Yleinen

Metsä. Rakas.

17.39



Eilen vietettiin mukavaa päivää, sen kummemmin kelloon tuijottelematta. Aamupäivällä pyörähdettiin Keravan Keinukallion Lasten energia festareilla, mutta sään viilentyessä sekä muuttuessa sateiseksi, lähdettiin me ennen Hevisaurusten keikkaa jo kotiin syömään.

Tärkein kuitenkin tuli nähtyä – Ihanainen parivaljakko, Maltti&Valtti!




Iltapäivällä aurinko tuli esiin pilvien takaa, ja kiiruhdettiinkin siinä sitten samantien takaisin ulkoilmaan. Tälläkertaa muistin napata kamerankin matkaan, ja muutama otos reissulta tallentui muistikortille.



Esikoisesta on kasvanut kuluneen vuoden aikana melko taitava metsänkävijä, eli treenit fyssarin kanssa ovat tuottaneet kiitettävää tulosta. Äidin kätösestä napattiin kiinni vain äärimmäisessä hätätapauksessa,  mutta muuten halu toimia itsenäisesti oli kokoajan vahvasti olemassa.

"Kivaa!", muisti neiti aina välillä huikata mennessään.



"Äiti miltä täällä metsässä haisee?" (PikkuW)

"Täällä haisee ruoholta" (Piippis)

"Eipäs kun täällä haisee ötököiltä" (PikkuW)




Vaikka lähimetsä on meille jo tuttu, on jokainen reissu ikimuistoinen sekä opettavainen. Tänään on fiilistelty sekä mummille ja papalle, että myös fyssarille sitä, kuinka eilen nähtiin sellainen koppakuoriainen, joka ihan oikeasti SYÖ KAKKAA! :)

Kiva on tämän porukan kanssa jo lähimetsien polkuja talloa. Vaikka kaupunkiin välillä ikävöinkin, ei tällaista kyllä mikään voita!

Aurinkoa kaikille sinne!

Yleinen

Arjen jalkoihin jäänyt parisuhdeparka

1.16


Näissä rakkaissa minityypeissä parasta on loputon into, sekä energia. Elävät täysillä, ja tartuttavat riemua läsnäoleviin. Heidät on helppo tehdä onnelliseksi, ja hyvinkin yksinkertaiset, pienet jutut saavat hymyn huulille.

Mulla itselläni on tänään ollut vähän huonompi päivä, niinkun nyt joskus meillä kaikilla on. Lasten vahvuus on juurikin se, että kääntävät helposti äidin huomion surkeuksista pois niin, ettei mamma ehdi vaipua liian syviin aatoksiin, saatika itsesäälin syövereihin. Onnistuivat hienosti, ja ilta on ollut jo oikein hyvä–meillä kaikilla.



Lasken päiviä H:n edessä häämöttävään kesälomaan. Odotan kesäreissuja perheen kesken, sekä haaveilen aurinkoisesta Helsingistä – myös ilman lapsia. Parisuhdeaika on jäänyt todella vähille viimeaikoina, ja sen huomaa arjessa. Moni pikkulapsiperheen vanhempi ehkä tietää, mitä tarkoitan. Sanaharkkaa, tiuskimista ja sitärataa. Ohimenevää, ei vaarallista, ehkä ajoittain puhdistavaakin, mutta pääsääntöisesti todella turhauttavaa sekä uuvuttavaa.

 Meille tuo yhteinen aika kodin ulkopuolella on aina ollut tärkeä juttu. Talvisin en ehkä osaa niinkään sitä kaivata, mutta olemme silti yrittäneet pitää kiinni siitä, että edes kerran kahdessa kuukaudessa tehtäisiin jotain kaksin, tai vaikkapa treffataan kavereita kunnolla ajan kanssa. Yleensä osan illasta kaksin, ja osan kavereiden kanssa. Toisten aikuisten seuraakin kun kaipaa tasaisin väliajoin aika isostikin!

Usein yhteisen illanvieton aikana ehtiikin jo tulla ikävä lapsia (tämä vieläpä totta), ja se on mahtava fiilis, joka on tärkeää aika-ajoin saada tuntea.

Parisuhde on joskus helppo unohtaa, kun ipanoiden kanssa viihtyy ja esimerkiksi yhteiset reissut onnistuu jo kivasti. Kyllä sen sitten onneksi kuitenkin (ainakin meidän parisuhteessa) huomaa, kun moinen kömmähdys on päässyt tapahtumaan. Heh.

