Muistelua

Vuosi sitten Madeiralla. Kolmistaan.

23.16



Oltiin korkealla. Pelotti.


Pieneksi tunsin itseni.


Aurinko lämmitti.


Mieli lepäsi.


Silmäkin lepäsi.



Bussia odottelemassa..


..ja lentokonetta. Vuosi sitten Pirpana oli noin iso jo..

Ihania muistoja. Upea reissu ja kaikki meni hyvin vaikkakin mua vähän jännitti etukäteen kun viikkoja oli kuitenkin jo jonkinverran. Pissalla sai juosta jatkuvasti mutta siihen nyt oli tottunut jo kotopuolessa. Pirpana reagoi lentokoneessa lähinnä laskuun vähän voimakkaammin mutta onneksi ne hetket meni nopsaa ohi ja vauva rauhoittui masussa.

Pikku muisteloja tänään. Huomenna taas jotain muuta.

ilon aiheita

Sairasta sakkia

22.33

Ollaan kaikki tässä perheessä (Pirpanaa lukuunottamatta) nyt vähän puolikuntoisia ja tästä syystä blogin päivityksetkin ovat jääneet lyhyehköiksi. Pakko oli kuitenkin tulla vähän riemuitsemaan sillä meidän pikku pimu on nyt jo kyllästynyt pelkkään selällään/masullaan olemiseen ja tänään hän sitten aloitti ryömimisharjoitukset ihan tosissaan! Noin 2 cm onnistuikin jo etenemään lattiatasolla. Lähipäivinä siis mitä todennäköisimmin luvassa lisää fiilistelyä tämän asian tiimoilta..  Nyt viihdytään jo paremmin masullaan kun selällään ja se on huippujuttu se. Ihan mieletöntä huomata miten tuo meidän aikaisemmin niin flegmaattinen liikkuja on keksinyt että miten ne omat lihakset toimii ja nyt sitten oppii melkein jokapäivä jotain uutta. Ihanaa! On mukava mennä (sitten joskus kun maksari meille myönnetään) fysioterapiaan kun Pirpana on oppinut niin mahottomasti uusia juttuja.

Mulla nyt neljättä päivää pää järkky kipeä. Verenpaineet/-sokerit ok mutta oisko sitten flunssaa pukkaamassa vaiko ihan vaan lihakset jumissa, en tiedä. Pirpanan isi taasen valittelee kurkkuaan että eikähän se tautia pukkaa hänelläkin. Kiva kiva.

Onneksi meillä on tuo neiti aurinkoinen ja näinollen siis pieni kipuilu ja särky on huomattavasti miellyttävämpää. Varsinkin kun on apukäsiä paikalla tarvittaessa. Kiitos mummi ja pappa!
Vielä yksi tärähtänyt kuva Piippiksestä huulipunat poskellansa. Kuka lienee pusuttanut.


Ja niin. Alkaa kuulemma läheistenkin silmissä mun raskauteni konkretisoitumaan eli siis toisinsanoen paisun.

Iltarutiinit

Unta odotellessa..

22.09



Uusi mekko kumpparilta. Kokoa 62 mutta sopii vielä vallan mainiosti, hyvä niin.

Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tässä blogia niin että levoton pikkuneiti huutelee vähän pinnasängystään ja ehkä hieman häiritsee mun keskittymistäni ;)  Uskaltauduttiin siirtyä vaunuista jo ihan oikeaan sänkyyn, sillä viimeaikoina yöt ovat sujuneet niin hienosti. Vaan kerran on heräilty maitoa juomaan. Heiluu kun heinämies tuolla. Masulle, selälleen, masulle ja selälleen.. 

Jännä nähdä miten tämä yö tästä etenee. Isi luki iltasadunkin. Toinen ja ehkä se tärkein iltarutiineista on tällähetkellä kattovalojen sammuttaminen isin kanssa. Pirpanan päivän tärkein toimitus. Huvittava mutta niin söötti näky jokakerta.

Nyt keskityn tähän projektiin. Alkaa volyymin taso lähentelemään jo katastrofaalisia lukemia. Palailen asiaan huomenna!

Lääkärissä

Odotuskuulumisia rv 16

22.47

Piipahdin tänään neuvolassa lääkärintarkastuksessa ja sielläpä ei mitään ihmeellistä todettu muutakun että kaikki hyvin siis. Vauvan syke jumpsutti tasaisesti sataa ja viittäkymppiä. Kaikenlaisia ennustuksiahan noista sykkeistä kuulee mutta jännä nähdä pitävätkö meillä sitten paikkaansa.  Mulla on nyt menossa raskausviikko 16 ja vointi oikein hyvä. Tästä yritän nauttia. Verenpaineet, sokerit  sekä kaikki muukin ok ja hemoglobiinikin oli 119, mikä on tosi hyvä siihen nähden etten ole lisärautaa vielä popsinut. Mulla on aina ollut vähän taipuvaisuutta anemiaan olen sitten ollut raskaana tai en. Kaivoin Retaferit kaapista ja tästä päivästä eteenpäin yritän muistaa nyt ihan syödäkkin niitä.

Masu kasvaa vauhdilla ja päivä päivältä tunnen vauvan liikkeet selkeämmin. Päätin skipata sen inhottavan ällöttävän sokerirasituksen silläkin uhalla että saan huutia neuvolassa. Meidän taloudessa kun noita verensokerinmittauslaitteita on ihan kaksinverroin niin mielestäni aivan hyvin voin itsenäisesti niitä sokruja tarkkailla. Ja tarkkailenkin.

