Kun äiti arkeansa hieman helpotti
13.41
Seuraavaksi luvassa niitä lupaamiani kuulumisia. Isi-H on aloittanut kahden viikon kesäloman jälkeen jälleen työnsä, ja sekosekoillat kotona ovat saaneet pikku tauon jälkeen jatkoa. Tarkoitan niitä iltoja, kun yritän yksin saada pikkukolmikkoa ihmisten aikoihin nukkumaan.
Paluu arkeen oli selvä heti ensimmäisestä illasta lähtien, ja katastrofin ainekset vahvasti läsnä. En saanut kaikista pienintä rauhoittumaan sänkyynsä, sillä jokakerta kun menin viereen silittämään niin Piippis ampaisi huoneeseen ja pikkutyttö piristyi välittömästi pinnasängyssään. Piippistä on mahdotonta komentaa. Hän tottelee tasan silloin, kun itse niin haluaa. Edes Risto Räppääjästä ei ollut tässä tilanteessa lapsenvahdiksi.
No istahdin siinä sitten hetkeksi alas miettimään, että kuinka tästäkin illasta nyt sitten taas selviän. Päätin, että nyt unohdetaan rutiinit jos en kerta niitä yksin kykene noudattamaan. Mielensä tässä muuten vaan pahoittaa jokainen meistä neljästä.
Lukitsin ovet, pesin tyyppien hampaat, sammutin valot ja käskytin koko porukan äidin sekä isin huoneeseen. Saivat valita kirjan (tästä syystä myös Piippis totteli), ja luin iltasadun kolmikolle. Mörkyli valittiin.
PikkuH rauhoittui melkeinpä välittömästi, ja nukahti puolentunnin sisään. Peittelin pikkutyypit meidän sänkyyn, ja pujahdin itse viereen. Lopputilanne oli se, että Piippis nukkui pää mun vatsan päällä ja PikkuW tuhisi kainalossa.
Hetkenaikaa kyseenalaistin jokailtaisia rutiineja, vaikka tietysti tiedän että ne ovat lapselle turvallisia ja hyväksitodettuja, niin toki myös meidän perheessä. Toisaalta siinä hetkessä, kun nukahdettiin kaikki neljä samaan huoneeseen, olo tuntui ainakin minusta tosi tosi turvalliselta ja onnelliselta. Kaikki viimepäivien huolet ja murheet unohtuivat hetkeksi, ja tulevaisuus näytti tovin jo ihan valoisaltakin.
Toivon siis, että myös nuo kolme pienintä saivat tuntea saman onnentunteen siinä äidin vieressä tuhistessa, vaikkakin ilta poikkesi kovasti normaalista arki-illasta.
H:n tullessa yöllä kotiin töistä hän kantoi lapset omiin sänkyihinsä, ja aamulla tyypit heräsivät iloisina.
 |
| Tässä kuvassa ei vielä nukuta, mutta tässä valmistaudutaan jo kovasti nukkumaan.. :) |
Tällaista meidän elämä vaan tällähetkellä on. Tärkeintä on turvallisuus, sekä rakkaus. Kun näitä kahta tunnetta riittää toisillemme jaettavaksi, niin uskon että selvitään kaikki näistä hulinavuosista kunnialla.
Olenpas tässä nyt muutenkin yrittänyt elää uuden oivallukseni pohjalta joka on se, että kun itse vaan jaksan pysyä rauhallisena ja järjissäni, niin homma toimii paljon paremmin. Siispä tällaiset eilisiltaiset hätäratkaisut ovatkin ihan sallittuja nyt.
Varmasti tämä on aihe, joka nostattaa esille ajatuksia jos toisiakin, ja jakaa mielipiteitä vahvasti. Tämä nyt kuitenkin on se oma katsontakantani aiheen tiimoilta.
Aurinkoa kaikille!
6 kommenttia
Joskus se oma järjissään pysyminen on tärkeintä kaikista. Jos äiti jaksaa, perheellä pyyhkii hyvin.
VastaaPoistaIhan sallittua oikoa rutiineissa, jos siitä seuraa vaan tyytyväisiä ja levänneitä ihmisiä. <3
VastaaPoistaMeillä on vain yksi tenava, ja joskus kun ei meinaa omaan sänkyyn nukahtaminen onnistua helposti, niin sitten (varsinkin viikonloppuisin) neiti hilluu myöhempään ja nukahtaa välillä meidän väliin. Sitten kun on perusarkirytmi, niin kyllä se lopulta rupeaa toimimaan tarkoitetulla tavalla taas. Pointtina tässä siis, että kun teillä noita on kolme, niin on todellakin ookoo toimia kuten toimit :D Musta kuulostaa just hyvältä ja järkevältä :)
VastaaPoistaMä itse pidän rutiineja tärkeänä, ja muistan noilta ajoilta jolloin useampaa lasta piti vielä nukuttaa ja illat olivat haastavia, kuinka sitä käytti ihan hirveesti aikaa kaiken suunnitteluun, että menis niinkuin oli meinannut :D (olin jopa ärsytykseen asti tarkka noissa iltarutiineissa)
VastaaPoistaMutta joskus piti vaan nostaa kädet ilmaan ja improvisoida :D Ei siinä muuta voi, ellei halua itkun ja shown kautta viedä touhua läpi..
Uskon että teidän lapset nauttivat ihan suunnattomasti kun saivat kaikki nukahtaa äidin ja isän sänkyyn <3
Tsemiä arkeen <3
t.Nadja/napsahduksia
Mä olen vahvasti sitä mieltä, että tärkeintä on se että kaikki nukkuu mahdollisimman hyvin. Ihan sama kenen sängyssä ja missä huoneessa, kunhan nukutaan. Ja jos pienet lapset nukkuu vanhempien sängyssä niin se ei tarkoita sitä, että ne nukkuu siellä vielä koululaisena. Kokemusta on! ;-) Uni on ehdottoman tärkeetä jotta niistä pikkulapsivuosista selviää kunnialla, joten ei todellakaan kannata yhtään stressata mistään "oikeista" tavoista tai paikoista nukkua. Ja juuri kuten sanoit, rakkaus ja turvallisuus riittävät täysin. Itse aikoinani unikoulutin esikoistani vähän väliä eri tavoin, ja aika hatarin tuloksin. Kuopuksen kanssa en oikein jaksanut enää vaivautua ja hän nukkui milloin missäkin...nyt molemmat ovat pieniä koululaisia ja nukkuvat omissa sängyissään läpi yöt ja ovat näin tehneet jo monta vuotta. Eli ei muuta kun hyviä unia teille sinne perhepetiin! :-)
VastaaPoistaIhana kuva :) Ja jos minulta (kahdeksan lapsen äidiltä) kysytään, niin todellakin kaikki keinot on sallittuja, jotka saa porukan nukkumaan! Missä vaan ja miten vaan, kunhan kaikki nukkuu hyvin. Sen jälkeen koko muu elämä menee niin paljon paremmin <3 Meillä on nukuttu patjoilla siskonpedeissä, ties missä, aina välillä että saadaan tilanteet leppoisiksi. Ja ihan on tolkun ihmisiä tullut ja kaikki sitäpaitsi nykysten nukkuvat omissa sängyissään (ettei ne siitä pilallekaan ole menneet). Että mun mielestä toi oli ihan paras oivallus mitä voi olla. Hyvää viikonjatkoa!
VastaaPoista