäänyt mitään mullistavia jälkiä tuosta tapahtuneesta ja siitä saadaan olla kiitollisia. Tästä eteenpäin on aika ottaa vaan vähän rennommin. Se voisi olla paikallaan ihan jokaiselle meistä. Sinulle ja minulle.

Pirpanan neuvolalääkäri sujui tänään oikein kivasti. Eipä ollut lekurilla mitään negatiivista sanottavaa tytöstä. Perinteisen kaavan mukaan mentiin. Hymyjä ja flirttiä ei säästelty Pirpanan osalta. Vaikka hän olikin aivan järkky väsynyt, jaksoi kuitenkin käyttäytyä tuon puolituntisen ajan mallikkaasti. Paino-pituus käyrällä mennään ihan normaalisti edelleen, siis normaalilasten taulukon mukaisesti keskikäyrällä. Istuu, kannattelee päätä mahallaan, ei suostu kääntymään edelleenkään, eikä ole kiinnostunut riisimuroista pöydällä . Leluihin kurkottelee ja seurailee kuvia sekä ääniä juuri niinkun pitääkin. Ottaa kontaktia, hymyilee ja jokeltelee. En mä tällähetkellä häneltä muuta oikein osaa odottaakkaan. Ainiin ja sit se heräilee parin tunnin välein edelleen yöllä ;)

Itse melkeinpä unohdin eilen että odotan vauvaa. Illalla sen vasta muistin kun nukkumaan käytiin. On ollut niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa. Tänään oli pakko kuunnella Dopplerilla että masussa kaikki hyvin ja olihan siellä. On tää niin erilaista tämä toisen odotus kaikinpuolin.


Äidin kuukunen.

22.44

Otan nyt parin päivän loman kirjoittamisesta sillä mun äiti ja Pirpanan rakas mummi kiidätettiin tänään Meilahteen pienen aivoverenvuodon takia. Ajatukset päässäni yhtä sekamelskaa mutta tärkeintä on että mummi voi jo paremmin. Tämä maanantai se muistutti taas meidän perhettä siitä että jokaikisestä päivästä täytyisi muistaa olla kiitollinen ja nauttia niistä hetkistä jotka rakkaimpien kanssa saa viettää.

Äiti olet rakas <3

ilon aiheita

Viikonlopun onnennumerot. 8 ja 2.

22.54




Tänään on käyty vaaliuurnilla, on jännitetty sekä juhlittu Haaviston vaalimenestystä ja sen kunniaksi puettu meidän Pirpanakin vaaleanvihreisiin. Tuntuu ihan mahtavalta että ollaan selkeästi matkalla kohti suvaitsevampaa suomea ja nyt sitten vaan jännitelläänkin tulevaa kierrosta numero 2!



Noin muuten viikonloppu meni suht tutuissa tunnelmissa eli kyläiltiin mummun ja ukin luona, syötiin hyvin sekä vietettiin leppoisaa eloa meidän pienen perheen kesken. Pirpana yrittää sinnikkäästi opetella juomaan äidinmaidonkorviketta ja viimeyönä saatiinkin tosi hyvä satsi jo menemään. Liekö ollut sitten tyttö niin unipöhnässä ettei tajunnut mitä on tekemässä :D Oma maitovarasto alkaa hupenemaan nyt jo niin selkeästi että jotain muutakin nestemäistä Pirpanan on juotava jotta pysyy hyvinvoivana. Ihan hyvältä nyt näyttää ja tuntuu että tuo korvike alkaa pikkuhiljaa maistumaan. Ja onneksi nyt sentään velli maistuu. Olisi mukava kuulla miten muut ovat vieroittaneet omat tissitakiaisensa aikanaan? 

Nyt kun meidän pieni rakas täytti jo 8 kk (?!), aloiteltiin vähän kiinteämmän ruoan syömisharjoittelut tuon maitorumban ohella. Aika huonolla menestyksellä! Herkkustroganoff ei maistunut rimpsessalle vielä alkuunkaan mutta täytyy vaan toivoa että kun jokapäivä vähän harjoitellaan sinnikkäästi niin kyllä se siitä pikkuhiljaa. Nyt se vaan yökötti niin mahottomasti! Hyi! 
Hassuja nuo vauvat.

