epäonni

Kauhujen yö

21.21


Kello on varttia vaille yhdeksän illalla ja mun pienet on jo ihanasti untenmailla. Tämä ei oo viimeaikoina ollut kovinkaan yleistä ja yöunille on nukahdettu vasta kymmenen pintaan melkein joka ilta.

Syy tämäniltaiseen sammumiseen on selvä. Viimeyö oli nimittäin horroryö! Piippis karjui vatsakipujaan valehtelematta puoli viiteen asti ja PikkuW itkeskeli vartin välein tukkoisen nenän aiheuttamaa paniikkia, kun henki ei kulkenut normaaliin tapaan. Pojan jouduin jälleen hakemaan viereen ja H "nukkui" tytön kanssa lastenhuoneessa. Puoli viideltä mä seisoskelin olohuoneessa, katselin ikkunasta pihalle, nyyhkytin ja söin mandariinia viimeisen kerran. Sen jälkeen koko perhe nukahti hetkeksi. 

Tänään täällä Tanharissa on ollut siis aika uupunutta ja hiljaista porukkaa. Kun H tuli kotiin töistä, lähdettiin vähän ulos käpyttelemään ja näin tapahtui:


Meidän iso pieni neiti nukahti piiiiitkästä aikaa rattaisiin kun siellä oli niin mukavan pehmoista ja lämpöistä. Todella huono yö vaati siis veronsa.

Minä itse olen tänään nyyhkytellyt paljon. Normaalisti en väsymystäni itke, mutta tänään olen saanut ainakin kolme ihan kunnon itkupotkuraivari puuskaa. On ollut todella voimaton ja surullinen olo. Huolet sekä murheet ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta ja ahdistus ollut maksimissaan.

 Tuleehan näitä, mutta onneksi ei usein. Ja nämä tällaiset fiilikset ovat suoraan verrannollisia yöllä nukuttujen tuntien määrään. Sen olen huomannut.

Nyt varauduttiin ja toimitettiin neitokaisen masua Microlaxin avulla ja onneksi pikkujätkän nenä ei enää vuoda samallatavalla kun eilen. Toivoa on, että ensiyönä meitä kaikkia siis nukuttaisi paremmin.
Oma fiiliskin on jo parempi. Riittää kun pääsi lämpimän peiton alle suklaajätskikulhon kanssa köllimään. 


W oppi tänään potkaisemaan palloa ja voi sitä riemua! Sekä isi, että poika oli silminnähden onnellisia tästä uudesta taidosta. 

Poitsun sanavarasto on toistaiseksi vielä kovin suppea (tätäkin asiaa oon tänään ehtinyt murehtimaan), mutta tänään siskon nimeä tapailtiin jo aika hienosti. Muita selkeitä sanoja on esim. "Pallo", "Anna!", "Ei", "Pappa". Siinäpä ne oikeastaan ovatkin. 

Ehtiihän tuota.

Piippis on tosi ahkera matkimaan ja yritystä löytyy ihan hirveästi. Uusia sanoja hänellä on tällähetkellä vaikkapa "Koiia" eli koira ja "Wavva". Se on siellä äiskän masussa se wavva.

Huomenna tulee kiinteistövälittäjä ottamaan kuvia. Sehän siis tarkoittaa sitä, että pitää siivota järjestellä puunata ja stailata. Nyt me nimittäin myydään tää koti.

Parempaa yötä ja mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! 






kolmosen odotusta

Unihiekkaa etsimässä

23.04

Kerronpa teille hieman la-su välisestä yöstä. Eilen illalla kaikki meni hienosti ja saatiin lapset unille uuden järjestelyn mukaisesti samaan huoneeseen. Kolmen aikaan yöllä W alkoi äheltämään ja menin lastenhuoneeseen hänen viereensä istumaan. Pikkuhiljaa äänentaso nousi ja niinhän siinä sitten kävi, että Piippis heräsi ja oli vähän kauhuissaankin tuosta älämölöstä. Nappasin tytön kainaloon ja kiikutin meidän sänkyyn jatkamaan unia. Sillävälin H "tassutteli" poikaa ja sai tyypin rauhoittumaan. Nukahtamisessa tosin kesti jokunen tovi.

Eli takapakkia tuli nyt sitten. Siitäkin huolimatta nukutettiin jälleen lapsukaiset samaan huoneeseen ja nyt jännitellään että miten tämä seuraava yö tulee sujumaan. PikkuW nukkuu huomattavasti paremmin kuitenkin tuolla lastenhuoneessa ja onhan se selvää, sillä siellä on rauhallisempaa. Meidän makuuhuoneessa kun ei ole edes ovea. Ei ole koskaan ollutkaan. 

Vaikkakin yöt on poitsulla mennytkin jo aikas kivasti ja ylimääräisiltä heräämisiltä on vältytty, niin siltikin aina sillointällöin näitä hetkellisiä maidonhimoja vielä iskee. Nyt ainoa dilemma onkin siis se, että tottuuko Piippis velipojan satunnaiseen kekkalointiin. Jos ei, niin en tiedä mitä tässä nyt sitten tulisi tehdä. Pirpana on nimittäin aika herkillä silloin, kun sikeän unen keskeltä herätetään. Kukapa meistä ei olisi. 

Yöllä kirosin meidän asunnon suppeaa neliömäärää. Tässä kodissa kun ei ole muuta vikaa. Suunnittelin jo kaikenlaisia erikoisratkaisuja olohuoneeseen mm, seinästä kaadettavaa sänkyä meille vanhemmille. Vuodesohvaa. Yhdistettyä olohuone/makuhuuonesysteemiä.  Emmätiiä. 

Ehkäpä tää tilanne tästä lutviutuu jotenkin ennen Enskan syntymää. 

Kaikkein ihaninta tuossa yöllisessä episodissa oli kuitenkin se, että sain piiiitkästä aikaa nukkua mun suloisen neitokaisen vieressä. Ennen nukahtamistaan hää silitteli äiskää poskesta ja pikku sormillaan kutitteli käsivarresta. Ihan parasta. 

