Meidän viisivuotias ei todellakaan tuhlaa näitä harvoja kauniita kesäpäiviä sisätiloissa, ja tänään jouduinkin hieman säikähtämään, kun kundi katosi pidemmäksi aikaa näköpiiristä. Nappasin pikkuneidit mukaani ja lähdimme siinä sitten yhteisvoimin etsimään veikkaa kotiin. Hyvin nopsaa huomasin, että sovitut reviirin rajat on ylitetty ja poika lähtenyt omin lupinensa reissuillensa. 

Huutelin lujasti ja soitin jo pari itkunsekäista puhelua läheisillekin, kunnes yhtäkkiä huomasin pojan kurvaavan Sipoon suunnalta kotiin - kahden entuudestaan tuntemattoman pojan vanavedessä. Näinhän siinä oli käynyt sitten, että W ei voinut vastustaa kiusausta lähteä kahden ihailemansa "ison pojan" matkaan mukaan, ja äidin tahtoa uhmattiin hetkellisesti.

Pidin pitkän puhuttelun pojalle, joka lopulta katuen kuivasi silmäkulmiaan. Oppia ikä kaikki, onni onnettomuudessa ja mitä näitä nyt on..?

Olemme H:n kanssa olleet ihan suunnattoman iloisia ja onnellisia siitä, että PikkuW:lle on nyt viimeisen vuoden aikana löytynyt naapurustosta kovasti kaipaamansa kaverit. Kukapa sitä nyt aina jaksaa tyttöjen kanssa leikkiä, heh. Tänään mua ihan huvitti sivusta seurata kun läheisellä kalliolla oli iso jengi lähiseudun ipanoita, jotka yhdessä touhusivat ja puuhastelivat. Tuli oma lapsuus mieleen (jälleen kerran), ja samalla jotenkin niin kovin hyvä olo. Tytötkin tuossa jengissä viihtyvät, mutta heidän läsnäollessaan on äidin tai isin mentävä mukaan vahtimaan menoa.

Tänään ihastelivat leppäkerttuja sekä kuvassa näkyvää värikästä toukkaa, leikkivät sähkömiehiä kalliolla, ihmettelivät puusta tipahtanutta linnunpoikaa, kiipeilivät, ajelivat kilpaa pyörällä ja pelasivat futispeliä - ja tietty taistelivat Nerf-pyssyillä.

Meidän elämässä on nyt kääntymässä aikastalailla uudenlainen sivu, kun ipanat lähtevät eskariin ja kerhoon. Ystävät alkavat muuttua kokoajan tärkeämmiksi ja uusia suhteita solmitaan. Kohta ne juoksee tuolla ulkona aamusta iltaan, ja sitten me vaan ollaan ja ihmetellään että miten täällä kotona yhtäkkiä tuli näin hiljaista? Vähän ristiriitaista, mutta päällimmäisenä kuitenkin tästä kaikesta nousee järjettömän suuri rakkauden sekä kiitollisuuden tunne. 

Nyt kun vielä onnistuisin löytämään itselleni työpaikan ja/tai opiskelupaikan, niin olisin sangen tyytyväinen saavutuksiini sekä elämääni noin muutenkin. 

Aurinkoa viikkoon!