Runo

Mun tyttö

22.28


Äidin uusi voimakuva. Onnenotos. 

Luin joululahjaksi saatua runokirjaa ja poimin sieltä tänne blogiinkin yhden mainion värssyn. Se nimittäin sopii juuri tämän kuvan alle. Tämä runo toimikoon opastajana meille ihan jokaiselle. 


Tärkeää elämässä
on nöyryys
ja intohimo.
Minkä teetkin,
tee takapuoli savuten,
syöksy siihen
suorin vartaloin
kahdella kierteellä,
koska vain siten
lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut,
nouse ylös,
pane heftaa polveen
ja etene taas.
Jos kaadut aina vain,
ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen
ja näköpaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Aino Suhola

Runo

Päivän liikuttavin hetki

22.27


Kun vertaisäiti netissä tämän julkaisi.

"Rasteja
ne merkitsevät
papereihinsa.
Typeriin 
lomakkeisiin.
Vieläkään et
ole kehittynyt
normaalisti.
Taputtaa et
osaa 
käsiäsi yhteen.
Terapeuttia
poskille
läpsyttelet."

-Lilja Harju (Teoksesta: Se on down)


Vieläkin niiskuttelen. Sillätavalla onnellisesti.

Runo

17.52




"Kun lapseni syntyi, asetit harteilleni kivisen viitan, raskaan kuin kuu, polttavan kuin laava. Kohtuni lapsi ei koskaan kasvaisi omillaan elämän virtaan. Unohdin pian viittani painon, teit minut vahvaksi, muurinsärkijäksi." 
-Anne Waldén

Rakkautta

Äidin omat pienet..

0.12


"Kauan kesti ymmärtää kuinka helppoa on maailmaa parantaa
että jotain muistaa ja jotain unohtaa
että hymyilee lapsen lailla
eikä pelkää rakastaa."

-Tommy Tabermann


ilon aiheita

Kylvyssä

21.51




 Vaikka meidän perheessä onkin nyt selvästi vähän jänskätty asuntokauppojen etenemistä muutaman päivän ajan, tuo kaikista pienin on saanut onneksi edes välillä ajatukset muualle eikä stressi ole päässyt kasvamaan ylivoimaisen suureksi. Sen verran voinen tässä jo paljastaa että nyt näyttää aika hyvältä ja että pikkuhiljaa voidaan alkaa hengittelemään rauhallisemmin. Näillä näkymin siis meidän perheen osalta Keravan maisemat vaihtuu Järvenpäähän ja päästään muuttamaan ensimmäiseen ihan omaan kotiin. Edessä on kylläkin kohtalaisen kattavat pintarempat eli lattiat laitetaan uusiksi ja myös melkein kaikki seinät tapetoidaan/maalataan. Onpahan tiedossa pientä arjen puuhastelua. Sormet syyhyten jo ihan odotan! Iltaisin nukkumaan mennessä sisustankin jo tohinalla uutta kotia, mietin laminaattien/maalien/tapettien väriä sekä siivoan, istutan kukkia ja sen sellaista. Yöunet ovatkin jääneet nyt vähän lyhyemmiksi kun normaalisti ja se tuntuu sekä näkyy kropassa. Tänään oon ollut aivan finaalissa mutta onneksi auttavia käsiä on ollut  ojossa ja siitä iso kiitos.

Vaikka nyt vaihdetaankin kaupunkia niin onneksi Pirpanan isovanhemmat ovat kaikki 4 kappaletta siltikin ihan lähellä! Eipähän heilläkään ikävä pääse kasvamaan liian suureksi, yhtälailla kun meilläkään. Kesällähän nuo välimatkat vaikka pyöräilee jos niikseen tulee.

