Eilenillalla saunan jälkeen takan ääressä lämmitellessäni, yllätin itseni pitkästäaikaa olemasta helpottunut ja onnellinen. Piippiksellä oli ensimmäinen kuumeeton ilta ja nyt uskalsin jo itsekkin luottaa antibioottien tepsineen pöpöön. Aivan superihanaa katsella taas tuota iloista pientä höpsöä, joka on tervehtynyt.

Viikko siinä meni sairastellessa.

Ihan täysin terveitä ei olla kyllä vieläkään, sillä jokainen kolmesta pienestä niiskuttaa ja yskii. Se tuntuu nyt kuitenkin aika pieneltä ongelmalta tuon Pirpanan kuumeilun jälkeen.

Äsken neiti lähti iloisena isin kanssa puheterapiaan ja arki on palannut oikeille raiteilleen. Se on hyvä.

Täytyy vaan todeta, että meillä on ollut kohtalaisen epäonninen pariviikkoinen tässä kun ensimmäisenä hajosi pyykinpesukone, sitten fööni räjähti. Tämän jälkeen koiralla todettiin virtsatietulehdus jonka vuoksi hän pissi kahdelle matolle, joista toinen meni pilalle. Uusi tietysti. Sitten sairastui Piippis. Ja Puhelimen laturi meni rikki (pieni juttu mutta silti), onneksi kummityttöni pelasti pinteestä ja lainasi omansa tätöselle. Sitten nettipankkitunnukset katosi, piti hakea uudet. Lasten vaatekaapin ovi irtosi, ym.. 

Tällaista pientä, mutta kuluttavaa.

Toisaalta, onhan tässä tapahtunut paljon hyviäkin juttuja ja ihan totaalisesti allekirjoittaneen hymy ei ole hyytynyt missään vaiheessa. 

Jokaviikkoinen laulutunti on ollut ihan huippujuttu, niinkun osasin odottaa. Viimeviikolla kun istahdin autoon tuon puolituntisen jälkeen, olo oli kun olisin käynyt salilla vetämässä semi-tiukan treenin. Hyvällä tavalla rentoutunut ja energinen. Olen ollut myös tosi tyytyväinen itseeni, että viimeinkin uskalsin aloittaa tämän uuden harrastuksen. Näinollen laulutunnit tekee hyvää mun mielenterveydelle sekä itsetunnolle myös.

Painonpudotusprojekti tuottaa tulosta, ja olen edennyt paremmin kun koskaan aikaisemmin. Motivaatiota riittää kivasti, ja selätin jopa pahimman sokeririippuvuuteni. Edes herkkupäivinä en mätä naamariin juurikaan sokeria. Se on yllättänyt.

Jokapäiväinen liikkuminen on tehnyt ihmeitä mielelle ja ruumiille. Ollaan H:n kanssa tehty kumpikin nyt elämäntapamuutos, ja yritetään pitää se jatkossakin.

Tälläviikolla mun blogini ilmestyy tosiaan myös kaksplussan-blogiyhteisöön ja sitä myös jännityksellä tässä odottelen. On kivaa, että mut kelpuutettiin jengiin! Ensimmäiseen bloggaajien tapahtumaankin ehdin jo ilmoittautua. Tää on ihan varmasti hyvä juttu.

Summa summarum. Vaikka joskus tuntuu, että tapahtuu paljon huonoja juttuja, usein siinä sivussa tapahtuu myös hyviä juttuja. Negatiivisiin asioihin tulee kiinnitettyä vaan herkemmin huomiota ja niissä huonoissa fiiliksissä on väsyneenä helpompi velloa. 

Kyllä tää tästä. Kevättä kohti!