Uusi viikko ja uudet kujeet. Pirpanan kanssa mennään käymään lääkärintarkastuksessa ja jännä nähdä kuinka paljon tuo tyttö on saanut painoa lisää viimeisestä punnituksesta. Ruoka on ainakin maistunut ja makkarat reisissä kasvaneet eri hurmaaviksi. 

Mutta nyt on unen aika. Palailen.


Lääkärissä

Np-ultra

14.34

Kaikki hyvin! Kuopus nukkui tutkimuksen alussa mutta heräsi hetken päästä ja kyllä se vaan taas tuntui upealta nähdä asukas ekan kerran kunnolla liikkumassa ja pomppimassa. Ojenteli pieniä käsiä ja jalkoja päättäväisesti. Niskaturvotusta oli 0,8mm eli ei juurikaan. Olen yrittänyt etsiä Pirpanan papereista hänen np-ultra tuloksia mutta mistään en ole löytänyt. Kiinnostaisi vaan vähän virkistää muistia kuinka paljon mussulla tuota turvotusta aikanaan oli. En kuollaksenikaan muista mutta vähän sitä oli, sen muistan. 

Raskausviikkoja mulla on nyt 10+5 ultran mukaan. Näillä viikoillahan sikiöllä on aina vielä pieni napatyrä olemassa ja ainoastaan jos tyrä on yli 5mm, varataan uusi ultra-aika. Meillä tuo tyrä oli vähän päälle 4mm mutta kätilö huomasi että säikähdettiin H:n kanssa kumpikin vähän(kun ei tiedetty tuollaisesta ollenkaan) ja  hän sanoikin sitten että jos halutaan, voidaan tulla ensi viikolla tarkistamaan että tuo tyrä on hävinnyt jotta saadaan mielenrauha. Ymmärsi hyvin että meidän tilanteessa sitä helposti on vähän normaalia säikympi kun Pirpanan syntymän jälkeiset hetketkin ovat vielä niin tuoreessa muistissa. Tietysti mä haluan mennä katsomaan tulokasta aina kun siihen vaan mahdollisuus annetaan joten ensi perjantaina käydään taas Hyvinkäällä pyörähtämässä. Kätilö sanoi vielä loppuun että kaikki näyttää oikein hyvältä ja mitään syytä huoleen ei ole. Silti odotan jo tuota ensi viikon ultraa että päästään moikkaamaan tyyppiä. Pirpanan np-ultra oli joskus raskausviikolla 12+ ja oli selkeästi isompi silloin. Luonnollisesti myös tuo tyrä oli siinä vaiheessa kadonnut häneltä. 
Ainiin, laskettu aika aikaistui hieman.

Veriseulatkin musta otettiin ja niitä tuloksia tässä nyt sitten odotellaan. Mullehan nää on aika höpönpöppöä kaikki kun Pirpanakin läpäisi nämä seulat kuin vettä vaan :) Ja niinkun olen sanonut, hyvä niin. Tietysti hyvä ne on ottaa jos vaikka jotain niissä sattuisi näkymäänkin, siis vaikka joku vakavampi kromosomipoikkeama. 
Oikein positiivisesti olin yllättynyt Hyvinkään sairaalan henkilökunnasta. 
Rakenneultran meille tekee kuulemma lääkäri, sillä hän osaa katsoa vähän tarkemmin tietyt asiat ultrasta. Downeillahan esimerkiksi reisiluu on vähän lyhyempi kun tavis-vauvoilla. 

Pirpana oli mummin ja papan valvovan silmän alla nukkumassa aamupäivän unosia kun me tuolla Hyvinkäällä piipahdettiin. Laitoin tytön äsken ulos nukkumaan ja siellä se taas onnellisena tuutii vauvan unta. Mulle tulee aina niin ylpeä ja vahva olo kun saan kertoa tuosta meidän tytöstä ammatti-ihmisille ja vastaanottokin on tähän mennessä ollut todella sympaattista. 

Tosi onnellinen äiti olen nyt kaikinpuolin.

Siinä se nyt on. 3,8 cm. Vähän epäselvä Pirpanan np-ultra kuvaan verrattuna mutta ehkä ensiviikolla saadaan parempi sitten. Suuria tunteita tuokin nostaa pintaan.


Downin syndrooma

Perinnöllisyysneuvonnassa

22.21

Helsinki-päivä takana. Perinnöllisyysneuvonnassa meni ihan mukavasti vaikka alku vähän tökkikin kun jumituttiin ruuhkaan ja jäätiin jokaikisiin punaisiin valoihin kaupunkiin saavuttaessa! Jouduin matkalta soittamaan sikiöntutkimuslaitoksen poliklinikalle että tulossa ollaan vaan ei ihan ajallaan. Loppupeleissä myöhästyttiin vartti ja vähänhän se taas hävetti. Paikalla odotti kuitenkin mukava naislääkäri ja hän kertoi meille ne faktat jotka haluttiinkin kuulla. Kotiinlähtiessä omat fiilikset oli tosi hyvät ja olinkin entistä vakuuttuneempi siitä, että ollaan nyt tehty ihan oikea päätös kromosomitestin suhteen. Lääkäri kertoi meille että heidän lähtökohtansa on se, että ds-perheisiin syntyvä seuraava lapsi on normaali kromosomiston omaava. Kuulemma n. kerran 5 vuodessa käy toisin.  Haluan vielä omalta osaltani sanoa sen, että ymmärrän täysin kyllä niitäkin vanhempia jotka tuohon testiin menevät. Kyllä mekin tällähetkellä ottaisimme tuon mahdollisen tiedon kromosomipoikkeavuudesta mielellämme vastaan ennen syntymää ellei sitä keskenmenoriskiä testissä olisi. Näin 8 kuukauden jälkeen, huomaan usein muistelevani syntymän hetkeä kauhunsekaisin tuntein. Sitä oli aika shokissa kuitenkin vaikka siinä hetkessä ei niinkään asiaa tajunnut. Mutta, seulat joissa nyt käydään eli np-ultra perjantaina ja veriseula, paljastavat kuulemma kuitenkin 85% tapauksista. Tosin eipä me viimeksikään kuuluttu tuohon enemmistöön.

No, nyt eletään pikku pikku jännityksessä ihan loppuun asti mutta ainahan tässä elämässä jotain saa vähän jänskätä. Oltais me aikamoinen kööri sitten jos noita erityisiä olisi kaksi kappaletta <3

Tunsin äidin suurta ylpeyttä kun lääkäri intoutui ihastelemaan Pirpanaa sekä kehui jänteväksi ja hyväntuuliseksi. Naistenklinikan hississä siivoojakin sanoi että "Voi miten se on suloinen". Nää on isoja juttuja minulle yhä. Piippis oli juuri herännyt unilta ja olikin kyllä totisesti kuin aurinko. Parhaimmalla mahdollisella tuulella. Nappisuoritus siis siltäkin osin! 


Tällaisia tunnelmia tänään. Kuvasin pitkästäaikaa vähän videomatskua ja laitan sen nyt tännekkin vaikkakaan tuossa ei mitään järisyttävää uutta jännää tapahdukkaan. Pirpana vaan vähän hassuttelee tuttuun entiseen tyyliinsä. 

Huomenna on kirpparipäivä jee! Kauniita unia!


Downin syndrooma

Pappa 60-vee.

22.46



Eikös olekkin hieno kakku?! Tuttu kakkubloggaaja taikoi pyynnöstäni päivänsankarille upean sankarin näköisen rumpukaakun. Ja maistuikin erinomaiselta. Kiitosta vaan asianosaiselle!

Eipä muuten tarvinut meidän tänäiltana kauan Nukkumattia odotella eli ilmeisesti rankka juhlapäivä takanapäin. Tyyppi nukahti kun tukki. Tuli taas monta kertaa todettua, että on se Pirpana vaan niin kiltti kun istua tönöttää sylissä ja ihmettelee muiden touhuja eikä yhtään kitise. Uhmista odotellessa. Nautitaan nyt tästä niin kauan kun se kestää.

