Downin syndrooma

Kotona taas

21.49

Mummin kainalossa (Harmillisen tärähtänyt kuva)
Uskaltauduin jälleen palaamaan kotiin tuon parin päivän takaisen tapaturman jälkeen! Niinkun muutama ehkä onkin fb:stä huomannut, oltiin mummin ja papan luona hoidossa yksi yö (turvallisuus sekä mukavuussyistä). Onpahan ollut kipeä varvas. Pieni mutta sanonko miten tyhmä vaiva. Joka kerta kun erehdyn kävelemään vähän pidempiä matkoja, haava aukeaa ja taas veri vuotaa. No, nyt täytyy yrittää ottaa iisisti. Onneksi Pirpana rakas oli väsynyt ja nukahti ajoissa sekä helposti. 

Mulla on tänään ollut taas vähän apeitakin ajatuksia. Ikävöin ystäviäni ja harmittaa että en ole oikein aktiivisesti jaksanut pitää yhteyttä edes niihin läheisimpiin. Odotan vaan täysillä pojan ulos putkahdusta eikä mielessä nyt jaksa muut asiat pyöriä. Kömpelyys ja iso maha saavat aikaan sen etten oikein viihdy kahviloissa tai vastaavissa tällähetkellä mutta tilanne korjaantuu varmasti syksyn saapuessa. Olen myös mietiskellyt paljon sitä että kuinkakohan moni mun ystävistä lueskelee tätä blogia? Terveisiä! Olette ajatuksissa <3

Äh ja sitten se sektio! Jokayö mielessä. Pelottaa tuo uusi tuntematon. Ei auta.


Ollaan ihasteltu Pirpanan venymistä jo pidemmän aikaa ja tänään nappasin kuvankin melkeinpä täydellisestä spagaatista, joka sai äidin vihreäksi kateudesta. Tuo hetki oli lyhyt joten parempaa otosta en tälläkertaa saanut. Tyypin elastisuus on myös käsittääkseni ainakin osittain ylimääräisen kromosomin ansiota. Venyy oikeasti ihan äärimmäisen uskomattomiin asentoihin ja kaikenlisäksi hymyssä suin. Kuinka ollakkaan! :)

Jee huomenna velipoika piristää tämän mutsin yleisilmettä ja laittaa kuontalon uuteen uskoon. Tervetullutta kaikki luksus!

Luksusta luvassa myös vartin päästä kun saan ihan rauhassa makoilla sohvalla, parannella varvasväliäni ja katsoa "Little miss sunshine"-leffan jonka töllö tarjoaa torstai-illan ratoksi. Oma aurinkoinen niin suloisesti omassa huoneessansa tuhisee. Voi rakkautta!

Kipuilua

Tiistai 26.päivä

21.39


Vähän brutaali kuva mutta se nyt valitettavasti vaan kuvaa kaikkein osuvimmin meidän tätä päivää joka alkoi  kohtalaisen vauhdikkaasti. Yö meni hyvin ja hain Pirpanan kasin jälkeen meidän viekkuun vielä pötköttelemään. Oikein oli mukavan leppoisaa siinä kolmistaan kölliä siihen asti kunnes "joku" päätti toisin ja mun vasemmassa jalassani alkoi aivan järkyttävä suonenveto. Huusin ja itkukin taisi päästä siinävaiheessa kun toinen päätti tulla heti putkeen siihen samaan jalkaan. H siinä sitten muistutteli mua riittävästä vedenjuonnista ja päätin jälkiviisaana mennä samantien hakemaan ison lasillisen hanasta. No, kohtalo puuttui jälleen peliin ja niinhän siinä kävi sitten että koko astiakaapin keskimmäinen hylly räsähti alas ja sirpaleet lenteli pitkin lattiaa, keittiötasoja ja niin, yksi iso sirpale päätti viiltää mun isovarpaan ja sen viereisen varpaan väliä oikein huolella. Verta oli jokapuolella ja luulinkin jo onnistuneeni verenvuodon tyrehdyttämisessä mutta pienen lepohetken jälkeen ylös noustessani jouduin pettymään hoitajantaitoihini sillä jälleen varpaanväli aloitti vuotamisen. Kipu siinä myös oli suht huomattava. Eipä siinä muu auttanut kun pakata koko konkkaronkka autoon ja matkata tutustumaan tämän kaupungin ensiapupisteeseen. Onneksi pääsin heti operoitavaksi eikä isin ja Pirpanan tarvinut odotella kauaa äitiä tylsässä odotushuoneessa. Iso palkeenkieli liimattiin ja toisen varpaan vekki putsattiin siruista ja muusta töhnästä. Syvälle oli kuulemma viiltänyt ja menetin pienen palan varvasta. No, onni onnettomuudessa ettei isompia haavereita sattunut ja Pirpana oli turvallisesti isin kanssa pötköttelemässä tapahtuman aikana.  Tänään käveleminen on ollut vaan entistä haasteellisempaa ja pari päivää on odotettavissa kuulemma kipuilua. Toisinsanoen nyt mä olen ihan oikeasti aika onneton ja saamaton ja toivoton. Onneksi on auttavia käsiä lähellä ja apua saatavilla tarvittaessa. 

Olen yrittänyt ottaa iisisti mutta kyllä mä sitten vielä meinasin hajoittaa H:n partatrimmerin  tiputtamalla sen kivilattialle. Tai saattoi se hajotakkin, en uskaltanut kokeilla. Nää nyt on vaan taas näitä päiviä. Huomenna on pakko olla turvallisempaa.

