Neiti oli hurmannut jälleen kerran olemuksellaan ja kaksin keskeinen aika psykologin kanssa (n.1h) oli sujunut oikein mallikkaasti. Lopussa Piippis oli kuulemma osannut itse hienosti ilmoittaa, että "En jaksa enää leikkiä".

Vaikka aamulla jouduimme herättämään tytsyn aivan kesken unien, jaksoi hän heti silmät auki saatuaan hykerrellä onnellisena kun sai äidin  ja isin täyden huomion edes hetken aikaa – kahden muun uinuessa. Tällä kertaa yöunia ei jatkettu enää autossakaan matkalla Rinnekodin suuntaan. Ei malttanut, sillä taisi jo tietää että mihin oltiin matkalla..

Palapelit olivat onnistuneet oikein kivasti (varsinkin lasit päässä) ja yli 6:n sanan lauseita oli muodostettu. Piippiksen muistia oli myös kehuttu, ja hän olikin tänään muistanut edellisellä kerralla luetun kirjan juonen hienosti. Tämä on kotonakin kyllä huomattu ja joskus lempparikirjojen tekstejä ihan sanatarkastikin muistellaan. Olemme usein tehneet niinkin päin, että Piippis lukee vaikkapa äidille jotain tuttua kirjaa. Se on suloisella tavalla huvittavaa.

Nyt jäämmekin sitten vaan odottelemaan kirjallista palautetta. Jos oikein ymmärsin niin nyt myös kuulemme sen, että minkä ikäisen tasolla meidän neidin kehitys tällä hetkellä kulkee.. Se on aina vähän hämmentävä hetki, vaikkei sillä mitään merkitystä olekaan. 

Kolme yötä jouluun. Onpas sangen ihanaa!