Viimeyökin meni ihan mukavasti. Kyllähän tuota muutaman kerran joutui nousta rauhoittelemaan mutta huonomminkin olisi voinut mennä (ja onkin mennyt yleensä). Toivottavasti nyt ensiyönä nukkuu myös hyvin, sillä joudutaan aamulla koko kööri lähteä ajelemaan Naistenklinikalle perinnöllisyysneuvontaan. Jännä nähdä mitä infoa me huomenna saadaan. Otan tarkoituksella Pirpanan mukaan vaikka hoitopaikkakin järjestyisi helposti. Tahdon että hoitohenkilökunta näkee, miksi mä en halua niitä kromosominäytteitä ottaa. Siksi siis, etten voisi ikuna tehdä sitä päätöstä kuitenkaan että ei vauvaa pidettäisi, kun meidän tyttö on niin suloinen ja kaikinpuolin jeppis tapaus. Olen kuullut että joskus yrittävät hieman puhua niiden testien puolesta mutta toivotaan että me säästytään turhalta tuputtamiselta.

Ostin tänään odottaville juhlijoille Kuohuvaa mansikkajuomaa ja se olisi ilmeisesti maistunut Pirpanalle myös. Nykyään kylläkin ihan kaikki muukin menee suuhun. Lisäksi äidin poskien nipistely on ihan parasta. Ja isin partaa on kiva näprätä. Koiraa on myös kiva halia sekä silittää. Pirpana opettelee käyttämään pikku kätösiään ja pienen tytön elo on muuttunut entistä mielenkiintoisemmaksi. Tuohon kuoharilasiinkin tarrasi ensiksi ihan huomaamattani ja siitä sitten äkkiä räpsästiin kuva. 

Mutta, nyt nukkumaan että jaksaa aamulla lähteä reippaasti liikenteeseen. 


Downin syndrooma

Juhlaviikko

22.50

Illan söpöstelyhetki. Ranskanbulldog Lyyli ja niiskuneiti.


Huomenna mun isi, Pirpanan pappa täyttää pyöreitä ja meillä on juhlat! Pääsen toteuttamaan tämänhetkistä lemppariharrastustani eli laittamaan ruokaa. Odotan jo. Kiva kun tapahtuu jotain. Tuntuu että tässä on mennyt viimeinen kuukausi hyvin pitkälti kotona neljän seinän sisällä nököttäen ja kyllähän se puuduttaa luonnollisesti.



Tämän viikon ehdottomasti parhaimmat uutiset esikoisrintamalta kuuluukin viime yöltä. Pirpana heräsi tasan yhden kerran syömään. Aamulla heräsin ennen tyttöä enkä ollut uskoa silmiäni! Hetken kuluttua siitä, Piippiskin heräsi ja mentiin syömään aamupuuro normaalin kaavan mukaan. Laitoin selvästi vielä väsyneen tytön uudestaan vaunuihin ja päätettiin H:n kanssa että annetaan sen siellä huudella ihan itsekseen eikä heijata ollenkaan. No, tyttö päräytti ilmoille koko sanallisen repertuaarinsa(tätä,wäwä sekä uutena pappappa) ja vanhempien yllätykseksi nukahti noin 10 minuutin mekkalan jälkeen. Itkenyt hää ei missään vaiheessa. Heitettiin H:n kanssa femmat ja jatkettiin unia. Ihan huippu fiilis! Toivonkipinä heräsi (jälleen)!

No, tämä tilanne muuttu varmasti vielä moneen kertaan mutta täytyy myöntää että odotan tulevalta yöltä hilppasen verran enemmän kun pitkään aikaan olen tehnyt. Kerron sitten miten meni.

Erityisen onnelliseksi meidän perheen sai eilinen Kultainen Venla-gaala, jossa Toisenlaiset frendit pokkasi "Vuoden parhaan reality-sarjan"-pystin. Onnea! Liikutuin jälleen kyyneliin asti ja ihmekkös tuo,  sillä niin läheltä aihe kuitenkin mun perhettä ja mun rakkaitani koskettaa. Tuli lämmin tunne ja usko siihen, että maailma on muuttumassa paremmaksi. Suvaitsevaisemmaksi.

19.09


Rentouttavaa ja leppoisaa viikonloppua!