Lopuksi siis todettakoon vain, että hyvää suhdetta kannattaa huoltaa, ja siitä tulee pitää kiinni tiukasti. Se on myös lasten etu



<3


Sellaista tajunnanvirtaa tänään. Nyt hetkeksi vielä iltapäivän ulkoiluhetkiin. PikkuW teki Duploista itsellensä tänään oman kameran, ja käski minun sitten ottaa kuvan siitä.

Ja näin se toimii.




Meidän vanhuskin nauttii kesästä, ja vaikka moni saattaisi luulla toisin, valitsee hän aina pihan aurinkoisimman sekä kuumimman paikan itsellensä, ja siinä sitten röhnöttää tyytyväisenä. Vähän hassu, mutta ihana koira.




Illalla kylvetettiin multaiset varpaat saunassa yhdessä ja kikatettiin kuopuksen äänekkäälle laulutuokiolle.

Yksi päivä takanapäin – loppujenlopuksi sekin oli oikein hyvä.

Blogiyhteistyö

Hurahdus hajusteettomaan

3.00

 Kuluneen puolen vuoden aikana, on allekirjoittaneessa silminnähden tapahtunut jonkin sortin hurahdus luonnonkosmetiikkaan sekä arjen ekologisempiin valintoihin. Päivittäin pesen hampaani hiilellä ennaltaehkäistäkseni tummentumia, ja iltaisin upotan ripseni risiiniöljyyn. Kaikenlisäksi olen todennut nämä keinot luonnollisempaan kaunistautumiseen vieläpä täysin toimiviksi!

korikram

Olinkin siis erityisen iloinen kuullessani, että pääsen mukaan testailemaan Urtekramin luomuviljeltyjä raaka-aineita sisältäviä, hajusteettomia kosmetiikkatuotteita. Tämän kyseisen sarjan tuotteet ovat Ecocert Cosmos Organic-sertifioituja, vegaanisia, eivätkä ne sisällä eläinkokein testattuja raaka-aineita. Ja mahtavaa on, että löysin näitä kyseisiä tuotteita ihan paikallisesta Prismasta eli kovinkaan kauaksi ei tarvitse lähteä reissaamaan sitten, kun tulee kylpyhuonekaapin täydennyksen hetki.

  pulloij2

Posti toi nämä purnukat mulle hyvinkin otolliseen aikaan, sillä kärsin tuolloin juuri viikon kestäneestä migreeni-jaksosta, josta tänne blogiinkin kirjoittelin. Tässävaiheessa on pakko tunnustaa, että olen aikasemmin suosinut aina pesuaineita sekä rasvoja, joissa on joku "huumaava" tuoksu mukana, mutta tämän poikkeuksellisen rankan päänsärkyepisodin aikana koin jonkin sortin valaistuksen hajusteettomia tuotteita kohtaan, ja viisastuin himpun verran siinä samalla. Voisin kuvitella, että esimerkiksi alkuraskaudessa tämä tuotesarja on varmasti myös monelle odottavalle äidille kova juttu. Mulle ainakin olisi ollut – näin jälkeenpäin omia raskausaikojani muistellen.

pulloij

Ennakkoajatuksena mulla itselläni oli, että voiko ihan oikeasti hajusteettomat tuotteet saada olon tuntumaan puhtaalta sekä raikkaalta? Oli yllättävää huomata, että esimerkiksi hajusteeton deodoranttihan ihan oikeasti pitää hienhajun loitolla!

Nimetön-4

Muutama tuote hupeni meidän porukan kulutuksessa hyvinkin nopeasti. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa tuo No perfume baby All-over wash-suihkusaippua, josta saatiin erittäin muhkeat vaahdot lasten kylpyhetkiin, ja samalla aineella pesin myös jokaisen pikkutyypin hiuksetkin. Lasten käyttäytyminen ei antanut osviittaa mahdollisesta kirvelystä silmissäkään, mutta täysin varmaksi en voi sanoa, sillä en itse kokeillut tuota tuotetta.