Olenpas muuten tänään ehtinyt jo miettiä sitäkin, että voisinkohan mahdollisesti jatkaa neuvolakäyntejä täällä Keravalla vaikka muutankin toiseen kaupunkiin? Olisi mukavaa jos samat ihmiset hoitaisivat Pirpanan ja mun asioita jatkossakin. Tuntevat meidät niin hyvin jo.  Täytyy tiedustella asiaa kun kaupat lyödään virallisesti lukkoon eli hyvin pian.

Vitsit miten paljon asiat voi muuttua pienessä ajassa. Viime lauantaina bongattiin näyttö, sunnuntaina käytiin siellä ja yhtäkkiä yllätettiin itsemme tarjousta tekemässä. Sitten pankkiin ja tässä sitä nyt ollaan! Kyllä se vain meille passaa :)


Toivottavasti jokainen blogini naislukija on tänään saanut tuntea olevansa arvostettu, rakastettu, tärkeä. Haluankin nyt tähän loppuun toivottaa kaikille oikein hyvää Naistenpäivän iltaa! Kyllä me vaan ollaan upeita!

Tähän loppuun vielä runo mahti runonaiselta, joka on pysynyt kestosuosikkina vuodesta toiseen ja tulee ilmeisesti pysymään vielä pitkään:


"Nukkumaan käydessä ajattelen.
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun."

-Eeva Kilpi





Pirpana

Sydän soittaa lapselleni

1.03


"Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Kertoo, ettet itseksesi
joudu suureen maailmaan.

Äiti on kanssasi tässä,
ystävät yhdessä ympyrässä.
Ajatuslinnut lennähtää,
huoneen hetkessä lämmittää.

Kohta kotiin lähdetään,
kuljetaan pitkin katuja.
Laulut mukaan kerätään,
kuunnellaan kaupungin satuja.

Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Soittaa: tu tum, tu tum, tu tum.
Saa kasvamaan
unenniityn kaivatun."
-Eppu Nuotio




Mä tiedän, mun pitäisi olla jo nukkumassa. Kello on jo ihan liian paljon, mutta sille ei vaan nyt voi mitään sillä mukanaan mut vei jälleen Eppu Nuotio ja runot. Niin ihanasti sopivat yksiin mun ajatusteni sekä mun maailmani kanssa nuo sanat tällähetkellä. Itken onnellisia kyyneleitä ja hymyilen.
Hyvä päivä takana. Saatiin koko perheen voimin viettää se ystävien seurassa.

Mun pieni ihana tyttö on oppinut pyytämään syliin. Kun haen heräilevän pienen ja lämpöisen, unisen rakkaan päiväunilta ottaa hän mut kädet ojossa vastaan, onnellisesti virnistäen. Tahtoo syliin ja puskee omaa pehmoista poskeaan äidin poskea vasten. Tuoksuu maidolta. Jokakerta se liikuttaa. Miten mulla yhtäkkiä onkaan elämässäni jotain näin suurenmoista ja täydellistä ?


Runo

Sydänkukan tanssi

0.19



"Sinua oma kuukkeli, sinua pikkuinen pörri,
tahtoo tanssittaa jokainen, myös kaikista ujoin mörri.
Se pyörittää ja pyörittää ja kumartaa kevyesti.
Onneksi tulit luoksemme, vaikka se vähän kesti.

Sinua pieni pörröpää, sinua sydänkukka,
tahtoo tanssittaa jokainen, myös tuo mörkörukka.
Se pyörittää ja pyörittää…
Sinua keijuni suklaasuu, sinua hassu peikko,
tahtoo tanssittaa jokainen, myös tuo haamu heikko.
Se pyörittää ja pyörittää…

Sinua suvun oma nuppu, isän ja äidin kulta,
tanssitan ja tanssitan, lyö kantapäät jo tulta.
Pyöritän ja pyöritän ja kumarran kevyesti.
Rakkaus sinut luoksemme kyyditsi turvallisesti."

-Eppu Nuotio

Runo

Varoituksen sananen.

