Marja Hintikka Live:n julkistamisen jälkeen päätin eilen pitää pienen hengähdystauon kirjoittelemisen kanssa, ja ilta menikin iisisti Elämä lapselle-konserttia katsellessa. Piippis ihanasti siinä kainalossa. Muut muksut nukahtivat jo kasin aikoihin, mutta jostainsyystä esikoisneito ei vielä silloin ollut valmis, ja tälläkertaa se oli vain sekä ainoastaan bonusta. Oli paljon kivempaa katsella tuota aina niin liikuttavaa, sekä tunteisiin vahvasti vetoavaa lähetystä kaksin, kuin vaikkapa yksin. 

Ollaan Piippiksen kanssa kumpikin nyt vähän puolikuntoisia. Neitiä on viimeaikoina vaivannut taas ummetus-ongelmat, ja aika-ajoin hän on ollut todella tuskainenkin. Harmillista, että tämä on tällaista vuoristorataa yhä edelleen. Saas nähdä, että joutuuko tässä kohta käydä moikkaamassa lekuria asian tiimoilta. Pieni epäilys mulla on nyt siitä, että Pegorion-lääkeannos on liian pieni Pippikselle. En nyt viitsi yksityiskohtaisemmin kertoa tästä vaivasta, mutta sen voin kertoa että pahimmillaan se on äärimmäisen stressaavaa ja arkea hankaloittavaa. Kaikista inhottavinta tietysti neitokaiselle itselleen.

Itselläni alkoi eilisaamuna ihan hc-päänsärky, eivätkä edes viimeöiset unet vieneet sitä mukanaan. Heti aamusta sama meininki jatkui, eikä buranasta ole mitään hyötyä. Uskoisin tämän nyt olevan jotain hormonaalista, ja pitänee odotella pari päivää, josko tilanne tästä taas helpottaisi. Ei tässä vaan oikein meinaa jaksaa nyt toimia normaalilla sykkeellä, kun tekisi mieli kokoajan maata peiton alla pimeässä. Tältä tuntuu vissiin migreeni? Silmien taakse sattuu ja oksettaa. Todella hieno fiilis.

Onneksi viikonloppu tekee tuloaan ja toivottavasti olotila kohenee tässä sen myötä. Ja sitäpaitsi, eilen kun tuota Elämä lapselle-konserttia katsoin, tajusin jälleen kerran sen että meidän ongelmat on aikas pieniä verrattuna monen muun perheen tilanteeseen. Tuntuu vähän typerältä edes tällaisista valittaa..

Nyt siis vaan lepoa siinämäärin, kun sen nyt on vain mahdollista. Kyllä me Piippiksen kanssa nämä vaivat taas selätetään!