Lailatkram

Shampoosta olin kuullut kehuja jo etukäteen, ja nuo kehut osoittautuivatkin lopulta erittäin ansaituiksi. 250 ml:n pullo on todella riittoisa, ja vajaa ruokalusikallinen tuota shampoota riittää pesemään mun olkapäille ylettyvän hiusmittani. Olen aivan myyty tälle uudelle tuttavuudelle, ja tämän tuotteen kanssa solminkin pysyvän liiton heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Hand Cream sekä Day Cream ovat myös olleet päivittäisessä käytössä, ja näinollen kohta loppuun kulutetut. Päivävoiteen pumppupullo tuntuu ylelliseltä, ja se on varmasti myös hygienisempi vaihtoehto, kuin perinteinen voidepurkki. Yövoiteen hommaan satavarmasti heti, jos sellainen tähän sarjaan joskus lisätään.

Luksusta mun arkeeni ovat tuoneet jokailtaisen naamanpesuhetken kolmen kova kopla. Cleansing lotion, Skin tonic-puhdistusvesi sekä Body lotion – kaikki pumppupulloissa! Olen itse ollut aina laiska rasvaamaan suihkun jälkeen koko kehoani, mutta kun rasva on helposti saatavilla ja otettavissa, on tuosta rasvaamisestakin tullut ihan jokapäiväinen rutiini. On huomattavasti miellyttävämpää, kun kuiva iho ei enää kutise ja häiritse eloa. Pullot on helppo sulkea, ja tämä on pieni mutta tärkeä bonus esimerkiksi matkustaessa, tai vaikkapa ihan vaan rasvapurkeista kiinnostuneen touhukkaan kuopuksen kanssa arkea elellessä.

Heilikram

Tuon samaisen kuopuksen ahkerassa käytössä on ollut No perfume baby sarjan Body lotion, josta on on ollut iso apu erittäin kuivaa, sekä herkkää ihoa hoidettaessa. Kasviöljyt pehmentävät pienen ihmisen ihoa, ja helpottavat kutinaa. Hand soap sisältää aloe veraa, ja on näin ollen todella hellävarainen. Kohta lopussa siis sekin, kun tässä perheessä aika monta kertaa päivässä pikku kätösiä pestään.

Wäinökram2

Ilokseni saanen tässävaiheessa ilmoittaa, että pääsen arpomaan lukijoiden kesken kaksi tuotepakettia – kaiken tämän muun hyvän ohella. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla kommenttikenttään ja lisäämällä siihen sähköpostiosoitteesi. Paketit arvotaan 24.6, ja voittajille ilmoitan henkilökohtaisesti.

Seuraavat tuotepaketit jaossa:

No perfume baby-paketti (arvo 30 €):

No Perfume baby All over Wash 250 ml

No Perfume baby Vartalovoide 25o ml

No Perfume baby Body Oil 100 ml

No Perfume baby Sinkkivoide 75 ml

Sekä

No perfume-paketti (arvo 50e):

No Perfume Shampoo 250 ml

No Perfume Hoitoaine 250 ml

No Perfume Suihkugeeli 500 ml

No Perfume Nestesaippua 380 ml

No Perfume Puhdistusemulsio 245 ml

No Perfume Kasvovesi 245 ml

No Perfume Päivävoide 50 ml

No Perfume Body Lotion 245 ml

No Perfume Käsivoide 75 ml

No Perfume Kristallideodorantti 50 ml

Onnea arvontaan kaikille ja parasta alkavaa viikkoa!

Pirpana

Sinulle, Pirpana.

3.06



Sinä pieni iso, ihana 5-vuotias. Susta on kasvanut aivan huikea mimmi. Olet maailman paras saunakaveri. Suloinen tuhisija kainalossa silloin, kun sinua yöllä pelottaa. Huumorintajusi on loistava. Lohduttajana olet parasta A-ryhmää, ja jokapäiväinen hersyvä naurusi pelastaa huonot vaiheet – antaa elämälleni tarkoituksen.


Kadehdin taitoasi aistia hetken. Elää siinä, ja olla oma aito itsesi. Oppisinpa jonainpäivänä edes puolet siitä, mitä sinä osasit jo heti syntymäsi hetkellä.

Olen joskus ihan vihainen itselleni, koska pelkäsin niin paljon 5 vuotta sitten tutustua sinuun. Voi kunpa olisin jo silloin tiennyt, miten kaunista elämä kanssasi tulisi olemaankaan! En olisi itkenyt pelosta, en surrut. Olisin vain ja ainoastaan ollut kiitollinen, sekä onnesta itkenyt.

