Arki

Terapeutteja toisillensa

14.12

Heti alkuun haluan kiittää upeasta palautteesta, jota teiltä uusilta ja vanhoilta lukijoilta viimeisimmän postaukseni ansiosta sain. Facebookissa jaot olivat ennätyksellisiä ja voimmekin nyt hyvillä mielin todeta, että onnistuimme täydellisesti yhdessä levittämään tietoutta tärkeänä päivänä. Rutistuksia siis vaan sinne ruudun toiselle puolelle kovasti!

Palailen tänään kuluneen viikon arkisiin kuulumisiin ja aloitan kertomalla vaikka siitä, kuinka "vuoden mutsi" onnistui vaihteeksi tunaroimaan aikataulut täysin. Nolotti. Istuin poitsun kanssa terkkarin puheterapeutin odotushuoneessa.. kaksi tuntia liian myöhään! Olin sekoittanut Piippiksen ja PikkuW:n puheterapian aikataulut ajatuksissani, ja jälleen kerran pääsin pahoittelemaan julkisesti sekoilujani. Keskeytin vieläpä jonkun tärkeän palaverin oveen koputellessani. Tosi kiva.

 Tämä on meille harmillisen tuttua, ja vaikka käytössä on kalenteri johon merkitään kaikki perheen menot, näitä tapahtuu siitäkin huolimatta vähän turhan usein. Olemme kumpikin H:n kanssa samanlaisia lahopäitä. Saimme onneksemme uuden ajan, ja kuukauden päästä kokeillaan sitten uudestaan tätä. Harmittipa muuten vaan pikkujätkän puolesta, sillä hän oli odottanut kovasti että kerrankin HÄN pääsee puheterapiaan, eikä aina vaan tuo isosisko.

Puhetreenit ovat nyt kovasti pinnalla täällä meillä, ja se näkyy esimerkiksi lasten arkisissa puuhasteluissa hyvin selkeästi. Tänään pienin opetti isosiskoansa, mutta muutama päivä sitten nauraa räkätimme kippurassa, kun puheterapeutti Piippis pääsi valloilleen. "Tano II, tano ÄF, tano YY.." ja sitä rataa.. Tuolloin käytössä ei ollut kuvassa näkyvää harjoitteluvempainta.


Tässäpä vielä pieni videoklippi tämänpäiväisistä treeneistä. Pahoittelen kännykkälaatua, mutta en malttanut lähteä hakemaan kameraa, sillä tämä hetki olisi saattanut jäädä kuvaamatta. Ovat nopeita, mokomat.


Viikonloppu vietetään extreme-tunnelmissa, sillä lähdemme koko perheen voimin nautiskelemaan teatterielämyksestä. Saas nähdä kuinka selviämme siitä koitoksesta ;)

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Fysioterapia

Online

19.06

Ilokseni saan ilmoittaa, että tästä päivästä eteenpäin olen taas linjoilla juuri silloin kun haluan, sillä sain tänään etukäteen niin kovin tarpeellisen naistenpäivälahjan! Olen tästä uudesta koneesta aivan järjettömän onnellinen.

Tänään mennäänkin sitten taas kuluneiden päivien kuulumisilla. Piipahdimme eilen Rinnekodissa ja tällä kertaa luvassa oli fyssarin sekä lääkärin tapaamista. Mitään uutta ja mullistavaa ei ilmennyt ja kohtaamiset sujuivat jo totutusti, liikuttuneissa tunnelmissa. Fyssari sanoi, että Pirpana on yksi reippaimmista pikkutytöistä hänen työhistoriassaan ja kuulemma hänen oli suht helppo ymmärtää tytön puhettakin. Tämä oli luonnollisesti todella iloista kuulla, sillä usein me vanhemmat pohdiskelemme sitä, kuinka tyttö tulee esimerkiksi eskarissa ymmärretyksi. Neitokainenhan puhua pälpättää paljon ja joskus tahtia voisi jopa vähän hidastaa, jotta ymmärtäminen olisi helpompaa, heh. 

Silti olemme hyvin onnellisia tästä tilanteesta ja eikähän tuo tempokin hidastu, kunhan ikävuosia tulee lisää.


Meiltä ajaa Rinnekotiin 50 minuuttia suuntaansa ja lähteminen on aina oma numeronsa. Paikanpäällä me vanhemmat joudumme usein odottelemaan paljon ja totesimmekin eilen, että jostain syystä olemme aina ihan puhki kun pääsemme näiltä reissuilta kotiin. Mieli on väsymyksestä huolimatta iloinen ja helpottunut, sillä joka kerta meille sanotaan paljon onnellisia asioita ja Piippistä kohdellaan vallan ihanasti henkilökunnan tiimoilta. Terkkuja vaan sinne, jos joku asianosainen sattuu olemaan linjoilla!