Yöllä tyttö oli puolestaan aikas levoton ja saatiin isin kanssa monoa ihan kiitettävästi. Neiti osaa ottaa kyllä tilansa meidän suht isossa parisängyssä :D

Muutenkin pientä levottomuutta on ollut nyt ilmassa ja tämä ilmenee juurikin nukahtamisessa sekä unen aikaisessa toiminnassa. Nukahtaminen kestää normaalia pidempään ja yöllä potkii sängynlaitoja kun pyörii ja hyörii levottomasti. Liekö tuo hammas sitten vielä kiusoittelee, sillä kovasti ainakin unissaan sormea jäytää. Hereillä ollessaan neiti on oma ihana itsensä. 


Oli miten oli, meillä on näistä yöseikkailuista huolimatta ollut taas kiva viikonloppu ja paljon ollaan yhdessä touhuttu jos jonkinmoista.

Kotona parasta hommaa tällähetkellä on tämä

Rakentelu. 

Tänään tyypit ansaitsivat aplodit ruokapöydässä, sillä oppivat itse dippaamaan ranskalaisia ketsuppiin. Näin pienistä asioista sitä tulee nykyään onnelliseksi. Ja se on ihan huippua.

Näin paksusti jakselee äiti. Suht pieni tuo masu vielä onnekseni on. Aamulla väkertämäni sunnuntai-kampaus näyttää jotenkin massiiviselta masuun verrattuna ;)


Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kasvua

"Näin ne pienet pojat ratsastaa"

22.41


Muksut saivat joulupukilta keppihevoset ja tänään PikkuW sitten oivalsi että miten niillä kuuluu leikkiä. Oli tosi tärkeenä :)

Päivän uskomattomin uutinen tulee tässä: Sain puolituntia sitten lapset nukahtamaan samaan huoneeseen! Minä?! Yksin?! Tunti siinä touhussa kului, mutta lopulta voitin taiston. Ja säästyttiin jopa pahimmilta itkupotkuraivareiltakin! Jännä nähdä miten yö nyt menee, mutta edessä tää olisi kuitenkin ollut ihan lähiaikoina. Ennen vauvan syntymää.

On vähän outoa mennä omaan sänkyyn nukkumaan, kun vierestä ei kuulu tuttua tuhinaa. Kasvun paikka taasen sekä lapsilla, että äidillä.

Rentouttavaa viikonloppua!





Nukkumisesta

2014

23.06

Hörpyt

Oi rakas blogini mun, kunpa tämä uusi vuosi toisi mulle aikaa keskittyä kunnolla kirjoittamiseen ja ajatusteni purkamiseen. Niin kovin tärkeää on se mulle. Viimeaikoina kirjoittelu on jäänyt aika pintapuoliseksi, mutta sen pistän ihan vain ja ainoastaan väsymyksen piikkiin. 

No jokatapauksessa, nyt on kuitenkin aihetta nostaa kädet ilmaan ja huutaa JEE! Kolmas ilta unikoulua edessä ja pikkuW nukahti itsekseen vartissa yöunille. Tämä kävikin helposti vaikken olisi ikuna uskonut. Juotetaan iltavellit/-maidot lapsille olkkarissa, sen jälkeen pestään hampaat ja sitten viedään lapset rauhassa omiin sänkyihinsä. Ainoastaan ensimmäisenä iltana poika huusi. Ja silloin muuten huusikin tunnin sekä vartin verran. Koko yön nukkui sen jälkeen ja nyt ollaan saatukin sitten nauttia kokonaisista yöunosista! Us-ko-ma-ton-ta. Pahimman skeptikonkin siis kannattaa kokeilla unikoulua. Se nimittäin saattaa helposti toimiakkin. Minuapas nyt ihan harmittaa, ettei aikaisemmin jo ryhdytty moiseen.

Tuosta iltavellihetkestä on tullut lapsille ihan päivän kohokohta. Kumpainenkin nappaa pullot äidiltä/isiltä empimättä ja kipittää samantien sohvalle nautiskelemaan iltahörpyt. Tärkeä toimitus.


PikkuW:stä on tullut kovasti läheisyydenkipeä. Tänäänkin hyppäsi äidin viereen sohvalle, otti kädestä kiinni ja istui hiljaa tapittaen telkkaria. Näistä puuskista olemme saaneet nautiskella enenevässä määrin viimeaikoina.

Todettiin tänään, että Piippis on meidän perheen pusuttelija ja W halittelija. Ei meillä siis kovin huonosti tällähetkellä mene.

Onnenpekkoja olemme.



Downin syndrooma

Saparopää & Mustikkasuu

20.40



Onpas ihana tunnelma. Sinne mun rusinapullat taas nukahtivat kiltisi omiin sänkyihinsä ilman minkäänlaista taistoa, ja nyt mulla alkaa päivittäinen hengähdysvapaa. Jotain maagista on siis tapahtunut kuluneen kuukauden sisään näiden iltarutiinien suhteen. Ihan parasta on se.

Pirpana nukkuu koko yön heräämättä ja masuvaivat ovat historiaa. PikkuW tosin on nyt aloittanut yökukkumisen ja kahtena viimeisenä yönä hää on järjestänyt megashown sekä näinollen myös herättänyt siskonsa loppujenlopuksi. Poika tekee niin, että havahtuu siinä yhden maissa puoliksi hereille ja nousee samantien pystyyn. On ihan puoliunessa, mutta ei suostu rauhoittumaan uudestaan unille. Kaikista hankalin tilanne on sen vuoksi, että W myös pitää suht kovaa ääntä herätessään. Hän ei itke, mutta mölisee kovin äänekkäästi. 
Uskoisin tämän öisen kekkaloinnin johtuvan uusista merkittävistä taidoista ja niihin sopeutuminen kestää poitsulla nyt tovin. Maitoa menee toisinaan lähemmäs litra yössä ja se on aivan liikaa. Joskus mikään muu ei vaan auta. 

Vinkkejä, ideoita? ;)

Tästä kun vielä päästäis, niin kaikki olisi täydellistä.

Sitten muihin asioihin. Tänään Vau.fi facebook-sivustolla julkaistiin vanha artikkeli aiheesta, joka käsittelee down-henkilöiden kauneusleikkauksia. On hyvä huomata, että en enää juurikaan provosoidu tämäntyyppisistä keskusteluista, vaikkakin aihe on todella hurja ja mun mielestä myös todella epäreilu. Ymmärrän "kauneusleikkauksen" siinä tilanteessa, jos vaikka merkittävän iso kieli haittaa lapsen puheen kehitystä ja siis ylipäätänsä jos leikkaukselle on joku järkevä lääketieteellinen syy. Mutta ai kauhea kun tuntuu pahalta ajatella, että maailmassa on ihan oikeasti äitejä, joille oman lapsen ulkonäkö on niin tärkeä asia, että vie pienen viattoman naperon sen vuoksi leikkauspöydälle!? 

 Mä en ikimaailmassa veisi mun Pirpanaistani leikattavaksi, syystä että hän on hieman erinäköinen kun mitä me "tavikset" ollaan. Pirpanan ulkonäköpiirteethän tulevat jatkossa pelastamaan hänet monelta ikävältä tilanteelta, sillä hänen diagnoosinsa on ulospäin havaittavissa.  Se mitä koulukiusaamiseen ja muuhun tulee, en jaksa asiaa kummemmin kommentoida. Kiusaamista tapahtuu, jos on tapahtuakseen enkä jaksa millään uskoa, että erityispiirteet siihen yksinään vaikuttavat. Meillä aikuisilla ja vanhemmilla on siinäkin asiassa kaikista tärkein rooli. Kasvatetaan lapsemme hyväksymään erilaisuus ihmisessä. Kukaan meistä kun ei ole täydellinen ihminen ja jokaikisessä ihmisessä on satavarmasti omat kauniit piirteensä, joihin tulisi keskittyä. Tähän loppuun mun on pakko vielä mainita, että mun mielestä ds-henkilöille tyypilliset mantelinmuotoiset silmät ovat todella upeat. Harva se päivä nauliinnun tuijottamaan oman erityiseni silmiä. Niissä siis todella on jotain taianomaista. Sellaista kauneutta ei meidän tavisten silmistä löydy. 

No, siinäpä mun lyhyt mielipiteeni asiasta. Ei varmaankaan tullut yllätyksenä tuo mutta pakko oli kertoa. 

Tänään ristiriitaisia fiiliksiä on mulle aiheuttanut eräs toinenkin asia. Varattiin vihdoin ja viimein H:n kolkytvuotislahja eli matka Dubliniin elokuussa. On ihanaa lähteä! Ainoa miinus on, että lapset jää suomenmaahan. Ollaan kolme yötä pois ja mä tiedän että sekin on liikaa mulle, mutta vaikka se olisikin vaikeaa niin tarpeeseen tämä loma tulee ihan varmasti. Ajattelen asiaa niin, että kun mä saan nukkua pari yötä kunnolla, olen myös omilleni paljon parempi äiti taas. Kyllähän se vaan on totuus, että jokaikinen äiti väsähtää aina sillointällöin. Tilanne on hyvä nollata ja sitten jaksaa taas. Yhden illan rillutelut eivät tähän väsymykseen auta. Päinvastoin.









Fysioterapia

Tuttisuut

15.03


Kaikista pienin yllätti tänään äidin hyväksymällä uuden 6kk -->  tutin uneen tuudittajaksi. Poika nukkuikin paremmin kun ei herännyt joka kerta pullon tipahdettua suusta. Aikaisemmin kun unille on nukahdettu maitohömpsyn/tuttipullon avulla. Katsotaan että vieläkö tämä sama kikka toimisi illallakin.


Isompi sai tänään tuttiterapiaa hampaiden narskutukseen. Oli aivan haltioissaan! 


Aamupäivän vietin Piippiksen kanssa fysioterapiassa. Päästiin taas jumppaamaan toimintaterapeutin huoneeseen ja siellä oli yllättäen superkivaa! Aluksi tyttö ei uskaltanut mennä tuohon kuvassa näkyvään putkeen mutta hetkenaikaa emmityyään, lähti hän hakemaan liian mielenkiintoista marakassia putken keskiosasta.  Sen jälkeen peruutti sitten takaisin lähtöpisteeseen päättäväisesti.

Mummi sekä pappa tuli katsomaan pikkuW:tä terapian ajaksi ja lähtiessään veivät Pirpanan mummolaan päiväunille. Tänään oon viettänyt iltapäivällä siis aikaa pojan kanssa ja saanut vähän siivottuakin. Otettiin tehotreenit kiinteiden syömisen kanssa ja nyt näyttäisi siltä, että jokapäivä saan vähän enemmän pojan masuun ruokaa menemään kerralla. Sinnikäs se on pistämään hanttiin kyllä. Karkeampi ruoka menee sosetta paremmin. Siskolla taas toisinpäin. Hassut.

Itsekkin päätin vähän hassutella ja innostuin järjestämään maaliskuussa varpajaiset, itselleni. Kutsuin ihania naisia meille ja odotan kovasti tuota iltaa. Hyvää ruokaa, juomaa sekä viehättävää seuraa.

Kahden viimeisen vuoden aikana on tapahtunut mun elämäni suurimmat mullistukset. Koville on ottanut aina sillointällöin mutta hengissä ollaan ja sen vuoksi koen että olen varpajaiseni ansainnut!

;)

Kehityn

Kissa nimeltään Tom

20.36


Monelle varmaankin jo tuttu iPhoneen/-Padiin ladattava Tom cat-applikaatio on meidän perheessä tosi kova juttu tällähetkellä ja se on tehnyt silminnähden hyvää Pirpanan puheentuotannolle. Ainakin tytön oma höpölööri-kieli on hienosti kehittynyt.