Vähän unisia ollaan oltu kaikki tänään vaikkakin yö nukuttiin tosi hyvin. Ehkäpä se tämä talvi saa aikaan vähän ylimääräistä uupumusta. Onneksi mennään jo kovaa vauhtia kevättä kohti. Ja kesää.. hui.

ilon aiheita

"Itte"

20.46


Tänään opittiin kääntämään laulukirjan sivua tosi taitavasti ihan itte. Ja tietysti pikku fiilistelyt loppuun!

Kasvua

Todistusaineistoa

19.51




Ensin hups...


... ja sitten selältä takaisin masulleen hups!







Meidän höpsö 9 kk
<3




Ja niin, nämä uudet taidot tulivat viimeyönä uniin ihan niinkun osattiin odottaakin. Eipä juurikaan nukuttu. Ehkä ensiyönä.

Kasvua

Hupsheijaa!

22.40

"Pyhäkoululainen"
Meidän ihan kohta 9 kk päätti tänään jälleen yllättää vanhemmat totaalisesti ja ihan tuosta noin vaan yhtäkkiä pyörähti selältä masulleen ja sieltä takaisin selälleen. Äiti ja isi tietysti riemastuivat ja taputtivat onnesta kiljuen joka luonnollisesti lisäsi vaan pökköä pesään ja Pirpana intoutuikin toistamaan tuon mainitsemani kuvion uudestaan öbaut kymmenen kertaa putkeen. Jokakerta raikuvien aplodien saattelemana. Voi jestas että oltiin ylpeitä! 
Nyt tapahtuu paljon nopealla tahdilla. Mennään kehityksessä hurjaa vauhtia eteenpäin ihan joka suhteessa. Mahtavaa seurata vierestä.


Ja niin tosiaan, meidän vauvan syntymästä tulee muutaman tunnin päästä kuluneeksi tuo 9 kuukautta. Iso vauva jo. Niin taitava ja rakas.


Odotus sujuu todella huomaamattomasti. Tällähetkellä mä en ihan oikeasti ajattele raskautta juurikaan ( tai no,ainakaan ihan jatkuvasti niinkun ensimmäisellä kerralla tein) sillä mitään oireita ei ole enää ollut. Nyt eletäänkin sellaista leppoisaa aikaa kun vatsa  ei ole vielä liian iso  ja muutenkin olo on hyvä. Iltaisin muljuu jo masussa ja asukki sillätavalla muistuttelee olemassaolostaan. Kovasti odotellaan jo rakenneultraa ja ollaan puhuttu H:n kanssa mahdollisesta 4D ultrastakin. Vaikkakaan en itse henk.koht pidä 4D-ultrakuvista, luulen että mennään jossainvaiheessa piipahtamaan Brunon vastaanotolla mahdollisten synnytyksen jälkeisten yllätysten minimoimiseksi. Vähän pelokas ilmeisesti kuitenkin olen.

9 kk sitten makasin synnytyssalissa epiduraaleissani. Elettiin tosi jännittäviä aikoja.


Neuvolassa

Nostalgiaa

21.48


Sen kunniaksi että saatiin tissuttelut loppumaan ilman suurempaa draamaa (sniif), julkaisen täällä blogissa pitkän pohdinnan jälkeen yhden imetyskuvan Pirpanasta (ja minustakin luonnollisesti). Rajasin siitä vähän siveellisemmän version(hassua edes sanoa näin sillä onhan kyseessä yksi ehkä luonnollisimmista toimituksista mitä maa päällään kantaa) tänne mutta alkuperäinen tulee siis näkymään suomen neuvoloiden seinillä tulevien kuukausien aikana. Meistä otettiin myös perhepotretti ja ilmeisesti sekin tulee näihin uusiin imetysohjausjulisteisiin. Itsekkään en täysin varma asiasta vielä ole. 
Omasta mielestäni Pirpana on aivan uskomattoman kaunis tuossa kuvassa niin notta kyllä nuo ammattilaiset vaan osaavat.

Pirpana

Sydän soittaa lapselleni

1.03


"Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Kertoo, ettet itseksesi
joudu suureen maailmaan.

Äiti on kanssasi tässä,
ystävät yhdessä ympyrässä.
Ajatuslinnut lennähtää,
huoneen hetkessä lämmittää.

Kohta kotiin lähdetään,
kuljetaan pitkin katuja.
Laulut mukaan kerätään,
kuunnellaan kaupungin satuja.

Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Soittaa: tu tum, tu tum, tu tum.
Saa kasvamaan
unenniityn kaivatun."
-Eppu Nuotio




Mä tiedän, mun pitäisi olla jo nukkumassa. Kello on jo ihan liian paljon, mutta sille ei vaan nyt voi mitään sillä mukanaan mut vei jälleen Eppu Nuotio ja runot. Niin ihanasti sopivat yksiin mun ajatusteni sekä mun maailmani kanssa nuo sanat tällähetkellä. Itken onnellisia kyyneleitä ja hymyilen.
Hyvä päivä takana. Saatiin koko perheen voimin viettää se ystävien seurassa.