Downin syndrooma

Mennyttä ja tulevaa

15.27

Ensiviikko on täynnä hulina päiviä! Keskiviikkona mennään piipahtamaan perinnöllisyysneuvolassa Naistenklinikalla. Tarkalleen en edes tiedä että mitä luvassa on. Ainoa asia jonka varmasti tiedän on se, että silloin mulle voidaan tehdä lapsivesipunktio(vai onko se sitten se istukkatutkimus?) jos halutaan sikiön kromosomit tutkia mutta me kyllä tehtiin H:n kanssa päätös, että ei sitä näytettä oteta. Niin tärkeä tuo tieto mahdollisesta DS-diagnoosista ei ole, ettäkö ottaisin enää tässävaiheessa keskenmenoriskiä. Onhan selvää, että se asia mietityttää paljon, varsinkin kun eräs hoitaja naistenklinikalta mulle sanoi että meillä on Pirpanan myötä 1%:n kohonnut riski saada down-vauva jatkossakin. No, tämän vuoksi mennään tuonne perinnöllisyysneuvolaan juttelemaan. Tahdomme tietää mistä se 1 % tulee kun aikaisemmin meille on kerrottu että kohonnutta riskiä ei ole vielä iänkään puolesta. Faktat haltuun niinsanotusti.


Mutta, tulee jos on tullakseen. Sitten ollaan tosi erityisiä! ;)

Viikon päästä perjantaina meillä on np-ultra ja sitäkin tietysti kovasti odotellaan. Sitten seuraavalla viikolla on Pirpanan lekuria, fysioterapiaa ja taas lekuria. Nyt se sitten alkaa.. Valmiina ollaan!

Sisältyipä meidän eiliseen päivään hieman dramatiikkaakin kun Piippis nukahti kirjaimellisesti pystyyn mitään ennakkovaroituksia antamatta. Kauhistuin tietysti alkuun että tyttö menetti tajuntansa mutta ei se sitä onneksi ollutkaan kun heräsi välittömästi syliin otettaessa mutta nukahti kyllä samantien kun laitoin vaunuihin. Väsymys vain yllätti pienen tyypin totaalisesti. Nämä on niitä tilanteita, jolloin tuo extrakromosomi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä äidille. Aloin tietysti heti epäilemään narkolepsiaa tai pahempaa, syöpääkin. No, kun tyttö sitten heräsi ja oli iloinen pirteä oma itsensä, myönsin itselleni että tuli vissiin taas vähän ylireagoitua..

Ainiin ja vielä, tyttö on oppinut höpisemään unissaan. Ihan mahtavaa kuunneltavaa! "Tättättää ja wäwwäwwää" onkin nuo yleisimmät replat..






Pirpanan np-ultra kuva vuonna 2010. Viikkoja 12. Niskaturvotus täysin olematon. Mahdollisuus downin syndroomalle 1:17 000. Meidän pikkuinen tilastoihme.
<3

Äiti parka

18.28

Voi jestas että sitä voikaan olla herkillä nyt! Käytiin H:n kanssa tänään Helsingissä ostamassa 60-vuotislahja Pirpanan ihanalle papalle ja valitettavasti radiosta pärähti soimaan Nightwishin mahtipontinen rallatus. Rupesin tietysti itkeä tihrustamaan kun ollaan pari kertaa satuttu juuri sitä laulua laulamaan Pirpanalle ja siitä on tullut vähän niinkun "Piippiksen oma biisi"(yksi niistä kymmenestä muusta). Tämä tapahtui siis 20 minuuttia lähdön jälkeen. Loppukuusta pitäisi lähteä Haikon kartanoon vuorokaudeksi ilman tyttöä?! En taida olla vielä valmis!

Ystävän antama palaute blogista sai hanat aukeamaan. 
Uutisia en oikeastaan mielelläni edes katso. Viimeaikoina kun ovat olleet erityisen mieltä ylentäviä. Eilen erehdyin kuitenkin niin tekemään vahingossa ja itkemiseksi sekin meni sitten. 
Vanhat muistot itkettää. Välillä tuntuu että oikein itketän itseäni ihan vaan itkemisen "ilosta". Muistelen Pirpanan syntymää ja muita mullistavia tapahtumia vuosien varrelta. Hohhoijaa. Kai tää jossainvaiheessa helpottaa? Vuoden päästä?

Piippis oli käyttäytynyt kuulemma oikein esimerkillisesti tuon Helsinki reissun ajan. Suurimman osan ajasta nukkui päiväuniaan. Arvatkaa miltä äidistä tuntui kotiin palatessaan kun tyttö ensimmäisen kerran kädet ojossa otti vastaan?! Halusi syliin<3
No sehän itketti.


