Piipahdin kahden nuorimman kanssa viime viikolla neuvolassa hakemassa puuttuvat rokotukset, ja samalla siinä sitten tuli höpöteltyä terkkarin kanssa jokavuotiset jaksamiskuulumisetkin. Ensimmäistä kertaa äitiysvuosieni aikana vastasin tuohon "Miten te vanhemmat jaksatte nyt?" -kysymykseen, että voimat ovat kieltämättä nyt hieman vähissä ja että aika useinkin arki tuntuu raskaalta. Olisin ehkä toivonut saavani jotain hyviä neuvoja, joiden avulla nuo raskaat päivät olisivat hilppasen verran helpompia rämpiä, mutta sellaiset neuvot nyt tällä kertaa jäivät kuulematta. Parisuhteen tärkeyttä kuitenkin korostettiin ja kehotettiin ottamaan yhteistä aikaa vähintään kerran kuukaudessa. Vitsit kun se olisikin niin yksinkertaista, mutta lupaamme kuitenkin yrittää

Tuo jaksamiskeskustelu avasi siinä määrin mun silmiäni, että tajusin ihan oikeasti tarvitsevani nyt pientä happihyppyä arjen hulinoista. Keravalla oli onnekseni luvassa aivan huippu ilta All stars-hengessä, ja niinpä sen innoittamana päätin lähteä ensimmäistä kertaa elämässäni yksin ulos. En halunnut etukäteen sopia ystävieni kanssa mitään, sillä riski illanvieton peruuntumiselle on aina olemassa - koska väsymys.

Vaan kannattipas jaksaa sekä uskaltaa, sillä tupa oli täynnä tuttuja ja meininki muutenkin tosi mahtava! Tykkäsin uudesta New Sherwood ravintolasta ja sen tunnelmasta kovasti. Kiipesin siinä illan aikana itsekin kerran lavalle laulamaan stemmoja ja kaikenkaikkiaan tuosta lauantaisesta illasta jäi ihan mielettömän kiva fiilis. Kiitos myös niille ennestään tuntemattomille, jotka tulivat juttelemaan ja tunnustamaan piipahdukset blogini puolella. Tuntui hämmentävän mukavalta.

 Nyt tosiaan juhlitaankin sitten koko vuoden edestä ja lauantaina on luvassa hieman toisenlaista musisointia, kun Lauma-yhtye viettää tuossa samaisessa New Sherwood-ravintolassa EP-julkkareitaan. Täydellinen mahku antaa siis aikaa sekä parisuhteelle, että ystävillekin! 

 Jos Lauma ei ole vielä tuttu, suosittelen lämpimästi (ja täysin vilpittömästi vaikka bändi tutuista tyypeistä koostuukin) tutustumaan kyseiseen orkesteriin. Esikoisalbumi ilmestyi lokakuussa 2018 ja tämä uusin "Marionetti" EP julkaistaan nyt tulevana perjantaina. Jälleen kerran me Keski-Uudenmaan asukit saamme ylpeänä todeta, että osaamista ja hyvää meininkiä ei totta vie välttämättä tarvitse muualta lähteä hakemaan - sitä kun riittää kivasti ihan omissakin pitäjissä.

 Olen itse henk.koht myös super onnellinen siitä, että Kerava on herännyt taas henkiin ja tapahtumia riittää oikein mukavasti meille live-musiikin ystäville. Keravan ravintoloiden lisäksi myös Krapin paja Tuusulassa ilahduttaa harva se viikko artistikattauksillaan! Muistatteko vanhan postaukseni , jossa esittelin tuota Tuusulan omaa kulttuurikeidasta muutama vuosi taaksepäin? Kannattaa ehdottomasti piipahtaa paikanpäällä jos mahdollisuus siihen tulee. Itsehän ajattelin seuraavan kerran suunnata sinne Paperi-T:tä katsomaan.

Yläpuolella vielä hieman maistiaisia Lauman meiningistä. Yle X valitsi bändin vuoden ensimmäiseksi "Nosteessa"-artistiksi - eikä suotta! Omiin talvi-iltoihini yhtyeen kivasti eteenpäin soljuva melankolia istuu oikei kivasti, ja innolla odottelenkin jo tätä uutta matskua 

Tulevan julkkaripäivän kunniaksi laitoin instagramissa aiheeseen liittyvän arvonnan pystyyn, joten käykäähän osallistumassa(@agu47palasta) . Palkintona siellä on juurikin tämä kyseinen Marionetti EP, jota yhdessä lauantaina juhlitaan! Toivottavasti innostan edes muutaman lukijan ottamaan itselleen sitä kallisarvoista omaa aikaa, ja lähtemään todistamaan Lauman mukaansatempaavaa meininkiä paikanpäälle Keravalle ! Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy ja levyjä New Sherwoodissa pyörittelee super komea DJ Who-RE-9-N. Mä sain tosiaan vasta tänään kuulla, että mun siipallani on tuollainen ikioma Dj-nimikin. Nauroin kippurassa. 