Mun pieni ihana tyttö on oppinut pyytämään syliin. Kun haen heräilevän pienen ja lämpöisen, unisen rakkaan päiväunilta ottaa hän mut kädet ojossa vastaan, onnellisesti virnistäen. Tahtoo syliin ja puskee omaa pehmoista poskeaan äidin poskea vasten. Tuoksuu maidolta. Jokakerta se liikuttaa. Miten mulla yhtäkkiä onkaan elämässäni jotain näin suurenmoista ja täydellistä ?


Mietintää

Kun uni ei tuu.

22.28


Yleensä päiväunille nukahdetaan jo pukeutumisvaiheessa mutta siltä varalta etteivät nämä arkirutiinit kävisi liian puuduttaviksi, toljotti vaunuista tänään vaan pieni vastarannan kiiski ja nukuttaminen kesti huomattavasti pidempään kun yleensä. Oli ihan pakko kuvata, sillä tyttö teki kaikki temput taistellakseen unta vastaan. Lopuksi Nukkumatti voitti ja Pirpana saatiin tainnutettua. (Toivottavasti videoklippi näkyy, sillä mulla on ollut pieniä teknisiä pattitilanteita uuden puhelimen myötä).




Taitaa olla meidän tyypillä nyt kurkku kipeänä, sillä huomattiin että "yökkii" vähän väliä ja varsinkin silloin kun herää päivä-/yöunilta. Vaikuttaa siltä että siellä kurkussa on joku epämiellyttävä tuntemus. Pikku yskäkin on ilmestynyt kuvioihin. Niin ja sitten se ääni on vielä aika-ajoin käheänä. Tästä syystä varmaan nukahtaminenkin oli vaikeampaa kun yleensä. Taas peukut pystyyn että selvitään vähällä. Ja varpaat kans.

Viimeyönä mun unessani syntyi jo tutussa synnytys-salissa tyttö meidän perheeseen. Jännä että näin tämän ensimmäisen synnytykseen liittyvän unen nyt, sillä Pirpanaa odotellessa kävi ihan samalla tavalla hyvin pitkälti samoilla viikoilla. Tytöstä näin unta ja tyttö tuli. Muistan kyllä että edellisen odotuksen aikana ehdin nähdä poikaunia myös että eipä kai näihin unosiin kannata liiaksi uskoa. Niin jännittävää. Ajattelin että en tälläkertaa rakenneultrassa kysykkään suoraan vauvan sukupuolta vaan käsken kätilön näyttämään "the paikan" ja teen siitä sitten omat johtopäätökseni. Sitten jänskätään synnärille asti ja testataan että olisiko musta todella kätilöksi :)

Runo

Sydänkukan tanssi

0.19



"Sinua oma kuukkeli, sinua pikkuinen pörri,
tahtoo tanssittaa jokainen, myös kaikista ujoin mörri.
Se pyörittää ja pyörittää ja kumartaa kevyesti.
Onneksi tulit luoksemme, vaikka se vähän kesti.

Sinua pieni pörröpää, sinua sydänkukka,
tahtoo tanssittaa jokainen, myös tuo mörkörukka.
Se pyörittää ja pyörittää…
Sinua keijuni suklaasuu, sinua hassu peikko,
tahtoo tanssittaa jokainen, myös tuo haamu heikko.
Se pyörittää ja pyörittää…

Sinua suvun oma nuppu, isän ja äidin kulta,
tanssitan ja tanssitan, lyö kantapäät jo tulta.
Pyöritän ja pyöritän ja kumarran kevyesti.
Rakkaus sinut luoksemme kyyditsi turvallisesti."

-Eppu Nuotio

Downiaiset

Hehkutusta

23.00




Tänävuonna parhaimmat ystävänpäivälahjat sain, yllätys yllätys, pikkuiselta tyttöseltäni! Ensinnäkin jouduin heräämään viimeyönä vain kerran hänen vuokseen ja sitten vielä, hän kääntyi 4 kk:n tauon jälkeen vihdoin vatsalta selälleen!! Sain osittain kuvattua puhelimen kamerallakin tapahtuneen mutta en kehtaa laittaa sitä tänne sillä kiljaisen lopussa "OHO?!" ja kuullostan aika hölmöltä, niinkun nyt poikkeuksetta muutenkin teen.  No mutta kuitenkin, oli kiva yllärilahja jokatapauksessa. Pirpana löi päänsä olkkarin pöydänjalkaan tuon episodin aikana mutta ei tajunnut edes alkaa itkemään sillä oli itsekkin niin hämillään tapahtuneesta. 

Tänään on ollut hulinapäivä sillä käväsin Järvenpäässä vähän kaunistautumassa (Kiitos K taasen) ja sen jälkeen kiiruhdettiin vertaistapaamiseen josta oltiin jälleen tyylikkäästi myöhässä. Mukava oli kuitenkin käydä ja tavata jälleen yksi uusi ihastuttava tulokas. Pirpana tuntui jo niin isolta tytöltä! 
Sen verran mun täytyy tässä vielä todeta että jokakerta vertu-tapaamisista kotiin tultuani, olen yhä onnellisempi ja kiitollisempi tuosta pikku aarteesta joka me ollaan saatu. Näistä ihanista lapsosista huokuu sellainen käsittämättömän hyvä ja aito energia jota en osaa sanoin tarkkaan kuvaillakkaan. Ihana pikkutyttö (n. 6-7 vee?) kätteli  H:n kohteliaasti lähtiessään tapaamisesta kotiin ja tuolla pienellä eleellä sai hyvän mielen H:lle ja mulle. Meillä on vielä paljon onnellisia sekä ainutlaatuisia hetkiä  edessä tuon oman Pirpanan kanssa ja se on hienoa, helpottavaa tietää! Helpottavaa on myös huomata miten totaalisen sinut mä olen jo tämän kaiken kanssa. Me olemme.




