Näinhän se meni taas tämä homma. Koville ottaa pissipöpön taltuttaminen. Lekuri sanoi eilen puhelimessa, että tänään pitäisi olla kuumeeton päivä. Aamupäivä olikin. Ja iltapäiväkin osittain, kunnes siinä puoli viiden aikaan alkoi lämpö taas nousta. 37,5 korkeimmillaan(korvakuumemittarilla sen 38) eli ei mitään hälyyttävää verrattuna aikaisempiin päiviin. Silti ihmetyttää, että miksi tuo lämpö nyt kuitenkin hyppii ees-taas?! Tyttö on ihan pirteä. Syö ja juo kiitettävästi. 

Mä en halua sairaalaan. Pelkään sitä ihan tosissaan nyt. Sellainen ei nyt ollenkaan kuulu suunnitelmiin.

Onko tuo antibiootti nyt väärä vai mikä tässä nyt pissii? On ihan selvää, että tuo antibiootti on tehonnut jollaintavalla, sillä ennen kuurin aloittamista kuume huiteli päälle kolmeysin ihan kevyesti. Voikohan ds:lle tyypilliset imeytymishäiriöt hidastuttaa tätä paranemisprosessia? 

Jos huomenna vielä kuumetta, niin eipä siinä auta muu kun piipahtaa lekurin luona. Tää on nyt just se, mistä aikaisemmin kirjoittelin. Toipuminen kestää. Se väsyttää sekä tyttöä itseään, että meitä vanhempia. 

Sattuu. Kärsin. 

No, kyllä me tästä selvitään se on varma. Ja ensiviikko tuo tullessaan jänniä juttuja. Jos kuulut 47-palasta fb-ryhmään, ehkä tiedätkin jo mistä puhun. Palaillaan. 

Ihanaa viikonloppua <3