Höpönlöpöä

Keskellä viikkoa

22.08

Väsynyt nakupelle

Kuva olkoon yksi todiste siitä, että ollaan treenattu istumista viime viikon aikana paljon. Onnistuu kyllä jo tosi hienosti ja se on vieläpä kivaa! Hassua että tyttö istuu jo pitkänkin pätkän ihan ilman tukea mutta kääntymisestä ei jaksa kiinnostua. Selällään makoilu on paljon kivempaa ja sen kyllä huomaa tytön  takaraivostakin. On ollut noin 3kk:n iästä asti vähän litteähkö mutta en ole jaksanut olla asiasta hirvittävän huolissani sillä lääkäri sanoi, että vuoden ikään mennessä tuon plagiokefalian pitäisi kadota ja onhan tuo vähän jo niin tehnytkin. Yritetään nukuttaa Pirpanaa kyljellään mutta mokoma onnistuu aina kääntymään selälleen, vaikka kuinka olisi tyynyä selän alla. Helpotusta tilanteesen on selvästikkin tuonut se, että ollaan voitu luopua sitteristä kokonaan kun syöttötuolissa istuminen onnistuu niin hyvin.

Tänään tarjosin Pirpanalle kaupan "marjaisat palat"-sosetta ja olihan sangen viihdyttävä näky, kun tyttö selvästi tykkäsi mausta mutta silti ne palat oksetti joka kerta. Halusi kuitenkin aina lisää. Sissi! Tällähetkellä nuo hedelmäsoseet maistuu sekä äidille, että tyttärelle!

Piippiksen äiskää on puraissut leipomiskärpänen. Tajusin, että keittiössä touhuaminen saa mun ajatukset hetkeksi muualle ja sitäkautta myös pahoinvointi pysyy loitolla. Helpotusta on kyllä tapahtunut jo ja uskon että nyt ollaankin jo vahvasti voiton puolella. Vielä kun saisi tämän väsymyksen katoamaan.. Tänään sain nukkua 2 mahtavaa tuntia ja siitä kiitos omille ihanille vanhemmilleni. Papan sylissä on jokin uskomaton taika. Se on ainoa syli johon Pirpana nukahtaa täydellisen helposti.

Jokohan sitä huomenna uskaltaisi vauvan kanssa vähän ihmisten ilmoille? 

Linkki

14.01

Pikapäivitys. Haluan jakaa lukijoiden kanssa mainion linkin , joka sai tämän äiskän ihan kyyneliin asti liikuttumaan tänä-aamuna. Taas tuli sellainen hyvä fiilis siitä, että kirjoitan tätä blogia ja että myös monet muut äidit niin tekevät. Palailen illalla kirjoittelemaan, sillä nyt tytön nukkuessa päiväunia mun on aivan pakko käyttää tilaisuus hyväkseni ja vetää peitto korviin.

23.08

Päivitin meidän perheen esittely-sivua. Tiedoksi vain :)

Luontoa

Vuoden ensimmäinen oikea talvipäivä

16.16


Kauniin sään sekä hyvän olon kunniaksi, päätettiin lähteä tänään vähän ulkoilemaan pitkästä-aikaa. Itsehän olenkin nyt tässä viettänyt ihan kiitettävän monta päivää neljän seinän sisällä ja kyllä täytyy sanoa että piristi pyörähtää pakkasessa! Järkkärikin kaivettiin kaiken rojun alta pölyttymästä ja poikkeuksellisesti teinkin nyt uudenvuodenlupauksen, eli yritän välttää kännykkäkameraa jatkossa ja ottaa vähän parempia kuvia ihan oikealla kameralla.



Yöunista sen verran että paremmin menee jo. Aamupuurolle tyttö herää 6-7 aikoihin, mutta syötyään hää jatkaa vielä unta. Nälkä se taisi vaan olla, joka valvotti ja häiritsi meidän perheen unta. Toivotaan niin.
Maissinaksuja ollaan mussuteltu ja Pirpana tykkää niistä kovasti. Hienosti osaa ihan itse syödä ja äitikin on rauhoittunut sen verran ettei koko ajan ole tonkimassa muka liian isoja paloja pienen suusta :)
Äidinmaito hupenee. Nyt huolettaakin se, miten saadaan tuo nirsoilija juomaan korviketta tai edes vettä vähän isompia määriä, sillä Piippis ei selvästikkään pidä niiden mausta. No eipä tässä onneksi kauaa enää ole kun voi alkaa jo ihan oikeata maitoa antamaan. Ja juohan tuo velliä.

