Kesä

Arki saapuu - olenko valmis?

19.34

Tuleva ekaluokkalainen piipahti tänään terkkarissa perinteisessä kouluuntulotarkastuksessa ja samalla neitokaiseen tuikattiin kaksi rokotustakin. Päädyimme H:n kanssa siihen lopputulemaan (hetken aikaa pohdiskeltuamme), että tässä vaiheessa on varmasti ihan oikea ajankohta ottaa tuo vesirokkorokote - kun tähän asti olemme taudilta välttyneet. Myös MPR uusittiin. 

Piippis kasvaa tasaisesti omalla käyrällään ja muutenkin on sopusuhtainen neiti. Reippaasti pimu vastaanotti nuo kaksi rokotusta ja nyt sitten vaan toivotaankin, että säästymme ikävimmiltä oireiluilta. 

Aikaisemmat kuulotutkimukset eivät ole onnistuneet (johtuen mm. ahtaista korvakäytävistä), mutta nyt kun neiti on jo "iso tyttö" niin tänään saimme ylpeinä todistaa jotakin historiallista.  Näin hienosti tutkimus sujui! Tässäpä äiskälle hyvänmielenvideo vailla vertaa:



Pieni kätönen nousi super reippaasti joka kerta (suloisten hymyjen säestämänä) kun luureista kuului piippaus, ja tyttösen kuulo todettiin oikein hyväksi. Kiitoksena mallikkaasta käyttäytymisestä, sai neitokainen valita itsellensä jonkun pienen yllärin kaupasta - kotona sitten herkuteltiin Kismetillä. Myös kirjastossa käytiin(mikä on aina super kiva juttu) ja sieltä matkaan tarttui uusi Frozen-kirja (Arendelin aave). 

 
Voi herrajestas sentään! Ensi viikolla ensimmäisellä vauvallani alkaa jo koulu ja keskimmäinenkin aloittaa eskarin! Olen kauhuissani (jälleen kerran) mutta nyt tiedän jo kokemuksesta sen, että kaikki kyllä lutviutuu. Kesän aikana kiristynyt napanuora pääsee taas venymään hieman suuntaan jos toiseenkin, ja se varmasti tekee ihan hyvää meille kaikille. Näin haluan uskoa. 

Omien opintojen jatkuminen jännittää paljon. Osa jo tutuksi tulleista luokkakavereista on siirtynyt porukasta oppisopimuslaisten jengiin,ja nyt olen salaa itsekin alkanut siitä haaveilemaan - olisihan se taloudellisesti kannattavampaa. No, katsotaan nyt että mitä tuleva syksy tullessaan tuo. Olen täysin avoin kaikelle uudelle edelleen..


Nyt en kuitenkaan vielä liiaksi jaksa murehtia, vaikka arki kolkutteleekin jo nurkan takana. H aloitti tänään työt mutta me lomaillaan lasten kanssa vielä tovi. 
 



On ollut ihan mielettömän upea kesä ja sen todellakin soisin vielä jatkuvan piitkään. Muutamia voimakuvia olen kuluneiden viikkojen aikana räpsinyt talteen - pimeintä ja ankeinta vuodenkaikaa silmälläpitäen. Niiden voimalla aion rämpiä läpi syksyn ja talvenkin.


 Tällainen pikkupostaus alkavaan viikkoon! Meillä onkin jälleen juhlaviikko ja varmasti tulen palailemaan siihen perinteisen synttärikirjoituksen muodossa..

<3

Kesä

Kesäsateessa

20.32

 Ei tämä mun blogirauhoittuminen nyt niin vakuuttavasti alkanutkaan, sillä kulunut viikonloppu tarjosi meille roppakaupalla mahtavia kuvaushetkiä maaseudun rauhassa. Olisi melkeinpä synti jättää lataamatta otoksia blogiin. 