Nyt muillakin on mahdollisuus oppia tuota kieltä tämän opetusvideon kautta
:)

Voi tahtojen taistelua! Meillä käydään täällä jonkinsortin unikoulua uudestaan. Tyttöä suututtaa mahdottomasti kun ei pääse sängyssä istumaan tilanpuutteen vuoksi..

Siispä huomiseen.


Nukkumisesta

Piipahdus mummolassa

15.14



Tänään oli tarkoitus viedä lapset mummolaan päiväunille sillävälin kun käväsisimme H:n kanssa Helsingissä vaihtamassa joululahjatakin isompaan sopivampaan kokoon. Mummolassa olivat kyllä mutta selvittiin sen verran nopsaa takaisin Keravalle että pakattiin mukelot autoon ja kurvattiin kotiin nukkumaan. Sisarukset saivat nuo ihanat jenkkikassit joululahjaksi mun kummitädiltä ja niihin on tosi näppärä laittaa kummankin hoitokamat aina matkaan mukaan. En edes tiennyt että tuollaisia vielä saa jostain :)

Nyt isompi nukkuu ulkona ja pienempi makuuhuoneessa. Ehdin tovin kirjoitellakkin pitkästäaikaa.

Mulla oli eilen täällä aikas vauhdikas ilta (kahden tunnin huutokonsertto) ja näillänäkymin tänään olis odotettavissa taas toinen samanlainen. H iltavuorossa. Pirpanalla joku ihme vaihe meneillään eikä siis halua nukahtaa yksin ollenkaan. Lohduton itku alkaa samantien kun lähden huoneesta enkä millään kykene nyt toista huudattamaan. Luonnollisesti pikkuvelikään ei itsekseen uinahda joten hiki lentää äidiltä ja kyyneleet välillä myös. Eilen ei auttanut muu kun laittaa kummatkin sisarusrattaisiin ja niihin sitten nukuttaa sisätiloissa. Kun poika sammui, nukahti isosisko samantien. Ovat niin hassuja kun toistensa ääniä säikkyvät. Tänään aion yrittää samaa konstia. Peukut pystyyn että onnistun.

Aika kovilla ollaan tällähetkellä ja vähän on sellainen olo kun kaksosia hoitaisi. Ohimeneväähän tämä on ja se täytyy nyt vaan yrittää muistaa. Kunhan saadaan taas Piippiksen nukahtamisrutiinit oikeille jengoilleen niin sitten toivottavasti homma jälleen toimii. 

Lasten kanssa on kyllä kivaa.. silloin kun ollaan koko perhe paikalla. Nyt täytyy mennä täyttämään "pikku"veljen maitopullo jälleen. On se kova poika syömään! :)




Tän kuvan mä räpsäsin mummolassa kun hetkeksi torkahtivat automatkan aikana. Kullanmurut niin.

Nukkumisesta

Hurahtanut äiti

14.48

Oon nyt viimeaikoina ostanut lapsosille paljon vaatetta ja muuta tavaraa Facebookin kirpputorien kautta. Tänään käytiin taas hakemassa Piippikselle iso satsi isompaa vaatetta ja adoptoitiin eräältä pikkuihmiseltä myös kuvassa näkyvä orava-reppu. Se onkin nyt mieluinen karvakaveri meidän tytölle.




Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan aika kohtalaisen kortilla ja valitettavasti se näkyy täällä blogissa myös. Pikkumies koettelee äitiä näinäpäivinä ihan tosissaan ja tietysti H:kin vielä joutuu tekemään iltavuoroa tämän viikon. Eilen poika hiljeni yöunille varttia ennen kun isi tuli kotiin. Tyypillä on vaan isoja ongelmia päästä uneen, vaikka on toooosi väsynyt. Itkupotkuraivareiden tuloksena se uni sitten loppupeleissä tulee ja sekös vasta hankalaa onkin kun Pirpana kuitenkin on nukkumassa ja minä tuskissani yritän pitää poikaa hiljaisena. Eilen pillahdin itkuunkin jo kun olo oli senverran turhautunut. Väsytti nimittäin äitiäkin.

Tänään H vei töihin lähtiessään Pirpanan mummolaan päikkäreitä nukkumaan, jotta tyttö saa kunnolla ja rauhassa uinua. Oli muuten erityisen hyvä veto, sillä meteliähän riitti äsken kun yrtitin poikaa päikkäreille. Jännän huomion tein kylläkin, nostin nimittäin vaunujen selkänojaa reilusti ylöspäin ja meni pari minuuttia niin poika oli unessa. Ehkäpä siinä olikin suurin syy kukkumiseen? Illalla se sitten nähdään taas.

Eilenilllalla olo totisesti oli maassa mutta jännästi nuo tyhmät fiilarit vaan unohtui yön aikana ja aamulla kaikki tuntui niiin hyvältä kun oltiin koko kööri yhdessä täällä kotona. On ne mukelot vaan niin mahtavia silloin kun hyvällä tuulella ovat ;)

Pirpanan vauva-aika tuntuu näin taaksepäin ajateltuna nyt aikas tosi helpolta. Ja niinhän meille sairaalassakin luvattiin. "Helpon vauvan saitte".  Olihan hänenkin kanssaan omat pikku haasteensa mutta eipä tuo kyllä turhia kiukunnut. Onhan tuo Väkekin oikea hymypoika sekä flirtti noin muuten mutta nyt on tällainen vaihe vaan ja nukahtaminen on se suurin ongelma. Jatkan mantrani hokemista: "Tämä ei kestä ikuisuuksia, kohta ne on jo tosi isoja ja sitten tätäkin aikaa muistelee kaiholla".

Kofeiinia koneeseen ja suupielet korvia kohti!
:)

Fysioterapia

Lauantaikylpyläiset

20.44


Toisesta tuli pusukala ja toisesta Pelle-Hermanni.