Äidin fiilikset ovat nyt olleet vähän maassa muutaman päivän ajan mutta ihmekkös tuo on tässä hormonisohjossa. Onneksi tuo aurinkoinen on tuossa noin! Ei sitä kerralla jaksa kovin kauaa märehtiä kun pieni on niin onnellinen ja hyväntuulinen kokoajan. Tämä jatkuva oksetus vetää mielen matalaksi kun edes kaupassa käyminen ei meinaa onnistua. Tänään on ollut helpompi päivä ja toivo elääkin että pahin alkaisi jo olemaan takanapäin! Kuulin vauvan sydämen sykkeen kotidopplerilla muutama päivä sitten. Aina niin uskomaton tunne! En mä oikein vieläkään meinaa uskoa tätä! Pirpana ei pitänyt tuosta aparaatista ollenkaan masussa ollessan. Joka kerta kun kuuntelin, alkoi mielenosoitukselliset potkunyrkkeilytreenit ja kuuntelemiset jäivät sikseen. Tyttöä oli vaikea ultratakkin kun liikkui aina niin kovasti. No, onneksi masun ulkopuolella Pirpana on ollut maailman rauhallisin ja kiltein tyttö. Ehkä sillä oli vaan ahtaanpaikankammo niinkun äidillänsäkkin :)






Pirpana ja "salakka". Tuota valaspehmolelua on ihana halailla ja vähän imeskellä myös. Mummu ja ukki toi sen Norjasta valas-safarilta. Hitti.

Downin syndrooma

Perjantai on PunK!

15.00


Huomenna Piippis saa viettää mummin sekä papan kanssa muutaman tunnin ja sillävälin vanhemmat pääsee kuuntelemaan Punkia! Näillä tyypeillä on ihan oikeasti syytä olla välillä vähän vihasia. Ihan loistava kokoonpano ja ollaan H:n kanssa kumpikin odotettu että päästään heitä livenä kuuntelemaan. Toivotaan että mun olo on huomenna hyvä. Muistuupa tässä mieleeni eräs keikka ajalta, jolloin Pirpanaa odotin. Voin tosi huonosti ja mulla oli käsilaukussa järjetön määrä porkkanoita ja niitä siinä sitten napostelin koko kaksituntisen ajan. Ihmiset vieressä hihitteli. No, tulipahan oltua.

Viimeyö meni taas tosi kivasti ja hyvä niin, sillä isin piti nousta jo viideltä töihin. Huomaavainen Pirpana :) Nukahtaminen illalla oli kylläkin oma shownsa mutta jotenkin me siinä sitten onnistuttiin.
Mulla on nyt vähän sellainen tunne että Pirpana suunnittele pidempää tipatonta. Ei enää niin hanakasti tissuttele maitoa ja joskus ihan kieltäytyykin ottamasta hömpsyjä. Joskohan meille käykin nyt niin että tyttö vieroittaa itse itsensä. Olisi kyllä ihan hyvä juttu! Mua kun lääkärissä vähän peloteltiin tuolla imetyksellä. Kuulemma se tulisi lopettaa uuden raskauden alkaessa. Otin tietoisen riskin ja jatkoin kuitenkin sillä koen, että hyödyt Piippikselle on suuret ja käsittääkseni keskenmenoriski on kuitenkin aika pieni jos supisteluja ei tunnu. Ja eihän niitä tunnu.

Hyvää loppiaista ja nautinnollista vapaapäivää niille, joilla sellainen on!

Höpönlöpöä

Talvipäivän touhuja

14.32

Pieni anarkistimme <3


Tänään saatiin vihdoin ja viimein Rinnekodista postia! Pirpanalle on varattu ensimmäinen fysioterapia-aika loppukuusta ja samalla piipahdetaan myös lastenneurologian erikoislääkärin juttusilla. Kiva juttu, sillä mä oon odottanut varsinkin tuota fyssari käyntiä kovasti. Saadaan hommat rullaamaan.



