Rakkautta

Mun timantti

20.00




Luulin, että mua on rakastetttu paljon mun elämäni aikana. Pirpana on kaikesta huolimatta vienyt tämänkin tunteen ihan uusiin sfääreihin. Melkein hukun näihin helliin rakkaudenosoituksiin.  Se on ihan valtavan ihanaa. 

Nyt on muutenkin menossa Piippiksen kanssa todella helppo vaihe. Välillä ihan ketuttaa kun tavallaan kokoajan odottaa, että koska ne varsinaiset haasteet alkavat. Rehellisesti kun voin sanoa, että  ei meillä mitään oikeita haasteita tytön kanssa ole vielä ollutkaan.  

Jonkinsortin mutkia tulevilla poluilla varmasti on luvassa ja niinhän se on aina lasten kanssa. Turha niitä kuitenkaan on etukäteen murehtia.

Sanonpa vain, että varsinaisen voimakuvan isi taas tänään meistä otti. Kaikki murheet katoaa kun sitä katsoo. 









Kehityn

Otoksia taitavasta mimmistä

21.15


Aamupäivällä tyttö sai ensimmäisen kerran ihan selkeitä rakennelmia aikaiseksi Brio-palikoilla ja taas oli yksi hyvä syy iloita sekä hymyillä.  Keskittyminen oli sataprosenttista.

Toinen ja se kaikista tärkein tämän päivän missio Pirpanalla on selkeästi ollut tuo ylösnouseminen. Yrittäminen on aivan jatkuvaa ja uskomattoman sinnikästä. Ensimmäisen kerran hää nousi ihan lattiantasolta tänään itse seisomaan, säkkituolia vasten. Karhunkävelyasennon kautta koittaa kokoajan myös ylös, mutta vielä peppu on vähän liian painava, jotta siellä ylhäällä olisi mahdollista pysyä. Sinnikäs neiti on hän kyllä! Huomenna täytyy yrittää ihan kuvata tuota treenausta. On kerrassaan hassu näky kun kumpikin "vauva" yrittää peppu pystyssä päästä seisomaan olohuoneen matolla. Selvästi toisiaan tarkkailevat ja siinä samalla oppivat. Kumpikin.

Mummi, pappa ja kaksi serkkupoikaa kävi tänään kylässä. Vanhempi pojista räpsi mun kameralla taidekuvia lapsista. Tässäpä niitä vielä.



Yllättävää, että tässäkin kuvassa ollaan kovasti menossa kohti yläilmoja. Mistä lie moisen sinnikyyden perinyt? Ei minulta ainakaan. 

Taas nukahtivat todella helposti. Taitavat sääliä äiti-parkaa ja päästävät helpolla nyt kun isi on töissä! Eipä siinä, tämä käy mulle vallan mainiosti. Nämä hellepäivät on aika rankkoja noinniinkun fyysisestikkin kahden pienen kanssa. Paras palkinto jaksamisesta oli tänäiltana kun olin pessyt lasten hampaat ja sen jälkeen ensin pienempi konttasi syliin ja puski itseään hellästi äidin olkapäähän. Tämän jälkeen saapui Pirpana aivan iholle, otti äitiä hellästi poskista kiinni ja painoi oman pehmoisen punaposkensa äidin poskea vasten.

Voi suurta rakkautta!

Downin syndrooma

Kuuleeko maailma?!

19.54

Maailmankaikkeuden ylpein äiti täällä taas huutelee! Meillä kävi tänään täällä kotona uusi fyssari tapaamassa Pirpanaa ja se fyssari sai meidät vanhemmat itkemään onnenkyyneleitä useaan otteeseen. Minuu itseeni rupes ihan jo vähän hävettämäänkin jatkuva pillittäminen.  Kyse on siis vuosien kokemuksen ds-asiakkaista omaava fysioterapeutti yksityiseltä puolelta ja ollaankin jo pitkään odotettu, että päästään häntä tapaamaan. 

Kaikki sujui hienosti, eikä Piippis vierastanut tätä uutta tuttavuutta lainkaan. Meidän vanhusten ensimmäinen nyyhkimisen paikka koitti siinävaiheessa, kun fyssari sanoi, ettei ole koskaan tavannut näin yhteistyökykyistä ja kilttiä ds-lasta.