Pirpana nukahti helposti unille vaikka olin ihan varma että tänään on edessä jonkinsortin supertaisto! Olin jo henkisesti valmistautunut koitokseen. Tyttö selvästi symppasi säälittävää mutsia ja ajatteli että "tehdään nyt yksi asia helpoksi tolle möhikselle tänään".  

Huomasin että juhannus ja kaikki siihen liittyvä reissaaminen on selvästi unettanut Pirpanaa näin jälkijunassa. Kovin on uneliaan oloinen ollut. Hetkenaikaa sitäkin jo ehdin murehtia mutta sitten ymmärsin ajatella näitä asioita taas maalaisjärjellä. 

Niin notta sellaanen päivä.

Downin syndrooma

Sadepäivät..

20.47

 ..on vähän tylsiä kun pitää olla vaan sisällä ja ulos ei pääse edes nukkumaankaan. Onneksi sadepäivinä voi treenata uusia juttuja ja tänään ollaankin sitten tehty niin.


Nojailtiin ihan itse jo pitkänaikaa tukea vasten ja otettiin tuntumaa pystyasentoon, vaikkakin sanovat että näitä meidän ihania extrakromosomein varustettuja ei pitäisi hoputtaa ylös jos mielenkiintoa siihen ei ole. Mutta saa kai sitä vähän kuitenkin kokeilla.. :)


Ja sitten me ollaan opeteltu ihan mielettömiä ilmeitä. Äitiä on naurattanut tänään paljon! Tämän tyyppisiä kuvia luvassa varmaan lisää lähiaikoina.

Vaikka Pirpana ei päässytkään nukkumaan ulos tänään päiväuniansa niin oikein hyvin nukutti omassa huoneessakin kun sade ropisi kattoon ihanasti. Allekirjoittanut nukkui myös makoisasti ja heräsi siihen kun mummi sekä pappa saapui pesukonetta korjaamaan. 

Mua ei kyllä haittaa se, että helleaalto ei ole vielä saavuttanut suomenmaata. Toivon intiaanikesää. Mun on nyt tosi hyvä tässä sadesäässä. 





Juhlat

Juhannusfiiliksiä

22.54


Isin kaikku, paras kaikku


Juhannusaattona piipahdettiin tosiaan kauppatorilla ja loppupäivä vietettiin rennoissa tunnelmissa mummin ja papan luona. Ei uskallettu nyt sen kummemmin järjestää mitään ihmeellistä kun äitee on tässä tilassa. Ensivuonna sitten taas mökille toivonmukaan. Hauskaa oli ja kiva kun aurinko jaksoi paistaa. Syötiin hyvin ja pelailtiin mölkkyä, perusmeininkiä. Pirpana jaksoi hienosti olla koko illan vaikkakin päikkärit jäivät vaan tunnin pituisiksi.

Lyyli-koira sai unelmasaaliin kun uskalsi jossainvälissä varastaa meidän tulevan kummipojan tutin ja eipä sitä sitten enää viitsinyt toiselta pois ottaa, puoliksi syötyä tuttia. Vähän nolonahan tuo tuossa kuvassa on.. :)




Tänään käytiin H:n enon luona Lapinjärvellä saunomassa puusaunassa ja syömässä jälleen masut täyteen. Tuusulan mummi sekä pappa olivat myös mukana. Ja Naantalin vieras :) Tälläkertaa Pirpana nukkuikin sitten piiitkät päikkärit vaunuissa ulkona ja kotiintulomatkalla ei väsyttänyt, poikkeuksellisesti. Yleensä kun nukahtaa aina autoon. Kiva viikonloppu takanapäin. Huomenna päätettiin olla ihan vaan ihan kolmistaan ja tehdä yhdessä jotain kivaa. Kaikinpuolin rankka viikko taas edessä. Sekä äidillä että isillä.

Päiväkävellyllä maaseudulla


Viimeyö oli aikamoista temppuilua kun Piippis nukkui meidän viekussa seinän puolella ja äiti siinä keskellä sai sitten taiteilla vähän väliä vaikka missä asennoissa kun tuo pieni ihminen tosiaan osaa ottaa tilansa sängyssä. Nukuin jalkopäässä suurimman osan yöstä. Vähän niinkuin allaolevassa kuvassa äiti ja isi tekee. Voitte ehkä kuvitella minkälaista on ison mahan kanssa yrittää löytää edes vähän miellyttävää asentoa sieltä niin. Ihanaa oli kuitenkin kun kaikista kultaisin tuhisi ihan vieressä <3

Olen kaikesta huolimatta nyt superväsy ja menen nukkumaan as soon as possible. Ehkä yritän kinua vielä jalkahieronnan toiselta väsyneeltä, katsotaan nyt että uskallanko :) Öitä!








Kauppatorilta kajahtaa!

13.34


Hyvää Juhannusta rakkaille lukijoille ! Kauppatorilla käyty ja saaliiksi tarttui mm.mansikoita, herneitä, ruohosipulia, sitruunoita, aurinkohattu, kultasuklaata ja iloista kesätunnelmaa! Pirpanakin sai söpön juhannuspäivetyksen poskillensa. Nautitaan nyt kaikki tästä ihanasta suomen kesästä oikein kunnolla. Puss o kram! <3

Perhe

Tämän päivän onnenhippuset

22.53


Aamupotalla iloisesti vilkutteleva pikkutyttö leopardimekossaan.


Pirpanan mummin jättämä viesti sähkökaapissa.