Illalla väkersin vielä siskolle ystävänpäivän kunniaksi räpsyripset ja nyt väsyneenä mutta ihan onnellisena päätin pujahtaa peiton alle kirjoittelemaan tytön tuhistessa ihanasti vieressä.  


Pirpanalla on nyt taas sellainen suht helppo vaihe menossa. Todettiin että 7 kk:n iässä oli kaikki vähän haastavampaa. Tai no, syöminen ja nukkuminen lähinnä. Toivotaan että tämä vaihde pysyy nyt pitkään päällä kun on tuo toinenkin tuolta tulossa. 

Eilen iski pitkästäaikaa sellainen hassu pieni pelko päälle kun aloin mietiskelemään tulevaa synnystä. Vaikkakin tiedän ettei asioita kannata etukäteen stressata niin joskus mieli tekee tepposet ja niitä asuioita alkaa väkisinkin kelailemaan. Lähinnä tuumin että " Mitäköhän ylläreitä meille seuraavan lapsen syntymässä selviää?" . Edelleenkään en down-vauvaa "pelkää" mutta kyllä mun täytyy silti myöntää että olishan se aikamoinen juttu. Sen jälkeen olisi enää vaikea uskoa sattumaan.  Eniten pelottaa taas joku uusi, tuntematon asia. Tämänhän oon todennut täällä jo monesti aikaisemminkin. 

Just nyt mulla on kuitenkin sellainen olo taas että mä olen kaikinpuolin uusiutunut. Mä olen muuttunut ettensanoisi jopa vahvaksi naiseksi ja mulla on kallisarvoinen, ihana perhe. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta, jännittävää tulevaisuutta!




Kiitollisuutta

Varaslähtö ystävänpäivään

22.49




Mulla on muutama ihan oikea, tosiystävä ja se onkin juuri sopivasti. Perheeni ulkopuolelta mun ystävät ovat sellaisia henkilöitä, jotka ensitapaamisesta lähtien jäivät lähelle ja joita rakastan syvästi. Onnea on huomata että yhä ovat tallella. 
Me Pirpanan kanssa ollaankin ihan erityisen kiitollisia siitä että saadaan yhä pitää nämä tyypit elämässämme ja että he hyväksyvät meidät juuri tällaisina kuin olemme.  Pienen tyttösen syntymä ja kulunut vuosi muutenkin on vahvistanut tätä kiitollisuuden tunnetta sekä rakkauttani näitä ihmisiä kohtaan. Ihanasti olette suhtautuneet kaikkeen tähän uuteen ja yllättävään.
Kiitos.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

<3


Downiaiset

Viikonlopun otoksia.

22.24


Tämä kuva on ollut ehdottomasti viikonlopun onnistunein jos siitä aiheutuneesta naurun määrästä voidaan onnistumista mitata. Otin kuvan tytöstä joka innostui potalla ojentelemaan vuoronperään jalkojansa niinkuin balleriina konsanaan. Ja niiiin totisena :) Äiskän makkarakoipinen rakas. Lyyli-koirakin ujostelee taustalla.


Mahtui meidän lauantai-päivään myös Pirpanan mielestä hassunhauskojakin hetkiä. Yllättävän pienistä asioista se riemu ratkeaa.


Viikonlopun kruunasi koko perheen yhteinen saunahetki. Pirpana alkaa olla jo ihan vanha tekijä tuossakin hommassa. Viihtyisi varmasti pidempäänkin mutta äiti ei uskalla venyttää näitä saunahetkiä vielä hirvittävän pitkiksi. 

Illalla jaksoin väsätä vihdoin ja viimein sushia tähän jatkuvaan himooni ja toivottavasti tuo mokoma kiusa helpotti nyt hetkeksi. Tein kasvisversioita. Avocadoa, kurkkua ja paprikaa. Hyvin toimi niinkin.

Pirpana muuten nukkui viimeyön ensimmäistä kertaa erossa meistä vanhemmista. Kävimme illalla ystävien kanssa muutaman tunnin ajan istumassa ulkona ja tyttö jäi mummille sekä papalle koko yöksi. Ensimmäiset kokonaiset yöunet Piippiksen syntymän jälkeen. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita että tekikö gutaa vai ei. On ollut ihanan pirteä olo koko päivän ja tuntuu että olen jaksanut tehdä normaalia enemmän hyödyllisiä asioita. Yö meni Pirpanallakin hyvin ja pieni kivi tipahti sydämeltä kun uskalsin ensimmäisen kerran luottaa siihen että myös yöllä Piippis selviää ilman äitiä. Kyllä tuo tissistä vieroittaminen on muuttanut aika paljon vaikkakin se on ollut ihan mielettömän vaikeaakin (mulle) aika-ajoin

Ainiin vielä, olin tänään elämäni ensimmäisillä me&I kutsuilla. Tilasin Pirpanalle kesähousut ja pipon. Aika tyyriitä vaatteita ovat mutta nytpähän pääsen testaamaan että kannattaako niistä jatkossa maksaa. 

Tuleva viikko tuo mukanaan kivoja asioita jälleen. Shoppailua. Vertaistapaamista. Ystävänpäivää. Äidin hemmottelupäivää... :) 

Runo

Varoituksen sananen.