Toisen nyyhkiksen aika koitti kun meille kerrottiin, että Piippis on todella taitava omaksumaan nopeasti uusia asioita ja että kuulemma hänestä tulee vielä taitava kävelijä.

Tämä nopea oppiminen huomattiin itsekkin, kun harjoiteltiin oikeaoppista jalkojen asentoa lattialla istuttaessa. Pari kertaa laitettiin jalat sivulle koukkuun ja sen jälkeen olivatkin luonnostaan tytöllä niin. Kontilleen mentiin monta kertaa ja ylöskin noustiin. 

Tapaamme samaisen terapeutin vielä torstaina ennen kun hän jää kesälomille. Kiva että saatiin vähän jatkumoa jumpalle vaikka meidän oma fyssari onkin lomalla. 

Vielä pari kuvaa.




Hammaspyykillä. Tässä tyttö hienosti näyttää mitä tänään on oppinut. Ei ookkaan enää jalat spagaatissa niin!


Ja sitten vielä hetki leikittiin mökissä. Liekö kyseessä tänään ollut jäätelökioski kun huulet on noin somasti töttöröllä?


Murehdin aamulla jo etukäteen tulevaa iltaa, kun olen kolmisin lasten kanssa kotona. Lähinnä tuota nukkumaan laittamista eniten murehdin. Turhaapa niin tein. Nukahtivat kumpikin samantien kun sänkyyn heidät pistin.

Mun omat armaat. 

Onnistunut ja onnekas olo.


Juhannustunnelmia

21.54


Varmaan kaikista parasta lapsista oli se, että sai polskia omassa kahluualtaassa..


..ja tietysti tuo iiihana teltta! Siellä hoidettiin vauvaa ja tehtiin kuperkeikkoja. Ainakin melkein.





PikkuW pulahti osittain vielä altaaseen ennen nukkumaanmenoa. Niin kivaa siellä oli!

Kun saatiin lapset yöttömään kesäyöhön nukkumaan, me aikuiset pelattiin tikkaa (hävisin ja vieläpä aika huonosti), oltiin vain ja sitten mä piipahdin vielä kotitalon takapihan kallioilla makoilemassa. Nauttimassa hiljaisuudesta sekä yksinäisyydestä. Olemassa kiitollinen siitä, mitä olen saanut aikaiseksi viimevuosien aikana. Kaksi timanttista tyyppiä. Koskaan en lakkaa ihmettelemästä. Miten olen oikeasti voinut tehdä sen?!

Katselin äidin sekä isän  kaunista kotia ja sen pihaa. Olin onnellinen, että sain vielä viettää yhden juhannuksen elämässäni siellä. 

Samalla hyväksyin hyvillämielin ajatuksen, että elämä vie eteenpäin ja on täydellisen luonnollista, että asiat muuttuvat. Tämä oli näillänäkymin se viimeinen juhannus näillä tiluksilla.  

Kiitos äiti ja isä, oli ihana juhannus meille kaikille! <3


Tänään me sitten mentiin Tuusulaan mummun sekä ukin luokse syömään ja viettämään sunnuntai-päivää. Oli ihan mahtavaa nähdä taas, miten suloisesti samanikäinen serkkutyttö hyväksyy Piippiksen ja hänen erityisyytensä. Sulassa sovussa leikkivät ja touhuavat. Serkkutyttö hoitaa puhumisen ja Pirpana kuuntelee tarkasti.  Kun teimme lähtöä, tahtoi Piippis vielä suukottaa serkkua(tunti aikaisemmin tilanne oli toinen ;) ja hyvillä mielin lähdettiin pusun jälkeen ajelemaan kotia kohti. Mä uskon vahvasti, että juurikin tästä serkkutytöstä tulee meidän neidille tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpi hahmo. Niin todella haluan uskoa.  Se on ajatuksena todella rauhoittava.

Nyt odotellaan superkuuta nousevaksi. On kuulemma ensiyönä kaikista kirkkaimmillaan..



Hyvää juhannusta...

14.21

... rakkaat ja tärkeät lukijat, ystävät ja tutut! :) vietetään keskikesän juhlaa täällä mummolassa ja päivitän puhelimella. Katsotaan mitä tästä tulee! Lapset nukkuvat päiväunia, teltta on pystytetty ja me vanhemmat ajateltiin tänäyönä torkahtaa sinne. Todella extremeä! H pesee tuossa juuri lasten uima-allasta ja kohta pikkumurut pääsee pulikoimaan. On taas tosi hyvä olla ihmisellä. Lupaan päivittää epävirallisen juhannuskuvan vielä tämän vuorokauden puolella.. 