A&H&L. Hyvä tiimi, joka rannekorussakin mua itsestään päivittäin muistuttaa. Jouluna ostin tuohon koruun yhden palasen lisää. Enkelin. Mun elämässäni on monta enkeliä ja heitä ajattelen paljon.
Kesän lopussa saan taas ostaa yhden uuden palasen. Kirjaimen. Se kirjain on jo tiedossa ja tuskin maltan odottaa että pääsen paljastamaan!

Tein tänään kahdet ripset ja tiukkaa teki jaksamisen kanssa. Istuminen tekee niin pahaa jo että kokoajan pitäisi olla jaloittelemassa nottei huono olo iske. Huomenna yhdet hääkynnet juhannusmorsiolle ja sitten jussin viettoon. Nyt, hyvää yötä! :)


Odotusaika

Pahanmielen käyrä

20.37


Tuosta käyrästä terkkari meni tänään hiljaiseksi ja sen jälkeen mäkin luonnollisesti vähän huolestuin. Mikä lienee sitten aiheuttanutkaan sen että sf-mitta on pysynyt samana, en tiedä mutta sen tiedän että syitä siihen voi olla montakin. Uusi mittaaja? Mittausasento? Vauvan muuttunut asento? Laskeutuminen(tämä oli terkkarin mielestä epätodennäköistä ja mä kyllä ihmettelen että miksi näin ei olisi voinut olla jo tapahtunut?)? Onhan noita syitä mutta parin viikon päästä sitten nähdään mihin suuntaan tilanne on edennyt. Liikettä tuntuu kuitenkin normaaliin tapaan ja sykkeet oli hyvät niin ei kai tässä syytä huoleen oikeasti vielä ole. Sokerit oli jälleen yhdellä plussalla ja varasin rasituksen ensiviikolle. Hemoglobiini huiteli taas ihan pohjalukemissa, huikeat 97. Syön rautaa mutta tänään kävin hakemassa vähän stydinpää tavaraa. Noin alhaalla lukemat ei olleet edes Pirpanaa odotellessa. 
Ei siis mennyt nyt ihan putkeen mutta ei lannistuta nyt liikaa. Stressaaminen ei ole hyvästä, sanovat.



Tuo ylläoleva kuva toimii onneksi täydellisenä hyvänmielen nostattajana. Mun rakkaat. Eilen sanoin H:lle että mulle on nyt parina viimeisimpänä iltana tullut ihan omituisia tuntemuksia melkeinpä tasantarkkaan tunti sen jälkeen kun tyttö on nukahtanut yöunilleen. Sellainen tunne että tekee mieli mennä halimaan ja rutistamaan pikkuinen syliin. Suojella. Tämän tunteen myötä on tullut myös sellaisia hassuja pelkotiloja. Että Pirpana otetaan multa pois. Pelkään sairautta ja kaikkea muuta pahaa. Oliskohan hormoneilla osuutta näihin hölmöihin tuntemuksiin. Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin nyt.

Höpönlöpöä

Jouluaatto keskellä kesää

22.08

Isi nukuttaa Pirpanaa ja äiti meinaa ihan väkisin simahtaa sohvalle isin pehmoisen möreään ja matalaan lauluun. Ei epäilystäkään kuka on meidän perheessä kaikista paras nukkumatti. Tänään äiti on tuntenut itsensä jotenkin erityisen väsyneeksi mutta voipi johtua siitä että isukilla on ollut heti töiden päälle kiireistä bändin kanssa ja me ollaan oltu tyttöjen kesken melkeinpä koko päivän. Illansuussa piipahdettiin mummia moikkaamassa kun pappa on ollut Meilahdessa taas operaatiossa ja viettää siis sairaalassa nyt pari päivää. Kaikki papalla kuitenkin nyt hyvin ja seuraavaksi sitten odotellaankin häntä kotiin. On se vaan äijä! <3

Mun kummityttö ilahdutti tänään mummia sekä kummitätiä ja teki korvikset. Ihan paras lahja sanon minä.

Tänään meitä on lahjottu ihan urakalla nimittäin myös mun oma kummitätini oli jättänyt mummin luokse ihanan ylläripussukan josta löytyi Pirpanalle taas vaikka ja mitä. Kuvassa pari ihanuutta tuosta pussukasta eli  uutta Marimekkoa ja sitten oikein erityisen ihana pehmoinen, unelias kaveri. Ihastuttiin isinkin kanssa tuohon kovasti!

Nyt päivä alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan ja jos fiksu olisin, niin menisin nukkumaan kun tyttökin niin teki. Huomenna mulla on neuvola ensimmäistä kertaa tässä kaupungissa. Toivottavasti löydän paikalle. Jännittääkin vähän. Raskausviikko 33 jo! Tänään mä taas havahduin siihen tosiasiaan että kohta onkin jälleen vauvanhakureissun aika ja mun varmaan pitäisi vähän etukäteen valmistautua uuteen pieneen. Sänky kai se kaikkein tärkein nyt alkuun on. Vaatetta on jo vähän mutta sitä pitää kyllä jostain haalia vielä lisää. Sellaista äijämäistä vaatetta :) Ja sitten niitä tooosi pieniä vaippoja. Pirpanan vitoset tuntuu jättimäisiltä niiden rinnalla. Tosin Pirpana ei tätä menoa kauaa enää vaippoja tarvitse kun niin hienosti osaa jo pottaan kaikki tarpeet töräyttää ;) Potta-asioista hieno aasinsilta seuraaviin pottaotoksiin. Tuusulan mummu ja ukki osti tytölle synttärilahjaksi tuon kuvassa näkyvän rummun ja tyttö soittaa sitä erittäin taitavasti, jopa potalla ollessaan. Rumpali kuten rakas pappansakin.











