Deja vú
14.51
Eilenillalla/alkuyöstä meidän nuorimmainen keksi jutun. Tuli sellainen jännä tunne, että tämän kyllä olen joskus aikaisemminkin nähnyt.
Sitten tänään pläräsin blogia muutaman vuoden taaksepäin ja löysin tämän postauksen .
Multa pääsi itku. Kunpa olisin tuossa hetkessä saanut tietää, miten onnelliseksi ja ehjäksi Pirpana tulisi meidät tekemään, ja miten tulevaisuus soisi meille vielä kaksi ihanaa sisarusta Piippiksen taivalta tukemaan ja täydentämään.
En olisi koskaan murehtinut ylimääräisiä, tai sitä mitä muut meistä/Piippiksestä ajattelee.
Parasta elämässä on juuri tämä. Kaikella on tarkoituksensa.
Tai no, ainakin Pirpanan syntymällä todellakin oli.
4 kommenttia
Ihanaa tekstiä, kertakaikkiaan. Mikä onni teidän Piippis onkaan ja mikä onni hänellä onkaan olla juuri teidän lapsenne.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaSamaa mieltä edellisen kanssa :) Onnen tyttöjä siltä osin sekä äiti että Piippis! :)
VastaaPoistaTajusin just, että olen lukenut blogiasi ikuisuuden <3
VastaaPoistaIhanat lapset. Ihan jokainen.