Tauti alkaa pikkuhiljaa talttumaan. Poikanen vielä yskii -varsinkin öisin- limaista yskäänsä, mutta muuten on pirteä ja hyväntuulinen. Ei kuumetta eikä muuta. Kokoajan tarkkailen kovasti hänen vointiaan mutta uskoisin että pahimman yli ollaan päästy. Tosi kurjaa kun noin pieni sairastaa.

Pirpana harjoittelee kovasti "Rakas"-viittomaa sekä myös "Lintu"-viittomaa. Uusia sanojakin on tullut ja esimerkiksi "Vaippa"-sanaan hän tarttuu jokakerta. Aamulla ihan yllätyttiin kun tuli niin selkeästi tytön suusta tuo kyseinen sana. Aamulla käytiin läpi kaikki meidän kodin lamput. Jokaista vuorollaan osoitettiin ja sanottiin "PU." Tytöstä on tullut nukkuessaan paljon levottomampi kun fysioterapia on alkanut tuottamaan tulosta. Tää nyt sitten valitettavasti vähän vaikuttaa nukahtamiseen mutta eipä valiteta. Hyvä että motoriset taidot ovat lähteneet pikkuhiljaa kehittymään.

Äiti menee nyt syömään Castelloa sekä voileipäkeksejä hitaasti ja nautiskellen. Olen odottanut tätä hetkeä tänään kovasti :)

Koiruudet

Meidän päivä

23.07


Aamutorkkumisten jälkeen on kivaa kertoa kalavaleita isin sylissä ja hömpötellä hiukset somasti pörröllään.



Ja söpöstellä tietty vähän.



Isin lähtiessä töihin, on vaihdettava vähän karvaisempaan leikkikaveriin. 


Vaan onnistuu se hömpöttely Taigankin kanssa.


Illalla äiti pakotti tutustumaan hammasharjaan.


Hyvin, hyvin epämiellyttävä kokemus.


Illalla oli vähän hankaluuksia saada unen päästä kiinni mutta n. 40 minuuttia kestäneen huutosession jälkeen uni sitten lopulta tuli kun äiti hammasta purren ja kyyneliä niellen sinnikkäästi oli ottamatta syliin vaikka vaikeaa teki kun tyttö kädet ojossa sinne äidin syliin niin kovasti yritti.

Niin, Pirpanalla on nyt selvästi joku vaihe meneillään ja nukahtaminen tuottaa ylimääräisiä vaikeuksia. Varmasti tuo vaivannut vauvarokko, muutto sekä reissu on vaikuttanut tilanteeseen ja toivotaan että pian alkaa helpottamaan. Muuten on ollut kyllä kokopäivän hyväntuulinen ja ihana, as always. Eiliset rokotukset eivät ole siis vaivanneet juurikaan. Vähän pistoskohdat punoittaa mutta se on pientä. Piippis repi itse toisen laastarin pois taitavasti ;)

Päivän muita kohokohtia: 

Tyttö söi äidin ja isin kanssa samaa ruokaa(gulassikeittoa) yökkimättä ja tykkäsi siitä kovasti!
Vatsalleen kääntyminen alkoi yhtäkkiä jälleen kiinnostamaan.
Äiti sai soitettua uuteen neuvolaan ja varattua ensiviikolle ajan. Neuvolantäti kuullosti miellyttävältä sekä pätevältä. Helpotti.


Vähän pitkiä nämä illat kun isi iltavuoroviikolla. Huomenna saadaan aikaa onneksi kulumaan pihakukkaostoksilla. 


4D

4D

21.47

                                 



Näin poseerasi meille pikku herra Huu raskausviikolla 25+4. Painoa hänelle on ehtinyt arviolta kertyä jo 998g! Näinollen syntymäpainoarvioksi meille ennustettiin n. 4 kg. No, mieltä keventävä uutinenhan se oli, tai sitten ei ollut.

Jokatapauksessa. Tässä alimmassa kuvassa on vauva kuin ilmetty isänsä ja saman huomasi myös Bruno. Ihan samanlaiset otsarypytkin kun isällänsä huolestuneena. Todella hellyyttävä kuva. Napanuoraa somasti napostelemassa! 

Ei harmita että tuhlattiin rahoja moiseen sillä saatiin kuulla että kaikki hyvin ja sain vastaukset niihin kysymyksiin jotka mun mieltäni ovat viimepäivien aikana painaneet. Hyvä oli myös saada tietää että poika on kookas ja tulee sellaisena näillänäkymin pysymään syntymäänsä asti. Osaamme varautua. Lääkärikin sanoi että ei siis ihme että mun mahani on vähän iso kun on pieni äiti ja isohko vauva. Hän sitten kysyi että minkäkokoinen esikoinen oli syntyessään ja vastauksen kuultuaan (2600g) sanos että "No, sehän on sitten niinkun menisit ensimmäisen kerran synnyttämään kun tätä lähdet hakemaan" ja lopuksi vielä että  "Tulee se sieltä ulos jollaintavalla jokatapauksessa että ei syytä huoleen". No näinhän se on. Minähän tykkään että asioista puhutaan rehellisesti ja suoraan, niin myös tässä tapauksessa.

Saatiin DVD-tallenne muistoksi eli siis koko tutkimus tallennettuna. Aika liikkistä katsottavaa.




Piippis taasen oli sinnikäs ja meinasi nukahtaa tällaiseen asentoon eli jalat melkein tyynyllä. Isi oli vielä sinnikkäämpi ja siirsi aina takaisin oikeaan asentoon. Kovin on levoton tyyppi unta tehdessään tuo meidän typy mutta hyvin se taas nukahti kuitenkin ja nyt tuolla ihanasti tuhertaa untansa. Meidän täydellinen paketti.

Nukkumisesta

Maanantaimökö?

