Touhukas alkuviikko alkaa olla nyt takanapäin, ja elo rauhoittuu jälleen hetkeksi. Kiireestä huolimatta mieli on virkeä, ja helpottunut. Uusi homma henkilökohtaisena avustajana tuntuu tosi mielekkäältä, ja tunnen jutun omakseni. Ihanaa kun saa olla avuksi! Ja upeaa, että henkilökemiat avustajan sekä avustettavan välillä pelaa täydellisesti. Olen iloinen.

Tänään pääsin meikkaamaan itseäni ammattilaisen opastuksella, ja poimin talteen muutamia hyviä meikkauskikkojakin siinä samalla. Löysin myös elämäni aurinkopuuterin Mary Kay-nimiseltä tuotemerkiltä ja nyt säästelen pennosiani, että jossainvaiheessa pääsen tuon puuterin käsilaukkuuni ostamaan. Menee tovi.

Piippiksen puheterapiat pyörähtivät tänään käyntiin tutun ja turvallisen pu-te:n huomassa, ja tästä olemme todella TODELLA kiitollisia! Kyllä nää asiat näyttää aikas usein lutviutuvan parhain päin, kunhan vaan jaksaa uskoa hyvään.

Eilen juhlittiin mun oman rakkaan velipojan, Piippiksen kummisedän, sekä lasteni enon nelikymppisiä, ja onnistuimme vieläpä yllättämään sankarin täydellisesti! Mun veli on tosi rakas. Eikä sitä kyllä neljäkymppiseksi vielä uskoisi ;)

Pienenä miinuksena järkkärin hajoaminen. En tiedä mikä siinä nyt skragaa, mutta kuvat ovat tärähtäneitä ja se ei johdu mun käden epävakaudesta, siitä olen varma. Taidoistani en olisi sitten niinkään varma. Tai asetuksista. No jokatapauksessa, kuvia en sillä nyt pysty ottamaan. Siispä tässä muutama insta-pläjäys kuluneilta päiviltä.

Aika suloinen pikkumies minulla. Ihan oikeasti mä liikutun, kun katson näitä kuvia. No, se olkoon äidille sallittua. 

Mun tähtisilmä.

Kyllä nää pikkuihmiset ovat kaikista suurin syy myn hymyyni. Sen lisäksi, että ovat meidän vanhempien silmissä kaikista suloisimpia otuksia maailmassa, olemme myös tajunneet tässä viimeaikoina, että niillä on ehdottomasti myös parhaimmat jutut. Puheen kehityksessä on puolensa.. ja puolensa. Puhumalla on myös helppo nolata vanhemmat julkisella paikalla. Tästäkin ollaan jo vähän maistiaisia saatu.. Viimeksi eilen. Siinä tuntemattomien nais-ihmisten läsnäollessa mun piti kertoa Wäinölle, mitä Tena-ladyt ovat. "Sellaisia vaippoja". Hohhoijaa. Pientähän nämä tällaiset, mutta siinä tilanteessa siltikään ei niin kiva juttu. Innolla odotan mitä kaikkea kivaa saamme kokea, kunhan tuo esikoismurunen pääsee juttujansa lennättämään kunnolla julkisella paikalla.. niin, että ulkopuolisetkin ymmärtävät.

Ihan sama. Lapset on ihan parhaita.