Arvoimme pitkään että lähdemmekö ollenkaan reissuun, sillä pitkin viikkoa uutiset pelottelivat meitä kesälomalaisia viikonlopun ukkosilla ja rankkasateilla. Lopulta kuitenkin tulimme siihen lopputulemaan että on aivan yksi ja sama, missä päin Suomea näitä kuuroja vastaanotamme - näin ollen päätimme siis lähteä matkaan. Loisto päätös!


Koko viikonlopun aurinko helli meidän pientä reissujengiä ja hiki virtasi helteen ansiosta.  Ainoa sadekuuro joka matkanvarrelle osui, näytti näinkin "kamalalta".



Karvainen kummilapsemme nautiskeli vapaudestansa (koko reissun aikana ei jätkää laitettu kertaakaan remmiin kiinni) sekä futiksen pelaamisesta muiden kundien kanssa. Välillä piipahdettiin navetassa viilentymässä ja sen jälkeen normaali hössötys jatkui. Ihan mahtavaa seurata koiran iloa sekä onnea maaseudun hiljaisuudessa. Välillä sai vainun, mutta ei niistäkään huolimatta lähtenyt kauaksi jolkottelemaan.


Perinteiset traktori-fiilistelyt piti tietenkin myös ikuistaa. Lopulta kuitenkin tuli kiire pois ratista, sillä ylimääräinen ampparivieras pääsi sujahtamaan seuraksi koppiin.


Minun henkilökohtainen haaveilulistani ei näyttäisi tällä hetkellä olevan ainakaan kutistumaan päin. Olen unelmoinut paljon viimeisen kahden päivän aikana. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kauemmaksi luonnon helmaan halajan kotini. Ja onhan se oikeasti vähän hassua, että nykyisen kotitalomme arvolla saisimme tunnin ajomatkan päästä omakotitalon järven rannasta! 

Noh. Nää nyt on vaan näitä kivan viikonlopun jälkeisiä keloja. Rauhottuvat kyllä, kunhan viikko taas soljuu eteen päin kera uusien touhujen.


Tässäpä vielä yksi Piippiksen reissun kohokohdista - muurahaispesä! Äiskän oli pakko käydä hakemassa neiti lopulta pois öttiäisten keskeltä, sillä isot metsämurkut ryhtyivät kiipeämään kohti neitokaisen yläkroppaa vähän turhankin hanakasti. 


Sade oli ihana piristys helteisessä lauantai-päivässä, mutta alla näkyvä sateenkaari oli sangen kiinnostava bonus varsinkin lasten mielestä. Me vanhemmat taasen fiilistelimme kiikareiden avulla sähkölinjalla istuskelevaa tuulihaukkaa. Kaunis näky.

Iltapalaksi (ja aamupalaksi) syötiin J-sedän perinteisiä muurinpohjalettuja. Iskelmät raikasivat puutarhakeittiössä ja auringonsäteet kaunistivat iltaa. Kannatti lähteä!


H:n kanssa saunoimme vielä navettaan rakennetussa ulkosaunassa, ja pihalla punainen kuu ihastutti meitä matkalla takaisin talolle. Tuli mieleen lapsuuden pihasauna ja rakkaat hetket omien vanhempien kanssa. Haikeata mutta samalla niin taianomaista.

Kyllä oli ihanaa. Isin vika lomaviikko starttaa huomenna ja kyllä mä vielä jotain kivaa haluaisin keksiä. Katsotaan..

Helteisiä kesäpäiviä kaikille alkavaan viikkoon!

bloggaaminen

Blogin rauhoittuminen ja maistiainen tulevasta haaveesta - luku 2

14.29

Blogini lukijat tietävät, että minulla on suuri haave. Tietokoneellani on yksi maailmasta tärkein tiedosto, jota päivitän aika-ajoin - silti liian harvoin. Haaveeni hahmottuu pienin harppauksin ja olen pikkuhiljaa tajunnut, että jostain muusta on nyt hieman verotettava tuon unelman toteuttaakseni. 

