Ilokseni saan ilmoittaa, että tästä päivästä eteenpäin olen taas linjoilla juuri silloin kun haluan, sillä sain tänään etukäteen niin kovin tarpeellisen naistenpäivälahjan! Olen tästä uudesta koneesta aivan järjettömän onnellinen.

Tänään mennäänkin sitten taas kuluneiden päivien kuulumisilla. Piipahdimme eilen Rinnekodissa ja tällä kertaa luvassa oli fyssarin sekä lääkärin tapaamista. Mitään uutta ja mullistavaa ei ilmennyt ja kohtaamiset sujuivat jo totutusti, liikuttuneissa tunnelmissa. Fyssari sanoi, että Pirpana on yksi reippaimmista pikkutytöistä hänen työhistoriassaan ja kuulemma hänen oli suht helppo ymmärtää tytön puhettakin. Tämä oli luonnollisesti todella iloista kuulla, sillä usein me vanhemmat pohdiskelemme sitä, kuinka tyttö tulee esimerkiksi eskarissa ymmärretyksi. Neitokainenhan puhua pälpättää paljon ja joskus tahtia voisi jopa vähän hidastaa, jotta ymmärtäminen olisi helpompaa, heh. 

Silti olemme hyvin onnellisia tästä tilanteesta ja eikähän tuo tempokin hidastu, kunhan ikävuosia tulee lisää.

Meiltä ajaa Rinnekotiin 50 minuuttia suuntaansa ja lähteminen on aina oma numeronsa. Paikanpäällä me vanhemmat joudumme usein odottelemaan paljon ja totesimmekin eilen, että jostain syystä olemme aina ihan puhki kun pääsemme näiltä reissuilta kotiin. Mieli on väsymyksestä huolimatta iloinen ja helpottunut, sillä joka kerta meille sanotaan paljon onnellisia asioita ja Piippistä kohdellaan vallan ihanasti henkilökunnan tiimoilta. Terkkuja vaan sinne, jos joku asianosainen sattuu olemaan linjoilla!

Kuluneen kahden viikon aikana ollaan tultu tutuiksi muutaman paikallisen asukkaankin kanssa, ja iloiset heipat on vilkutettu sekä eilen että viime viikolla toisillemme. Näistä kohtaamisista tulee aina vaan niiin hyvä mieli.

Mutta se Rinnekotireissusta. Sen verran vielä kerron, että Piippikselle tullaan anomaan nyt lisää fyssaria ja puheterapiaa, ja näiden lisäksi alkaa vielä toimintaterapia. Saamme viettää kiireistä vuotta jälleen mutta sillä ei ole väliä, kunhan tytön reenit saa jatkua taitavien terapeuttien opastuksella.

Mutta nyt seuraa pieni varoituksen sananen! Pitäkäähän ihmiset silmällä ipanoitanne ja sitä, etteivät pääse salaa piilottamaan astianpesukoneeseen ylläreitä. Meidän uusi kone sanoi viime viikolla itsensä yhtäkkiä irti ja huoltomies pääsi vasta tänään paikalle. Yllätyksekseni sain hyvin pian kuulla, että kone on tukossa, koska siellä on..

..STEARIINIA!

Joku kynttilän jämä sinne koneeseen oli siis heitetty ja putket olivat tuosta mönjästä menneet tukkoon. No onni onnettomuudessa, huoltomies sai kiehuvalla vedellä sulatettua tuon kaiken ja kone saatiin pelastettua. 

Nyt muuttui meininki tässä talossa ja sekä pyykinpesukoneen että astianpesukoneen kannet pidetään visusti kiinni lasten läsnäollessa. Pari viikkoa sitten kaivoin tosiaan astianpesukoneen pohjalta ponnarin ja jääkaappimagneetin. Pestyjen pyykkien seasta taasen löytyi eilen iso muovinen hämähäkki. 

Aikamoista jekkujengiä!

Nyt mä palaan uutukaisen projektini pariin, ja siitä voisinkin huomenna kertoa teille vähän lisää (ettei tänään mene postaus liian sekavaksi) . Joku saattaa ehkä arvatakin, että mistä on kyse. 

Oikein kaunista saapuvaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

<3