Bravo! Saanen esitellä tämän vähän usvaisen kuvan myötä, että meillä asustelee nykyään astetta verran rohkeampi neiti. Viime viikolla Piippis uskaltautui Rinnekodissa fyssarin kanssa kiipeämään ensimmäistä kertaa puolapuille ja nyt kotona keikutaan korkeuksissa jatkuvasti. Aika polleeta tyttöä on hän, kun uskaltautuu siskon ja veljen kanssa ylös asti. Alastulokin onnistuu nykyään myös reippaan itsenäisesti. Hyvä Pirpanainen!

Eilen illalla oli pakko vielä ennen nukkumaanmenoa käydä kerran kapuamassa katonrajaan.

Kyllähän me osasimme odottaa, että näin tässä pian tulee käymään, mutta silti ollaan jälleen kerran tosi iloisia tästä pienestä edistysaskeleesta - tilanne puolapuiden hankintahetkellä kun tosiaan oli tämä.

Siispä kiitos mahtavat ammattilaiset ympärillämme sekä Suomen voimistelutuote.

Nyt se on jälleen kerran todistettu, että vaikka lapsi on hienosti oppinut terapiassa asioita, on taitojen ylläpito vielä tässä vaiheessa todella tärkeää ja siksi terapioiden tulisi näillä meidän erityisnappuloilla ehdottomasti jatkua mahdollisimman pitkään.

Nyt sitten jännitetään, että koska tyttö uskaltautuu kunnolla tarttumaan voimistelurenkaisiin. Hän kyllä niitä jo kovin tarkkaavaisesti tuijottaa ja uskon tuonkin hetken olevan jo kirjaimellisesti aika käsillä. 

Tällaisia arkisia kuulumisia tänään. Aurinkoa viikkoon!

On sellaisia asioita, joista hetken aikaa haaveilee ja jotka sitten pikkuhiljaa ajan myötä väistyvät ajatuksista taka-alalle. Sitten on sellaisia asioita, jotka päivä toisensa jälkeen palaavat mielen viereen kummittelemaan ja loppujenlopuksi saavatkin istahtamaan koneen äärelle sähköpostia rustaamaan.

Hoidin itselleni super hauskan blogiyhteistyön ja tilasin Suomen Voimistelutuotteelta ipanoille valkoiset puolapuut leuanvetotangolla sekä puiset voimistelurenkaat, jotka muuten saa juurikin nyt kaupanpäälle jos tilaa puolapuut kyseiseltä yritykseltä. Vaihtoehtoisesti tilalle voi valita trapetsin, josta löytyy lisäinfoa Suomen voimistelutuotteen nettisivuilta.

Muistattekin varmaan aikaisemman postaukseni Piippiksen motorisessa kehityksessä tapahtuneesta "taantumisesta"? Tuo fyssarin ei-niin-odotettu palaute sai meidät vanhemmat pohtimaan näitä asioita vähän tarkemmin ja kun H kertoi, että Piippis oli terapiassa ollut todella arka kiipeämään puolapuille (ennen ongelmia sen suhteen ei ollut) tein tuon viimeisen päätöksen hommata kotiin omat kiipeilypuut.

Päätimme H:n kanssa, että asennamme nämä jumppavälineet olohuoneeseemme, jotta lapset ovat koko ajan meidän aikuisten valvovan silmän alla. Mun mielestä nuo puolapuut ovat jo itsessään todella kauniit ihan sisustuselementtinäkin - sopivat siis vallan hyvin olkkariinkin!

Nyt sen ensimmäistä kertaa itsekin huomaan, neiti todella ujostelee ihan eri tavalla kiipeämistä kuin mitä aikaisemmin on ollut. Muutaman kerran on kyllä jo puolapuille uskaltautunut ja selvästi asia todella paljon häntä kiinnostaa. Toistaiseksi kuitenkin on ollut huomattavasti turvallisempaa vähän taka-alalta muiden touhuja tarkastella.

"Tuu vaan tänne, mä otan sua kädestä kiinni!"