Kun aikanaan ryhdyin kirjoittamaan, sain voimani lukijoiden kommenteista. Blogini kävijämäärät yllättävät jatkuvalla kasvullaan, mutta vuorovaikutus lukijoiden kanssa  täällä blogissa on kaikonnut valitettavan pieniin määriin. Saan onnekseni maailman tärkeimpiä sähköposteja, ihania kommentteja facebookiin sekä samanmoisia instagramiin myös, ja niille elän vielä vuosia tästä eteenpäinkin. En siis tule sulkemaan blogiani. Tällaista tukea itse kaipasimme H:n kanssa aikanaan ja toivon, että voimme jatkossakin tsempata olevia ja tulevia vanhempia. Läheisiä ja aiheesta muuten vaan kiinnostuneita. Kätilöt (tutut ja tuntemattomat) siispä pistäkää korvan taakse, mun blogiani saa käyttää ja jakaa. Minuun saa ottaa yhteyttä, ja olemme koko perhe aina valmiita olemaan läsnä tuoreille vanhemmille uuden elämänmullistuksen alkutaipaleella.

47 palasta ei sammu, se rauhoittuu. Se jatkaa satunnaista päivittymistään ja olen kiitollinen, jos pysytte matkassa mukana. Ehkä vielä yhdessä kippistelemme esikoisteokseni kunniaksi? Pidän kyllä pirskeet jos syyn sille saan, ja kirja jossain vaiheessa julkaistaan. Rimmasipas tuo kivasti :)

Syksyllä meidän perhe piipahtaa Ylen Akuutissa ja myös täällä blogissa tulen tiedottamaan siitä. Instagram päivittyy normaaliin tapaansa ja jaan myös facebookissa arkisia tohelluksiamme.

Blogi hiljenee huomattavasti, mutta elää pienin askelin. Olkaa te siellä.


Luku 2 (pientä luonnostelua tulevasta)


"Sinä kasvat ja vahvistut. Olet kuin ihan kuka vaan ”normi” vauva tässä maailmassa. Äitiyteni olemassaolo on merkityksellisempää päivästä toiseen -  matkaamme kohti uutta arkea pienen perheemme voimin. 

Istumme isäsi kanssa saunan lämmössä (isovanhempien hoitaessa sinua vauvaa) ja mietimme tulevaa. Vaikka sinä toit odottamattoman yllätyksen mukanasi, olet meille täydellinen juuri tuollaisena. Se tuntuu tavattoman hyvältä todeta näiden ensimmäisten yhteisten viikkojemme jälkeen. Olet hyväntuoksuinen,nauravainen  ja kaikinpuolin niin tuhannen suloinen tapaus. Olet uusi kaunis ihmisen taimi -  meidän aikaansaamamme verso. Haluamme sinulle vain parasta – sitä mitä jokainen vanhempi omallensa kaikista eniten tässä maailmassa haluaa. Toki olemme myös vähän huolissamme uuden elämämme alkutaipaleella, se lienee selvää sanomattakin.

Mietimme jo tulevaa ja sitä, mitä voimme sinulle parhaimmillaan tarjota.

Päätämme hyvin pian että jos luoja suo, tulet pian saamaan sisaruksen rinnallesi. Hengenheimolaisen arkea tukemaan. 


Aikaa kuluu puolisen vuotta ja pieni veljesi ilmoittaa tulostaan. Sinä tissitakiainen lopetat imemisen. Maitoni ei yhtäkkiä enää maistu sinulle. Olet imenyt äitisi rintaa hanakasti kuukausia mutta yhtäkkiä takerrut pulloon.  Siihen pulloon, joka ei sinulle koskaan aikaisemmin kelvannut. Ihan niin kuin tietäisit, että nyt äiti tarvitsee kaiken voimansa pienen veljesi kasvattamiseen. Kuudes aisti ehkä kertoo sinulle sen, että tämä pian syntyvä ihminen tulee olemaan yksi elämäsi suurimmista eheyttäjistä. Tukesi tulevassa. Yksi parhaimmista ystävistäsi. 