Kuluneen kahden viikon aikana ollaan tultu tutuiksi muutaman paikallisen asukkaankin kanssa, ja iloiset heipat on vilkutettu sekä eilen että viime viikolla toisillemme. Näistä kohtaamisista tulee aina vaan niiin hyvä mieli.

Mutta se Rinnekotireissusta. Sen verran vielä kerron, että Piippikselle tullaan anomaan nyt lisää fyssaria ja puheterapiaa, ja näiden lisäksi alkaa vielä toimintaterapia. Saamme viettää kiireistä vuotta jälleen mutta sillä ei ole väliä, kunhan tytön reenit saa jatkua taitavien terapeuttien opastuksella.

Mutta nyt seuraa pieni varoituksen sananen! Pitäkäähän ihmiset silmällä ipanoitanne ja sitä, etteivät pääse salaa piilottamaan astianpesukoneeseen ylläreitä. Meidän uusi kone sanoi viime viikolla itsensä yhtäkkiä irti ja huoltomies pääsi vasta tänään paikalle. Yllätyksekseni sain hyvin pian kuulla, että kone on tukossa, koska siellä on..


..STEARIINIA!

Joku kynttilän jämä sinne koneeseen oli siis heitetty ja putket olivat tuosta mönjästä menneet tukkoon. No onni onnettomuudessa, huoltomies sai kiehuvalla vedellä sulatettua tuon kaiken ja kone saatiin pelastettua. 

Nyt muuttui meininki tässä talossa ja sekä pyykinpesukoneen että astianpesukoneen kannet pidetään visusti kiinni lasten läsnäollessa. Pari viikkoa sitten kaivoin tosiaan astianpesukoneen pohjalta ponnarin ja jääkaappimagneetin. Pestyjen pyykkien seasta taasen löytyi eilen iso muovinen hämähäkki. 

Aikamoista jekkujengiä!

Nyt mä palaan uutukaisen projektini pariin, ja siitä voisinkin huomenna kertoa teille vähän lisää (ettei tänään mene postaus liian sekavaksi) . Joku saattaa ehkä arvatakin, että mistä on kyse. 

Oikein kaunista saapuvaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

<3

puheterapia

Krokotiilin kyyneleet

18.01


Aloitan tämän postaukseni kertomalla, että Piippiksellä on ikävä.

Tänään kun reissasimme kohti Rinnekotia, alkoi neiti yhtäkkiä itkemään suuria lohduttomia kyyneleitä ja ilmoitti

"Minulla on ikävä isomummoa. Isomummo on nyt siellä taivaassa."


Kyyneleet vierähtivät tuon jälkeen omille poskilleni myös ja silmät punaisina jatkoimme matkaa kohti Espoota. Luopuminen on edelleen vaikeaa ja haikeus läsnä pienissä arkisissa hetkissämme. Onneksi posti toi kuluneella viikolla rakkaan isomummon nallen meidän lapsille ja sitä onkin nyt monen pienen toimesta hoivattu sekä hellitty.


Rinnekodissa meni kivasti ja tänään treffattiin puheterapeuttia sekä toimintaterapeuttia. Puheterapeutti kehui kovasti neidin yhteistyökykyä sekä puhumisen taitoja. Pois lähtiessämme huikkasi hän vielä meille, että "Teillä on ihana tyttö!".


Kummankin terapeutin kanssa neiti vietti puolen tunnin ajan kahdenkeskistä aikaa ja sillä välin me vanhemmat käytiin syömässä sekä papereita täyttelemässä (PikkuW ja PikkuH olivat Ukin luona hoidossa). Rinnekodin pihapiirissä sijaitsee nepalilainen ravintola, joka yllätti meidät totaalisesti. Tosi hyvää ja edullista lounasta (tämä vinkkinä muille Rinnekodissa vieraileville)!


Päivän toinen liikutuksen paikka löytyi toimintaterapeutin huoneen odotustilasta, jonne Piippiksen reipas laulu kajahti äidin ja isänkin korviin. Kun huomasin H:n orastavat kyyneleet, pillahdin itsekin onnelliseen itkuun. Nää on kuulkaas herkkiä paikkoja meille kahdelle tunteelliselle!

Se on ihana ja reipas tyttö. En osaa enää pätkääkään huolehtia ja murehtia tulevaa. Piippis tulee satavarppina pärjäämään siinä, missä muutkin meidän murusista.

Poikkeuksellisen hyvä tiistai päivä oli tämä.

Fysioterapia

Extrahommia

22.10

Oon aina ollut vähän huono harrastamaan. Pirpanan myötä sekin taito on tavallaan opittu. Nyt kun neiti on ohittanut vauva-vaiheen ja kasvanut isoksi tytöksi, on myös terapiarumba alkanut ihan kunnolla. Kerran viikossa fysioterapiaa/ratsastusterapiaa ja kaksi kertaa viikossa puheterapiaa. 

Tänään postiluukusta tipahti myönteinen tukiviittomaopetuspäätös ja se tarkoittaa sitä, että me vanhemmat päästään opiskelemaan viittomia 25 tuntia ennen vuodenvaihdetta. On superhienoa, että meille mahdollisestaan tämä kaikki! Ja etenkin Pirpanalle. Nyt tuntuukin, että tytöllä on alkanut puheessa spurtti ja sama juttu kävi motorisessa kehityksessä aikanaan, kun fyssari neitokaisella alkoi. Tytössä on potentiaalia, ja on upeeta, että se otetaan huomioon.

Niinkun tänään jo ääneen totesin, tämä esikoisen extra menee meillä jo ihan harrastuksesta. Pysyy vanhempien mieli virkeänä ;)

Puheterapiassa parasta tällähetkellä on Maisa-hiiri ja sitä on kiva laittaa "nukkumaan". Tässäpä Pirpanan tyylinäyte kyseisestä viittomasta olkaapa hyvä!


Ollaan myös etuoikeutettuja saadessamme ratsastaa ponilla jokatoinen viikko. Piippis ei arkaile ollenkaan ja on reipas ratsastaja jokakerta. Samalla tyttö pääsee osallistumaan ponin hoitamiseen ja tykkää hommasta kovasti.

Alapuolella äidin voimakuva:


<3






Ja tämä seuraava kuva onkin sitten tältäpäivältä. Lieköhän seuraava harrastus tankotanssi?


Loppuun vielä kerrottakoon, että asunto on jälleen myynnissä ja näytöt alkavat tälläviikolla. Nyt on aika saada koti myydyksi. Meitä odottaa uudet maisemat toisaalla. Pitäkäähän peukkuja.

Vauvan ristiäisiä vietetään ensiviikonloppuna. Etunimi on jälleen vaihtunut. Ehkä sen pian paljastan ;)





puheterapia

Puheterapiassa

23.20

Tänään me vanhemmat saatiin jälleen pyyhkiä kyyneleitä salaa poskiltamme, kun ensimmäisellä pu-tekäynnillä palaute omasta tyttärestämme oli todella positiivista ja liikuttavaa. Tyttö otti tilanteen taas täysin haltuunsa ja esitteli kaikki taitonsa reippaasti uudelle terapeutille. Puhui omaa höpömaankieltä ja välillä muisti sanoa ne ihan oikeatkin sanat, jotka on oppinut tässä viimekuukausien aikana. Viittomasanavarastonsakkin avasi uudelle tuttavuudelle ja leikki useat laululeikit silmät suurena innosta puhkuen. 

"Olet sä kyllä taitava tyttö", sanoi puheterapeutti monta kertaa. Hän myös muisti vähän kehaista meitä vanhempiakin siitä, että tytölle on selvästi laulettu ja viitottu paljon. Se tuntui hyvältä. 

Lähtiessämme hän vielä totesi, että Pirpanan kanssa nämä asiat näyttäisi olevan todella hyvällä mallilla ja että tyttöön on helppo saada kontaktia. Elää täysillä mukana ja nauttii silminnähden sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
Näitä juttuja on ollut aikaa treenata, kun on vauvasta asti ollut vähän laiskemmanpuoleinen liikkuja tämä meidän Piippis
;)

Kovasti nyt harjoitellaan tätä itsenäistä ruokailuakin. Kivaa se ainakin on , muttei aina välttämättä niin kauhean tehokasta.

Tosin muumikeksit hupenee erittäinkin hyvällä tatsilla pieneen masuun, eikä siinä kauaa turhia tuumailla.