15.57

On asioita, joita ei pitäisi tehdä silloin kun odottaa toista vauvaa. Yksi niistä on edellisen synnytyskertomuksen lukeminen. Mä nyt kuitenkin tein niin enkä aloitettuani kyennyt enää lopettamaan lukemista. Pari kohtaa tuosta kertomuksesta sai mut aikas herkkään tilaan. Tässä muutama.

19.05.2011 06:10 Saavuttiin sairaalaan

20.05.2011 20:10 "Kerrottu että synnytyssalissa ruuhkaa-saattaa kestää ennen kun pääsee saliin. Viety fysiopallo, istuskelee keinutuolissa. " Joo tämän muistan selkeästi! Oli jo aikamoista menoa nimittäin tuolloin ja minuutit tuntuivat tunneilta.

20.05.2011 22:21 Potilas siirretty Haikaranpesään synnytys-saliin.

20.05.2011 22:35 Valmistellaan puudutukseen. Anna-Kaisa kokee kaipaavansa nyt lepoa. Valvonut pari yötä.

21.05.2011 00:28 Anna-Kaisan vointi hyvä, puudutus auttaa hyvin, ei tunne supistuksia. Ktg reaktiivinen. Sikiöllä hikka. Anna-Kaisa syö Kiwin ja koittaa levätä.

05:20 Synnytyksen kulku Kätilö leikkaa napanuoran ja tarkastellaan yhdessä tyttöä. Tyttö edelleen pehmeän oloinen, kitalaki tuntuu terävältä ja kasvoissa erityispiirteitä, joista herää epäily mahd. Down-syndroomasta. Isä havaitsee myös saman. Tyttö hyvävointisena äidin ihokontaktissa.

05:46 Pediatri kävi tapaamassa perhettä ja tarkastamassa vauvan kun tytöllä ikää reilu 30 min. Tyttö hyvävointinen, jää osastoseurantaan alustavasti. Vanhemmat ymmärrettävästi yllättyneitä, ottavat tiedot rauhallisesti vastaan.

05:10 tyttö käy rinnalle. Hamuilee. Ottaa hienoja imuja alkuun avustetusti. Myöhemmin tekee useita rytmikkäitä imuja, niin että ote pysyy.

16:00 Vanhemmat syövät päivällistä. Juteltu tilanteesta, rauhallisin mielin ovat. Hellästi vauvaa hoitavat. Vauvaa yhdessä ihasteltu. Ihokontaktista puhuttu. Äiti kertoo että tukiverkostoa on. Vauvan isovanhemmat tulossa perhettä katsomaan.

22:15 Käyty perheen luona. Vanhemmat hereillä. Vauvaa ihastelemassa, nostaneet viereensä. Isä ottaa ihokontaktiin.



Oi ja voi. Nämä ovatkin nyt tänäpäivänä niin äärettömän kauniita ja kallisarvoisia muistoja etten tahdo oikeasti koskaan niitä unohtaa. Niin häkellyttävää mutta onnellista. Hetki, jolloin saatiin meidän erityisen kaunis vastasyntynyt syliin.



"Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu"

-onnittelukortista joka saatiin osastolle 21.05.2011



Kasvua

Yksi tavoite saavutettu

14.28


Pitkästä-aikaa videoklippi Piippiksestä. Ei mitään kummempaa. Pikku flirttailua isille ja muuten vaan Pirpanalle tyypillistä pikku puuhastelua.

Viimeisen kahden vuorokauden aikana ollaan harpattu iiiso askel taas eteenpän nimittäin MEIDÄN TISSITAKIAINEN ON VIEROITETTU. Hetken mielijohteesta päätin että nyt saa loppua ja kukapa olisi uskonut että näin helposti se sitten loppui. Olen tirauttanut pari kyyneltäkin sillä ajoittain tuntuu ihan hirvittävän haikealta! Pirpana on taas vähän isompi tyttö. Välillä tuo vielä yrittää vähän hamuilla mutta nopeasti unohtaa kun antaa jotain muuta mielenkiintoista ajateltavaa. 

Voi voi sentään. On tässä nyt se hyvä puoli että saan hetken aikaa levätä tämän asian tiimoilta. Kohta sitten mennään taas seuraavan kanssa.

Ihanaa viikonloppua!
<3


Kysymys ja Vastaus

Ensimmäinen haasteeni

23.36

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

"Laita siis tämä (allaoleva maatuska) lätkä blogiisi ja täydennä seuraavat lauseet:

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun...
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...
4. Kello 12 yöllä olen yleensä....
5. Kello 8 aamulla olen yleensä....
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että..
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että..
8. Viimeksi kiroilin, kun....
9. En ole koskaan osannut...
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on...


Sitten laita viesti eteenpäin ainakin yhdelle hyvälle mammabloggaajalle, jonka uskot ehtivän vastata haasteeseen."





Noniin, huomasin tosiaan puolivahingossa että olin saanut haasteen eräässä blogissa . Kiitän sekä kumarran siitä ja yritän suoriutua kysymyksistä kunnialla...

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun... tai oikeastaan syystä että oma äitini sanoi minulle pari viikkoa Pirpanan syntymän jälkeen olevansa meistä tosi ylpeä kun osasimme ottaa uutisen Pirpanan diagnoosista niin hienosti vastaan ja sanoi myös että hoidamme vauvaa suurella rakkaudella joka oli hänen mielestään upeaa nähdä. Siltikään en nyt itselleni vuoden mutsi-titteliä vielä lähtisi ojentamaan. Jokainen mutsi on vuoden mutsi.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... valvominen ja se, ettei saa nukkua silloin kun nukuttaa! Onhan tässä ollut opettelemista mutta kokoajan parannan valvomistaitojani enkä kiukuttele H:lle läheskään niin paljon kuin ennen.

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... nauraa mun hölmöille nauratusyrityksille. Pirpanalla on loistava huumorintaju sillä se on sama kuin äidillä ;) Suuri kohteliaisuus on myös se kun pieni ihminen rutistaa äidin poskia kummallakin kädellä ja antaa märät imutukset. Tahtoo vaan olla lähellä.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä... toivottavasti nukkumassa. Yleensä en kyllä sitten valitettavasti kuitenkaan ole. Joko en saa vaan unta, kuuntelen vauvan tuhinaa tai tuhlaan kallista yöuniaikaa tietokoneella.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä... Pirpanan kanssa sängyllä loikoilemassa ja viettämässä aamupuuron jälkeistä lepohetkeä. Heräillään.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että.. olet upea vahva toveri ja paras isi meidän Pirpanalle. Ilman sinua olisi paljon tylsempää. 

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... viimeaikoina olemassaolosi merkitys elämässäni on korostunut entisestään. Säikähdin kun luulin hetkenaikaa että sinulle tapahtuu jotain vakavaa. Olet maailman tehokkain ja parhain mummi Pirpanalle ja niin äärimmäisen rakas. Kiva että parannuit.

8. Viimeksi kiroilin kun... Nyt täytyy rehellisesti sanoa että en muista. Kiroilen kyllä valitettavankin paljon mutta ilmeisesti en itsekkään enää kiinnitä siihen toimintaan sen kummempaa huomiota. Yritän parantaa tapani.

9. En ole koskaan osannut... nauttia täysillä hetkestä... ennenkun Pirpana syntyi. Olen yrittänyt opetella tekemään niin ja onnistunutkin siinä aika hyvin. Meidän perheen elämä on tässä ja nyt.

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on... sori tylsä vastaus joka oli niiin ennalta-arvattavissa. Nukkua koko yö kertaakaan heräämättä. Mielellään 12 tuntia putkeen. Usein on myös kivaa valvoa hyvän ystävän kanssa, juoda vähän viiniä ja kuunnella musiikkia. Ehkä tanssiakkin.


Kasvua

11.38


Näin hienosti meidän teletappi a.k.a Charlie Chaplin seistä törröttää itse jo tukea vasten. Ja kivaa on kun opitaan uusia juttuja!
Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa uusi päivä.

Lahjoja

Odotustuntemuksia ja vähän muutakin

22.15

Vatsa kasvaa. On erittäin jännä huomata miten ristiriitaisia tuntemuksia tämä toinen odotus mussa saakaan aikaan. Ennen kun entinen linea negra-viiva mahastani ehti poistuakkaan, alkoi seuraava jo tummenemaan. Olin juuri saanut raskauskilot hävitettyä ja yhtäkkiä paino alkoikin taas nousemaan. Joskus tuntuu että "voi ei, miten mun vartaloni jaksaa tämän toisen odotuksen näin pian?!" mutta sitten taas hetken päästä ajatukset ovatkin jo ihan toista maata. "Mahtavaa,kohta kaikki vaatteet näyttää taas hyvältä mun päällä!!". Iltaisin odotan ihan pelonsekaisin tuntein että koska tunnen sen ensimmäisen kunnon muljahduksen. Toisaalta sitten taas odotan sitä kuin kuuta nousevaa! Pirpana oli kova liikkumaan iltaisin masussa ja välillä koin sen jopa vähän epämiellyttävänäkin tuntemuksena. Tunsin vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin sellaisia omituisia haamupotkuja. 

On varmaan täysin luonnollista että tämä toinen odotus aiheuttaa erilaisia tuntemuksia kun ensimmäinen. Synnytys pelottaa ihan eri tavalla ja pyysinkin neuvolassa että laittaisivat heti suosiolla mulle lähetteen pelkopolille. Pirpanaahan synnytin sen 2 vuorokautta ja ihmekkös tuo että ponnistusvaiheessa meinasi voimat loppua kesken. Siitä ne pahimmat pelot mulle sitten jäivätkin. Tällähetkellä pelkään tosi paljon mutta luotan ammatti-ihmisiin ja tiedän että yhdessä heidän kanssa pääsen pahimpien kammotusten yli ennen h-hetkeä. Pirpanan kohdalla tietysti sitten koettiin vielä vähän extraa ja "kivut" eivät päättyneet siihen viimeiseen ponnistukseen. Sen jälkeen alkoi muutamia päiviä kestävä, vähän toisenlainen ponnistus.

