Kesähetkiä helteisessä Porvoossa

15.10

Lauantai-aamu starttasi käyntiin vähän kiireisenäkin, sillä meitä kaikkia olisi niiiin kovasti nukuttanut. Silmät auki saatuamme meni hujaus ja oltiin jo matkalla kohti kesän ensimmäistä kivaa reissukohdetta. Reissusta tulisi mahtavampi kuin osasimme ikuna toivoakkaan!

Aloiteltiin Kaksplus-bloggaajien kesäpäivä Royal Linen Porvoon saaristoristeilyllä. Olin hieman jänskännyt tätä tulevaa koitosta ja eniten juurikin sitä, kuinka lapset osaisivat käyttäytyä nätisti tuon puolitoistatuntisen ajan -vaan hienostihan me selvittiin! Tosi hienosti! Ostettiin heti reissun alussa jätskit laivan alakerrasta ja lunastettiin siinä samalla myös rauhallista istuma-aikaa mukavasti. Istuskeltiin laivan yläkannella, mutta kokoajan piti kyllä olla tosi valppaana ettei kumpikaan pikkutyypeistä mennyt liian lähelle kaidetta.

Aurinko porotti lämpimästi ja helle helli! Minä nautin tosi isosti tuosta uudesta risteilykokemuksesta. Ehkä nämä meidän pienet ovat vielä vähän liian pieniä moiseen, mutta voisin kyllä kuvitella palaavani koko perheen voimin paatille vaikkapa syömään tulevien vuosien aikana. Alakerrassa kun oli tuo ruokailu optiokin käytettävissä.

Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja kaikki sujui tosi nappiin!

Yhtä kokemusta rikkaampana astuttiin 1,5 h:n kellumisen jälkeen takaisin maan kamaralle ja suuntasimme syömään. Suurin osa KP- porukasta meni Rossoon, mutta meidän pikkuronkeleiden ruokailijoiden vuoksi päätettiin jättää Rosso väliin ja kipaistiin Hesburgeriin syömään ranskalaiset! Tämän jälkeen lähdettiin uikkariostoksille ja sitten tehtiin pieni pyrähdys vielä Porvoon vanhassa kaupungissa. Aina niin kaunis on se.

Piippis tykkäsi istuskella enimmäkseen rattaissa ja nautiskeli sieltäkäsin maisemista. W kuitenkin käveli reippaasti, ja pieni poika oli silminnähden niin todella riemuissaan tästä kaikesta kivasta hulinasta.

No mutta sitten, sitten tapahtui koko reissun uskomattomin juttu.

Saavuimme aina yhtä upean Haikon kartanon rakennuksen eteen. Menin respaan ja tsekkasin koko konkkaronkan sisään. Kuinka ollakkaan, meille oli valikoitunut huone numero 47! Sattumaako? En tiedä, mutta varsinainen lottovoitto oli se!

Huone oli uskomattoman upea! Meidän oli tosi helppo olla tällä porukalla tuossa huoneessa, ja matkustaminen tuntui käsittämättömän helpolta sekä miellyttävältä. Nukuttiin yöllä kaikki neljä samassa pehmeässä sängyssä, ja uni maistui hyvin jokaiselle. Olen niin kiitollinen tästä kokemuksesta. Oli sitäpaitsi iiihanaa nukkua kerrankin yksi yö niin, että omat mussukat tuhisivat kainalossa. PikkuH tietysti tekee sitä melkein joka yö, mutta nämä vanhimmat ei enää niinkään.

Illalla istuskeltiin H:n kanssa huoneemme OMALLA parvekkeella, nautiskeltiin pari lasillista viiniä ja ihasteltiin upeita maisemia. Kartanon pihapiiristä kuului iloista puheensorinaa, musiikkia ja hääjuhlan onnellista humua leijaili ilmassa. Alkuillasta alakerran terassilla soiteltiin Jazzia ja taaperot intoutuivat onnelliseen tanssiin. Myös Reckless love soitteli akustisesti alakerran hääjuhlassa ja sekin oli kiva oma twiatinsä tässä täydellisessä illassa.

Oma fiilis oli kokoajan todella hyvä. Kertaakaan ei ahdistanut reissunpäällä oleminen, vaikka mukana olikin kaksi tosi pientä. Laitan tähän vielä toisen klipin Piippiksestä, joka kävi useaan otteeseen hotellihuoneen kaapit läpi ja totesi, että siellä ei tottavie ole ketään! :) Huomatkaa myös "Varo kaatuu".

Palaan vielä hetkeksi alkuillan tunnelmiin. Meidän pikkukaksikko piipahti kartanon rannassa uimassakin, ja olivat niin hämmentävän rohkeita. Minä siinä sitten hämähäkkinä yritin pitää kummankin päätä pinnan yläpuolella. Kivaa oli ja illalla sitten kylvettiin hotellihuoneemme omassa kylpyammeessa. Piippis oli riemusta ratketa! Kylpi varmaan 45 minuuttia eikä sekään olisi hälle riittänyt!

Haikon kartanon pihapiiri on näin kesällä aivan jumalaisen kaunis. Niin vehreää ja romanttista, että joskus olis ihanata mennä tuon isi-tyypin kanssa ihan kahdestaankin paikanpäälle söpöstelemään.

Nyt söpöstelyn hoiti tämä meidän söpiskaksikko.

Vielä pakollinen kuva aamupalasta. En voinut jättää laittamatta, sillä se oli niin huikea.

Aamulla ilmoittauduimme respaan, ja sieltä meidät ohjattiin omaan pöytään. Kuohuvaakin tarjottiin, mutta tiesin aiemmasta kokemuksesta, että kartanossa tarjoillaan superhyvää alkoholitonta Lehtikuohua joten päädyin sitten ottamaan sitä. Ihan rehellisesti, näin hyvää aamupalaa en missän hotellissa koskaan aikaisemmin ole saanut - Palvelusta puhumattakaan. Kahvia ja teetäkin tarjoiltiin pöytään. Siis kohtelu oli VIP-tasoa. Ainakin mun mittapuullani.

Meidän lauantai-päivä oli kaikinpuolin tosi kiva, ja oli mukavaa tavata bloggaaja kolleegoita perheineen. La iltana karkasin hetkeksi tytsyjen kanssa terassille ja jätin H:n lapsosia nukuttamaan. En viipynyt tuntia pidempään ja yhdessä sitten jatkoimme iltaamme parvekkeella lämpöisessä kesäillassa.

Saatiinpa kokea jotain yliluonnollistakin tuossa kesäyössä. Tai siltä se ainakin hyvin vahvasti tuntui. Istuskeltiin ja juteltiin niitänäitä, kunnes yhtäkkiä parvekkeen ovi avautui sepposen selälleen. Katsottiin hiljaa toisiamme ja hymähdettiin. Kummankin ajatukset olivat samat. Oltiinhan sentään vanhassa kartanossa ja sitärataa. Sanoin H:lle, että "Ootas kun katson kelloa, se on ihan varmasti 00:00" Katsoin, ja mun kelloni näytti aikaa 00:03. Toivotimme uuden ystävämme tervetulleeksi seuraan ja sen jälkeen hänestä ei ollut häiriöksi ;)

Kiitos KP:läiset, Kiitos Royal Line ja Kiitos Haikon Kartanon porukka! Olo on tottavie kiitollinen!