Nauttikaamme nyt Suomen upeasta kesästä!

Pienelle enkelille

21.18

Mä olen itkenyt nyt jo pari tuntia, eikä loppua näy. Sain kuulla, että vertaisperheen pikkuinen tyttö (Pirpanan ikäinen) matkasi pilvenreunalle tänään ja se tuntuu pahalta. Niin todella pahalta. Tahdon meidän perheen puolesta toivottaa enkelitytön perheelle paljon voimia ja jaksamista tuleviin päiviin sekä viikkoihin. Tätä surua myötäelää teidän kanssanne todella moni ihminen..

Elämää on joskus niin tavattoman vaikea ymmärtää.. Liian vaikea hyväksyä.


Äiti, minun täytyy jatkaa. 

Joku kutsuu kulkemaan. 
Täytyy taittaa taival matkaa, 
vaikken tietä tunnekaan. 

Siellä missä toisiansa 
aallot vievät tansseihin, 
siellä, veden loiskinassa, 
siellä olen minäkin. 

Siellä, missä korkealla 
siintää pilvi sulavin, 
siellä, sinipilven alla, 
siellä olen minäkin. 

Avara on taivaan syli. 
Tuulen teitä purjehdin. 
Pääsky lentää pääsi yli, 
siinä olen minäkin. 

Älä pelkää. Tulen kyllä. 
Tulen kyllä takaisin. 
Iltatuulen hyväilyssä: 
siinä olen minäkin

Varjot seinässä

12.21


Eilenillalla ehdin onneksi vangita edes puoliksi tämän ihastuttavan hetken lastenhuoneessa. Pirpana huomasi seinässä puiden varjot ja kiirehti niitä sitten ihmettelemään. Niin isolta ihanalta neidolta näyttää mokoma jo! 

Niin se aika vaan juoksee. Huomenna loppuu H:n isäkuukausi ja hetkeksi hän siis palailee takaisin töihin. Onneksi kesäloma on vielä viettämättä, niin saadaan tällainen mukava pehmeä lasku taas arkeen.

Mutta siis tiedoksi vaan ystäville ja tovereille, kuukauden verran (ja toki sen jälkeenkin) täällä Tanharin kylässä seuraanne kaipailee hassunhauska kolmikko  :)

Omituista kun fysioterapiat on tauolla kesäloman ajan. Rauhoittaa arkea kummasti..

Mun elämäni pikkuihmiset nukkuu nyt päiväunia. Taidanpa itsekkin kellahtaa hetkeksi. .





Kesäreissu

22.20


Piipahdettiin tänään sukuloimassa Lapinjärvellä, sekä kuuntelemassa H:n enon musisointia Ruotsinpyhtäällä iiihastuttavalla Ruukki-alueella. Lasten kanssa reissu meni tosi kivasti ja varsinkin Pirpana jaksoi hienosti loppuun asti. Kaikista pienin meistä meinasi vähän väsähtää loppumetreillä ja siinä sitten hetkenaikaa illalla kiukuteltiin. Niin kun arvata saattaa, kotimatkalla takapenkillä oli rauhallinen ja uninen tunnelma kun kumpikin nukahti välittömästi auton startattua.

Kiva reissu tuli taas tehtyä. Toivottavasti ei jäänyt kesän ainokaiseksi.

Oma väsymys on viimeaikoina ollut aika megaluokkaa. Arki on muuttunut taas vähän erilaiseksi ja se vaatii totuttelua. Kumpaakin vauvaa täytyy melkeinpä kokoajan vahtia, kun laittavat lähestulkoon kaiken suuhunsa ja liikkuvat eri suuntiin. PikkuW kukkuu öisin hammastuskissaan ja juo ihan järkkypaljon maitoa kun ei muuten suostu nukahtamaan heräämisen jälkeen.. Asialle täytyy tehdä jotain pian. Se tarkoittaa muutaman yön kestävää itkua ja tämä tietysti vaikuttaa myös Pirpanan uniin. Ajatus siitä ahdistaa.

Kodin siivoaminen tuntuu turhauttavalta.  Vartin päästä on taas sotku.

Tähän väliin on hyvä heittää isot kiitokset äiti-mummille, joka yllätti mut tänään iloisesti, sillä hän oli käynyt siivoamassa meillä sillävälin, kun oltiin reissun päällä. Kiitos myös isi-papalle, joka selkäkivuistaan huolimatta kuskasi mummin tekemään tämän urotyön.

Priceless.

Samaan syssyyn raikuu kiitokset Tuusulan, sekä Lapinjärven väelle reissuseurasta ja kestityksestä! Oli mukavaa.

Vaikka olenkin ollut nyt vähän väsynyt, tuntui hyvältä huomata, miten sitä on oppinut lasten myötä näkemään maailman huomattavasti ihastuttavampana paikkana kun aikaisemmin ja sitä nauttii myös paljon pienemmistä asioista kun ennen, silloin kun elin melkeinpä vain ja ainoastaan itselleni. Tänään kun ajeltiin kotiin ja ilta-aurinko paistoi ihanasti, yllätin itseni fiilistelemästä mitä käsittämättömämpiä pikkujuttuja.

Silloin kun lapset nukkuvat ja on aikaa fiilistellä, silloin teen sen näköjään aika isosti.
Kaksi pellolla kuhertelevaa kyyhkystä sai mun silmäkulmiini kyyneleet.

Nautin suuresti tästä herkkyydestä, joka jostain sisältäni nyt kumpuaa.


hassuttelua

Instagram-tiistai

21.07


Tämän kuvan perusteella, voisi helposti kuvitella meidän elelevän jossain vähän eksoottisemmassa ympäristössä. Taiga-tyttökin selvästi haaveilee jostain lämpöisestä paikasta. Tänään kun on ollut möhlötin makuun vähän turhan viileä päivä. On siinä meillä oikein alkukantainen ja arktinen tyttö. Mitä kuumempi, sitä parempi.


Iltakävely toteutettiin vähän eri staililla kun normaalisti. Tuntuu kurjalta laittaa toinen sisarusrattaiden alaloosteriin, joten päädyttiin kokeilemaan joskohan viihtyisivät yhdessä yläpenkissä. Ja viihtyivätkin.. kunnes Pirpana äkkäsi alkaa imuttelemaan velipojan vauvakiehkuroita. Siitä ei PikkuW ilostunut.


Ja sitten iltasella pistettiin vauva potalle. Tämän jälkeen tietysti syötettiin pullolla ja laitettiin nukkumaan kantokoppaan. Oikein suloinen pikkuäiti on kuoriutunut tuosta mun omasta vauvastani.  Ihanaa huomata, että nämä mallintamisleikit ovat tuottaneet tulosta ja tytön itsenäisissä leikeissä on ihan oikeasti jo jotain järkeäkin. Ettei siis vaan ja ainoastaan heitellä leluja paikasta toiseen ja yritetä saada aikaan mahdollisimman kovaa meteliä.
Uusi sanakin on tullut "Papan" rinnalle. "Mamma". Niin, aamuisin tosiaan katsotaan aina ne muumit ja parastahan siinä on tuo alkutunnari. Lieköhän sillä osuutta uuden sanan ilmaantumiselle. 

Tänään ukki oli meillä viettämässä tiistai-päivää ja lapset viihtyivät. Se on kiva asia, että ovat lähellä kaikki. Isovanhemmat, tädit, setä, eno ja serkut.

Huomenna mä menen töihin lepäämään ;) Torstaina olisi Bar Loosessa H:n keikka (Eero&Eksyneet) ja sinne olisi tarkoitus meidän vanhempien yhdessä mennä. Siispä kaverit ja toverit jos luette tämän, niin soitelkaahan ja saapukaahan paikalle. 

Todella orpo olo kun ei oo facebookkia. Varsinaista vuoristorataa tämä mun ihmiskokeeni. On päiviä, jolloin en ajattele fb:tä ollenkaan, mutta välillä ajattelen ihan jatkuvasti. Silloin kun sitä tarvitsisin. Usein myöhään illalla. Silloin kun en enää viitsi puhelimella ottaa ihmisiin yhteyttä. Mukavaa on ollut se, että puhelin piippaa huomattavasti useammin kun aikaisemmin.

No mutta, nyt jalkapalloa. 




Kehityn

Kuvauksissa

21.11


Noniin, tänään allekirjoittanut on taas yllättänyt itsensä tekemästä jotain vähän uudenlaista jännää. Oltiin siis koko perheen voimin Bassotalo.fi:n mainoskuvauksissa. Käsittääkseni siis meidän kööri pääsi nyt sitten kyseisen firman, Hyvinkään asuntomessuilla jaettavaan esitteeseen. Lapset jaksoivat tosi hienosti tuon kolmetuntisen ajan käyttäytyä ja ihan viimemetreillä vasta alkoi havaittavissa olla jonkinsorttista väsynyttä kitinää. Jokatapauksessa, kuvausajankohta oli täydellisen oikea ja porukka paikanpäällä mukavaa sekä asiansa osaavaa. Peukku kaikille asianosaisille ja myös sulle herra K, joka vinkkasit tästä facebookissa (silloin kun siellä vielä olin) ;)

Olen satavarma, että ainakin 3/4 meidän perheestä suoritui tehtävästä mallikkaasti. Oma suoritus, sekä menneellä viikolla epäonnistunut hiustenvärjäys jäi harmittamaan hitusen.

Kaikesta huolimatta.. rupesin haaveilemaan.. vaihteeksi. Vaikka viihdyn tässä kylässä paremmin kun täydellisen hyvin, muutama lisäneliö(+extra komerotila) kotona ei olisi pahitteeksi. Tuo asunto, jossa kuvaukset tehtiin, oli avara ja valoisa. Tilava. Sellainen juuri meidän perheelle sopiva. No, ehkä jonainpäivänä :) Käykää ihmeessä tutustumassa tuohon kohteeseen, jos paikanpäälle eksytte. Potentiaalinen vaihtoehto perheelle, jossa 2 lasta. 

Saan ihan lähiaikoina vähän kuvia, joita on räpsitty tuolla kuvauspaikalla. Laitan tänne sitten. 

Oli tosi kiva päivä. Saatiin yhdessä touhuta jotain ihan toisenlaista kun yleensä!

Ja sitten viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä uutisena: Pirpana nousi n. tunti sitten ensimmäisen kerran seisomaan sohvalla istuessaan. Se tapahtui vaan vähän epätavalliseen tyyliin, mutta tapahtui kumminkin. Nojasi sohvan selkänojaan ja ponkaisi jaloilla itsensä pystyyn. Ja taas taputettiin kovaa!!






Jännitysmomentteja

Labrassa

21.02



Tänään tosiaan lähdettiin heti aamupuuron jälkeen testaamaan, josko päästäis suht nopsaa verinäytteenottoon tytön kanssa. Ja päästiinhän me. Ihan suoraan saatiin mennä toimenpidehuoneeseen. Luojan kiitos paikalla oli asiansa osaavaa ja miellyttävää henkilökuntaa. Meidän vanhempien olo helpotti välittömästi kun heidät tapasimme. Niinkun arvata saattaa, pienen ihmisen pieniä verisuonia jouduttiin ihan tosissaan metsästämään ja kaikista inhottavinta episodissa olikin se, että kummastakin kädestä jouduttiin verta ottamaan. 

Pirpana oli urhea ja reipas. Vähän tietysti itketti mutta yhtään ei tyttö rimpuillut tai pistänyt vastaan. Heti kun näyte oli saatu otettua, ilme muuttui taas onnelliseksi ja iloinen tyttö poistui terkkarista uusi tarra kätösessään. Niinkun kuvasta näkyy, tarra pysyi visusti kädessä vielä automatkallakin.

Tuntui ihanalta taas huomata, miten lämpimästi hoitohenkilökunta otti meidät vastaan ja miten suloisesti Pirpanaa kohtelivat. Kun teimme lähtöä, tuli vieras hoitaja luoksemme ja kertoi, että hänellä on 4-vuotias lapsenlapsi, jolla on myös ds. Asiasta siinä sitten hetken aikaa juteltiin.

Puoliltapäivin soittelin heti neuvolaan ja kyselin tuloksia. Keliakia sekä kilpirauhastulokset saadaan vasta myöhemmin. Tärkein kuitenkin selvisi jo. Pirpanan valkosoluarvo oli 3,6 ja punasoluarvo 41. Jos nyt oikein muistan. Mullehan nuo ei sano mitään muutakun sen, että tuo valkosoluarvo on vähän viitearvojen alapuolella ja vastaavasti punasoluja vähän yli viittearvon? Sitä en tiedä edelleenkään, mistä moinen voi johtua. Hemoglobiini oli tosi hyvä. 135.

Lääkäri tsekkaa kaikki arvot ensiviikolla ja kuulemma sitten soittelee meille. Ei kai tässä auta muu kun odotella, mutta ilmeisesti hengenhätää ei ole? Ei kukaan ainakaan niin meille ole myöntänyt. 

Kiva päivä on ollut, vaikkakin hulinaa kovasti. Päivällä fyssari kävi ennen kesälomaansa vikan kerran kotikäynnillä ja saatiin myös ystävä kylään koko päiväksi. Iltapäivällä lapset pääsivät istuskelemaan uuteen kahluualtaaseen ja tykkäsivät kovasti siellä olla.



Kesäaurinko jaksaa jatkaa hellimistään. 

Viimeyönä nukuin huonosti. Jännitti niin moni asia. Tänään kun sain PikkuW:n nukkumaan ja vietin kivan kikatushetken tyttäreni kanssa olohuoneessa, oivalsin taas kuinka kiitollinen äiti olenkaan. Näistä hetkistä nautin. Maailman onnellisimmaksi mut tekee se tosiseikka, että saan jakaa sydämeni näiden kahden iiiihanan kultahippusen kanssa. Se on ihan huippujuttu.

Kiitos neito L seurasta! Me kaikki viihdyttiin! :)


Kasvua

Tänään..

21.32


..hölmöiltiin kameralle..



..ja opittiin itse nousemaan pystyyn. Tai se kaikista nuorin meistä oppi..


..ja sitten me kuivaharjoiteltiin ihanan serkkutytön, sekä sedän/kummisedän kanssa uudessa uima-altaassa, jonka isi osti yllärinä lapsille. 

Minä ja lapset oltiin mummolassa tänään viettämässä kesäistä aamu-/iltapäivää kun isi vei auton huoltoon sekä katsastukseen. Ihanaa, että mummola on lähellä. Sitä asiaa en koskaan lakkaa ylistämästä.

Huomenna olisi luvassa fysioterapiaa sekä Piippiksen verinäytteenotto, joka viimeksi sairastelun vuoksi jäi väliin. Huolestuin tänään isosti, kun bongasin tytön yläselästä pieniä verenpurkaumia ja alaselässä oli kaikenlisäksi sellainen keltainen, vähän mustelman kaltainen kohta, ihan selkärangan kohdalla. Muisteltiin näiden mokomien olleen samalla paikallansa jo pitkän aikaa, mutta nyt iski totaalinen ahdistus. On pakko saada tietää, että kyseessä ei ole SE,  jota kaikista eniten pelätään. Mitään muita oireita siihen suuntaan ei kylläkään ole ollut. 

En halua edes ajatella pahinta mahdollista. Uskon vahvasti, että syytä pelkoon ei ole ja tästä syystä haluan varmistuksen asiaan pian!

En vaan voi olla aina sillointällöin miettimättä sitä asiaa, että Pirpanan syntymän mahdollisuus oli 1:17000 vaikkakin se oli loppujenlopuksi mitä onnellisin lottovoitto meille. Mahdollisuus oli kaikesta huolimatta pieni. Toivottavasti jatkossakin saadaan vaan näitä positiivisia ja onnellisia sattumia. 

Rankkaa tämä äitiys aina välillä..

Iltapissi

20.40


Pirpana haki äsken tiikerin lasten lelulaatikosta. Isi siihen: " Laita tiikeri potalle". Välittömästi lähti neiti hakemaan nuken pottaa ja laittoi tiikerin istunnolle. Sitten me vanhemmat taputettiin lujasti!


Supersunnuntai valokuvina

21.44


Mimi&Kuku rokkas!

Menomatkalla otin aurinkoa kattoluukun kautta. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Aurinkoinen järvimaisema toivotti meidät tervetulleeksi mökille vuoden tauon jälkeen. Tähän maisemaan en koskaan kyllästy.

Samaan aikaan mummolassa. Tämän kuvan sain puhelimeen ja ihan järkyttävä ikävä tuli heti meidän pieniä nöpöjä. Onneksi tiesin että viihtyvät ja nauttivat, joten olo oli levollinen kaikesta huolimatta.

Ja sitten pelattiin..
..ja pelattiin.

Sitten otin taas muutaman luontokuvan. Kaunis mäntypariskunta mun mielestä.  Minä se jaksan vuodesta toiseen iloita näistä mokomista mäntypuista.

Auringonlaskua..
Sinne jäi talviturkit. Kummaltakin. 

Ja aurinko helli.


Mökkielämää <3



Taiga-tyttö nautti isännän huomiosta.
Olisihan tuonne mielellään jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta sovittiin, että mennään lasten kanssa tosiaan vähän myöhemmin kesällä uudestaan, jos vaan säät pysyy yhtä kauniina kun nyt. Toivotaan että pysyy.

Kaikista parasta reissussa oli kuitenkin se kotiin palaaminen. Ei varmaan ole vaikea arvata miksi. Onnelliset hymynaamat toivottivat äitin ja isin tervetulleeksi kotiin ja se se on parasta maailmassa. Sitä ei mikään voita.









Terkut Sammatista

22.20

Täällä ollaan H:n kanssa, luonnon lempeässä helmassa. Sammatin metsissä on jumalaisen kaunista. Heitettiin talviturkit ja grillailtiin. Käki kukkuu taukoamatta. Elämme siis ikuisesti. Oon räpsinyt kuvia todella paljon ja jaan ne teidän kanssa, kunhan pääsen kotikoneelle. Vaan ei vielä. Nyt me kaksi nautiskelemme tästä hetkestä.
Mummi lähetti super ihanan kuvan kesä-auringossa kylpevistä murusista ja tuli hyvä olo. Lapset nauttivat isovanhempien huomiosta ja me vanhemmat annetaan aikaa toisillemme.

Tänne tullaan tänäkesänä vielä uudestaan, koko perheen voimin. Täällä nautin, olen ja elän.

P.s Mimi&Kuku oli pienen ihmisen iso ilo. PikkuW vielä opettelee :)


Fysioterapia

Kotitreeniä

21.19


Isi se asensi tänään Pirpanan oman huoneen seinään tuollaisen kahvan, jonka avulla on helppo opetella seisomaannousua ja kovasti sitä sitten tänään harjoiteltiinkin. Ilmeestä voi huomata, että se on muuten totista ja rankkaa hommaa tuo pystyssä pysyminen vielä toistaiseksi. Sinnikkäästi tyttö kyllä jaksaa harjoitella ja oon tosi ylpeä hänestä! Tänään myös konttaustreeni on ollut ihan toista luokkaa kun koskaan aikaisemmin. Uskon vahvasti, että syy löytyy pikkuveljen uudesta vauhdikkaasta etenemistyylistä. Jännä nähdä, vaihtuuko Piippiksen matkantaitto jossainvaiheessa pyllykiidon sijasta perinteiseen konttaamiseen. Aika näyttää.

Huomenna on keikkapäivä! Pikkutyypit pääsee ihan livenä kuuntelemaan suosikkipariaan eli Mimiä ja Kukua. Tänään mm. iltapuuroa syötiin "Lokkenlollin"-tahdissa ja siinä samalla sitten virittäydyttiin huomiseen tunnelmaan. Täytyy yrittää taltioida taas videomatskua keikalta tänne bloginkin puolelle.

Mummolavuorokausi sujui kivasti grillaillessa ja saunoessa. Hyvä on välillä vaihtaa vähän maisemia, ihan yön ylikin. Illalla kun mummi ja pappa tulivat kotiin, heittäydyttiin H:n kanssa hetkeksi taas lapsosiksi ja lähdettiin samoilemaan kesäyöhön. Meinattiin siinä eksyä hippibileisiinkin kun seurattiin iloisesti metsänreunalta kumahtelevien bongorumpujen pauketta. Ei me sitten kuitenkaan uskallettu paikanpäälle ja varmaan ihan hyvä niin. Upotettiin varpaat mutaiseen peltoon ja kuunneltiin turvallisen välimatkan päästä iloista menoa. Oli todella ainutlaatuinen tunnelma. Sellaista ei kovin usein saa kokea. Oltiin salaa kuokkavieraita.

Olo on hyvä ja onnellinen. Meidän kylän pihoilta kuuluu iloista puheensorinaa ja ihmiset juhlivat. Kesä on saapunut. Mun omat pienet kultaiset tuhisee vauvan unta pinnasängyissään ja huomisesta on tulossa kiva päivä. Pitkä tosin. Yöllä meinaan mennä vielä uimaankin.


Suosituimmat

Facebook