Kultaseni, olet yksi kolmesta timantista. Kaunis, sädehtivä ja mittaamattoman arvokas.

Hyvää syntymäpäivää Piippis. Olet niin rakas meille kaikille.

<3

Yleinen

Yhtä juhlaa

20.26



Tämän kesän synttärikemutus vol. 1:n suunnittelu on jo hyvässä vaiheessa, ja eilen kannoinkin paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä kassillisen verran juhlarekvisiittaa kotiin. Vietämme viikonloppuna Piippis prinsessan 5-vuotisjuhlaa, ja jo perinteeksi muodostuneet grillipartyt starttaamme lauantaina omalla kotopihallamme. Tälläkertaa ihan vaan perhepiirissä.


Meidän ipanat viettävät synttäreitänsä kuukauden välein, ja tänävuonna päätimme, että isot lastenjuhlat järkätään PikkuW:lle elokuun alussa. Viimevuonna kun nämä isot kemut vietettiin Piippiksen päivänä.

Olemme kovasti yrittäneet pähkäillä tässä, että miten nämä juhlapäivät jatkossa järkätään niin, että pysyisimme edes jotakuinkin järjissämme, eikä koko kesä menisi lastenjuhlia suunnitellessa. Emme ihan tarkalleen tiedä vastausta kysymykseen vieläkään, mutta toistaiseksi nyt kuitenkin toimimme näin. Kahdet pienet juhlat perhepiirissä, ja yhdet isommat sitten suuremmalle porukalle.

Onko lukijoiden seassa muita, jotka ovat pähkäilleet saman ongelman parissa?



Pihahommat jatkuu vielä tänäänkin, kunhan tuo lätkäpeli on päättynyt ;) Eilen kiertelimme pitkin Tammistoa ja etsimme keskikokoiseen tramppaamme uutta reunasuojaa, mutta mistään emme sellaista löytäneet. Isoja vaan oli tarjolla. Huomenna etsinnät jatkuu, kunhan olemme saaneet tuon oman trampoliinin halkaisijan mitattua. Helpommaksi tulisi ostaa kokonaan uusi. Höh!

Luovuta kuitenkaan emme. Viikonloppuna sankari, ja sen jengi pääsee kyllä pomppimaan pitkän odottelun jälkeen, sen lupaan.



Piippis esitti tänään mulle lahjatoiveensa.

Barbi, auto ja kirja. Näillä mennään.

:)

Yleinen

Katastrofin uhalla kohti kulttuurielämyksiä

13.31

Lauantaina ajelimme koko perheen voimin Nukketeatteri Sampoon katsomaan "Kultakutri ja kolme karhua"-näytelmää. Otimme tietoisen riskin, sillä kaikista pienin meistä on ollut viimeaikoina poikkeuksellisen kärttyinen (puhkeavat hampaat?).

No kuinkas sitten kävikään?



Lapset nukkuivat menomatkalla autossa, ja heräsivät hyväntuulisina kun auto parkeerattiin Erottajalle. Edes pieni vesisade ei haitannut iloisia reissaajia. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes väkeä alettiin ottamaan sisään teatteriin. Pienimmälle iski paniikki.

Itkulle ei tullut loppua, ja niinhän siinä sitten kävi, että isi joutui nappaamaan tytön kainaloonsa, ja jättämään teatterisalin. Sinne jäin kahden kanssa nököttämään itsekseni.




Loppujenlopuksi kaikki kuitenkin sujui ihan kivasti. Kaksi vanhinta lasta nautiskelivat esityksestä iloisesti siihen eläytyen, tanssien sekä käsiään taputellen ja äitikin tykkäsi kovasti. Isi sekä pienin ipanoista leikkivät teatterin aulassa ja pikkutyttö oli kuin olikin rauhoittunut välittömästi, kun vaan pääsi pois salista. Vielä ei siis ollut hänen aikansa. Iloinen yllätys oli se, että H sai kaksi vapaalippua Sampo-teatterin henkilökunnalta, jotta voimme jossainvaiheessa yrittää uudestaan tätä teatterielämystä myös tuon pienimmän kanssa. Hyvä mieli jäi siis kaikinpuolin tästä reissusta, vaikka se ei nyt ihan odotusten mukaan sujunutkaan.

Olemme tässä kuluneiden vuosien varrella oppineet, että lasten kanssa kannattaa vaan pyrkiä olemaan rohkea ja liikkumaan sekä kokemaan senkin uhalla, että asiat saattavat mennä pieleen. Harvoin kuitenkaan niin totaalisesti floppaamme, että kokemus jäisi negatiivisella tavalla mieltä kaihertamaan. Tämä on ollut mulle kasvun paikka. Olin nimittäin aikanaan todella arka lähtemään lasten kanssa minnekään. Tästä olen aikaisemminkin kirjoitellut. Nyt onneksi tilanne on jo toinen, ja saamme kaikki niin paljon enemmän kun vaan uskallamme.

Niin taitavia emme kuitenkaan ole, että onnistuisimme näiden hektisten elämysten ohella räpsimään vieläpä täydellisiä kuvia. Pahoittelen näitä kännykkäotoksia, vaikka ainahan mun blogissa suurta osaa ovat näytelleet hetkessä otetut, välillä vähän huonotkin puhelinräpsyt. Se on meidän elämää – välillä vähän rosoista, mutta aitoa. Sellainen on siis myös 47-palasta-blogi.

Ei välitetä vesipisaroista. Mukavaa alkanutta viikkoa lukijoille!

<3

Fysioterapia

Esikoisen ikävä

23.58

Talviselle kuvalle on hyvä selitys.

Sen on nimittäin ottanut henkilö, jota meidän Piippis nyt kovasti ikävöi sekä kaipailee. Joka-aamu neiti haluaisi soittaa tälle tyypille (tänään meinasimme jo antaa hänen niin tehdäkin), ja kokoajan hän hokee tämän kyseisen henkilön nimeä. Kuka hän on? No Piippiksen oma fyssarihan se on.


Meidän jumpat ovat olleet nyt pääsiäisen jälkeen tauolla paperibyrokratian vuoksi (odottelemme Kelan päätöstä kuntoutuksen jatkamisesta), ja tässävaiheessa neitokainen alkaa jo selvästi reagoimaan tilanteeseen omalla tyylillään. On jollaintavalla aika liikuttavaakin huomata, kuinka tärkeitä henkilöitä terapeutit Piippiksen elämässä ovatkaan! Tämä jopa vähän surettaa, sillä jumppakertoja on jäljellä enää vain muutama, jonka jälkeen fysioterapia muuttuu toimintaterapiaksi – näinollen siis myös jumppari vaihtuu. Onneksi saamme jatkaa vielä tutun puheterapeutin kanssa treenailuja. Olisi tuolle tytölle aikas kova paikka jos kaikki rutiininomainen, tuttu sekä turvallinen jäisi pois samassa hetkessä.

Nykyinen fyssari on ollut Piippikselle tärkeä alusta asti. Muutama kuukausi taaksepäin minua täällä vallan itketettiin, kun meidän terapeutti muisteli tuntemuksiaan Piippiksen sekä hänen ensikohtaamisen jälkeen. Sain luvan jakaa tämän muistelon teidän lukijoidenkin kanssa, kun sopiva hetki sille tulee.  Tänään on juurikin oikea hetki.

Eletään siis vuotta 2012. Meidän uudella jumpparilla on ollut takanaan varsin huono aamupäivä. Hän on juuri saanut kuulla, että perheen rakas koira tullaan lopettamaan sairauden vuoksi. Ajatukset näinollen hyvinkin vahvasti koti-oloissa. Saavumme Piippiksen sekä vauvan kanssa  jumppaan, ja ensimmäinen ele meidän pikkumimmin taholta on sangen tuttavallinen. Niinkun arvata saattaa, moiskauttaa neiti suukon uuden tuttavuuden poskelle sen kummempia empimättä, ja juuri tätä hetkeä fyssari on kuulemma muistellut usein. Hänelle on jäänyt vahvasti elämään tunne, että tuo pieni Piippis aisti surun ja halusi lohduttaa. Empaattisuus on siis ollut läsnä jo 1,5 -vuotiaalla tytöntylleröllä. Pysyköön se aina.

Suukkoja sekä halauksia on jaeltu päivä numero ykkösestä asti, ja edelleen sama meno jatkuu jumpan ohella. Aika aikansa kutakin, mutta tähän loppuun haluan vaan todeta, että olemme olleet tuhannen onnekaita, että olemme saaneet kuntouttaa tuota meidän neitiä raudanlujien ammattilaisten kanssa. Upeita tyyppejä jokaikinen, ja Piippiksen puheissa päivittäin.

Nyt kömmin itse nukkumaan, ja alan henkisesti valmistautumaan viikonlopun nukketeatterikokemukseen, iik. Luvassa siis lapsellinen lauantaipäivä Helsingissä. Saas nähdä mitä keksitään..

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille.

Yleinen

Vähän toisenlainen kesäreissu

1.05



Kesän ensimmäinen "loma" takanapäin, ja olo on sen tiimoilta vieläkin hyvin hyvin uupunut. Tämä kesäreissu kun oli vähän erilainen, kuin mitä nämä meidän Naantalin pyrähdykset normaalisti ovat. Saatoinpas ehkä luvata reissukuvia teille, mutta niitä kuvia kertyi yllätykseksemme tälläkertaa vain yhden käden sormien verran. Omat ajatukset kun olivat kokoajan ihan muualla, ja H:n kännykässä tilaa on rajoitetusti.




Senverran raotan reissumme luonnetta, että kerron viettäneeni koko viikonlopun itselleni läheisen sekä rakkaan päihdekuntoutujan läheisviikonlopussa Naantalin Rehapissa. Sanomattakin lienee siis selvää, että sekä henkisesti kuin myöskin fyysisestikin päivät olivat raskaita. Ennen puoltapäivää aloiteltiin, ja illalla myöhään ajeltiin takaisin mökille, jossa H lasten kanssa meitä odotteli. Olimme vuokranneet 8 hengen mökin Naantalista, ja näkymät terassilta olivat tuon ensimmäisen kuvan mukaiset. Mahtava paikka, josta tälläkertaa ei päästy juurikaan nautiskelemaan, mutta sitä en vaan oikein osaa harmitella nyt.  Sain tältä viikonlopulta ihan mielettömän paljon hyviä asioita. Olemme nauraneet pissit housussa, itkeneet silmämme punaisiksi, halanneet, syöneet hyvin, jättäneet menneet taakse sekä antaneet uudelle alulle mahdollisuuden alkaa. Olen vahvempi, ja niin kovin onnellinen. Jokin siis myös minussa muuttui paremmaksi.

H oli aivan upea koko reissun ajan. Hän suhasi Naantali-Rymättylä-Turku väliä lasten kanssa autolla sukuloimassa, sekä ystäviensä luona. Syötti/viihdytti/puki/pesi lapset, ja kolusi läpi Naantalin leikkipuistot. Illalla viimeisenä lohdutti koko vuoden edestä kyyneliä valuttanutta vaimoansa, sekä silitteli uneen muun porukan jo tuhistessa taustalla. Sunnuntai-aamuna tuo mies täytti talon jokaiselle neljälle äidille croissantit, ja keitti kahvit. Antoi vielä kaupanpäälliseksi kaikille neilikat, sekä mulle uudet kumpparit.

Kiitos H, olet kultaa.

Kotopihaan eilenillalla kaartaessamme, huomasimme etupihan kirsikkapuun puhjenneen kukkaansa. Tuo upea kukkameri kuvasi loistavasti viikonlopun tunnelmia. Samanlainen muutos on tapahtunut meille niin rakkaassa ihmisessä, kuluneen kuukauden aikana.




Viikonlopun aikana tapaamani raitistuneet ihmiset tekivät suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Osoittaa suurta rohkeutta ottaa itseään niskasta kiinni, ja hakea apua ongelmaansa. Riippuvainen kun ei sairasta yksin, vaan usein taustalla kärsii myös iso joukko läheisiä sekä ystäviä. Hyvin moni näistä tapaamistani ihmisistä kertoi olevansa onnellisempi kuin koskaan ja kiitollisia siitä, että ovat tänäpäivänä vapaita päihteistä. Rehapissa onnistumisprosentti on 90. Se on ihan huikean hieno luku.

Alkoholismia ei kukaan valitse itse, vaikka usein niin virheellisesti ajatellaan. Alttius alkoholismille löytyy geeniperimästä. Alkoholismista sekä päihderiippuvuudesta on mahdollista toipua, mutta melkeinpä aina siihen tarvitaan ulkopuolisen apua. Mm. näitä tärkeitä sekä olennaisia asioita opin viikonlopun aikana.

Aurinkoa jokaisen alkaneeseen viikkoon!