15.57

On asioita, joita ei pitäisi tehdä silloin kun odottaa toista vauvaa. Yksi niistä on edellisen synnytyskertomuksen lukeminen. Mä nyt kuitenkin tein niin enkä aloitettuani kyennyt enää lopettamaan lukemista. Pari kohtaa tuosta kertomuksesta sai mut aikas herkkään tilaan. Tässä muutama.

19.05.2011 06:10 Saavuttiin sairaalaan

20.05.2011 20:10 "Kerrottu että synnytyssalissa ruuhkaa-saattaa kestää ennen kun pääsee saliin. Viety fysiopallo, istuskelee keinutuolissa. " Joo tämän muistan selkeästi! Oli jo aikamoista menoa nimittäin tuolloin ja minuutit tuntuivat tunneilta.

20.05.2011 22:21 Potilas siirretty Haikaranpesään synnytys-saliin.

20.05.2011 22:35 Valmistellaan puudutukseen. Anna-Kaisa kokee kaipaavansa nyt lepoa. Valvonut pari yötä.

21.05.2011 00:28 Anna-Kaisan vointi hyvä, puudutus auttaa hyvin, ei tunne supistuksia. Ktg reaktiivinen. Sikiöllä hikka. Anna-Kaisa syö Kiwin ja koittaa levätä.

05:20 Synnytyksen kulku Kätilö leikkaa napanuoran ja tarkastellaan yhdessä tyttöä. Tyttö edelleen pehmeän oloinen, kitalaki tuntuu terävältä ja kasvoissa erityispiirteitä, joista herää epäily mahd. Down-syndroomasta. Isä havaitsee myös saman. Tyttö hyvävointisena äidin ihokontaktissa.

05:46 Pediatri kävi tapaamassa perhettä ja tarkastamassa vauvan kun tytöllä ikää reilu 30 min. Tyttö hyvävointinen, jää osastoseurantaan alustavasti. Vanhemmat ymmärrettävästi yllättyneitä, ottavat tiedot rauhallisesti vastaan.

05:10 tyttö käy rinnalle. Hamuilee. Ottaa hienoja imuja alkuun avustetusti. Myöhemmin tekee useita rytmikkäitä imuja, niin että ote pysyy.

16:00 Vanhemmat syövät päivällistä. Juteltu tilanteesta, rauhallisin mielin ovat. Hellästi vauvaa hoitavat. Vauvaa yhdessä ihasteltu. Ihokontaktista puhuttu. Äiti kertoo että tukiverkostoa on. Vauvan isovanhemmat tulossa perhettä katsomaan.

22:15 Käyty perheen luona. Vanhemmat hereillä. Vauvaa ihastelemassa, nostaneet viereensä. Isä ottaa ihokontaktiin.



Oi ja voi. Nämä ovatkin nyt tänäpäivänä niin äärettömän kauniita ja kallisarvoisia muistoja etten tahdo oikeasti koskaan niitä unohtaa. Niin häkellyttävää mutta onnellista. Hetki, jolloin saatiin meidän erityisen kaunis vastasyntynyt syliin.



"Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu"

-onnittelukortista joka saatiin osastolle 21.05.2011



Rakkautta

23.53



"Rakas lapseni, mikään ei ollut sattumaa tai vahinkoa kun sinä synnyit, koska minä sinut loin.
Minä tein sinut ihmeelliseksi ja ainutlaatuiseksi ja minun silmäni iloitsevat siitä mitä sinussa näen."

ilon aiheita

23.10


Kesken joulun vieton, oli aivan pakko tulla laittamaan tämä kuva blogiin. Harjoitellaan jo vähän pottahommia ja tyttö pysyy hienosti jo ilman tukeakin potalla. Kivaa on kun saa opetella uusia juttuja! Äidin murunen.
<3

Meidän joulusta lisää vähän myöhemmin. Palailen perheeni pariin. Nautiskelkaamme jokainen vielä huomisesta vapaapäivästä. Ihanaa joulun jatkoa kaikille!