Ihanaa fiilistellä pitkästä aikaa musajuttuja täällä blogissa. Tosi piristävää näin kirjoittajankin näkökulmasta.

Kuulemisiin!

Hurahtaneen viikon varrella on fiilis ollut hyvinkin useasti sellainen, että jotain piristystä arkeen olen kovasti kaivannut ja ääneenkin sen taisin H-paralle mainita. Tänään tuo odotettu piristyminen sitten tapahtui taudista huolimatta, kun suuntasimme ystävien kanssa kohti Järvenpäätä, Fröbelin palikoiden syyskiertueen ensimmäistä keikkaa.

 Fröbelin palikat on kyllä oikeasti ihan huikea kokoonpano! Fanitin sitä itse aikanaan ja nykyään jorailen sutsisatsisatsaata omieni kanssa harva se päivä. Työpaikalla kyseisen orkan tuotanto kuuluu asiakkaiden päivittäisiin musatoiveisiin ja törmäsinpäs tänään muuten keikallakin tuttuihin onnellisiin hymyihin..

Pikku H:n kummitäti osti neitokaiselle oman pinkin fanipaidan ja me vanhemmat sitten lahjoimme kaksi muuta samanmoisilla. Voi pienten ihanaisten onnea! Äitikin voisi ehkä haluta omansa. Olenhan fanityttö jo vuodesta 1991.

Ja sitten ovat nämä uutukaiset. Tänään pienin pääsi ensimmäistä kertaa Fröbeleiden keikalle ja innostus on helposti aistittavissa näistä allaolevista tube-pätkistä. Nämä vuoden 2014 tulokkaat olivat aikasta vieterissä koko konsertin ajan. Yhdessä jorailivat, ihanat muruset!

Lapsen onni sekä riemu on hyvin tarttuvaa sorttia. Mä olen ollut yhtä hymyä koko illan ja ipanat ovat ääneen iloinneet siitä, kuinka kivaa tänään oli. "Mä en oo enää pitkään aikaan tykännyt Fröbelin palikoista, mutta tänään kun oltiin siellä keikalla niin mä aloin taas tykkäämään niistä!" , totesi meidän futisjätkä illalla vilpittömästi (tiedän tunteen poikani mun, koska mulle kävi samalla tavalla Biffy Clyron Tavastian keikalla vuonna 2008). Ilmoitti myös pukevansa uuden paitansa huomenna eskariin.. 

Keikkaelämyksen kruunasi tämä hieman tärähtänyt mutta sitäkin tärkeämpi yhteiskuva idolin kanssa. Eipä voi muuta kuin arvostaa suuresti tätä mahtavaa porukkaa, joka vuosikymmenestä toiseen jaksaa yhä ilahduttaa pikkuväkeä ympäri Suomen (ja isompiakin tietysti myös).  Hattu päästä ja iso kiitos!

Ajattelin nyt jakaa pienenä vinkkivitosena tämän syyskiertueen aikataulun teille lukijoille. Kannattaa käydä paikanpäällä kuulemassa ja kokemassa. Toisena vinkkinä vielä mainittakoon, että erityislapsen avustaja (meidän perheen tapauksessa toinen vanhemmista) ei tarvitse lippua keikalle, vaan pääsee ilmaiseksi sisään. Varmistin itse tämän asian lippuja tilatessani.

 Saimme eilen jotain todella kaunista lainaan, ja kulunut vuorokausi onkin hurahtanut hyvin vahvasti sen äärellä onnellisesti musisoiden.

Joskus käy niin, että kuuluisan henkilön poismeno menee vahvasti tunteisiin ja tuntuu kovin henkilökohtaiseltakin. Tänään meidän perheessä on ollut alakuloinen aamu.

Hänen sielukkaan sekä rauhoittavan äänensä tahtiin, puskin uutta elämää maailmaan Kätilöopistolla toukokuisena yönä vuonna 2011. Hän on ollut musiikkinsa myötä osana monissa elämämme tunteikkaissa hetkissä. Ilossa ja surussa. Hääpäivässä sekä lauantaisessa myöhäisillassa. Lapsetkin jo tunnistavat.