:)

Yleinen

Katastrofin ainekset helatorstain aamussa

23.21

Tänä aamuna heräsimme yllätykseksemme (siinä kuuden ja seiskan välissä) kotimme hälytysjärjestelmän "korvia hivelevään" ulinaan. H juoksi ovelle tarkistamaan tilanteen, ja kynnyksellä auringonpaisteessa odotteli vähän hämmästynyt Piippis, joka oli saanut poikkeuksellisesti oven auki ja koko maailma oli hänelle hetken aikaa avoinna.

Onneksi vain tuon pienen hetken.

Meidän kotona ovet ovat lukittuina päivin ja öin. Ihan vaan siksi, koska talossamme asustaa tuo voimakkaan karkailuvietin omaava esikoinen..

Jokailta ennen nukkumaanmenoa tarkistan moneen otteeseen, että ovet varmasti ovat lukossa. Eilen kömmin yhdeltätöista suoraan hammaspesuilta peiton alle, H:n jäädessä vielä hetkeksi olohuoneeseen telkkaria katsomaan. Joku inhimillinen virhe siinä tapahtui, tai sitten tuo neitokainen on vaan yksinkertaisesti oppinut avaamaan oven lukon omatoimisesti. En tiedä?! Voi myös olla, että ovi on laitettu lukkoon niin, että se ei ole kunnolla napsahtanut kiinni. Kaikesta huolimatta olen tuhannen onnellinen siitä, että olemme hommanneet tuon hälytysjärjestelmän kotiimme tulipalojen, murtovarkauksien.. sekä karkailevien lapsukaisten varalle!

Tämä karkaileminen on siis näille ds-ipanoille aika tyypillistä, ja nyt myös me olemme sitten päässeet maistamaan kunnolla tätä niin kovin pelottavaa "liitännäistä". Olin aamulla hetkenaikaa jopa ehkä vähän shokissa kun tajusin mitä olisikaan voinut tapahtua, jos hälytyslaitteita ei olisi ollut asennettu meidän kotiimme. Helpotti kuitenkin kuulla, että näitä tällaisia on tapahtunut myös muille vertaisille, ja aina loppu on ollut onnellinen. Silti yritämme välttää jatkossa.

Onni onnettomuudessa, muuta en vaan voi tässävaiheessa nyt sanoa!

Se että Piippis ei päässyt karkuun, on monen tekijän summa. Ymmärsin itse laittaa tuon hälytyksen päälle vasta neljän aikaan yöllä, kun heräsin PikkuH:n itkuun. Tuo meidän isi ei koskaan muista hälyjä päälle laittaa (koska on paljon rauhallisempi kuin minä) , ja jos ei kuopus olisi minua yöllä herättänyt, olisi voinut tapahtua aikasta pahoja juttuja. Enpä paljon pahempaa tiedä, kuin oman lapsen katoaminen teille tietämättömille. Huh.

Nyt kyllä satavarmasti muistamme.. sekä hälyt että ovet. Niiden merkitys kasvoi täysin uusiin sfääreihin meidän arjessamme. Ostoslistalle on lisätty nyt myös extrana tuo turvalukko.




Päätimme tänään kuitenkin hämmennyksen sekä aamupuuhastelujen jälkeen lähteä kävelylle Sipoon puolelle, sillä sieltä löytyy tosi kiva leikkipuisto meidän porukan tarpeisiin. Aamupäivän aurinkoinen lenkki venähtikin harvinaisen pitkäksi, ja kilometrejä kertyi oikein kivasti. Extremejen peltoreittien kautta löysimme tiemme kotiin, ja leikit jatkuivat omalla kotopihalla. Siellä myös fiilisteltiin naapurin kissoja, jotka olivat päässeet kissatarhaan kesäpäiviänsä viettelemään.




Loppuviikoksi blogi hiljenee. Lähdemme pikku reissulle koko perheen voimin, ja jätän tietokoneen tälläkertaa kotiin. Vaikka tämä mun blogini on mulle yksi tärkeimmistä, on luonnollisesti asioita, jotka menevät sen edelle. Viikonloppu tulee olemaan varsinkin mulle raskas, mutta varmasti hyvin antoisa. Ehkä joskus kerron, mutta voi olla että en. Katsotaan. Kaikki on hyvin. Paremmin kuin aikoihin. Siihen haluan uskoa.

Aurinkoa loppuviikkoon!  Palailen maanantaina reissukuvien merkeissä.

Suosituimmat

Facebook