"Onnellisuus on elämän arpajaisten suurin voitto."
-Maria Senkerik

Juhlat

Joulu saapui..

21.45


...viikonloppuna meidän kotiin. Tehtiin piparkakkutalo ja kuusikin on poikkeuksellisesti jo koristeltu näin viikko ennen joulua. Päätettiin että tehdään tänävuonna näin, sillä joulu menee niin nopeasti ohi muutenkin. Saadaanpahan vähän pidempään tunnelmoida. Pirpana ei suuremmin joulukuusesta kiinnostunut vielä mutta ehkä ensivuonna sitten.
Tyttö on ollut nyt senkin edestä kiinnostunut omasta äänestään ja alla olevassa videossa esitelläänkin uutta taitoa. Vinkumista. Onnistuipahan saamaan äidin tänään nopeasti ylös sängystä kun säikähdin ihan tosissaan että kyseessä on jonkinasteinen orastava astmakohtaus. 


Tämä on ihan viihdyttävä ja söötti uusi juttu mutta syömisen aikana toteutuessaan ehkä hilppasen vaarallinenkin. No, eiköhän tuokin unohdu taas parin viikon sisään..

Käytiin ystävien luona kyläilemässä näin tyttöjen kesken päivällä ja sillävälin isi kävi piipahtamassa Pirpanan mummun ja ukin luona. Mummu oli kutonut ihan super kauniin villanutun tytölle ja tuossa kuva siitä. Voi kun jaksaisi itsekkin opetella joskus neulomaan tuollaisia..



"Sinulla on oravansilmät
ja utelias pikku nenä.
Minä rakastan sinussa
kaikkea keskeneräistä.
Katsot koivunkorvia ja
hymyilet."



Pirpana

22.34


"Sua katson vaan, sua katson vaan, sua katselen silmät veessä. 
Tää onneni on niin outo ja uus, sen että mä vapisen eessä."

-Eino Leino

Downin syndrooma

Vähän murinaa

7.55

Viimeisen puolenvuoden aikana olen oppinut että leijonaemous on suuremmalta osin ollut mulle vain ja ainoastaan positiivinen asia. Kallisarvoinen lahja. Viime yö oli kuitenkin ensimmäinen, jolloin en nukkunut kunnolla miettiessäni erästä asiaa, joka tässä erityislapsen vanhemmuudessa ottaa tosi koville. Asia joka on tällähetkellä ehkä pahinta mitä tiedän. On surullista huomata miten eriarvoisesti jotkut ihmiset näitä meidän erkkalapsia kohtelee ja tässä onkin mulle nyt iso kasvun paikka. Tällähetkellä leijonaemo sisälläni murisee! Mun lapseni ei ole syyllinen tilaansa. Kukaan ei ole. Hän on silminnähden onnellinen ja iloinen lapsi. Kallisarvoinen.

Kiitollinen olen siitä että kovinkaan usein mä en ole tähän ilmiöön vielä törmännyt mutta yksikin kerta näyttää tällähetkellä riittävän. 

Ja sitten vielä toinen asia. Downin syndrooma ei ole sairaus. Ammatti-ihmisen sen luulis tietävän. No, tuo toissapäivänä kuulemani oli selvästi vahinko ja ennen oman lapsen syntymää olen itsekkin saattanut tehdä muutaman kerran tuon samaisen virheen (puhunut sairaudesta) vaikka semiammattilainen olenkin. Annettakoon anteeksi. Tietämättömyys moista vaan aiheuttaa. Toki liitännäis-sairauksien vuoksi moni vanhempi saattaa kokeakkin että DS on vähän kuin sairaus. Meillä noilta liitännäisiltä on toistaiseksi vältytty ja kiitollinen olen siitäkin.