20.56


Kyllä se osaa "kiukutellakkin". Tänään se ainakin yritti kovasti. Välillä meinasi unohtua mitä sitä oltiinkaan oikein tekemässä ja äidin polvi oli mielenkiintoisempi mutta sitten taas yritettiin vähän kiukutella. 


 No onneksi mökömökö ei jatkunut koko loppuiltaa ja illansuussa ulkoillessa meininki oli taas jo näinkin aurinkoista vaikka väsy selvästi vähän painoi pieniä simmuja. Valvotin tyttöä tänään tarkoituksella, jotta saatiin hänet vähän aikaisemmin yöunille ja siinä onnistuttiin hyvin. On mukavampi että jatkossa saadaan isin kanssa hilppasen enemmän omaa aikaa illasta kun sille selkeästi tarvetta on. Isi sanoittaa, soittelee ja uuden kodinkin kanssa touhua riittää. Äidin taasen pitäisi jossain välissä jaksaa/ehtiä siivota, lukea sisustuslehtiä, kirjoittaa blogia ja sen sellaista :) Normaalia puuhastelua siis.

Kasattiin Pirpanan joululahja eli nuo ihanat kummeilta saadut vaaleanpunaiset Hello kitty-briot. No eihän se nyt vielä innostunut niiden avulla taapertamaan mutta kiva niissä oli istua. Niin ja jäytää taas sitä sormea. Uskomatonta ettei tuo tyhmä hammas puhkea jo?! Ikenessä tuntuu ihan selvä alku kohonneena vaan vieläkään ei valkoista sieltä pilkota. No, eikähän se kohta. Tosi inhottavalta se ilmeisesti tuntuu..

Mini-mega hampurilainen on jälleen saapunut Heseen ja nyt mulla on tosi täyteen ahdettu sekä paha olo. Nää illat on aika tukalia kun vatsa on täynnä ruokaa ja kiristää, pingottaa sekä puristaa. Opinkohan koskaan?

Hyvää yötä kaikesta huolimatta!

Koiruudet

Kevättä ja kesän odottelua

22.50

Löysin Taigasta ihanan kesäkuvan, joka on otettu viimekesänä mökillä. Istuttiin yöllä laiturilla ja  koira nautti hiljaisuudesta sekä luonnon omista äänistä. Tunnelma on helposti aistittavissa. 

Tämä äiskä on bongannut 2 nokkosperhosta ja 3 sitruunaperhosta tänäviikonloppuna ja se jos mikä on varma kevään merkki! Ihanaa! Kevätfiiliksiä nostatti myös tämänpäiväinen aurinkoinen piipahdus kevätmarkkinoilla sekä tivolissa. Harmi Pirpanan kannalta että uni tuli jo matkalla paikanpäälle ja häneltä jäi nyt näkemättä paljon jänniä juttuja. No, ensikerralla sitten. Syksyllä ehkä uskaltaudutaan jo possujunaankin, katsotaan nyt.

Isi hullaantui levymessuista jotka oli järkätty markkinoiden yhteyteen ja poistuikin paikalta jälleen pussillinen täynnä uusia albumeita. Mihinköhän äiti nuo kaikki levyt saa uudessa kodissa laitettua? Ne kun ovat jo itsessään aika näyttävä sisustuselementti.

Pirpana on ihana. Hää nimittäin nukahti äsken itsenäisesti yöunille pitkästäaikaa. Muutenkin ollut niin hyväntuulinen tänään. Kevätfiiliksillä pienikin.

Mulla ei ole mitään hassunhauskaa kuvaa tältä viikonlopulta mutta otin toissa-aamuna Pirpanasta nukkumiskuvan joka antaa ihan vähän osviittaa siitä minkälaisessa asennossa on kaikista kivoin nukkua. Yleensä toinen  jalka on vielä rennosti sängyn laidan päällä ja niska 90:n asteen kulmassa. No ei ihan mutta melkein. Joskus tuota asentoa on ihan pakko vähän mennä korjailemaan sillä sen verran extremejä muuveja hän tykkää öisin harjoittaa nukkuessaan. Peitto ei pysy koskaan päällä. Sitä on turha edes yrittää saada pysymään.

Aamuisin on aivan parasta herätä kun pinnasängystä kurkistaa hymyilevät ja vähän unipöhnäiset kasvot. Kääntyy aina masulleen ja kurkkii laidan yli. Kuikuilee.


Harjoitus-supistukset ovat alkaneet ja niitä tulee iltaisin jo ihan kiitettävästi. Samoihin aikoihin alkoi masu  menemään pinkeäksi Pirpanaakin odottaessa. Aika juoksee! 24. raskausviikko jo?!
No, kaikesta huolimatta remppa jatkukoon. Vapuksi olisi kiva päästä uuteen kotiin..

Juhlat

Äiti vanheni viimeisen kerran

22.15



Vielä yksi otos eilisestä kuvasarjasta
 Selvisin maagisesta 27-vuoden iästä kunnialla. Ehdottomasti parhaan lahjani tänään sain omalta Piipanaltani, joka heräsi jo toisena yönä putkeen vain sekä ainoastaan yhden kerran ja silloinkin vaati vaan maidon juoton, jonka jälkeen nukahti samantien uudestaan tyytyväisenä. Aamulla ei taas meinattu oikein uskoa tätä yllätystä todeksi. Uskaltaisikohan tässä jo salaa toivoa että ollaan irtauduttu tuosta aamuyön syötöstä kokonaan..?

