Sulle armaani
23.30
Jo hetken aikaa, oon ajatuksissani haaveillut kirjoittelevani tästä aiheesta. Minust ja hänest. Tuosta ihmisestä, jonka kanssa ollaan tämä kaikki kaunis saatu aikaan. Nämä kolme pientä. Tämä perhe.
Ihan rehellisesti, koen olevani todella onnekas.
Meidän yhteinen elo ei missään nimessä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Eikä pidä ollakkaan.
Se räiskyy välillä isostikkin, mutta se räiskyy turvallisesti. Niissä sähköisissä hetkissä tiedämme sen olevan tarpeellista ja puhdistavaa. Ennen lapsia sorruimme toki jonkinsortin ylilyönteihin, mutta uskon että kummallakin on aina ollut samat yhteiset tavoitteet. Olla toisillemme nyt ja aina. Sodassa ja rakkaudessa.
Rakastuin ihmiseen. Rakastuin varmaan jo kauan ennenkun annoin itselleni luvan häneen rakastua. Yhtäkkiä se sitten oli siinä. Mun.
Sitten koitti hetki. Kolme raskautta ja kolme lapsen syntymän hetkeä. Syntymän jälkeistä aikaa. Parisuhde oli koetuksella. Isosti.
En juurikaan edes jaksanut ajatella. Hetkenaikaa harmittelin sitä kuinka meillä nyt niin huonosti menee ja sitärataa.
Nyt kun se kaikista vaikein aika on ohi voin onnekseni todeta, että mun uskoni tosirakkauteen on palannut. Usean viikon ajan olen monesti pysähtynyt katsomaan tuota miestä ja tajunnut, että rakastan. Rakastan ihan helvetisti.
Se on ihana ja kaunis.
Se on täydellinen isi mun lapsilleni ja niin hyvä mulle. Tänäänkin toi kukkia. Koska "olivat niin keväisiä, eikö?"
Anteeksi tästä hattaranmakuisesta tilityksestä. Haluan vaan tehdä selväksi sen, että meillä(kin) oli se hetki jolloin teki mieli antaa periksi. Sitä vaan kertakaikkiaan häkeltyy kun yhtäkkiä rakastuu uudestaan. Se todella on mahdollista.
Niin kauan kun kaikesta voi jutella, on avioliitto pelastettavissa.
Vaikka sen kanssa on joskus vaikeaakin, tapahtuu sen kanssa myös paljon ihania juttuja ja ne on niitä tärkeitä juttuja.
On kiva soittaa kitaraa ja laulaa keskellä yötä kun lapset nukkuu.
On kiva viettää aikaa yhteisten kavereiden kanssa.
On ihana yhdessä tuijotella lapsia ja niiden suloisia juttuja.
On mahtavaa vaan olla.
Suunnitella tulevaa.
Tehdä ruokaa.
Rakastaa.
4 kommenttia
Hienoa ! Nämä tunteet jatkukoon ja syventyköön.
VastaaPoistaOlipa kauniisti kirjoitettu. Ja allekirjoitan täysin tuon kuinka on mahdollista rakastua uudelleen. Ihmeellisen ihanaa.
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu. Toivon teille kaikkea hyvää jatkossakin! Jostain luin että yhdenkään pariskunnan ei pitäisi tehdä minkäänlaisia peruuttamattomia päätöksiä parisuhteensa tilasta niin kauan kun lapset ovat alle kolmivuotiaita. Jotenkin tuntuu, että se taitaa olla aika hyvä neuvo...
VastaaPoistaKiitos kaikille! <3 Ruotsissahan aikanaan kaavailtiin jotain lakipykälää, että pienten lasten vanhemmat eivät saisi erota lapsen kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Mun mielestä se on järkevä ajatus :)
VastaaPoista