Hiljaisuus. Rauha. Jääkaapin vaimea hurina taustalla ja sillointällöin terassin mattoa rapsuttava koira. Omituista.

H pakkasi lapset autoon ja jätti mun hetkeksi yksin. Nämäpä ovat harvinaisia hetkiä. Liian pitkään jatkuessaan ahdistavia, mutta tunti tai parikin sillointällöin on erittäin ok. Siispä kirjoitan tovin.

Tänään löimme lukkoon alkaneen viikon suunnitelmat. Kesälomareissua pukkaa siis jälleen, ja huomenna suuntaammekin auton keulan kohti Kotkaa. Loppuviikosta reissaamme Pohjanmaalle sukuloimaan ja tästä päätöksestä olenkin erityisen iloinen. Olen kaivannut juurilleni kovasti ja edellisestä reissusta on jo aivan liian kauan aikaa. 4 vuotta?!  Silloin vietimme mummoni ysikymppisiä Kauhavalla ja vatsassani potki PikkuW. Nyt nämä meidän ipanat alkaa jo olla sen ikäisiä, että uskallamme ampaista jälleen matkaan. Mummoa sekä lakeuksia on ollut ikävä. Ja mummolan pihamaan vattuja. Parempia en ole kaupasta tänä kesänä löytänyt, vaikka etsinyt olen kovasti

Kivaa on jo muuten kertoa tuolle jälkikasvullekin muistoja mun omasta lapsuudesta. Etelä-Pohjanmaa kun on ollut hyvinkin olennainen osa sitä ja ne muistot ovat kauniita.  Toivottavasti automatka sujuu ilman oksennuksia tai muitakaan epämiellyttäviä ylläreitä, heh. Naantalia kauemmaksi ei tällä kokoonpanolla olla ennen vielä ajeltukaan mutta hyvin se menee! No stress.

"Mojo, minä olin kaupassa äiti!"

Piippis sekä muu perhe on saapunut kotiin. Me lähdetään saunaan.

Auringonpaistetta kaikkien viikkoon!