Sain lahjaksi myös omaa aikaa, tai oikeastaan aikaa parisuhteelle. H osti meille liput "Vadelmavenepakolainen"-nimiseen teatterinäytökseen joka esitetään TURUN KAUPUNGINTEATTERISSA! Pakettiin sisältyy hotellimajoitus TURUSSA joten tämähän luonnollisesti tarkoittaa sitä, että mun täytyy olla yö erossa tuosta mun pienestä. Edellinen yrityshän meni pahasti puihin ja tulin taksilla Helsingistä aamuyöllä kotiin kun "Mun oli vaan pakko". H jäi nukkumaan Seasideen :D No, silloin olin vähän kekkulissa ja muutenkin hysteerisempi pienen vauvan kanssa kun tätänykyä. Hauskaa tuota on ollut muistella jälkeenpäin mutta nyt H sitten päätti ilmeisesti että nostetaan kynnystä lähteä kotiin keskellä yötä ja mennään Turkuun asti. Oli sopinut mun vanhempien kanssa lapsenhoidosta. Nyt tilanne on tietysti siinäkinmielessä helpompi että Pirpana on vieroitettu äidinmaidosta ja juo vellit sekä maidot nokkamukista. Ja on vanhempi tietysti. Viimekerralla ikää kun oli vaan 4 kk.

Odotan kyllä kovasti. Täytyyhän mun oppia olemaan tytöstä erossa, sillä eihän hää voi tulla synnytyslaitoksellekkaan mukaan. Kokoajaksi siis. 

Posti toi myös mukavan yllärin mulle tänään. Ystäväni Emma on aloittanut uuden harrastuksen ja otankin nyt valtuudet omiin käsiini mainostaa vähän hänen kauniita tuotoksiaan. Toivottavasti ei pistä pahaksi. Tuo isompi koru on lahja mulle ja pienempi Pirpanalle. Pidettiin kumpikin jo tänään näitä koruja kaulassa ja oltiin ihan samiksia! ;) Itsehän oon aina jaksanut fiilistellä kaikkea "inkkarisälää". Tämä ylläripaketti oli siis enemmän kun mieluinen. 



Näitä koruja voi kysellä vaikkapa tuolta.. Pieni esittelypätkä vielä Emman fb-sivuilta: "MoEma' -korut ovat uniikkeja, käsintehtyjä koruja, joissa suuri osa materiaalista on kierrätys-/uusiokäyttötavaraa. Joitakin korujen osia ostan kuitenkin uutena saadakseni niistä kestävämpiä. Korut ovat epätäydellisyydellään täydellisempiä, jonka käsillä tekeminen tuottaa" Niin ja valikoima kasvaa lähitulevaisuudessa myös vegaanikoruilla. 


Kiitos kaikille muillekkin muistaneille ja sovitaan että tästä eteenpäin minäkään en sitten enää vanhene vaan päinvastoin <3 Ensivuonna vietetään niitä kaksvitosia taasen.

Ainiin ja neuvolassa kaikki oli hyvin. "Henrin" sydänäänet olivat vahvat ja heti löytyivät. SF-mitta etenee keskikäyrällä eli turhaa jännitin sitäkin. Rautaa täytyy syödä jatkossakin mutta se nyt oli selvää ilman tämänpäiväistä käyntiäkin. Sype-polille käypi tieni lähiviikkoina. Synnytyspelkopolille siis.

Nukkumisesta

Remppa alkoi

22.07



Eilen ja tänään ollaan aloiteltu remppaprojektia ihan kunnolla ja laitanpas nyt sitten vähän tunnelmia siitä tännekkin. Minä ja supertehokas äitini ollaan nyt alkuun keskitytty ihan vaan siivoilemiseen, sillä niinkun jo aikaisemmin mainitsinkin, oli paikat kaameassa kunnossa. Nyt kiiltää jo keittiö ja WC. Kiitos äiti! Mulla aika menee osittain Pirpanan kanssa touhutessa mutta silloin kun tyttö sen sallii, pääsen myös hätiin näissä remonttiasioissa. Pirpanan huoneen oven sain putsattua jälleen valkoiseksi ja myös jääkaappi kiiltää taasen. Sisko suositteli Prisman hyllystä erästä ihmeainetta ja sitä se todella oli. 


Mun isä ja H alkoivat puolestaan repiä listoja irti ja myös olohuoneen tapetit saivat kyytiä. Onneksi oli suht helposti irtoavaa tavaraa. Tuo tapetti on mun mielestä ihan kaunis mutta pienessä tilassa hitusen verran liian hallitseva. Siispä päädyttiin tähän ratkaisuun. Tuntuu että heti tuli tuplasti lisää tilaa kun saatiin seinä valkoiseksi. Tällähetkellä homma etenee ihan mukavaan tahtiin. Pääsiäisen pyhinä päästään maalailemaan jo ja sitten seuraavalla viikolla lattia saakin kyytiä. Kiitos isä, ilman sua tämä ei onnistuisi meiltä.

Pirpanan nukkumisen kanssa oli tänään vähän ongelmia kun ei meinannut matkarattaisiin millään uinahtaa. Ulos en voinut häntä laittaa kun takapiha on lunta tulvillaan (huomenna osataan sitten varautua tähänkin ottamalla lapio mukaan) ja sisällä oli liian kova meteli. Aina kun erehdyin häntä rattaisiin vilkaisemaan oli näky seuraavanlainen:




Toivoton tilanne siis.
No, kotona sitten taas nukutti ja ilta sujui ihan leppoisissa tunnelmissa. Tämä päivä ollaan vietetty kuivissa vaipoissa ja kaikki pissitkin tulleet pottaan. Tyttö ryhtyy heti toimeen kun äiti hänet potalle istuttaa. Hassua mutta taitavaa.


Tällaisia pieniä ylläreitä meitä odotti uuteen kotiin saapuessamme. En ollut asiaan kiinnittänyt näytössä huomiota. Löydätkö sinä virheen tästä kuvasta? :)

ilon aiheita

Iso harppaus jälleen

22.02

Nyt kyllä tapahtuu paljon isoja juttuja Pirpanan kehityksessä ja oppimisessa. Pienetkin asiat tuntuvat tietysti meidän vanhempien silmissä aimoharppauksilta mutta fiilistelen silti. Tuo mun "pieni" murunen nukahti tosiaan vartissa pinnasänkyyn sen kummempia kitisemättä. Muuta ei tarvinut äiskän tehdä kun ihan vähän laulella unilauluja normaaliin, totuttuun tapaan. Olen ihan super onnellinen mutsi nyt!