<3

Pidämme varmuuden vuoksi lattialla säkkituolia varmistamassa, etteivät mahdolliset lipsahdukset aiheuttaisi suurempia kolhuja. Pehmuste tuo myös lapsille ihan toisenlaista uskallusta kiipeillä ja kaikista pienin tykkää myös tarkoituksellisesti tipauttaa itsensä kolmannelta puolalta säkkituoliin. Kivasti kutittaa vatsanpohjasta!

Piippis ja isi piipahtivat tänään puolen vuoden tauon jälkeen treffaamassa fysioterapeuttia ja palaute ei ollut ihan sellaista, mitä olisimme toivoneet sen olevan. Meidän terapeutti oli yllättynyt siitä, miten tuo tauko oli vaikuttanut neitokaiseen, sillä tyttö on kuitenkin ollut niin taitava liikkuja kuluneen vuoden aikana. 

Tällä hetkellä ongelmakenttä löytyy yliherkästä tasapainoelimestä. Tyttö ei ollut meinannut uskaltaa kiivetä keinuun, eikä kaatua taaksepäin fyssarin sylissä – tämä siis on aikaisemmin onnistunut. Sivulle ja eteen kaadutaan kuitenkin edelleen rohkeasti, hyvä niin.

Puheen kehitystä oli kehuttu ja voihan tietysti olla, että spurtti höpötyksen saralla on vaikuttanut fysiikan "taantumiseen". Myös tytön kasvupyrähdykseen oli kiinnitetty huomiota ja se myös voi olla yksi syy tähän takapakkiin, josta nyt ei ilmeisesti kuitenkaan huolissaan tarvitse olla. Meillä nimittäin on vielä 4 kertaa fyssaria jäljellä ja katsotaan, mihin suuntaan jatkossa edetään. Jos tilanne sitä vaatii, lähdetään anomaan lisää fyssarikäyntejä. Eipä siinä sen kummempaa. 

Kotitehtäviäkin saatiin ja näitä nyt sitten päivittäin täällä yhdessä treenaillaan. Eikähän me pian saavuteta vanha "tatsi" tässäkin asiassa, kun nyt vaan oikein panostetaan alla oleviin juttuihin – koko perheen voimin.

Tuntui hassulta kuulla kaikki tämä, sillä neiti liikkuu kotona mahdottoman paljon. Juoksee, kiipeää ja hyppii. Mutta mepäs emme olekaan ammattilaisia ja tästä syystä saammekin olla super kiitollisia, että nämä terapeutit ovat arjessamme mukana. Kaikkien meidän tavoitteena kun on saada tuosta neitokaisesta mahdollisimman taitava liikkuja ja se tavoite totta vie yhdessä saavutetaan, ei epäilystäkään etteikö niin tapahtuisi!

Ihanaa viikonloppua tyypit! 

<3

Oon aina ollut vähän huono harrastamaan. Pirpanan myötä sekin taito on tavallaan opittu. Nyt kun neiti on ohittanut vauva-vaiheen ja kasvanut isoksi tytöksi, on myös terapiarumba alkanut ihan kunnolla. Kerran viikossa fysioterapiaa/ratsastusterapiaa ja kaksi kertaa viikossa puheterapiaa. 

Tänään postiluukusta tipahti myönteinen tukiviittomaopetuspäätös ja se tarkoittaa sitä, että me vanhemmat päästään opiskelemaan viittomia 25 tuntia ennen vuodenvaihdetta. On superhienoa, että meille mahdollisestaan tämä kaikki! Ja etenkin Pirpanalle. Nyt tuntuukin, että tytöllä on alkanut puheessa spurtti ja sama juttu kävi motorisessa kehityksessä aikanaan, kun fyssari neitokaisella alkoi. Tytössä on potentiaalia, ja on upeeta, että se otetaan huomioon.

Niinkun tänään jo ääneen totesin, tämä esikoisen extra menee meillä jo ihan harrastuksesta. Pysyy vanhempien mieli virkeänä ;)

Puheterapiassa parasta tällähetkellä on Maisa-hiiri ja sitä on kiva laittaa "nukkumaan". Tässäpä Pirpanan tyylinäyte kyseisestä viittomasta olkaapa hyvä!

<3

Ja tämä seuraava kuva onkin sitten tältäpäivältä. Lieköhän seuraava harrastus tankotanssi?

Loppuun vielä kerrottakoon, että asunto on jälleen myynnissä ja näytöt alkavat tälläviikolla. Nyt on aika saada koti myydyksi. Meitä odottaa uudet maisemat toisaalla. Pitäkäähän peukkuja.

Vauvan ristiäisiä vietetään ensiviikonloppuna. Etunimi on jälleen vaihtunut. Ehkä sen pian paljastan ;)

Nämä on mun elämäni suurimpia asioita tällähetkellä. Katsoa ja ihastella pienten ihmisten kasvamista omatoimisiksi, ihaniksi tyypeiksi. 

<3

Hei, ei enää kauaakaan kun mun blogissa paukkuu 400 000 kävijää rikki. Todella outoa, mutta hienoa. Toivottavasti olen antanut lukijoille paljon hyviä asioita Piippiksen kanssa.

Paljon olemme teiltä saaneet. Kiitos.

Fysioterapiakäynnistä vielä, ei tälläkään kertaa tosiaan selvitty reissusta niin, etteivätkö äidin silmät kostuneet liikutuksesta ja ylpeydestä. Pirpana sai valtavasti kehuja loman aikana tapahtuneesta edistyksestä ja saatiin myös kuulla, että tytöstä tulee taitava liikkuja. Kuulemma samat harrastukset tulevat olemaan hänelle mahdollisia kun muillekkin. Tämä tieto oli hyvä kuulla, vaikkakaan en asiaa ole vielä ehtinyt murehtimaan. Myös Piippiksen kykyä sisäistää uudet opit kehuttiin tosi hyväksi. 

Huhheijaa. Arjessa on tosi paljon kivoja asioita. Niitä vaan ei lomalla jaksa muistella. 

Pistetään ne lomakuvat sitten vähän myöhemmin. Pappa on sairaalassa ja huomenna saa taas vähän jännitellä. Rutiinitoimenpide jo, mutta aina vähän kuitenkin jännittää. Halauksia ja tsemppiä isäni mun <3

Nyt mä lähden etsimään kaukosäädintä. Joku ketale sen on piilottanut jo aamupäivällä eikä sitä sen koommin ole näkynyt.. Missä se voi olla?!

:)

Hammaspyykillä. Tässä tyttö hienosti näyttää mitä tänään on oppinut. Ei ookkaan enää jalat spagaatissa niin!

Ja sitten vielä hetki leikittiin mökissä. Liekö kyseessä tänään ollut jäätelökioski kun huulet on noin somasti töttöröllä?

Murehdin aamulla jo etukäteen tulevaa iltaa, kun olen kolmisin lasten kanssa kotona. Lähinnä tuota nukkumaan laittamista eniten murehdin. Turhaapa niin tein. Nukahtivat kumpikin samantien kun sänkyyn heidät pistin.

Mun omat armaat. 

Onnistunut ja onnekas olo.

Isi se asensi tänään Pirpanan oman huoneen seinään tuollaisen kahvan, jonka avulla on helppo opetella seisomaannousua ja kovasti sitä sitten tänään harjoiteltiinkin. Ilmeestä voi huomata, että se on muuten totista ja rankkaa hommaa tuo pystyssä pysyminen vielä toistaiseksi. Sinnikkäästi tyttö kyllä jaksaa harjoitella ja oon tosi ylpeä hänestä! Tänään myös konttaustreeni on ollut ihan toista luokkaa kun koskaan aikaisemmin. Uskon vahvasti, että syy löytyy pikkuveljen uudesta vauhdikkaasta etenemistyylistä. Jännä nähdä, vaihtuuko Piippiksen matkantaitto jossainvaiheessa pyllykiidon sijasta perinteiseen konttaamiseen. Aika näyttää.

Huomenna on keikkapäivä! Pikkutyypit pääsee ihan livenä kuuntelemaan suosikkipariaan eli Mimiä ja Kukua. Tänään mm. iltapuuroa syötiin "Lokkenlollin"-tahdissa ja siinä samalla sitten virittäydyttiin huomiseen tunnelmaan. Täytyy yrittää taltioida taas videomatskua keikalta tänne bloginkin puolelle.

Mummolavuorokausi sujui kivasti grillaillessa ja saunoessa. Hyvä on välillä vaihtaa vähän maisemia, ihan yön ylikin. Illalla kun mummi ja pappa tulivat kotiin, heittäydyttiin H:n kanssa hetkeksi taas lapsosiksi ja lähdettiin samoilemaan kesäyöhön. Meinattiin siinä eksyä hippibileisiinkin kun seurattiin iloisesti metsänreunalta kumahtelevien bongorumpujen pauketta. Ei me sitten kuitenkaan uskallettu paikanpäälle ja varmaan ihan hyvä niin. Upotettiin varpaat mutaiseen peltoon ja kuunneltiin turvallisen välimatkan päästä iloista menoa. Oli todella ainutlaatuinen tunnelma. Sellaista ei kovin usein saa kokea. Oltiin salaa kuokkavieraita.

Olo on hyvä ja onnellinen. Meidän kylän pihoilta kuuluu iloista puheensorinaa ja ihmiset juhlivat. Kesä on saapunut. Mun omat pienet kultaiset tuhisee vauvan unta pinnasängyissään ja huomisesta on tulossa kiva päivä. Pitkä tosin. Yöllä meinaan mennä vielä uimaankin.

Niin oli nättinä meidän neiti tänään ennen fyssarin saapumista. Oli noinniinku muutenkin tosi mukavaa vaihtelua se, että jumpattiin vaihteeksi täällä meillä kotosalla. Pirpana kuulemma kehittyy hirveällä vauhdilla ja jokakerta on tapahtunut edistystä taidoissa kun tapaavat jumpparin kanssa. Tuntuu tietysti hyvältä kuulla se. 

Pirpanan ja fyssarin kemiat pelaavat muutenkin tosi kivasti yhteen. Olemme onnekkaita.

Piippiksen kummisetä leikkasi tänään mun hiukset uuteen malliin ja nyt on tosi uudistunut ja kiva olo. Miten voikaan pienestä tulla iloiseksi ihminen! 

Piipahdettiin mummolassakin tänään ja huomenna palataan sinne taas koiravahtiin. Mummi sekä pappa lähtevät hautajaisiin pohjanmaalle ja valitettavasti me ei nyt voida lähteä sinne mukaan kahden pienen kanssa. Päivästä tulisi liian rankka, jos ensiksi ajaisimme Kauhavalle ja sieltä sitten takaisin kotiin, saman vuorokauden puolella. 

 Ajatuksissamme olemme mukana ihan satavarmasti. Yksi tärkeä ihminen on nyt poissa ja pääsee vihdoinkin haudan lepoon. Suurella rakkaudella Heikki-setää muistaen

<3

Tänään meillä on ollut ihanan lupsakka ja rauhallinen tunnelma täällä kotosalla. Tehtiin lihapullia ja käveltiin päikkäreiden hetkellä tuohon läheiseen K-rautaan ostamaan Pirpanalle seinätanko, jonka avulla on helppo opetella seisomaannousua täällä kotosalla. Huomenna fyssari tulee poikkeuksellisesti tänne meille, ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Tuo huominen kotikäynti onkin ollut hyvä syy siivota oikein perusteellisesti, vaikkakaan ei sitä siivousta uskoisi tapahtuneen, kun nyt taas ympärillensä katsoo. Vieläkään en oo tottunut tähän jatkuvaan sekamelskaan. Se on valitettavasti meidän perheessä vaan ja ainoastaan mun ongelmani eli parasta olisi vaan tottua jos meinaa järjissään pysyä :)

Pakko on muuten myös vähän fiilistellä tulevaa sunnuntaita. Mennään päivällä Hyrylän Montturockiin katsomaan lasten kanssa Mimiä&Kukua, jonka jälkeen viedään lapsukaiset mummolaan ja lähdetään H:n kanssa illansuussa ajelemaan Sammattiin mökille yhdeksi yöksi. Käydään saunassa sekä uimassa ja sitten maanantaina taas virkistyneenä kotiin, kohti uutta viikkoa. Lasten kanssa  mökkeillään sitten heinäkuussa vähän pidemmän aikaa. 