Mutta.. kun tuosta ponnistuksesta selvittiin, on elämä ollut kaiken sen uurastuksen arvoista. Elämä on antanut meille paljon pieniä onnenhippusia. Suloisimman ja ihanimman tytön, juuri meille sen parhaimman mahdollisen. Olen tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin Pirpanan kautta ja tajunnut että on ihan samanikäisiä ja kokoisia äitejä samassa tilanteessa mun kanssani ja hyvin pärjäävät. Iloisia, onnellisia ihmisiä ja perheitä ovat. Ja ennenkaikkea olen saanut tavata suloisia, erityisen ihania lapsukaisia! Meidän perheessä on vuodatettu onnen- ja ilon kyyneliä enemmän kun koskaan ennen. On naurettu ja ihasteltu pientä ihmistä. Jännitystäkin on riittänyt sillätavalla sopivasti. Pirpanan myötä meille on avautunut ihan uusia ovia ja tulevaisuus näyttää tällähetkellä valoisalta. Ei mitään valittamista siis.

Miksi siis pelätä tulevaa? Todennäköisesti kaikki tulee menemään loppupeleissä kuitenkin hyvin. 

Tästä päivästä vielä sen verran että Pirpanan vaatekaappi ja lelulaatikko saivat tänään vähän täydennystä kun äiti ja isi kävi Stockalla tuhoamassa tytön ekan "oman" lahjakortin. Hän kun ei vielä itse osaa. Onneksi. Laitan tuohon loppuun vähän kuvia ostoksista.

Uudet lelut. Apina oli pakko saada. Äiti halusi

Benettonin glitter t-paita kesäksi ja ihanat farkut, jotka saatiin tänään mun ystävältä. 

Ja sitten vielä Benettonin norsu body keltaisilla kauluksilla.

Haettiin myös take away-sushit ja todettiin kotona että ne loppuivat aivan kesken. Saas nähdä joutuuko tässä lähipäivinä tehdä encoret ja lähteä päiväreissulle Jumboon hakemaan parit nigirit sekä makit. En ole saanut mokomia mielestäni vieläkään.

Nyt nukkumaan. Tämän illan unimusiikkina toimii Sia. Kauniita unia!

Rakkautta

23.53



"Rakas lapseni, mikään ei ollut sattumaa tai vahinkoa kun sinä synnyit, koska minä sinut loin.
Minä tein sinut ihmeelliseksi ja ainutlaatuiseksi ja minun silmäni iloitsevat siitä mitä sinussa näen."

ilon aiheita

Hyvä viikon aloitus

23.31


Tänään meillä on ollut hirveen hyvä ja onnistunut päivä. Pirpana pääsi pitkän pakkasjakson jälkeen ulos nukkumaan ja teki omat henkilökohtaiset päikkärienkkansa. Melkein 4 tuntia?! Kävin jo kokeilemassa että hengittäähän se varmasti sillä niin omituiselta nuo megapäikkärit tuntui. Hyvinhän tuo hengitti. 

No, näin iloisia kuvia saatiin sitten vielä kymmenen aikaan illalla mutta hetki sitten tuo pikku tyttönen onneksi suvaitsi nukahtaa. Jännä nähdä että mitä yllätyksiä yö tuo tullessaan..

Tämän viikon omistan ystäville. Niin kova ikävä on niin montaa ihmistä, sillä alkuraskauden pahoinvointi teki meistä erakoita eikä olla oikein jaksettu liikkua kodista mihinkään. Tällä viikolla tilanteessa tapahtukoon muutos ja  me mennään nyt Pirpanan kanssa moikkaamaan meidän ystäviä.

ilon aiheita

Hassu tyttö

23.13

Ihan oli pakko tulla tänne kirjoittamaan eilisillan tapahtumista vaikkakin mua väsyttää ihan mielettömästi ja nyt olisi hyvä tilaisuus nukkuakkin. Otettiin pikku irtiotto H:n kanssa ja lähdettiin kuuntelemaan mun serkun bändiä Järvenpäähän illalla kun oltiin saatu Pirpana nukkumaan. Mummin ja papan luokse tietysti. Yllättäen meidän ilta jäikin aika lyhyeksi (mitä muuta oikeastaan voi odottaa tässä tilassa olevalta mammalta) ja lähdettiin muutaman tunnin päästä ajelemaan jo takaisin kotiin. Ulko-oven avatessani huokaisin helpotuksesta kun ei kuulunut itkuja ja totesin H:lle että "Mahtavaa sehän nukkuu!". Yläkertaan kivutessani, kuulin iloisen kiekauksen ja tajusin että ensihavaintoni ei osunutkaan oikeaan. Yllätys oli melkoinen ja nauru pääsi totaalisesti valloilleen kun tajuttiin mitä Piippis puuhasteli. Onnellisena naureskeli sekä kiljahteli mummin ja papan vieressä silmät pyöreänä eikä aikeitakaan että olisi nukkumaan käymässä. Otti kaiken irti saamastaan huomiosta ja tuo hetki oli jollaintavalla ihan mielettömän ikimuistoinen! Mummi sekä pappa olivat lauleskelleet niitänäitä tytölle melkein tunnin verran ja tyttö todella silminnähden nautti tilanteesta. Kaikki kolme nauttivat. Kun Piippis huomasi meidät, lähetteli hän mitä veikeimpiä virnistyksiä ikäänkuin olisi yrittänyt viestiä että "Siitäs saitte!" No, saatiin kyllä tyttö sitten aika nopeasti nukkumaan ja luksusta oli aamulla tajuta että saatiin kaikki nukkua yli 5 tuntia putkeen. Liekö tuolla tunnin valvomisella sitten ollut osuutta asiaan.  

Tuli taas todistettua että ihan turhaan mä enää murehdin poissaollessani että miten tuo Pirpana pärjää ilman äitiä. Hyvin tuntuu pärjäävän! 

