Luonnossa
20.56
Tänään syksy on antanut parastaan. Aamulla herättiin sateen ropinaan ja tämä maanantai-aamu oli myös poikkeuksellisen pitkä, sekä kiireetön. Kaapoa, Jaria&Karia sekä viltin alla syöpöttelyä.
Jossainvaiheessa sade lakkasi, ja vaikka sen uhka oli edelleen vahvasti olemassa, päätettiin kaikesta huolimatta uskaltautua isin kotiutuessa töistä vähän pidemmälle kävelylenkille.
Piippis menee jo metsäpoluillakin kuin vanha tekijä. Tosi ihanaa! Kohta päästään koko perhe samoilemaan, kunhan tuo pieninkin tuosta ottaa kunnolla ja tukevasti jalat alleen.
Illalla sade jälleen palasi, ja pienet armaat saivat tänään myös nukahtaa peltikaton ropinaan. Lapsena rakastin itse sitä yli kaiken, ja se tuntui turvalliselta. Toivottavasti nämä omani kokevat myös niin.
Olen kovasti rakkautta täynnä tällähetkellä.
<3
3 kommenttia
Syysretket ihan huikean hienoja - jo tuoksu tuo osansa ja eväät tietty myös.
VastaaPoistaOma elämä notkollaan ja siksi vähemmän komppaan. Menoa tulemassa totta kai!
Tsemppiä Jutta syksyyn! <3
PoistaKiitos! "Sydän"
VastaaPoista