Enempää sanoja ei tarvita tähän päivään. Lepäile rauhassa Leonard Cohen. On tullut sinun aikasi valssata autuaimmilla mailla.

Musiikki. Se on meidän perheelle kaikki kaikessa. Tuo huuma alkoi kahdesta nuoresta rakastuneesta ja siirtyi vuosien kuluessa myös kolmeen pieneen ihmiseen.

Tänäkin aamuna havahduin unestani Piippiksen iloiseen tulkintaan:

"Turhaan huoli ois, hammaspeikko kuoli pois! Vatsatauti vangittiin rottakellariin!!"

Seuraavaksi kuulin, kun pakastimen ovi avattiin ja joka-aamuinen Ville Vallaton-jätskin metsästys starttasi. Oli pakko nousta.

Eilen isi soitteli kitaraa takapihalla  ja PikkuW sitten päätti yhtäkkiä esittää biisitoiveen.

"Soita se jossa A-setä laulaa".

Sitä siellä terassilla sitten yhdessä loiloteltiin sekä tanssittiin.

Musiikin voima on valtava. Se rentouttaa ja pelastaa huonommankin päivän. Sen tahdittamana on maailmaan puskettu uutta elämää Kätilöopistolla. Viiden kuluneen vuoden aikana sen voimalla on tuuditettu uneen vatsakipuiset pienet. Tänäpäivänäkään nukkumaan ei ryhdytä, ennenkun äiti on laulanut tuutulaulun (jota kolme pientä peiton alta mukanansa tahdittaa).

"Kenelle äiti laulaa, 

kenelle äiti laulaa,

Piippikselle, PikkuW:lle ja PikkuH:lle äiti nyt laulaa saa.

Tuuli omaa tuudittaa, tuuli omaa tuudittaa.."

Olen onnellinen, kun saan silminnähden huomata tämän rakkauden musiikkiin periytyvän omilleni. Se rakkaus on roihunnut suvussa vuosikymmeniä ja se tulee näköjään roihuamaan pitkään vielä tästä eteenpäinkin.

Kaikista pienin muuten vetäsee parhaiten nuotilleen, vaikka ei vielä kunnolla edes osaa puhua. Itse olin kuulemma samanlainen aikanaan. Tulette lähiaikoina näkemään, kuinka meidän perheessä tätä musiikillista intoa ruokitaan entisestään..

;)

Vitsit mikä päivä! Aamulla ihasteltiin talven ensimmäisiä lumihiutaleita, päivällä fanitettiin Järvenpäässä Fröbelin palikoita ja illalla juhlittiin vielä ihanaa pikku-ystävää!

Parin vuoden odotus tosiaan palkittiin tänään, kun Piippis pääsi jo toistamiseen tanssimaan ihan livenä Fröbeleiden tahtiin. Kotona katsotaan toki päivittäin Elisa Aitiosta musavideoita, mutta eipä näitä live-vetoja vaan mikään voita. Myöhästyttiin keikan alusta 5 minuuttia, ja voi pikkutytön riemua kun hän tajusi mihin tultiin! Neiti nauttii näistä lastenkonserteista nykyään aivan silminnähden, ja viihdyttiin kaikki muutkin oikein kivasti, niinkun aina tämän kyseisen kokoonpanon keikalla! Kaikista pienin jätettiin mummin hoitoon päiväunosiaan nukkumaan, mutta enskerralla hän pääsee mukaan myös.

Ja tulihan se lempparikin sieltä. "Vauvahai pam pam padampam.."

Konsertin jälkeen suunnattiin auton keula  kohti Helsinkiä. Napattiin unosiltaan herännyt kyytiin matkanvarrelta, ja mentiin PikkuH:n kummitätösten luokse juhlistamaan 1-vuotiasta pikku-ystäväämme. Arvatkaa mitä poitsu sai lahjaksi? ;) Enskerralla on pakko kyllä hommata meidän omille tosifaneille myös omansa.

On hyvin liikuttavaa, että itse pikkutyttönä fanitin FP:ta isosti,  ja nyt saan vieressä katsoa kun omat jatkavat samalla linjalla.. Piippiksen hymy lopussa kertoo kaiken tunnelmasta, joka vallitsi tuon 50 minuuttisen ajan. Tällaisten päivien jälkeen fiilis on ihan paras. Koko perheellä.