On helpottavaa tietää että nukahtaminen ja nukkuminen yöllä onnistuu jo näin hienosti Pirpanalta, sillä kun tämä "Lilli" masusta ulos pullahtaa, on meillä vanhemmilla varmasti hänen kanssaan hetken aikaa hommaa ihan riittävästi öisin. Onneksemme Pirpana ei kovinkaan helposti heräile ääniin. On varmaan jo masussa ollessaan tottunut mm. kiljuvaan ranskanbulldoggiin joten ei sitten masun ulkopuolellakaan enään pienistä hätkähdä.

Ja loppuun tämänpäiväinen pottakuva. Tänäänkin siis kaikki mahdolliset pottaan töräytetty. Fabulous!



ilon aiheita

Aamusella

16.59


Niin, nyt se on sitten varmaa että viimeyö oli viimeinen vaunuissa nukuttu, sillä aamupuurolle herätessä oli tilanne tämä. 

Pirpana on nukahtanut kaikista levollisimmin nyt vaunuihin joten ollaan annettu hänen niissä nukkua toistaiseksi yönsä. Illalla vuorossa jälleen pinnasänkytaistelua. Innolla oikein odotan!
Tänään kaikki pisut ovat tulleet pottaan ja ollaan selvitty  kuivalla vaipalla. Ihan mahtavaa. 

Tuleva viikko on jännitystä pullollaan. Ultra, isin uusi työ alkaa ja saadaan avaimet uuteen kotiin. Kiva viikko!

Nyt hän heräileekin päiväuniltaan. Mentävä on! :)


Iltarutiinit

Unta odotellessa..

22.09



Uusi mekko kumpparilta. Kokoa 62 mutta sopii vielä vallan mainiosti, hyvä niin.

Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tässä blogia niin että levoton pikkuneiti huutelee vähän pinnasängystään ja ehkä hieman häiritsee mun keskittymistäni ;)  Uskaltauduttiin siirtyä vaunuista jo ihan oikeaan sänkyyn, sillä viimeaikoina yöt ovat sujuneet niin hienosti. Vaan kerran on heräilty maitoa juomaan. Heiluu kun heinämies tuolla. Masulle, selälleen, masulle ja selälleen.. 

Jännä nähdä miten tämä yö tästä etenee. Isi luki iltasadunkin. Toinen ja ehkä se tärkein iltarutiineista on tällähetkellä kattovalojen sammuttaminen isin kanssa. Pirpanan päivän tärkein toimitus. Huvittava mutta niin söötti näky jokakerta.

Nyt keskityn tähän projektiin. Alkaa volyymin taso lähentelemään jo katastrofaalisia lukemia. Palailen asiaan huomenna!

Höpönlöpöä

Luksusta arki-illassa

21.25

Tänään me vanhemmat saatiin ehkä suloisin saunakaveri ikuna mukaan löylyihin. Pirpana nautti lämmöstä ja jakeli onnellisia vauvahymyjä isille ylälauteille. Hetken aikaa saunottuamme, tyttö pääsi vielä vaahtokylpyyn ja istui siellä onnistuneesti ensimmäistä kertaa. Pikku kätösillä oli kiva läpsytellä vettä ja ihmetellä omia varpaita vedenpinnan alla. Saunominen on ollut meille aina melkeinpä pyhä asia ja ihan huippua oli saada vihdoin jakaa tuo hetki koko perheen kesken. Muistan kun Piippistä odotin niin mun ensimmäinen kysymys neuvolassakin oli "Saanko mä saunoa normaalisti?". Siispä tyttö onkin varmaan jo masussa oppinut viihtymään löylyissä.

Meidän iltakukkuja nukahti tänään poikkeuksellisesti jo ennen ysiä, sillä jätettiin tarkoituksella iltanokoset väliin. Tämä siksi, että me vanhemmat saataisiin illalla vähän omaakin aikaa ennen nukkumaan menoa. Aamulla tosin herätään näillä näkymin aikaisemmin kun ennen mutta menköön.

Ja niin, tänään Piippis on nukahtanut kummallakin kerralla päiväunilleen peukalo suussa. Jäytää niin kovasti nyt sormiaan kutiavien ikenien vuoksi ja tästä syystä sitten peukku tuppaa unohtumaan suuhun. Ei haittaa. Söpöä vain!

Minä taasen kehittelin itselleni tänään ylimääräistä päänvaivaa kun aloin yhtäkkiä himoitsemaan Arnoldsin donitseja. Lähin myymälä Helsingissä. Ei auta. Ajattelin huomenna piinata ystävää ja pyytää tuomaan töistä kotiin tullessaan. Tähän ei nyt mitkään Valintatalon huonot kopiot auta tähän ongelmaan, sen tiedän.

Masussa muuten tuntuu jo pientä rapsuttelua aina silloin tällöin.

On se vaan niin uskomattoman rauhoittavaa tuo pienen ihmisen tuhina. Taidanpa itsekkin nyt lopettaa kirjoittamisen tältä päivältä, syödä vähän ja vetää peiton korville jälleen.

P.s Jos joku lukija omistaa pienikokoisia äitiysvaatteita joista tahtoo päästä eroon, olen mahdollisesti halukas ostamaan ne pois.

Hyvää yötä.

Suosituimmat

  • Muistopuhe rakkaalle
    Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnik...
  • Erityisen jännittävää kotitreeniä
    On sellaisia asioita, joista hetken aikaa haaveilee ja jotka sitten pikkuhiljaa ajan myötä väistyvät ajatuksista taka-alalle. Sitten on sel...
  • Teknisiä ongelmia
    Meidän viimeinenkin tietokone hajosi eilen illalla ja nyt kärsin. Mun piti kirjoittaa tänään pitkä postaus tulevan viikonlopun tiimoilta mu...

Facebook