Fysioterapia

Kuntoutus-suunnitelmia

16.25

Noniin nyt on taas vuotuiset Rinnekotipiipahdukset takanapäin ja mieli on..no mitä nyt odottaa saattoikaan eli vähän kurjat fiilikset on lähinnä tuon fysioterapeutin "tuomion" jäljiltä. Olin varautunut ja luulin kestäväni mitä vain mutta kyllä totuus on se, että oman lapsen arvostelun vastaanottaminen ei ole mun juttuni ollenkaan. Periaatteessa kaikki meni ihan ok mutta siinävaiheessa kun Pirpanan motorista kehitystä alettiin vertailemaan normilasten käyriin, mun sietokykyni ylittyi. Kun ei mekään tuota vertailua tehdä niin miksi sitten ammatti-henkilöt niin tekevät. Tai vaikka nyt sitten tekevätkin niin ei mulle tarvitse kertoa minkä ikäisen normilapsen tasolla mun tyttäreni kehitys nyt kulkee. Kun me ei olla siitä kiinnostuneita vaan tyttö saa olla meidän puolesta ihan vapaasti oman käyränsä kulkija. Tiedämme että fysioterapia on tytölle hyväksi ja tämän vuoksi tietysti sitä kannatamme. Pirpana täytyy nyt vaan saada innostumaan tuosta liikkeelle lähtemisestä sillä valmiudet hänellä on ja sen nimenomaan tuo fyssarikin myönsi huomanneensa. Loppuu tuo turhautunut huutelukin varmaan siihen kun liikkeelle lähdön myötä aukeaa ihan uusi maailma pienen ihmisen elämässä.

No, tapahtui hyviäkin asioita. Puheterapeutin "tuomio" oli huomattavasti lempeämpi. Voiko nyt sitten tässätapauksessa tuomiosta puhuakkaan sillä hän ylisti Pirpanan sosiaalisia taitoja paljon ja kehui reippaaksi tytöksi. Tällä saralla siis asiat ihan hienosti mallillaan.

Lääkärin tutkimuksista tyttö ei taasen tykännyt ollenkaan ja näytti sitten sitä äidiltä perittyä luonteenpiirrettä meille kaikille paikallaolijoille oikein isolla kädellä! No onhan se kai ihan hyväkin että luonnetta löytyy. Autossakin vielä muisteli tapahtunutta ja välillä piti vähän märehtiä sitten mokomalle pahalle muistolle. No nyt kuitenkin ollaan jo unohdettu ja toivottavasti enää ei tarvitse muistella. Suun tutkiminen oli kaikista kurjinta eli mikäs tässä odotellessa sitä ensimmäistä hammastarkastusta sittenniin. Tytölle on puhjennut ihan kivasti viimeisen kuukauden aikana hampaita. Alhaalla jo 4 ja ylhäällä 1.

Mä ajattelin kirjoitella nyt kun lapset nukkuvat päiväunosiaan, sillä illalla tässä sohvalla istuu todennäköisesti entistäkin väsyneempi äiti. Tänään on tällainen päivä nyt sitten vaihteeksi. Olenpas tehnyt nimittäin ihan tosi noloja juttuja. Kirjoitin facebookissa statuspäivityksen syntymäpäiviä juhlivan tutun seinälle (?!) ja sitten ihmettelin että mihinköhän se mahtoi oikein hävitä. Tunteja myöhemmin löysin tuon päivityksen vasta.. ihan totaalisen väärästä paikasta. Olen hävittänyt kännykän, lompakon ja pikkuveljen tuttipullon. Opastin aivan väärin H:ta kun ajelimme tuonne Rinnekotiin ja tästä syystä meinasi tulla kiire. Onkohan tämä nyt jotain univajetta sitten vaiko kenties hormoneista johtuvaa pään pehmenemistä, en tiedä mutta toivon että se on ohimenevää. Kaiken tämän tapahtuneen innoittamana päätin että nyt jää facebookkailut vähemmälle ja aion keskittyä itseni kuntoon saamiseen eli jokapäiväiset iltalenkit ilman lapsia tai koiraa alkavat tänään. Sektion jälkeen on muuten huomattavasti hankalampaa päästä eroon odotuksen aikana kertyneistä kiloista, sen olen huomannut tässä. Tuskin se silti mahdotonta on.. ;)

Downin syndrooma

Rumpalityttö

12.58


Mistä on parhaimmat lelut tehty? No kattilankannesta ja kauhasta. Tietty.

Eilen lähdettiin ennen auringonnousua jo liikenteeseen koko konkkaronkka, kohti Rinnekotia. Lailalla oli jokavuotinen kuntoutussuunnitelma päivä ja siihen sisältyi siis käynti fyssarilla sekä puheterapeutilla. Hienosti tyttö selviytyi ja esimerkiksi puheterapiassa pisti parastaan eli näytti taitonsa jonka vuoksi saikin sitten kovasti kehuja sekä ihailua osakseen. Terapeutin mielestä tyttö on "flirtti" ja "ilmeikäs" ja hän myös totesi meidän tytön vahvuudeksi tuon sosiaalisuuden jota itsekkin olen moneen kertaan täällä liputtanut. Nyt alkaa meitin perheessä ihan mahdoton viuhtominen ja uusien viittomien opettelu, sillä tyttö on silminnähden aivan täydellisen innostunut siitä touhusta ja oppii nopeasti.
Puheterapiat alkavat myöhemmin jos tarvetta sellaiseen tulee. 