Nojoo, isompien lasten karkeampia soseita totutellaan edelleen syömään. Muutamia lusikallisia saa huijattua nielaisemaan Piupali paupalin avulla mutta sitten alkaa jo tökkimään ja lopuksi spagetit lentääkin kaaressa sotkien tässä tapauksessa syöttäjän naaman sekä vaatteet. No, pakkohan sen on oppia jossainvaiheessa. Sinnikästä yritystä nyt vaan kehiin. 
Tänään Pirpana muuten ensimmäisen kerran uskaltautui omatoimisesti silittämään Taigaa. Taiga tykkäsi.

Tähän loppuun vielä, pahoittelen että kuvat joita tänne blogiini laitan ovat aika usein tosi huonolaatuisia kännykkäkuvia. En vaan opi kantamaan järkkäriä jatkuvasti mukanani ja parhaat tilanteet usein ehtii tallentaa vaan juurikin tuohon puhelimeen. Tulevalla viikolla saan vähän paremman luurin että toivottavasti kuvien laatu paranee sen myötä.

Jos galluppeihin on uskominen niin meille ilmeisesti odotellaan toista tyttöä ;) Jännä nähdä. Mulla ei ole oikein mitään fiiliksiä sen suhteen. Sekä poika että tyttö tervetullut!

Skål!

16.26



Luvassa hieman erilainen päivitys mutta pakko hehkuttaa! Haikon kartanossa sain erityisesti vain mulle tilatun alkukuohun ravintolassa ja voi pojat, kerrankin yllätyin positiivisesti! Tänään lähdetään metsästämään kotiinkin tuota mahtilientä viikonlopun kunniaksi. Kaikki raskautetut, imettäväiset tai muuten vaan alkoholillista karttavat, pistäkää nimi muistiin:

Lehti-kuohujuoma
Nyt on mullakin holiton vaihtoehto jota mielellään ja aidosti nautiskelen esimerkiksi kaverin tulevilla kolmekymppisillä. Kun ei sitä Pommacia ikuisesti jaksa.

Aina löytyy hyvä syy poksauttaa kuohuvat. Me poksautetaan tänään Pirpanan vampyyrihampaalle, menneelle ja tulevalle. Rentouttavan viileetä viikonloppua lukijoille koko meidän kööriltä! 






Höpönlöpöä

Luksusta arki-illassa

21.25

Tänään me vanhemmat saatiin ehkä suloisin saunakaveri ikuna mukaan löylyihin. Pirpana nautti lämmöstä ja jakeli onnellisia vauvahymyjä isille ylälauteille. Hetken aikaa saunottuamme, tyttö pääsi vielä vaahtokylpyyn ja istui siellä onnistuneesti ensimmäistä kertaa. Pikku kätösillä oli kiva läpsytellä vettä ja ihmetellä omia varpaita vedenpinnan alla. Saunominen on ollut meille aina melkeinpä pyhä asia ja ihan huippua oli saada vihdoin jakaa tuo hetki koko perheen kesken. Muistan kun Piippistä odotin niin mun ensimmäinen kysymys neuvolassakin oli "Saanko mä saunoa normaalisti?". Siispä tyttö onkin varmaan jo masussa oppinut viihtymään löylyissä.

Meidän iltakukkuja nukahti tänään poikkeuksellisesti jo ennen ysiä, sillä jätettiin tarkoituksella iltanokoset väliin. Tämä siksi, että me vanhemmat saataisiin illalla vähän omaakin aikaa ennen nukkumaan menoa. Aamulla tosin herätään näillä näkymin aikaisemmin kun ennen mutta menköön.

Ja niin, tänään Piippis on nukahtanut kummallakin kerralla päiväunilleen peukalo suussa. Jäytää niin kovasti nyt sormiaan kutiavien ikenien vuoksi ja tästä syystä sitten peukku tuppaa unohtumaan suuhun. Ei haittaa. Söpöä vain!

Minä taasen kehittelin itselleni tänään ylimääräistä päänvaivaa kun aloin yhtäkkiä himoitsemaan Arnoldsin donitseja. Lähin myymälä Helsingissä. Ei auta. Ajattelin huomenna piinata ystävää ja pyytää tuomaan töistä kotiin tullessaan. Tähän ei nyt mitkään Valintatalon huonot kopiot auta tähän ongelmaan, sen tiedän.

Masussa muuten tuntuu jo pientä rapsuttelua aina silloin tällöin.

On se vaan niin uskomattoman rauhoittavaa tuo pienen ihmisen tuhina. Taidanpa itsekkin nyt lopettaa kirjoittamisen tältä päivältä, syödä vähän ja vetää peiton korville jälleen.

P.s Jos joku lukija omistaa pienikokoisia äitiysvaatteita joista tahtoo päästä eroon, olen mahdollisesti halukas ostamaan ne pois.

Hyvää yötä.

Suosituimmat

  • Muistopuhe rakkaalle
    Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnik...
  • Erityisen jännittävää kotitreeniä
    On sellaisia asioita, joista hetken aikaa haaveilee ja jotka sitten pikkuhiljaa ajan myötä väistyvät ajatuksista taka-alalle. Sitten on sel...
  • Teknisiä ongelmia
    Meidän viimeinenkin tietokone hajosi eilen illalla ja nyt kärsin. Mun piti kirjoittaa tänään pitkä postaus tulevan viikonlopun tiimoilta mu...

Facebook