Niin ihanaa, mökille! Viimekesänä en käynyt kertaakaan, enkä oikeastaan tehnyt mitään muutakaan kivaa ison mahan ja tuskaisen oloni vuoksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kyllä tuo PikkuW:n odotus ottikin hurjan paljon enemmän koville kun mitä Pirpanan odotus aikanaan teki. 

No juu, se siitä. Palaillaan taas huomenna fyssaritunnelmissa.

Ainiin, tärkein meinasi unohtua! Tulipa mieleeni tuosta PikkuW:n kuvasta yläpuolella, että Pirpana konttasi tänään ensimmäisen kerran eteenpäin. Siihen se kyllä sitten jäikin mutta edistystä tämäkin. Me oltiin varmoja, ettei tule konttaamaan ollenkaan. Hyvä Piippis murunen! 

Huippukuva, ei voi olla hymyilemättä!

Meidän vappu sujuu rauhallisissa merkeissä tänävuonna. Huomenna käydään kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen herkkuja ja sitten isi lähtee iltavuoroon. Mussutetaan munkit ja simat siis kolmisin lasten kanssa täällä kotona. Vappupäivänä brunssille totuttuun tapaan. Me vanhemmat juhlitaan sitten aikuisten vappua perjantaina H:n keikalla Bar Loosessa Helsingissä. Jos Snipe Drive yhtään kolahtaa niin nyt kannattaa saapua paikanpäälle. Eikä maksa mitään.

Tää tuntuu mielettömältä ja vähän huvittavaltakin jo. Siinä ne nyt tapittaa vierekkäin ja mussuttaa pinnasängyn laitaa. Edellisellä fysioterapiakäynnillä(pari viikkoa taaksepäin) Pirpanan kanssa harjoiteltiin ylöspäin ponnistamista ja ei siitä oikein meinannut tulla mitään. 

Sitten se yhtäkkiä tajuaa. Ja samaan aikaan pikkuveljen kanssa tietysti. Vielä ei ihan maan tasalta tuo nousu onnistu kummaltakaan, mutta jos istuu jonkun pienen korokkeen päällä, niin siitä jo onnistuukin ja sitten kun sinne ylös päästään, ei millään suostuta laskeutumaan maan pinnalle. 

Ihmeellistä tämä mun elämäni. Ihmeellisiä nuo pienet ihmiset.

Jumppaaminen keskipäivällä otti voimille ja päikkäreiden aika koitti parkkipaikalla, äidin sylissä, kyytiä odotellessamme. Hieman iäkkäämpi rouvashenkilö tuli kuiskaamaan mulle että :"Ootte kaunis näky. Siinä on niin hyvä äidin sylissä uinua. Ja sulla on niin kauniit kynnetkin" :)

Tervetuloa kevät. Toivottavasti tälläkertaa viihdyt pidempään.

Se on vakavaa hommaa tämä omatoimisen ruokailun opetteleminen. Hienosti Pirpana kuitenkin jo suoriutui haasteesta kun syötävä oli mieluista ja tälläkertaa herkuteltiin vadelmarahkaa. Lämpimiä aterioita tyttö ei vielä todellakaan suostu itsenäisesti lusikoimaan suuhunsa. Homma sujuu silloin parhaiten kun syöttäjiä on kaksi. Toinen viihdyttää ja toinen yrittää syöttää.

Hyvä on ollut kuitenkin huomata, että ruokahalu on alkanut palautumaan viimeaikaisen sairastelun jäljiltä. Tyttö on nyt muutenkin ollut koko viikonlopun aivan mielettömän hyvällä tuulella. Poskihampaat ovat puhjenneet ja olo varmasti helpottunut senkin asian tiimoilta. 

Minä se päätin piristää olemustani ja vaihdoin hiustenväriä pitkän harkinnan jälkeen. Kuva vaklattavissa oikeassa yläkulmassa. 

