Muisteloita

23.21


Lukaisin juuri uutisen, joka kertoo Maajussi Osmon ja Mervin perheenlisäyksestä. Vaikkakin tuo uutinen kertoo myös sen, että heidän alkunsa on ollut hieman toisenlainen kun vaikkapa meillä, tunsin silti lämpimän tunteen sydämessäni. Vielä tulee päivä, kun ymmärtävät ihan oikeasti minkälaisen aarteen heinäkuussa 2013 saivatkaan. Elleivät sitten ole jo niin tehneet. Todennäköisesti ovatkin.

Osmo sekä Mervi eivät ole mulle tuttuja, sillä en tuona kautena ohjelmaa ehtinyt tuijotella, mutta tuttu on tuo tunnemyrsky, jota uusina vanhempina käyvät läpi nyt. 

Sellainen vähän kirpeänsuloinen tunne, joka päivä päivältä muuttuu makoisammaksi sekä helpommin nieltäväksi ja sitten lopulta ihan käsittämättömän valtaisaksi onnentunteeksi.

Kyllä meidän Piippis on tehnyt musta niiiiin onnellisen naisen, ettei tosikaan. Näin kolmatta odotellessa voinkin käsi sydämellä sanoa, että en suostuisi luopumaan meidän tytön ylimääräisestä kromosomista vaikka sellainen mahdollisuus meille annettaisiin. En kyllä ikuna. Pirpana on suloinen sekä ainutlaatuinen meille vanhemmille juuri tuollaisena.

Mitä nyt vähän taistellaan syömisen kanssa (pelkästään herkut maistuisivat), mutta se on pientä se ;) Kohta se ruoka taas maistuu jos vanhan kaavan mukaan mennään.

Nuo kuvat kahden ja puolen vuoden takaa saa mun silmät punoittamaan.
Meitin täydellinen vauva siinä niin <3

Tämä päivitys kertoi nyt vain Pirpanasta ja tuntemuksistani hänen pieneen extraansa liittyen. Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että myös PikkuW on tehnyt minusta onnellisen naisen ;)

Tuolla kumpikin nyt tuhisee ihanasti vuoteissaan, ja äiti täällä alkaakin seuraavaksi mietiskelemään sotasuunnitelmaa lasten nukuttamiseen samassa huoneessa jatkossa. Jokohan se onnistuisi, eivätkä herättäisi toisiaan ainakaan joka yö? 


You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Aivan niin suloinen ollut teiän Piippis vauvanakin ja aina vain suloisemman näköiseksi muuttunut kasvun myötä! <3

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä koko Down-syndrooman keskittää niin kauniisti se Mun perhe -sarjan Down-poika joka sanoo siinä mainoksessa että "jotkut lapset syntyy downlapsiksi, jotkut ei" ♥ meinaa itku tulla joka kerta kun sen mainoksen näkee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa Down-pojan pikkuveli sanoa sen, ihanasti sanottu :)

      Poista
  3. Omani jo aikuinen ja poissa kotoa, mutta viimeksi kiteytti elämänsä näin: Olen nainen. Ei ongelmia. Suloinen Piippis toteaa tämän varmasti jo aikaisemmin. Ihanaa on teidän elämää seurata, minullakin kolme lasta kolmen vuoden aikana (vielä 2 sen jälkeenkin). Nti P tosin oli kolmas ja sai pikkusiskon vuoden ja kahden kuukauden jälkeen. Eipä tarvinnut leikkejä keksiä (eikä itse miettiä mihin aikansa kuluttaisi ;D) Leena R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ! Harmi kun ei ole tämän tyypistä blogia aikuisista DS lapsista missään , huomasin että yleensä kirjoittaminen lopetetaan koulun alettua. Johtuisiko että sitten on liian kiire tai äidit vain väsyvat kirjoittamiseen . Olisi helpottavaa lukea myös miten meidän aikuiset tytöt ja pojat pärjäävät . Minkä ikäisenä tytönne muutti kotoa pois ja missä hän nyt asuu ? Meidän poika nyt 2 v.

      Poista
  4. Oman lapsen erityisyys tuo esiin varmaan ihmisen koko tunneskaalaan ja vielä terävänä kuin mikä <3 Ja sen ymmärtää kun alun tuska, pelko ja ahdistus on vaihtunut suojelunhaluksi, rakkaudeksi ja iloksi! Myös minua lämmitti tuo juttu maajusseista :-) Ja ihanaa että kertoivat noin avoimesti! Tiedä vaikka heillä olisi morsian meidän maajussille ;-) Katja

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanista kommenteista ja ajatuksista. Kiva saada kuulla muidenkin tuntemuksia! Ja Leena, mahtava tuo tyttäresi kommentti! Tosi kun vesi <3

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook