Pirpanalla oli tänään lääkärintarkastus ja kaikki oli mallillaan, vaikka vähän toipilaita oltiinkin. Verikokeet on tulossa ihan lähiviikkojen aikana ja sitä saadaan nyt sitten jänskätä. Lähinnä siis sitä, että miten saavat tuosta meidän rimpsessasta näytteen otettua. Sain vinkin vertaisäidiltä, että kannattaa viedä lapsi suoraan lastenklinikalle verinäytteen ottoon jos siihen on vaan mahdollisuus. Uskon että siellä on varmaan raudanlujaa ammattitaitoa saatavilla ja sinne me kyllä mennään jos se kerta on sallittua meille Järvenpääläisille..

Piippis ihastui lääkäritätöseen ja kovasti yritti sylkkyynkin päästä. Ei päässyt höh.

Sisarukset ovat olleet tänään niin ihanan hyväntuulisia ja tyytyväisiä ja voin vaan tottavie todeta, että tällaista päivää on viimeisen viikon aikana kovasti odoteltukin. Ja sitten vielä iiihana auringonpaiste myös ulkosallakin! Kevät tulee, olen niin valmis!


Nyt kun pikkuihmiset ovat parantuneet niin menokin alkaa olla sen mukaista. Mietiskelin tänään, että mehän voidaan kohta lisätä omaan henkilökohtaiseen vertaistukilistaamme myös Monikkoperheiden yhdistyksen, sillä onhan meillä nyt aivan kaksoset täällä. PikkuW lähti ryömimään taaksepäin eilen :)

Pirpana oppi viittomaan possun ja lehmää yritti kovasti. Sitten se oppi myös antamaan lentosuukon. Voi mun pieniä! <3

Niin ovat äidin sydämessä lujasti jumissa, että perjantaina äiti käy tatuoimassa nuo kaksi maailman kauneinta nimeä ihoonsa.

Noniin nyt on taas vuotuiset Rinnekotipiipahdukset takanapäin ja mieli on..no mitä nyt odottaa saattoikaan eli vähän kurjat fiilikset on lähinnä tuon fysioterapeutin "tuomion" jäljiltä. Olin varautunut ja luulin kestäväni mitä vain mutta kyllä totuus on se, että oman lapsen arvostelun vastaanottaminen ei ole mun juttuni ollenkaan. Periaatteessa kaikki meni ihan ok mutta siinävaiheessa kun Pirpanan motorista kehitystä alettiin vertailemaan normilasten käyriin, mun sietokykyni ylittyi. Kun ei mekään tuota vertailua tehdä niin miksi sitten ammatti-henkilöt niin tekevät. Tai vaikka nyt sitten tekevätkin niin ei mulle tarvitse kertoa minkä ikäisen normilapsen tasolla mun tyttäreni kehitys nyt kulkee. Kun me ei olla siitä kiinnostuneita vaan tyttö saa olla meidän puolesta ihan vapaasti oman käyränsä kulkija. Tiedämme että fysioterapia on tytölle hyväksi ja tämän vuoksi tietysti sitä kannatamme. Pirpana täytyy nyt vaan saada innostumaan tuosta liikkeelle lähtemisestä sillä valmiudet hänellä on ja sen nimenomaan tuo fyssarikin myönsi huomanneensa. Loppuu tuo turhautunut huutelukin varmaan siihen kun liikkeelle lähdön myötä aukeaa ihan uusi maailma pienen ihmisen elämässä.

No, tapahtui hyviäkin asioita. Puheterapeutin "tuomio" oli huomattavasti lempeämpi. Voiko nyt sitten tässätapauksessa tuomiosta puhuakkaan sillä hän ylisti Pirpanan sosiaalisia taitoja paljon ja kehui reippaaksi tytöksi. Tällä saralla siis asiat ihan hienosti mallillaan.

