Pelko
23.37
Nyt se iski. Ensimmäisen kerran kunnolla positiivisen raskaustestin jälkeen. Synnytysahdistus ja pelko. Sektiotuska. Itse operaatio ei aiheuta ylimääräisiä pelkotiloja mutta sen jälkeinen aika kylläkin. Voiko todella olla niin, että mulla olisi tälläkertaa tuuria matkassa ja komplikaatioilta vältyttäisiin?
Sitten vielä tämä haava. Sen kestävyys jännittää. Nyt jo tällainen pallo tämä mun masuni. Kaikki kokemukset ja tsemppaukset aiheeseen liittyen ovatkin nyt enemmän kun toivottu jaettavaksi :)
Olisipas kaikki vaan ohi ja "Enska" sylissä. Miksi aina iltaisin alkaa miettimään tyhmiä asioita?
Tuo kuva tuossa yläpuolella saa kyllä suloisen onnelliset fiilikset aikaiseksi. Sain Pirpanan mun kanssani hengailemaan sairaalavuoteeseen parin päivän eron jälkeen. Syötiin mansikoita. Olin maailman iloisin äiti ja tyttö hurmasi koko osaston henkilökunnan.
Onneksi mulla on 2 kappaletta näitä pikku-tsemppareita. Maailman parhaita sellaisia!
<3
4 kommenttia
Tsemppiä pelkoon. Toivotaan, että se hälvenisi ja saisit puhuttua asiasta kunnolla ammattitaitoisten ihmisten kanssa plus tietysti perheen.
VastaaPoistaKiitos. Järkevintä varmaan olisi unohtaa turha stressaaminen ja heittäytyä vallan tämän odotuksen sekä tulevan synnytyksen mukaan peloitta. Joskus vaan tulee näitä hetkiä. Kyllä tää tästä taas :)
PoistaKolmas kerta toden sanoo. Vai miten se sanonta menee :) Eli tämä kolmas synnytys ihan varmasti menee hyvin!!! Käy taas pelkopolilla juttelemassa, ehkä se auttaa! Nauti raskaudesta! Ja mitä vanhaan arpeen tulee, se kestää kyllä, iho on ihmeellinen. Voi tietty aiheuttaa kipua ja epämiellyttävää tunnetta kun vanha arpikudos venyy masun kasvaessa. - Minttu
VastaaPoistaVoi Pirpana miten pieni hän kuvassa vielä on ja miten vauvamaisen pyöreä. Nyt kun on tottunut näkemään ison ja siron tytön kuvia :)
VastaaPoistaVarmasti paha paikka tuo synnytyspelko. Ei voi kuin tsempit lähettää ja toivoa, että se ei tuota yöunia vievää tai odotuksrn iloa vievää ahdistusta.