Tervetuloa Hollantiin

1.00

Muutos lentosuunnitelmaan

"Minua pyydetään usein kuvailemaan millaista on kasvattaa vammaista lasta, jotta ihmiset, joilla ei ole tätä ainutlaatuista kokemusta, ymmärtäisivät ja voisivat kuvitella miltä se tuntuu. Se on jotain tällaista:

Kun odotat lasta, se on kuin suunnittelisi ihmeellistä lomamatkaa Italiaan. Ostat nipun opaskirjoja ja teet ihania suunnitelmia. Colosseum. Michelangelon David. Gondolien Venetsia. Ehkä opettelet joitain käteviä italialaisia sanontoja. Kaikki se on hyvin innostavaa.

Kuukausien innokkaan odotuksen jälkeen suuri päivä vihdoin koittaa. Pakkaat laukkusi ja lähdet matkaan. Useita tunteja myöhemmin lentokone laskeutuu. Lentoemäntä tulee ja sanoo: - Tervetuloa Hollantiin!

- Hollantiin?! Kuinka niin Hollantiin? Varasin paikan Italiaan menevään koneeseen. Minun pitäisi olla Italiassa. Koko elämäni olen unelmoinut pääseväni sinne.

Mutta lentosuunnitelmaan on tullut muutos. Kone on laskeutunut Hollantiin, ja sinne sinun on jäätävä.
Tärkeintä kuitenkin on se, ettei sinua ole viety mihinkään hirveään, inhottavaan, likaiseen paikkaan, jossa on kauheita tauteja ja nälänhätää. Olet tullut vain erilaiseen paikkaan.

Niinpä sinun on mentävä ostamaan uusia opaskirjoja. Sinun on opittava aivan uusi kieli ja kohtaat joukon uusia ihmisiä, joita et muuten olisi koskaan tavannut.

Se on vain erilainen paikka. Se on vähemmän loistelias kuin Italia ja elämänrytmi on hitaampi kuin Italiassa. Mutta oltuasi siellä jonkin aikaa, saatuasi hengityksesi tasaantumaan, katsot ympärillesi ja huomaat, että Hollannissa on tuulimyllyjä ja tulppaaneja, Holannissa on jopa Rembrandtin maalauksia.

Mutta kaikki tuttavasi ovat tohkeissaan Italian matkoistaan ja he kerskailevat kuinka ihanaa heillä siellä oli. Ja lopun elämääsi sanot: -Niin, sinne minunkin piti mennä. Sitä minä olin suunnitellut. Eikä se kipu haihdu koskaan, ei koskaan pois, koska unelman menettäminen on hyvin, hyvin merkittävä menetys.

Mutta jos elät elämäsi surren sitä tosiasiaa, että et päässyt Italiaan, et ehkä milloikaan ole vapaa nauttimaan niistä hyvin erityislaatuisista, hyvin ihastuttavista asioista, joita Hollanti tarjoaa."


-Emily Perl Kingsley

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Täytyy myöntää et tää on kyllä aika hyvä vertaus! Löysin blogisi vasta nyt, ja todellakin jään seuraamaan! Ja tuskin menee montaa päivää että olen saanut koko blogisi läpi luettua.. :)
    Sen verran mun on pakkoa sanoa, et mä en oikein tiedä down-lapsista mitään, mut mulla on itsellä kehitysvammainen pikkusisko, joka on tuonut aivan ihanan kokemuksen koko meidän perheelle ja tätä kokemusta en ikinä vaihtaisi pois! Omasta mielestäni olen hyvin onnekas, että olen saanut elää elämääni kehitysvammaisen ihmisen kanssa. Tällaista mahdollisuutta ei suoda ihan kovin monelle, ja niille joille se on suotu, niin nautitaan siitä oikein kunnolla. ;)
    Ja luin myös kuvauksestasi että olet tällä hetkellä raskaana, ja laskettu aikasi on elokuussa. Mäkin täällä masukin kanssa kirjoittelen, ja meillä olisi tarkoitus jakautua syyskuun alkupuolella. :)
    Toivottavasti ei kovin sekavaa tekstiä tullut. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvältä tuntui lukea sun tuntemuksistasi. Meidänkin tuleva poitsu on etuoikeutettu siis kun saa erityisen siskon seurassa varttua <3 Tervetuloa lukijaksi!

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook