Downin oireyhtymä

Pirpana ja Stockmannin jouluiset mainoskuvaukset

11.04

 Hei taasen! Kuukausihan siinä jälleen vierähti, että jaksoin kirjautua bloggeriin. Uusi pesti varhaiskasvatuksen parissa on verottanut voimista ja iltaisin olen lähinnä keskittynyt omiin pieniin. En ole liiaksi jaksanut stressata ja olen yrittänyt olla itselleni armollinen kaiken hulinan keskellä. 

Tälläkin hetkellä tuntuu, että pää on yhtä muhjua mutta yritän silti kirjoitella muutaman sanasen liittyen lupaamaani aiheeseen - Pirpanan viimeisimpiin mainoskuvauksiin.

Moni teistä on varmasti nähnytkin esimerkiksi instan puolella Stockan katalogin kansikuvan. Olemme olleet ihan hirmuisen ylpeitä neitokaisen upeasta suorituksesta ja sen saamasta huomiosta - enkä ole kyennyt tuota suurta ylpeyttä piilottelemaan. Kun aloitimme muutama viikko sitten yhteisen päivämme kaksin kaupungissa en ollut lähellekään varma siitä, tulisivatko nuo kuvaukset onnistumaan mutta olin valmis ottamaan siitä selvää. 

Kun selvisi, että Stockan työryhmästä löytyisi halukkuutta palkata juuri Piippis tuohon jouluiseen mainoskampanjaan mukaan, kysyimme ensimmäisenä tähtöseltä itseltään että onko hän innokas lähtemään samanlaisiin kuvauksiin, kuin mitä Prinsessa-lehden kanssa tehtiin pari vuotta sitten. Vastaus oli ilmiselvä ja vaikka asiaa varmisteltiin vielä moneen otteeseen, Pirpanan päätös oli vankkumaton. Soppari allekirjoitettiin ja mainoskuvauksiin lähdettiin avoimin mielin. 

Kuvaukset kestivät kaksi päivää ja tuona aikana räpsittiin sekä katalogikuvat että marraskuun lopussa ilmestyvä tv-mainos. Vietimme Pirpanan kanssa jännittävän kaksipäiväisen kaupungissa ja kaikki sujui todella mallikkaasti.  Ensimmäisenä päivänä Pirpana oli hyvin onnessaan, kun catering toimitti paikanpäälle superherkku lasangea kuvausten välillä ja kaikenlaista muutakin nannaa oli tarjolla. Neitokainen "bondasi" heti tosi hyvin isää näyttelevän mallin kanssa ja mielestäni tuo tunnelma välittyy kuvista selvästi. Vaikka jossain kohtaa väsy alkoi selvästi painaa, teki tytsy kaikkensa että kuvaukset saataisiin mukavasti hänen osaltansa maaliin. 

Itse jännitin hieman etukäteen Piippiksen näyttelijäntaitoja, mutta niinpä vaan tyttönen yllätti äitinsäkin (jälleen) ja lopputulos näyttää (ainakin minun silmissäni) täydelliseltä. Kauniilta!

Kirjoittaessamme sopimusta hyväksyimme kadunvarsimainosten julkaisun, mutta emme totta vie tienneet miten suuresta mainoslakanasta todellisuudessa puhuttiin! Ja siis tämä yllätys oli ehdottomasti positiivinen - joskin ehkä hieman epätodellinen.  Jälleen kerran tyttö todisti sen, että kromosomit eivät määrittele sitä mihin sinusta on. Toivon että Pirpanan hymy tulee pelastamaan monen aamuruuhakassa tarpovan ihmisen päivän. 

 Ystävät ja tuttavat ovat lähettäneet minulle kuvia tuosta mainoksesta, mutta vielä emme ole paikanpäälle ehtineet katsomaan. Ajatus oli, että ensi viikonloppuna kurvaisimme kaupunkiin todistamaan, että tuo kuva todella koristaa Stockan ulkoseinää. Niin hassua! 

Saiko Pirpana palkkaa näistä kuvauksista? Sai. Palkkarahoillansa kansikuvatyttö osti itsellensä esimerkiksi kauan haaveilemansa oman puhelimen. Se oli tosi tärkeä juttu pikkumimmille. 



Kuvaustiimi sekä muut malli olivat ihan huippujengiä! Toisen päivän aamuna kun saavuimme kuvauspaikalle, tokaisi maskeeraaja Piippikselle : "Sieltä saapuu minun lempparityttö!". Pirpanaa vähän sitten ujostutti. Ja äitiä vähän sitten taas itketti. 


Kylläpä muuten harmittaa, että en ymmärtänyt panostaa hyviin otoksiin tuolla kuvauspaikalla! Järkkäri unohtui kotiin ja muistoksi jäi valitettavasti vain nämä utuiset kännykkäkuvat. Ehkä voisin joulupukilta toivoa kännykän, jonka kamerasta löytyisi markkinoiden paras kuvanlaatu. Liian usein tulee harmiteltua sitä että kuvat ovat epämääräistä suttua. 

Ratikkamatkailua



Siinä missä kuopuksemme harrastaa jumppaa tai keskimmäisemme omistautuu futikselle, nämä kuvaukset tuntuu olevan ainoa "harrastus", mitä Pirpana tällä hetkellä tykkää ja jaksaa tehdä. Tokaisi männäviikolla veljellensä (kun kävimme Jumbon Stockalta katalogeja hakemassa) että "Tää on mun juttu!". Ja niin se on. Niin kauan kun tyttö nauttii kuvauksista , lupaan viedä hänet sellaisiin aina tilaisuuden tullen. Koen itse myös sanoman hyvin tärkeäksi. Se että erityislapset saavat näkyä mediassa, on ihan huikea harppaus eteenpäin jos asiaa tarkastelee vaikka 20 vuotta taaksepäin. Meidän saama kaunis palaute tästä mainoskampanjasta on valanut rutkasti uskoa tulevaan. Vaikka tämä vuosi 2020 onkin ollut aika poikkeuksellisen tylsä, mahtuu tähän vuoteen myös ihania ja kauniitakin asioita. 

Tänä-aamuna kun kuskasin Pirpanaa kouluun, kiherteli hän innoissaan kun kerroin että tv-mainos putkahtaa eetteriin ensi maanantaina. Neiti odottaa jo kovasti että saa nähdä lopputuloksen. Niin odotan minäkin. 

Kiitos Stocka, Book Us ja ihanat mallitoverit . Kiitos kuvaustiimi. Yhdessä tehtiin aika ihana joulukampanja ja koen että sitä saadaan ihan ylpeästi sekä avoimesti iloita. 

P.s Kuvissa näkyvä suloinen pikkupoika on Pirpanan serkku. Tämä oli ihan uskomaton yhteensattuma, että valkkasivat Book Usin listoilta juurikin serkukset samaan kamppikseen! 

Täällä saikutellaan tänään. Keskimmäinen sekä pienin hieman pärskii ja nyt jännitellään että onko lapsukaisilla edessä koronatesti numero 2. En viitsi lopettaa tätä postausta ärräpäihin, mutta mieli tekisi. Pysykää terveenä! Elämme taas hieman jännittäviä aikoja tämän Covidin tiimoilta ja se on niin surullista.

Tällä viikolla luvassa toinenkin postaus saikkupäivien aktiviteetteihin liittyen. Palaillaan pian!

Suosituimmat

Facebook