Iltarutiinit

Hetkiä tänään

21.52

Päivän yksi liikuttavimmista hetkistä koettiin mummolassa vieraillessamme kun 2 pientä harakanpoikasta piteli sulat pörröllään sadetta naapuritalon kattolipan alla. Onnistuin ottamaan tämän huonolaatuisen kuvan vain siitä toisesta poikasesta. Näitä kahta pikkutyyppiä on seurattu useampanakin päivänä tässä kevään mittaan. Ovat sööttejä.



Allaolevan räpsyn isi otti meistä kolmesta juuri hetki ennen unille rauhoittumista. Tänään poikkeuksellisesti kellautin tytön kainaloon ja rauhoitin aluksi tuohon sohvalle viekkuun. Tuli vaan sellainen tunne. Ihana hetki joka sai kyyneleen valumaan poskelle (vaihteeksi). Mun kaunis tyttöni siinä niin rauhassa ja niin täydellisenä. Homma toimi hienosti ja loppujenlopuksi isin tarvitsi vaan viedä tytön pinnasänkyyn ja antaa velli. Siihen nukahti.



Ja tuossa viimeisessä kuvassa me sitten rauhoitutaan yöunille. Mä rakastan sitä niin paljon.





Odotusaika

Perjantaista lauantaihin

17.35


Eilisen päivän kohokohta oli mummin ja serkkupojan välinen sulkapallotaisto mummolan pihalla. Papan sylkyssä oli turvallista ihmetellä menoa. Oltiin jälleen tyttöjen kesken Keravalla viettämässä perjantaipäivää kun isi oli myöhään töissä ja tarjolla oli kivaa seuraa sekä lettuja. Kukapa sellaisesta luksuksesta kieltäytyisi. Saunaakin osaa nyt arvostaa vähän eritavalla kun omassa kodissa sellaista ei ole. Vielä ainakaan. Entiset asukkaat kun päättivät tehdä siitä ylimääräisen "vaatekaapin" :)

Tänään ollaan luonnollisesti nautiskeltu auringosta sekä lämmöstä uuden kotikaupunkimme rantapuistossa. Pirpana nukkui päikkärit puun alla, äiti söi herkku Subin ja isi myös. Ihan huippuihana päivä. Aamupäivällä vierailtiin tätösenkin luona.



Vauva potkii ja möyrii ihan mahdottomasti äiskän masussa. Tänään H kehui tuota masua kauniiksi ja naiselle tuli hyvä mieli. Kaunis olo.

Hengittäminen on jostain syystä ollut nyt päivän verran vähän helpompaa mutta vastaavasti alas painaa välillä ihan kipeästikin. Voisikohan olla että vauva on jo ehkä vähän tipahtanut alaspäin? Onhan se mahdollista. Toivotaan että tämä olotila pysyy. Parempi jokatapauksessa näin.

Nyt kanasalaatin työstöön ja lasillinen alkoholitonta kuoharia viikonlopun kunniaksi. Vähän fiilistelyä.

Viikonloppuja!


Mietintää

Levännyt äiti

22.39


Tänä-aamuna sain viestin kännykkääni:

"Voisko H tuoda L:n tänne ennenkun lähtee töihin niin saat vähän levätä :-)" 

Mummiltahan se oli.  En (luonnollisesti) kieltänytynyt ja niinpä Pirpana pääsi iltapäivällä Keravalle päiväuniansa nukkumaan sekä tietysti viettämään mukavia hetkiä mummin ja papan kanssa. Päätin että nyt ihan oikeasti lepään enkä touhua yhtään mitään muuta sillä kotihommat kyllä jaksaa odottaa ja nyt kun vointi on ollut aika surkea niin mikään ei yksinkertaisesti vaan voi olla parempaa kun kunnon päiväunet. Nukuinkin sitten 2 tuntia jonka jälkeen kävin vähän syömässä, soitin mummille ja kun kuulin että tyttö nukkuu niin nukuin itsekkin vielä hetken. Eipähän ollut ylimääräisiä vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. Ehdottivat että pitäisivät tytön yön yli mutta mulla oli ihan oikeasti jo Piippistä niin kova ikävä ettei se tänään tuntunut tarpeelliselta ajatukselta. Muutenkin kun nämä nukahtamiset omaan sänkyyn ovat nyt olleet vähän haasteellisia projekteja viimeaikoina niin ajattelin että parempi kunnolla totuttaa tyttönen tähän normiarkeen ja omaan petiin.

Tiedän että olen etuoikeutettu syystä että mulla on apu lähellä silloin kun siihen tarvetta on. Kaikilla ei niin välttämättä ole. Ihmisiä jotka tuntevat läpikotaisin ja tietävät sanomattakin että milloin apu on tarpeen. Joskus tuleva syksy vähän jännittää ja lähinnä juuri se että miten arki lähtee rullaamaan kahden pienen kanssa. Aivan varmasti selvitään hienosti mutta hyvältä tuntuu silti kun tietää että läheltä löytyy ihmiset jotka auttavat mielellään ja ovat tukena. 

Pirpanan palatessa kotiin, oli äiti tosiaan taas kuin uudestisyntynyt kunnon päiväunosten jäljiltä ja koko ilta tuntui sujuvan kaikinpuolin ihan nappiinsa. Ei rutinoita eikä kitinöitä. Tyttö kylpyyn, sitten sänkyyn, vellit nassuun ja vartin verran vieressä olemista sekä laulelua. 

Tänään mietin kovasti lähestyvää synnytystä ja sitä miten ihan oikeasti selviän kolme päivää hormonisohjossa ilman tyttöä. Tulen varmasti itkemään paljon. Aika hyvin tunnen itseni joten tämän jos minkä voin helposti ennustaa etukäteen. Mutta synnytyslaitoksella itketään onneksi jokatapauksessa aina. Maidonnousu on yksi häkellyttävimmistä ilmiöistä mitä maa päällään kantaa! Ja ehkä vauvan syntymäkin siinä sivussa ;)

Tämän päivän viimeisin tekstiviesti kuuluu :

 "Ei kiittämisiä. L on meille niin tärkeä ja rakas, hyvää yötä teillekkin :-)"

Niin. Mulla on upea tukiverkko ja on ollut hyvä huomata miten lämpöisesti ja suurella sydämellä lähipiiri on ottanut tämän meidän erityisen vastaan. Tätä asiaa tuskin koskaan voi liiaksi ylistää.

Kiitos perhe.

P.s Jos joku osaisi auttaa mua tuon "Lukijat" osion kanssa niin olisin kiitollinen. Miten saan blogini lukijat jälleen näkyville ja mistä tuo teksti nyt johtuupi?


Surprise!

23.54

Joko Pirpana tai sitten joku hänen kahdesta pienestä suloisesta ikätoveristaan oli räpsäissyt taitavasti kuvan muutaman viikon takaisista 1-vuotissynttärijuhlista ja mun on jo ajat sitten pitänyt laittaa tuo kuva tänne blogiin. Ei ollut meidän vanhempien riemulla rajaa kun tuo otos mun kännykästäni löydettiin. Iphone oli noissa bileissä nimittäin kohtalaisen haluttua tavaraa pikkuväen keskuudessa. 


Ihan loisto-räpsy!
:)

Koiruudet

Meidän päivä

23.07


Aamutorkkumisten jälkeen on kivaa kertoa kalavaleita isin sylissä ja hömpötellä hiukset somasti pörröllään.



Ja söpöstellä tietty vähän.



Isin lähtiessä töihin, on vaihdettava vähän karvaisempaan leikkikaveriin. 


Vaan onnistuu se hömpöttely Taigankin kanssa.


Illalla äiti pakotti tutustumaan hammasharjaan.


Hyvin, hyvin epämiellyttävä kokemus.


Illalla oli vähän hankaluuksia saada unen päästä kiinni mutta n. 40 minuuttia kestäneen huutosession jälkeen uni sitten lopulta tuli kun äiti hammasta purren ja kyyneliä niellen sinnikkäästi oli ottamatta syliin vaikka vaikeaa teki kun tyttö kädet ojossa sinne äidin syliin niin kovasti yritti.

Niin, Pirpanalla on nyt selvästi joku vaihe meneillään ja nukahtaminen tuottaa ylimääräisiä vaikeuksia. Varmasti tuo vaivannut vauvarokko, muutto sekä reissu on vaikuttanut tilanteeseen ja toivotaan että pian alkaa helpottamaan. Muuten on ollut kyllä kokopäivän hyväntuulinen ja ihana, as always. Eiliset rokotukset eivät ole siis vaivanneet juurikaan. Vähän pistoskohdat punoittaa mutta se on pientä. Piippis repi itse toisen laastarin pois taitavasti ;)

Päivän muita kohokohtia: 

Tyttö söi äidin ja isin kanssa samaa ruokaa(gulassikeittoa) yökkimättä ja tykkäsi siitä kovasti!
Vatsalleen kääntyminen alkoi yhtäkkiä jälleen kiinnostamaan.
Äiti sai soitettua uuteen neuvolaan ja varattua ensiviikolle ajan. Neuvolantäti kuullosti miellyttävältä sekä pätevältä. Helpotti.


Vähän pitkiä nämä illat kun isi iltavuoroviikolla. Huomenna saadaan aikaa onneksi kulumaan pihakukkaostoksilla. 


Downin syndrooma

1-vuotisneuvolassa

14.21


Tänään jätettiin hyvästit neuvolalle ja sen henkilökunnalle, joka on palvellut meidän perhettä ensimmäisen yhteisen vuotemme ajan. Vähän haikea fiilis. Kyllä siinä silmät kostui sitten vähän jokaisella kun kiitokset vaihdettiin ja hyvät jatkot toivotettiin. 

Pirpana otti tehosterokotukset erittäin reippaasti vastaan ja vastoin ennakko-odotuksiani, itku lopahti melkeinpä välittömästi kun pistokset oli annettu. Tyttö ei olisi voinut paremmalla tuulella olla noin niinkun viimeisellä neuvolakäynnillään. Yhtä hymyä ja höpötystä. Sai terveydenhoitajan moneen otteeseen ihan ihmettelemään että voi kuinka se onkaan noin mukana kokoajan kaikessa.

Paljon on asioita joissa ollaan jo selkeästi jäljessä muita yksivuotiaita mutta se on ollut alusta asti selvää eikä se asia meidän mieltä luonnollisesti paina. Terkka oli aidosti yllättynyt siitä että Piippis niin kovasti höpötti ja selvästi yritti kokoajan kertoa jotain "omalla kielellään". Ja niinhän se on että sosiaaliset taidot on meidän tytöllä hyvät mutta näissä motorisissa jutuissa on paljon harjoiteltavaa nyt ja tulevassa.

Kun neuvolantäti kysyi Pirpanalta että "Missä lamppu on?", nosti tyttö katseen heti kattoon eikä jäänyt epäilystäkään etteikö hän olisi ymmärtänyt mistä on kyse. Olin itsekkin vähän yllättynyt :) 
Riisimurot eivät kiinnostaneet pätkääkään. Enemmänkin värikkäät kuvat seinällä ja niitä saatiin sitten mukaankin oman huoneen seinälle.

Neuvolakorttiin rustattiin tälläkertaa seuraavaa:

" Tyytyväinen, pirteä neiti. Kasvu tasaista. Hymyilee ja päristelee, omaa puhetta paljon . Kaikki ruoka-aineet käytössä, karkeampiin ruokiin ei vielä tottunut. 2 hammasta alhaalla. MPR 1 kesällä, 1,5 v lääk."

Paino 8860g 
Pituus 69,5
Pää kasvaa tasaisesti

Tosi kiva olo jäi tuosta käynnistä kaikinpuolin ja nyt sitten vaan odotellaan miten Järvenpää meitä kohtelee jatkossa. Toivottavasti yhtä kivasti.



Raskausviikon 32 alkamisen kunniaksi, räpsittiin tänään pari masukuvaa pitkästäaikaa. Näyttää yllättävän pieneltä noissa kuvissa mutta tuntuu kyllä tosi tosi isolta. 
 Välillä tuntuu että jalat ei vaan jaksa kantaa, se on aika hurja tunne. Voihan silläkin olla asian kanssa tekemistä että kannan tuon masun sisäisen 10 kg:n lisäksi jatkuvasti 9 kg masun ulkopuolella. 

Täytyy yrittää nyt jatkossa ottaa vähän iisimmin ja antaa tytön touhuta itsekseen leluilla lattialla kun mielenkiintoa siihen tuntuu hänellä riittävän. 
Mutta nyt, päiväunille kun pienikin nukkuu.

Juhlat

Ysikymppiset Härmänmaalla

22.55

Lauantai-aamuna reissun alkaessa autossa unta vastaan taisteli näin söpö pieni aamu-uninen matkaaja. Sammahti Hyvinkään kohdalla kuitenkin, sylissään mummun ja ukin Krakovan tuliaisena saatu lohikäärme. Tärkeä tätä nykyä.


Ajomatka meni mukavasti suurimmalta osin torkkuessa. Hereillä ollessaan tyttö vaan hymyili äiskälle ja piti omaa pelleshowtaan josta on nyt tullut jokapäiväistä viihdykettä sekä vanhemmille että Pirpanalle.


Kauhavalle saapuessamme käytiin tsekkaamassa sitten koko kööri hotellihuoneeseen ja kauhialla kiireellä tyttöä syöttämään ja juhlavaatteisiin sonnustautumaan joka iikka. Meinas tulla kiire mutta ehdittiin onneksi synttärikemuihin ajoissa. Oli kiva nähdä sukulaisia ja tuttuja pitkästäaikaa. Meidän supermummo sai ansaitsemansa ysikymppiset ja paikalla oli paljon hälle tärkeitä ihmisiä <3  Ja miten hienosti Pirpana jaksoikaan käyttäytyä koko päivän! Illalla istuskeltiin vielä aika myöhään Kauhavanjoen rantsussa "jatkoilla" mutta tyyppi ei ollut moksiskaan vaikka hyttysetkin yritti kokoajan kiusata. Hää hymysi vaan tyytyväisenä vaunuissa ja nautiskeli saamastaan huomiosta. Tulipahan taas todettua moneen otteeseen että meille on siunaantunut uskomattoman upea ja ihana tyttö jonka kanssa elo on suurimmalti osin vaan niin täydellisen helppoa. Katsotaan pudottaako tämä toinen meidät nyt sitten takaisin maan pinnalle :)

 Jännättiin etukäteen vähän että miten saadaan nukuttua kun seinän takana oli luvassa PMMP:n keikkaa mutta turhaanpa tuotakin stressattiin. Piippistä ei todella häirinnyt, vanhemmat kuunteli ensimmäisen(ja varmaan viimeisenkin) kerran keikkaa hotellin lakanoissa (mikä oli jännittävä sekä kiva kokemus) ja yöllä melu piti hereillä vaan allekirjoittanutta. Ravintolan tupakkapaikka sijaitsi meidän huoneen yläpuolella ja meteliä riitti mutta olipahan ainakin erilainen hotelliyö!

Minä muuten uskaltauduin laulaa luikauttamaan siskon kanssa tuolla juhlissa ja H säesti. Omistettiin mummulle Leonard Cohenin Hallelujah.

Ja taas se hölmöilee.
Tää kuva on aamupalalta. Takana PMMP:n soittimia. Niitä oli tooosi paljon. Hotellin ihana naisvirkailija tuli kysymään meiltä että saatiinko nukuttua ja kertoi murehtineensa koko illan että miten me selvitään tulevasta yöstä. Aika söpöä! Hyvin selvittiin. Aamulla meinas alkaa vaan itseäkin yrjöttämään kun huonenaapuri oksensi kohtis railakkaasti tuntitolkulla. Yksi asia jota ei ole tullut vielä ikävä. Krapula.

Kiva, erilainen viikonloppu takana! Kiitos asianosaisille ja tietysti mummulle ja ukille jotka ottivat meidän karvaisen esikoisen hoitoon koko viikonlopuksi!