Oli pakko vähän murista. Onneksi päivä jatkuu iloisissa merkeissä ja tänään onkin tiedossa synttärijuhlia sekä pikkujouluja. Seuraavaksi siis luvassa taas vähän onnellisempaa tekstiä. Onnellinen mä olenkin mutta sitä on tässävaiheessa niin herkillä vielä jotenkin. Äidiksi tulo itsessään on jo mullistava asia ja  kun se tapahtuu kertaheitolla näinkin isosti kun mitä mulle tapahtui, saa se sitten välillä näitä purkauksia aikaan.

Tuossa tuo pieni suloinen tyyppi nukkuu täydellistä vauvan untansa. Annan suukon ja vedän peiton itsekkin vielä korville..


"Ennen kuin minusta tuli leijonaemo
  en tiennyt, kuinka suurta surua ja pelkoa joutuisin kantamaan
  enkä ymmärtänyt kuinka valtavaa onnea saisin silti kokea
  en ennen kuin minusta kasvoi leijonaemo"

  -Riika ja kolme leijonanpentua-

ilon aiheita

Rakkautta niin.

22.45


"Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä"


- Tommy Tabermann


P.s Pieni suloinen tyttö nukkuu onnellisena yöuniaan TUTTI SUUSSA! :) 

ilon aiheita

Laila

23.53

Pirpanan oikea nimi. "Alkuperältään se on muunnelma arabiankielisestä sanasta, joka merkitsee yötä." Sattumaako? Ei ole. Olen tässä aina sillointällöin leikitellyt ajatuksella että se oli juuri tuo kätilön mainitsema tähti (josta ihan ensimmäisissä päivityksissä kerroin), jonka mukana Piippis ystävineen teki matkaa omiensa luokse, ja joka saavutti Haikaranpesän lennättäen tytön meidän syliimme toukokuisena yönä vuonna 2011. Tuntuu hyvältä ajatella niin. On tärkeää että vauva syntyi yöllä. Meillä oli aikaa olla ihan hiljaa vain, katsella ja tutustua rauhassa.. Kaikella on tarkoituksensa. Se on ihan mahtavaa.

Tosi herkkis olo.  Itkin tänään kun kuulin Jope Ruonansuun (?!) kappaleen. Olenkohan vanhaksi tulossa vai johtuuko ihan vaan hormoneista tämäkin?

Pirpana söi muuten äsken 2 lautasellista puuroa ja nyt nukkuu kun tukki! Toivotaan että nukkuu yön yhtä sikeästi aamuun asti. Oon tosi ylpeä mun tytöstä. Posket pyöristyy ihan silmissä :) Puuro on suurin herkku tällähetkellä. En meinannut äskenkään pysyä tahdissa mukana kun aina oli suu valmiina jo auki kun olin syöttämässä uutta lusikallista. Pikkuinen on oppinut!

Huomenna piipahdetaan terkkarissa tapaamassa uudestaan tuota samaista henkilöä jonka luona käytiin perjantaina. Viedään vähän Pirpanan papereita ja siinä samalla varmaan rupatellaan vielä hetki. 

Hyvä olo!







Hassuttelija. Meidän rakas.

"Toinen toistaan huonompi ihminen
Kaipaa rakkautta kuitenkin
Silloin särkynyt sielumme syntinen
Löytää toisestansa enkelin
Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan
Miltei kyyneleitä silmissäs näin
Jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan
Joku katsoi meitä ylhäältäpäin

Ollaanko enkeleitä toisillemme
Siipiesi suojaan saanko painaa pään
Jos oomme enkeleitä toisillemme
Saamme rakkautemme kestämään
Ollaanko enkeleitä toisillemme
Kai sinut ikuisesti pitää saan
Jos oomme enkeleitä toisillemme
Emme muuta enää kaipaisikaan

Vaikka sinut syliini painaisin
Voin olla kaukana jossakin
Mutta palaan varmasti rakkahin
Vaivuin hetkeksi muistoihin
Minä kerran sinua jos loukkasin
Tyhmyyttäni sinut melkein menetin
Sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin
Sulta rakkaani viimeinkin."


