Tämä päivitys on omistettu isille. Mun isille ja Pirpanan isille. Ja kaikille isille. Onnea!

Omasta isästäni voin kertoa, että hän on aina ollut ja tulee aina olemaan mun sankarini. Jonain päivänä ehkä kirjoitan tänne, miten suuren taistelun hän voitti vuosia sitten ja se taistelu muutti meidän perheen pysyvästi. Lähensi entisestään ja muistutti siitä miten tärkeää on nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä. Isä on aina osannut kaiken. Selviytynyt tilanteesta kun tilanteesta. Lapsena kun joku esine meni rikki, kiikutettiin se isille ja hetkessä se esine olikin taas ehjä. Oikea Pelle Peloton on ollut hän. Lapsenlapsetkin sen tietävät:" Pappa korjaa!". Meidän isä on aarre ja hänen sydämensä on täyttä kultaa!

Pirpanan isästä taasen: Hän on rohkea. Urhea. Äitinä en voisi parempaa isää tyttärelleni toivoa. Hän on huumorintajuinen. Rauhallinen. Musiikki ja taide syvällä sisimmässään. Luotettava. Sinnikäs ja muutenkin suuri sydäminen. Juuri sellainen mitä me Pirpanan kanssa tarvitaan. Maailman paras, erityisen ihana isi.

Isille!

<3