Neuvolassa

Äiti neuvolassa

16.24

Tänään oli pitkästäaikaa äidin vuoro piipahtaa neuvolatädin juttusilla ja reaktiot siellä olivat juuri sen sorttiset kun osasin odottaakin. Viime käynnistä on aikaa tosiaan kuukauden päivät ja tuosta käynnistä masu on kasvanut jälleen aikaslailla. Nyt mun sf-mittani on 30 ja aivan yläkäyrällä. Kohta mennään varmasti senkin yli. Mutta, täytyy nyt vaan yrittää muistaa että äiti tosiaan on taskukokoinen, istukka takaseinämässä ja vauva isohkonlainen sekä ihan edessä. Mun paino ei ollut noussut kun pari kiloa joten siinämielessä hätiämitiä ei ole. Valittelin tietysti kaikki mahdolliset vaivat kun kerrankin sain niin luvan kanssa tehdä ja kun tuli aika sf-mittauksen sekä sydänäänien kuuntelun, huudahti terkkari itsekkin että "Eipäs muuten ole yhtään ihme että sulla on tukala olo?!" Pojan peppu on ihan mun kylkiluissani kiinni ja painaa palleaa. Asialle ei valitettavasti mitään nyt voi ja mun täytyy vaan jaksaa yrittää löytää itselleni öisin mahdollisimman mukavia asentoja. Ja kyllä mä jaksan! Olen sissi.
Sen verran terkkari lohdutteli että heitti ilmoille mahdollisuuden vähän aikaistetusta sektiosta jos näyttää että vauva on hyvänkokoinen eikä kummempia ongelmia ole. Jos siis sektion nyt päätän valita noin muutenkin. 

Sydänäänet kuuluivat erittäin hyvin, vahvat olivat ja vauva on kuulemma ihan "ihon alla". Todellakin siis edessä ja ilman ylimääräisiä pehmusteita. Vanhat napalävistykseni näyttävät ihastuttavilta, hyi olkohon! :) Aivan arpiset ja venyneet. 

No joo, sokerirasitukseen menossa ensiviikonloppuna jotta saan mielenrauhan mahdollisen raskausdiabeteksen vuoksi. Verensokerit mitattiin tänään ja aivan kunnossa olivat. Nyt tarkkailen kotona sitten vähän ja merkkailen lukemia ylös. 

Periaatteessa kaikki hyvin kunhan nyt vaan itse jaksan tämän lopun kunnialla. 

Ylihuomenna reissunpäälle. Kivaa! :)


Pirpanan vilkutusten myötä toivotellaan kaikille hyvää tulevaa viikonloppua! Tänään piipahdin tytön kanssa Helsingissä ja nyt typsyn nukkuessa, äitikin lähtee vähän lepuuttelemaan. 

Pirpana

Isomummolle

18.23



Otettiin tänään(kännykkäkameralla) kuvia yhdeksänkymppiselle isomummulle muistoksi. Tässä siis muutama lukijoillekkin. Osaa olen alustavasti muokkaillut ja muuta että vähän ovat nyt raakileita mutta ei se niin justiinsa ole täällä blogissa.





Onnellinen.



Ja niin iso tyttö jo.



Höpönlöpöä

Äidin mutinaa

23.39

Ollaan tyttöjen (Pirpana ja Taiga) kanssa mummolassa kun tahdoin saunaan ja tahdoin myös seuraa. H on yövuoroviikolla ja yksinäiset yöt ei pidemmän päälle ole kiva juttu, se tuli eilen todistettua. Ajatukset alkaa harhailemaan väärille raiteille. Yhtäkkiä kaikki huolet ja murheet kasaantuu samaan köntsään ja olo muuttuu kurjaksi. Viimeaikoina on tapahtunut paljon ja kun tilanteet ovat nyt vihdoin rauhoittuneet tekee väsymys tepposet. Mulla on meneillään joku ihan tyhmä vaihe. Raskaushormonitkin varmasti lisäävät omat kitkerät mausteensa tähän soppaan.

Piippiksen motorisessa kehityksessä on tapahtunut nyt mielenkiintoinen ilmiö. Tyttö ei enää lattiatasolla suostu kääntymään masulleen ollenkaan. Jos äiti ja isi yrittää avittaa kääntymään, pistää  tyty oikein vihaisesti hanttiin ja tekee hyvin selväksi että siihen asentoon ei halua. Syy on selkeä. Tytön kädet puuhastelee/tavoittelee kokoajan jotain tai jotakin. Nyt on selvästi tullut aika tutkia ihan kaikkea mahdollista kätösillä ja masullaan ollessa se ei ole samalla tavalla mahdollista, siispä skipataan ne hommat hetkeksi. Öisin tyttö kuitenkin kääntyy kyljelleen ja masulleen nukkumaan joten taito on selkeästi tallella mutta mielenkiintoa vaan ei. Ehkä tämäkin on saanut mut hieman mietteliääksi kaiken muun ohella. Tänään onneksi vertaistuki taas teki tehtävänsä ja olo helpottui kovasti tämän asian tiimoilta. 

Toisaalta kehitystäkin on taas tapahtunut. Pirpana osaa antaa äidille pusun <3 Ja tuo käsillä toimiminen on ehdottomasti myös vain ja ainoastaan positiivista. Ja niinkun tänään aikaisemminkin vertaisille totesin, mun tytölläni on hymy joka on ihan omaa luokkaansa. Siihen olen koukussa.

Mä en ole oikein koskaan osannut olla kovinkaan huolissani tytön kehityksestä ja jotenkin on ollut jopa huojentavaa että hän saa kehittyä omaan tahtiinsa ilman että jokaista uutta taitoa tarkkaillaan tai kysellään neuvolassa. En siltikään kuitenkaan toivoisi että jo opitut jutut unohtuisivat mutta siitä tässä tosiaan tuskin onkaan siis kyse niinkun jo yläpuolella kertaalleen totesin.

Jokatapauksessa, nyt pitäisi selvitellä uuden asuinkaupungin kehitysvammaneuvolasysteemit/fysioterapiajutut ja se onkin taas oma rumbansa. Väkevää kun pippuri mutta pakollista. Ensiviikolla.