Ollaanko enkeleitä toisillemme-
Jope Ruonansuu :)

Runo

Rakastan.

22.51












"Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman,
lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:
katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,
sydänlohkareen suloista siirtäjää.
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,
katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun."

-Eppu Nuotio-

Runo

Aurinkoista viikonloppua!

13.30





"I loved you from the very start,
You stole my breath, embraced my heart.
Our life together has just begun,
You're part of me my little one.

As mother with child, each day I grew, 
My mind was filled with thoughts of you.

I'd daydream of the things we'd share, 
Like late-night bottles and teddy bears.
Like first steps and skinned knees,
Like bedtime stories and ABC's.

I thought of things you'd want to know, 
Like how birds fly and flowers grow.
I thought of lessons I'd need to share,
Like standing tall and playing fair.

When I first saw your precious face, 
I prayed your life be touched with grace.
I thanked the angels from above,
And promised you unending love.

Each night I lay you down to sleep, 
I gently kiss your head and cheek.
I count your little fingers and toes,
I memorize you eyes and nose.

I linger at your nursery door, 
Awed each day I love you more.
Through misty eyes, I dim the light,
I whisper "I Love You" every night.

I loved you from the very start, 
You stole my breath, embraced my heart.
As mother and child our journey's begun,
My heart's yours forever little one. "


Downiaiset

Viikonloppu pähkinänkuoressa

23.37

Ne rakkaimmat
Kiva viikonloppu takana. Perjantai onnistui täydellisen hyvin. Annettiin tyttö mummille ja papalle hoitoon ja kaikki meni nappiin. Tyytyväinen Pirpana söi velliä pullosta kuin vanha tekijä ja nukahti itse illalla vaunuihin(?!) hetken unilauleskelun jälkeen. Miksei se onnistu silloin kun me ollaan kotona?! Tyttöjen illan päätteeksi tulin kotiin ja Pirpana olikin juuri syömässä yövelliään. Nukahdin oman tytsyn viereen onnellisena ja aamulla me vanhemmat saatiin nukkua pitkään. Kiitos tuhannesti mummi ja pappa!

Oli kiva päästä ensimmäisen kerran oikein kunnolla vaan tuulettumaan ja olemaan. Yhden kerran meinasi tulla lohduton ikävä tyttöä kun cover-bändi erehtyi soittamaan Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on?"-kappaleen. Lähdettiin vessaan karkuun ja pahin ikävä saatiin taltutettua :) Kiitos tytöille vielä kerran kivasta illasta.

Nyt tuo loppuunkulutettu biisi sai taas uuden merkityksen ja liikutun uudestaan kyyneliin jokakerta sen kuultuani..

Äidilla ja Pirpanalla alkaa olla jo aika liuta näitä "meidän biisejä" :)





Lauantaina käytiin vertaisryhmä-tapaamisessa ja olipahan tosi terapeuttista nähdä taas muita mukeloita ja heidän perheitään. Meteliä ja iloista meininkiä riitti! Ihana vaan olla ja seurata. Pirpanallakin riitti paljon pieniä hoitajia. Se on vaan niin hellyyttävää jokakerta kun vähän isommat lapset tulevat silittelemään uuden tulokkaan hiuksia ja miten hellästi sen tekevätkään! Sniif <3
 Tavattiin muita Keravalaisia perheitä ja saatiin paljon hyödyllistä infoa. Kerran vielä, onneksi Downiaiset on olemassa. Suuri SUURI apu on ollut tuosta porukasta vanhemmuuden alkumetreiltä lähtien. Uusia upeita tuttavuuksia on löytynyt jo nyt monta. Ja miten avuliaita kaikki onkaan!  Loppukuusta taas tavataan!