Fysioterapiassa aloitettiin viimeviikolla ylösnousemisen harjoittelu ja sitä ollaan nyt kovasti yritetty treenata täällä kotosallakin. Oikein kivasti tyttö ponnistaa jo itse ylös kun sitä "vaaditaan", mutta omatoimisesti ei vielä yritä juurikaan. Tässä onkin nyt sitten tavoitetta kesälle :) 

Vitsit että on ollut mahtava viikonloppu pitkästäaikaa. Kaikki terveinä ja hyvillä mielin. Lauantai-aamuna mä sain nukkua pitkään ja tänään H sai. Voi melkein sanoa, että olo on levännyt jopa?!

Kevättä kohti. Kivat jutut päivä päivältä lähempänä. 

Asioita, joista en voi vielä täällä puhua. Heti kerron kun on aika.

Ja ei hei, mä en todellakaan ole raskaana.

Aamupäivän vietin Piippiksen kanssa fysioterapiassa. Päästiin taas jumppaamaan toimintaterapeutin huoneeseen ja siellä oli yllättäen superkivaa! Aluksi tyttö ei uskaltanut mennä tuohon kuvassa näkyvään putkeen mutta hetkenaikaa emmityyään, lähti hän hakemaan liian mielenkiintoista marakassia putken keskiosasta.  Sen jälkeen peruutti sitten takaisin lähtöpisteeseen päättäväisesti.

Mummi sekä pappa tuli katsomaan pikkuW:tä terapian ajaksi ja lähtiessään veivät Pirpanan mummolaan päiväunille. Tänään oon viettänyt iltapäivällä siis aikaa pojan kanssa ja saanut vähän siivottuakin. Otettiin tehotreenit kiinteiden syömisen kanssa ja nyt näyttäisi siltä, että jokapäivä saan vähän enemmän pojan masuun ruokaa menemään kerralla. Sinnikäs se on pistämään hanttiin kyllä. Karkeampi ruoka menee sosetta paremmin. Siskolla taas toisinpäin. Hassut.

Itsekkin päätin vähän hassutella ja innostuin järjestämään maaliskuussa varpajaiset, itselleni. Kutsuin ihania naisia meille ja odotan kovasti tuota iltaa. Hyvää ruokaa, juomaa sekä viehättävää seuraa.

Kahden viimeisen vuoden aikana on tapahtunut mun elämäni suurimmat mullistukset. Koville on ottanut aina sillointällöin mutta hengissä ollaan ja sen vuoksi koen että olen varpajaiseni ansainnut!

;)

Tänä-aamuna meillä olisi ollut fysioterapia kasin jälkeen mutta päädyin ilmottamaan fyssarille(Piippiksen herätessä vasta vähän ennen kahdeksaa) että olemme hilppasen puolikuntoisia ja tämän viikon jumpat jääköön väliin. Kyllä me ihan terveitä ollaan mutta pientä väsymystä on havaittavissa sekä lasten että vanhempien habituksessa. Tämä on jatkossa hyvä tietää niin ei tule otettua ihan noin aikaisin fyssarikäyntejä. Sain aamupäivällä vielä kivan viestin meidän ihastuttavalta terapeutilta ja se meni näin : "Kaikki muutkin kovasti treenaavat pitävät aina välillä lepoviikon kehityksen maksimoimiseksi ;)". No näinhän se on . Ja meillähän muuten treenataan nyt yötä päivää. Yölläkin neiti on kovasti levoton kun vähänväliä täytyy pyöriä sekä hyöriä.

Odotellaan mummia sekä tätiä kylään. Tulevat auttamaan mua lasten kylvetyksissä ja noin muutenkin pitämään seuraa.  Hyvä niin :) Me kaikki kolme tykätään kyläilijöistä.

Kappas, Pirpana pääsi kontilleen tuohon lattialle ihan itse! Jokapäivä jotain uutta. Meillä on luvassa mielenkiintoinen kevät/kesä kun nämä kaksi tästä lähtee kunnolla liikenteeseen. Sitä ihan oikeasti odotellessa!