Muuten ollaankin touhuttu ihan normaalit jutut tänään. Käytiin kävelyllä ulkona ja teki kyllä äidillekkin eri hyvää haukata vähän raitista talvi-ilmaa. Piippis tapansa mukaan nukahti vaunuihin ja nyt nukkuu päikkäreitään ulkosalla.
Viimeyö oli hyvä yö. Pirpana nukkui alkuyöstä 3,5 h jonka jälkeen heräsi ihan pieneksi hetkeksi. Saatiin uudestaan rauhoittumaan hyssyttelemällä ja ehkä puolen tunnin levottomuuden jälkeen vaipui syvään uneen. Sitten heräsikin vasta kuuden aikoihin, syötin ja jatkettiin unia. Tuntuu siltä että on ehkä vähän saanut nukuttua itsekkin! Toivotaan siis lisää näitä yllätyksiä!

Noissa kuvissa pikkuisella päällä uusi Leijonaemojen "Erityisen ihana pentu"-paita. Teksti näkyy vähän huonosti vain. Punkkari look jäi eilisen kylvyn jäljiltä eikä ollut edes yön aikana mennyt lyttyyn.  Joskus täytyy vähän hassutella.

Hassuttelusta tulikin mieleeni: Laitanpa tähän loppuun vielä meidän tytön lemppari viisun. Pappa on ihan pienestä asti laulanut tuota Pirpanalle ja suu hymyssä sitä edelleen kuunnellaan. Joka päivä. Sopii vaan niin hyvin jotenkin tuolle meidän tyypille :) Tulenpas itsekkin tosi onnelliseksi tästä:


Herne nenässä

2012 alkakoon. Vähän takkuillen ilmeisesti.

13.50


Pirpanan ensimmäinen uudenvuoden tina näyttää tältä. Vaikea sanoa mitä se esittää, mutta hieno se on ja ihan iki-oma! 

Me ollaan nyt pari viimeistä yötä taisteltu nukkumisen kanssa ihan kunnolla. Tuntuu että yöunet muuttuu kokoajan vaan katkonaisemmiksi ja kaikenlisäksi nyt kukutaan eikä nukuta. Joka yö ollaan hereillä 1-2 h. Siihen ei todella auta mikään. Ei äiteen maito eikä syli. Pirpana on oppinut taas viimeaikoina paljon kaikenlaisia uusia pikku taitoja ja ehkäpä siitä syystä yöt ovat nyt levottomia. Yöllä usein itse heräänkin tomeraan "tättättää"-huutoon. Tiedä sitten herääkö tyttö siihen itsekkin?

Olen nyt lukenut Anna-Keski Rahkosen ja Minna Nalbantoglun kirjoittamaa "Unihiekkaa etsimässä"-opusta ja yrittänyt siitä löytää meille sopivaa unikoulua mutta jostain syystä kaikki tuntuu vähän "julmilta" vielä tässä vaiheessa. Mulle. Ehkä meillä ei sitten vielä oikeasti ole hätä. Toisaalta kun viimeyönä tyttö hermostui monta kertaa jo ihan tosissaan ja huusi täyttä kurkkua niin mietittiin, että samalla kai sitä huudattaisi unikoulunkin tiimoilta. Sen päätin että tästälähtien maitobaarin suljen klo. 24.00-05.00 väliseksi ajaksi ja silloin nukahtamiseen täytyy kelvata joku muu kun huikat suoraan hanasta. 
Miten tuo meidän kiltti ja ihana tytöntyllerö voikaan yöllä muuttua täysin erilaiseksi, ihan mahdottoman hankalaksi?! :D 

No, kun nyt tilanne rauhoittuisi siihen mennessä kun toinen pikkuinen syntyy. Voi voi, on meillä varmaan aika mielenkiintoisia öitä luvassa roppakaupalla tässä lähitulevaisuudessa! :) 
Lupasinkin muuten ystävilleni, että pidän kunnon kolmekymppiset parin vuoden päästä. Silloin en ole raskaana, enkä ihan pienen vastasyntyneen äiti. Ehkä mä olen ne kekkerit sitten ansainnut ;)

Pirpana nukkuu ulkona nyt onnellista vauvan päiväunta. Siinä ollaan edistytty huimasti. 2-3 h nukkuu jokapäivä vaunuissa ulkona eikä kertaakaan ole tarvinut käydä hyssyttelemässä, vaan vetelee sikeitä putkeen ja herää aurinkoisena "lauleskellen". 

Suosituimmat

Facebook