Tapaamisen jälkeen käytiin moikkaamassa Tuusulan mummua. Mummulan pihassa oli söötti projekti käynnissä ja sitä sitten tovin seurailtiin. Siili söpönen aivan tohinoissaan sisusti katajan alla olevaa talvipesäänsä. Eipähän olla koskaan ennen nähty siilin kuljettavan kuivuneita lehtiä suussaan niin keskittyneesti. Tosi liikuttava näky! 




Tänään sitten käytiin tutustumassa Tuusulan syksyisiin metsiin. Tai no, mä taisin olla meistä aikuisista ainoa joka siellä metsässä ei ollut aikaisemmin käynyt. Kaunista siellä oli! Pirpana sammahti kantoreppuun ja vetäsi siinä sitten sellaiset mukavat puolentunnin päikkärit. Miten sellaisessa asennossa voi edes nukkua?! Hyvin tuntui kuitenkin onnistuvan.

Samoilun jälkeen maistuikin Tuusulan mummun herkkuruoka. Täydellinen viikonloppu! Ystäviä, vertaisia, perheen seuraa ja luontoa. Ei saisi paljon turhista nurista kun on asiat näin mallillaan.



Löysin kivan runon. Sopii tämänpäiväiseen ja saa ihon kananlihalle. Onneksi on runoja.

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa. 
-Maaria Leinonen



MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!




Musajuttuja

Musisointia

0.15



Tänään harjoiteltiin huomista varten ja pidettiin omaa kotimuskaria Pirpanan kanssa. Kyllä se musiikki on vaan niin kova juttu, todistettu on monta, monta kertaa. Sain omalta kummitädiltäni lahjaksi tuon Soili Perkiön ja Hannele Huovin,  Karvakorvan Laulupurkki-nimisen Cd:n joka on jatkoa Vauvan Vaa'alle. Tosi kiva paketti kun tuossa tuli siis mukana myös nuotit, laulujen sanat ja leikkien opastukset. Suosittelen lämpimästi!


Vauvavoimaa

"Vauva tuli maailmaan, vauva tuli maailmaan.
Tuomaan vauvavoimaa, hymyvalikoimaa aa-aa,
Nuku kuu, silmät kiinni paina. Nuku kuu uu-uu.
Nuku kuu, rakas olet aina. Nuku kuu uu-uu.

Vauva tuli maailmaan, vauva tuli maailmaan.
Tuomaan vauvarauhaa, kun myrskytuuli pauhaa aa-aa
Nuku kuu, silmät kiinni paina. Nuku kuu uu-uu.
Nuku kuu, rakas olet aina. Nuku kuu uu-uu.

Vauva tuli maailmaan, vauva tuli maailmaan.
Tuomaan vauva-aikaa, linnunradan taikaa aa-aa.
Nuku kuu, silmät kiinni paina. Nuku kuu uu-uu.
Nuku kuu, rakas olet aina. Nuku kuu uu-uu."

                                                 -Hannele Huovi


Tosi ihana biisi, sniiif!  Erehdyin kuuntelemaan tuota pahimmissa hormonihuuruissani.. tai no, oikeastaan mä itketin itseäni ihan tarkoituksella. Pitihän niitä huuruja päästellä välillä pihallekkin!
Ollaan yritetty laulaa ja soittaa tytölle paljon ensinnäkin siksi kun musiikki on mulle ja H:lle kummallekkin yksi tärkeimmistä asioista elämässä (Pirpanan synnytin maailmaan Leonard Cohenin tahdittamana;) ja toiseksikin koska nämä erityislapsukaiset ovat usein taiteellisesti hyvinkin luovia. Voidaan sitten kaikki kolme rokata täällä ja ilmaista itseämme (joskus on kiva heittäytyä yltiöromanttiseksi)! Mä olenkin vähän petaillut jo etukäteen Pirpanalle paikkaa taidepäiväkotiin sitten kun on sen aika. Saas nähdä koska suostun luovuttamaan tuon nuppusen päikkäriin. Mä luulen että siihen menee vielä jokunenkin tovi..
Eipä tänään sitten kummempia ajatuksia päässä olekkaan. Huomenna siis muskari-aamu joten nyt äkkiä nukkumaan..
Tuossa vielä kuva Pirpanan uudesta isojen tyttöjen hupparista. Koko 74 on vielä vähän turhan suuri mutta menee varmaan talvella jo.  Ainiin, se piti vielä kertoa että tänään ollaan harpattu taas iso askel eteenpäin. Tyttö nimittäin maistoi velliä ensimmäisen kerran ja söikin sitten tuttipullosta hyvällä ruokahalulla sitä n. 50 ml. Enempää en uskaltanut antaa. Eipä tuo ole masua mitenkään erityisemmin valitellut. Vettäkin joi pullosta. Voimme siis päätellä että tyttö on vaan ja ainoastaan ovela kieltäytyessään äidinmaidonkorvikkeesta. Miksi nyt sitä joisi kun parempaa tavaraa saa suoraan hanastakin! 