Se pikkuveli, joka eräänä kesäisenä yönä viisivuotiaana hiipi viereesi nukkumaan, koska sitä tosi paljon pelotti. Sinä maailman ihanin ja turvallisin isosisko."





Onpas jännittävää. Tämä postaus onkin siis hyvä päättää kuopukseni eiliseen letkautukseen, kun ajelimme Järvenpäästä kotiin mäkistä tietä:

"Tuntuu mahanpohjassa ja pepunpohjassa!"

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään huomenna taas pikku reissulle ja tällä kertaa meitä matkalaisia on autossa 6. Näistä lisää sitten myöhemmin!


Kesä

Ex tempore-reissu kolmen ipanan kanssa ja 20 vinkkiä sen onnistumiselle

12.54



Viime viikolla päätimme yhtäkkiä yllättäen pakata laukut ja lähteä seuraavana aamuna reissuun. Kesäsuunnitelmiin kuului tänä vuonna Muumimaailma ja päätimmekin suunnata ihan ensimmäisenä kohti aurinkoista Naantalia. Tämä ex tempore-matka oli todella ihana, huoleton sekä onnistunut ja ainoa hankaluus reissulla oli lähinnä majoitusten löytyminen pikaisella aikataululla. Onneksi jokaiselle yölle kuitenkin löytyi oikein viihtyisät nukkumapaikat.

Ajattelinkin jakaa nyt muutaman hyäksikokemamme vinkin matkan varrelta, josko joku siellä ruudun toisella puolella innostuisi heittämään vastaavanlaisen road tripin perheensä kanssa vielä tänä kesänä. 


1. Unohda Bookers. Majoitusta etsiessä on kaikista toimivinta soittaa suoraan leirintä-alueelle/ hotelliin ja tiedustella vapaita huoneita/mökkejä. Tämän me itse totesimme valitettavasti vasta viimeisen majoituspaikan kohdalla.

2. Pidä huoli siitä, että lapsilla on jatkuvasti tarjolla naposteltavaa, vettä ja mehua. Verensokrujen pysyessä tasaisena vältytään myös ylimääräiseltä kiukuttelulta ja raivareilta. Pätee myös aikuisiin. Erityisesti aikuisiin itseasiassa.

3. Pulahda uimaan aina kun mahdollista.

 

4. Pienten lasten kanssa potta on hyvä olla matkassa mukana. Mä itse henk.koht kammoan yleisiä vessoja, sillä melkein aina ne pienet kädet tarraa pöntön istuinosaan tai muuhun ja muutenkin pienissä ahtaissa käymälöissä on hankalaa muksujen kanssa toimia. Sitäpaitsi luonnon helmassa on muutenkin mukavampi pissiä.

5. Älä murehdi turhaan nukkumaanmeoajoista - nyt on kesä! Reissaa lasten vireystilan ehdoilla.

Hän halusi ehdottomasti, että otan nämä kuvat nukkumaanmenon hetkellä.

6. Pakkaa  mukaan desiä, laastareita ja kosteuspyyhkeitä. Mekään emme haavoilta välttyneet tälläkertaa.

7. Syökää piknik-iltapala meren tai järven rannassa. Saatatte bongata vaikka käärmeen, joka on samoissa touhuissa kanssanne. 


 

8. Tarkkailkaa ajomatkalla yhdessä ympäristöä. "Tuolla heppa, tuolla lehmä, tuolla ehkä pöllö ja tossa kauris" .

9. Älä liiaksi stressaa punkeista  (tämä koskee erityisesti itseäni nyt) tai niiden vaarasta. Itse kyllä kielsin heinikkoryntäykset, mutta muuten yritin rentoutua myös tämän asian suhteen. 

10. Minigolf toimii aina

11. Kiellä Youtube (paitsi ehkä tiukan paikan tullen ravintolassa). 

12. Kuuntele ipanoita. Kysy mikä on ollut kivaa ja suunnittele jatko sen pohjalta. 


13. Syökää pehmistä. Se pistää hymyilyttämään - aina.



14. Tunnista omat voimavarasi. Väsynyt vanhempi ei edesauta  kivan kesälomareissun onnistumista. Uupumisen hetkellä mene syömään vaikka aamupala yksin. Se piristää kummasti.


15. Keräilkää matkamuistoja luonnosta. Meidän pihalla on nyt kaksi uutta aarretta kivikokoelmassa -  Reposaaren rannasta. Niitä kaikille ylpeänä esitellään ja niillä on ihan oma tarinansa.

16. Spottaa kivoimmat leikkipuistot (usein lapset tekevät sen aikuisten puolesta) ja pysähtykää niihin hetkeksi. Kiitos Uudenkaupungin Leijonapuisto-vinkistä Nakit ja Mutsi - oli super hiano!


17. Ota mukaan kirjoja (aikuisille ja lapsille) .

18. Itsetäyttyvä retkipatja on ihan mahtava keksintö! Meillä se mahtui jokaiseen majoituspaikkaan, vaikka esimerkiksi hotellissa majoituimme kahden hengen huoneeseen taloudellisista syistä. 


19. Upota myös omat varpaasi hiekkaan, jos vaan mahdollista. Anna lapselle aikaa elää hetkessä ja muista nauttia myös itsekin täysillä. 


20. Jos matkan varrella on pomppulinna, älä ohita sitä.


Tässäpä vielä muutama otos Muumimaailmasta. Lapset nauttivat jälleen, mutta meitä aikuisia jäi vähän harmittamaan väenpaljous. Hahmojen kainaloissa oli kovasti ruuhkaa, mutta onneksi nyt jonkinverran saivat kuitenkin halitella. Erityisen lämpimästi muistelemme Tiuhtia ja Viuhtia, jotka antoivat aikaansa ja juttelivat tytöille kovasti.


Myös Hosulin kanssa käytiin tärkeä keskustelu ..


 Tämän jälkeen Pikku H vielä siivosi Hosulin mökin harjalla ja "putukihvelillä".





Teatteria kävimme katsomassa ruotsinkielisenä. Se ei ipanoita haitannut ja jokainen heistä tuijotti esitystä haltioituneena. Itsekin nautin kovasti!


Naantali on meidän perheelle kaupunkina jo hyvin tuttu, ja se onkin todettu toimivaksi jokakesäiseksi reissukohteeksi. Ensimmäistä kertaa yövyimme Naantalin kylpylässä ja vaikka se haukkasi reissubudjetistamme ison siivun, emme kadu hetkeäkään että tuon valinnan teimme. Lapsille löytyi kaikkea kivaa,  ja keskimmäiselle iski jopa hetkellinen suru kun lähdimme pois.

 Suosittelen lapsiperheille lämpimästi myös Uuttakaupunkia rantabulevardeineen ja lähiseutuineen. Hirmuisesti kaikkea kivaa löytyi matkan varrelta ja mielemme tekisi palata vielä tänä kesänä uudestaankin. Katsotaan nyt.. 


Ja sitten se Reposaari.. hämmentävän kiehtova paikka! Tuulimyllyt, puutalot, yksi Sale, apteekki ja nakkikiska. Suloinen merenrantakylänen siellä jossain. Ihan oma kolkkansa. Ihana! 

Siikaranta Camping siinä vieressä on kyllä oikeasti kokemisen arvoinen lähinnä upeiden maisemiensa vuoksi. Ne tietää, jotka tietää.


  
 Ehkä palaan vielä reissutunnelmiin, mutta nyt on aika lähteä kirjastoon helteisen kesäpäivän viettoon :) 

*Postaus kuuluu Maitokahvimedian kesäsarjaan

Suosituimmat

Facebook