Fysioterapiat puolestaan alkavat nyt tohinalla meillä ja tavoitteena on saada fyssari kotikäynneille. Pirpana osaa jo hienosti mutta liikkeelle lähtöön tarvitsee pienen "töytäisyn" jotta tajuaa miten homma toimii. Kuulemma nämä pikku downit oppivat helposti ja nopeasti. Yleensä.

Kyllä muuten näytti meidän tyttö tempperamenttinsa juurikin tuolla fysioterapeutin vastaanotolla kun hänet laitettiin selälleen makaamaan vasten tahtoaan(ja väsymyskin alkoi jo painaa). Aivan järkky showhan siitä syntyi! Oikein tärisi kun piti olla niin vihainen. No, äidin syli rauhoitti ja ei mennyt aikaakaan kun taas jo uskalsi ihan nauraakkin. Pois lähtiessämme iloiset vilkutukset fysioterapeutille jatkuivat vielä hississäkin.  Oli vissiin ihan kiva lähteä pois.
Onneksi noita tuollaisia tulee aika harvoin vaikkakin onhan se toisaalta hyvä että omaakin tahtoa löytyy..
:) 

Autossa uni tulikin sitten nopeasti ja illalla soiteltiin "rumpuja".

Olin eilen niin ylpeä mun ihanasta Pirpanasta. Jälleen.



Fysioterapia

Levottomuutta ilmassa

19.41




Tämä päivä on ollut meidän perheessä aikamoista kaaosta. Ei olla tehty oikeastaan mitään ja jossainvaiheessa tuntui että seinät meinasivat kaatua niskaan. Me käytiin tyttöjen kesken vähän ajelemassa jotta miehet saisi nukkua ja eksyttiin siinä sitten yllättäen paikalliseen pikaruokalaan. Pirpana on ollut aika levoton eikä viihdy olenkaan yksin. Jos jää hetkeksikin itsekseen vaikka leikkimatolle, alkaa melkoinen älämölö raikaamaan ja sitten herääkin "Väke" huutelemaan. En tiedä mikä pienintä nyt harmittaa mutta vuorokauden verran hää on ollut aika itkuinen. Syönyt on hyvin että oliskohan nämä nyt sitten jotain ikäviä masuvaivoja vain. Kummatkin on nyt kylvetetty ja tällähetkellä kotona yleisfiilis on suht seesteinen, hyvä niin. 



Piippis on selvästi jo vähän turhautunut siihen ettei pääse liikkumaan ja tuo turhautuminen sitten purkautuu huutelulla. Ymmärrän täysin ja toivon että fysioterapia tuo pikaisen avun tilanteeseen. Maanantaina mennään Rinnekotiin fyssarille sekä puheterapiaan ja odottelenkin sitä jo kovasti vaikkakin vähän varauksella. Palaute saattaa joskus olla siellä vähän negatiivistakin mutta se täytyy vaan yrittää suodattaa toisesta korvasta ulos. Itse kun olen sitä mieltä että mun tyttöni on täydellinen meille juuri tuollaisena!

Minä oon ollut tänään aikalailla syventyneenä omiin ajatuksiini. H:n kesäloma loppuu pian ja maanantaina alkaa työt jälleen eli jään kolmistaan kotiin näiden nappuloiden kanssa. Se jännittää ja pelottaa kun välillä tuntuu että kahdet kädetkään ei meinaa riittää. No, eiköhän tässä selvitä ja onneksi on apujoukkoja lähellä jos tilanne riistäytyy käsistä. 
Täytyy jossainvälissä yrittää vielä ehtiä nauttimaankin tästä ajasta. Kasvavat mokomat niin nopeasti!




 Onneksi huomenna me kaikki ollaan hyvällä tuulella ja päivästä tulee täydellisen ihana ;)

Suosituimmat

  • Hurahdus hajusteettomaan
     Kuluneen puolen vuoden aikana, on allekirjoittaneessa silminnähden tapahtunut jonkin sortin hurahdus luonnonkosmetiikkaan sekä arjen ekolo...
  • Tiitiäisen tuutulaulu
    Laila from Lapland  Kukkuu! Tänään Pirpana sai hienon uuden talvipipon ja se sopii tytölle mainiosti. Selvästi pikku mannekiini yrittä...
  • Muistopuhe rakkaalle
    Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnik...

Facebook