Lääkärin tutkimuksista tyttö ei taasen tykännyt ollenkaan ja näytti sitten sitä äidiltä perittyä luonteenpiirrettä meille kaikille paikallaolijoille oikein isolla kädellä! No onhan se kai ihan hyväkin että luonnetta löytyy. Autossakin vielä muisteli tapahtunutta ja välillä piti vähän märehtiä sitten mokomalle pahalle muistolle. No nyt kuitenkin ollaan jo unohdettu ja toivottavasti enää ei tarvitse muistella. Suun tutkiminen oli kaikista kurjinta eli mikäs tässä odotellessa sitä ensimmäistä hammastarkastusta sittenniin. Tytölle on puhjennut ihan kivasti viimeisen kuukauden aikana hampaita. Alhaalla jo 4 ja ylhäällä 1.

Mä ajattelin kirjoitella nyt kun lapset nukkuvat päiväunosiaan, sillä illalla tässä sohvalla istuu todennäköisesti entistäkin väsyneempi äiti. Tänään on tällainen päivä nyt sitten vaihteeksi. Olenpas tehnyt nimittäin ihan tosi noloja juttuja. Kirjoitin facebookissa statuspäivityksen syntymäpäiviä juhlivan tutun seinälle (?!) ja sitten ihmettelin että mihinköhän se mahtoi oikein hävitä. Tunteja myöhemmin löysin tuon päivityksen vasta.. ihan totaalisen väärästä paikasta. Olen hävittänyt kännykän, lompakon ja pikkuveljen tuttipullon. Opastin aivan väärin H:ta kun ajelimme tuonne Rinnekotiin ja tästä syystä meinasi tulla kiire. Onkohan tämä nyt jotain univajetta sitten vaiko kenties hormoneista johtuvaa pään pehmenemistä, en tiedä mutta toivon että se on ohimenevää. Kaiken tämän tapahtuneen innoittamana päätin että nyt jää facebookkailut vähemmälle ja aion keskittyä itseni kuntoon saamiseen eli jokapäiväiset iltalenkit ilman lapsia tai koiraa alkavat tänään. Sektion jälkeen on muuten huomattavasti hankalampaa päästä eroon odotuksen aikana kertyneistä kiloista, sen olen huomannut tässä. Tuskin se silti mahdotonta on.. ;)

Vihdoin saatiin lääkärin ja fysioterapeutin lausunnot postissa! Pähkinänkuoressa todettakoon siis että Pirpana on motorisesti kehityksessä ikätasoaan jäljessä ja lievää hypotoniaa on havaittavissa. Sen sijaan sosiaaliset taidot ovat hyvin kehittyneet ja esimerkiksi ääntelyä tapahtuu jo mukavasti. "L tulee hyvin katsekontaktiin, ääntelyä ja jokeltelua kuullaan." 

Tuo kuntoutussuunnitelmakäynti tapahtui Pirpanan ollessa 8 kk ja silloinhan hää oli vielä hyvin flegmaattinen liikkumaan. Niinkun olenkin tässä viimeaikoina todennut, kuukauden sisällä on tapahtunut ihan hirveästi kehitystä parempaan suuntaan ja siinä mielessä esim kohdat :  "Hän ei osaa kääntyä, ryömiä eikä viihdy vatsallaan" , eivät enää pidä paikkaansa. Myöskin kohta "Nesteitä hän juo, muttei kovin hyvin" on tällähetkellä jo vanhentunutta tietoa.  Tuolloin imetin vielä eikä korvike kelvannyt rimpsessalle. No mutta tilanne oli tuo silloin ja kyllähän selkeästi havaittavissa on, että Pirpanan motoriikka kaipaa treeniä.

Fysioterapeutti kirjoittaa vähän "hellemmin" kuin lekuri ja sieltä poimin tännekkin pikku pätkän: " Ottaa hyvin katsekontaktia. Ei vierasta. Tunnistaa omat vanhemmat. Ääntelee ja hymyilee. Ei kosketuksen yli-/aliherkkyyttä havaittavissa. Havainnoi tarkkaavaisesti ympäristöään. Havainnoi omaa kuvaa peilistä. Perusolemukseltaan iloinen lapsi."


Nyt vaan paprut Kelaan ja toivotaan että saadaan läpi tuo hakemus vammaistuesta. Totuushan on se että kyllä Piippiksen diagnoosi meidän rahapussista vähän ylimääräistä verottaa. Ylimääräisiä bensakustannuksia ja lääkärikustannuksia kuitenkin näistä käynneistä kertyy.