No ja vielä, tämä mun fyysinen olotilakin on jo välillä niin mahdottoman surkea että ei sekään nyt helpota olemista. Jokapaikasta kokoajan ihan puuduksissa, pallo pinkeänä ja äsken taas supisti ihan kivuliaastikkin. Noita kivuliaita suppareita on tullut sillointällöin mutta onneksi aika vähän vielä toistaiseksi. Henki pihisee edelleenkin heikohkonlaisesti ja kokoajan odottelen että vauva senverran laskeutuisi että olo helpottaisi. Pirpanan nostaminen ja kantaminen on jo aika työlästä. Onneksi hän onpi tyytyväinen suurimman osan ajasta ihan itsekseen lattialla leikkien.

Vaikka nyt onkin vähän rankkaa niin tuntuu hyvältä huomata että rakkautta on ja riittää! Sehän se onkin se suurin ja eteenpäin työntävä voima. Tuo meidän tyttö on se kaikista suurin rakkauspakkaus ja niin kauan kun hänen kasvoiltaan paistaa onni ja tyytyväisyys, ei meillä vanhemmilla ihan oikeasti ole mitään hätää. Sitäpaitsi mulla muutenkaan ole. Asiathan on aikuisten oikeasti tosi mallillaan nyt.

Kai joskus kuitenkin saa vähän purnata?
 :)

Lauantaina lähdetään Pirpanan isomummun 90-vee juhlia viettämään Kauhavalle. Varasin tänään hotellihuoneen ja kuinka ollakkaan, siellä esiintyy samana iltana PMMP!  Hotellivirkailija varoitteli metelistä mutta ehkä me selvitään yksi yö kunhan katto vaan on pään päällä. Varasin viimeisen vapaan huoneen. Meitä tulee täältä pk-seudulta muitakin noita ysikymppisiä juhlimaan..  Ja ihan syystä.

Sain muuten tänään kuulla ihan mielenkiintoisen uutisen. Mun suvun puolelta löytyy toinenkin extrakromosomitytsynen. Isän puolelta ja suht lähisukuakin on. 

Mutta nyt nukkumaan-->


ilon aiheita

Kesälippis

23.09


Mummi osti Pirpanalle uuden kesälippiksen. Jostain syystä Hello Kittystä on tullut meidän tytön ykköskissa ;) Onhan näissä kahdessa söpöliinissä nyt yllättävän paljon samaa näköä eikö vain olekkin?

Pirpanan rokotukset ja neuvola siirtyivät ensiviikolle monen tekijän vuoksi (suurin syy tytön ihan minimaalinen yskänpoikanen sekä aamu-unisuus tänään) ja nyt mulla on aikaa rauhassa miettiä vielä että annetaanko meidän pimulle ollenkaan mpr-rokotetta. Olen ihan tosissani alkanut pohtimaan sitä vaihtoehtoa että me skipattais se nyt toistaiseksi ja rokotetaan tyttö sitten vasta vähän vanhempana. 3-vuotiaana. Musta tuntuu vaan niin kamalalta antaa noin pienelle niinkin tuju setti kerralla. Katsotaan nyt.. Mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia tuosta rokotteesta ja mitä sivuvaikutuksia siitä on pienille tullut.  Onko lukijoiden seassa muita siitä kieltäytyneitä/ sitä viivästyttäneitä?

Meillä on muuten ehkä maailman suloisin naapuri täällä Järvenpäässä. Se on "minipossu" (joka ei tosiaan ole enää kovinkaan mini) ja aivan vekkuli tapaus. Nähtiin se tänään ekan kerran ja huomenna on pakko varmaan käydä tutustumassa häneen paremmin. Tää on kyllä ihan huippupaikka asustella. H kävi tänään lunastamassa meille tenniskentän avaimetkin ;) Menee jokunen tovi ennenkun musta on pelaajaksi mutta isäntä ainakin saa pelailla kavereiden kanssa mielin määrin.

Juhlat

Nopeat kuulumiset

23.35

Äiti puhalsi Piippiksen puolesta kakun kynttilän ja näyttikin sitten super hölmöltä luonnollisesti.

Pirpanan synttärijuhlat onnistuivat täydellisen hyvin ja illalla omaan sänkyyn nukahti väsynyt mutta onnellinen päivänsankari. Ja vieläpä vihdoin sinne omaan huoneeseen. Äiti jännitti vähän että miten yöstä selviää mutta hyvin selvisi ja nyt tuntuu kivalta kun koko perhe nukkuu yönsä paremmin. Nyt tosiaan sitten ollaan Järvenpääläisiä ja hyvältä tuntuu. Kaikki on lähtenyt kivasti käyntiin ja olkoon niin jatkossakin.


Tänä-aamuna syötiin kakkua olohuoneen lattialla koko porukka ja leikittiin tytsyn uusilla leluilla joista esimerkiksi tuo kuvassa näkyvä Brion ankka oli aikaslailla mieluinen. Ja tietysti mekkokin on uusi. Ihana. Kiitos kaikille asianosaisille ihanista lahjoista ja siitä että saavuitte paikanpäälle :)


Isin kanssa sohvalla vilkutellaan. Se kun on tällähetkellä parasta mitä Piippis tietää. Ainakin siltä meistä vanhemmista tuntuu. Jopa telkkarissa esiintyville ihmisille vilkutellaan.

"Lainasin" nettiyhteyttä hetkeksi joten nyt äkkiä pois. Kivaa alkavaa viikkoa! Pirpana saa huomenna rokotukset ja äidin sydän itkee jo valmiiksi.. :/

Suosituimmat

Facebook