Noniin. Nyt sinne nukkumaan..















Pirpana

Tiitiäisen tuutulaulu

0.48

Laila from Lapland



 Kukkuu! Tänään Pirpana sai hienon uuden talvipipon ja se sopii tytölle mainiosti. Selvästi pikku mannekiini yrittää saada huulia ammattimaisesti töttörölle. Tähtiainesta sanon minä! Äiti ja Piippis pääseekin kohta yhdessä vähän poseeraamaan mutta siitä sitten vähän myöhemmin lisää..

Vaatekaappi on täyttynyt viimeaikoina uusista vaatteista ihan kiitettävään tahtiin. Sekä äidillä että tyttärellä. Pirpana kasvaa niin kauhealla tohinalla että uusia bodeja ja mekkoja on vaan pakko shoppailla. Nuo vaaleanpunaiset tossut Tuusulan mummu ja ukki toi lapista tuliaisiksi. Vähän kun vielä jalka kasvaa niin saadaan ottaa ne käyttöön. Varmaan talvella sopivat jo.

http://www.makiaclothing.com/ Makialta tuli tilattua äidille takki ja samassa paketissa myös Pirpanalle on tulossa huppari. Saadaan sitten olla muodikkaasti samiksia!

Nykyään kirpputorit on täynnä tosi hyväkuntoisia lastenvaatteita ja niitä saakin ostaa ihan pilkkahintaan. Helmiä löytyy varsinkin kun jaksaa vähän penkoa. Itsekkin aion kierrättää sitä kautta Pirpanan vaatteet sitten kun on aika.

Vaatteista aatteisiin. Niinkun jo aikaisemminkin on tullut moneen otteeseen todettua, mä oon ollut todella onnellinen lukiessani ystävien ja tuttavien palautteita blogistani. Ihanaa että oon onnistunut tavoitteessani ja korjannut vääriä ennakkoluuloja liittyen Downin syndroomaan. Moni tuttu on myöntänyt että aihe on ennen ollut jopa vähän pelottavakin. Pirpana on antanut kasvot tuolle oireyhtymälle mun ystävien ja tuttavien silmissä ja yhtäkkiä se ei enää olekkaan niin outoa ja pelottavaa. Siitä mä olen tosi TOSI onnellinen ja siksi mä jatkan tätä kirjoittamista enemmän kun mielelläni! Oli mulla itsellänikin ennen jotain vääriä uskomuksia liittyen tuohon extrakromosomiin. Mä luulin esimerkiksi että vanhempien ulkonäkö ei periydy down-ihmisille ja kaikki ovat ihan samannäköisiä (?!) No, näinhän ei ole.  Kun vaan pääsen skannerin luokse niin todistan sen teille. Vaikea sitä on itse nähdä esim, tuota mun ja tytön yhdennäköisyyttä mutta kun katsoo omia vauvakuvia niin sieltä sen kyllä sitten tajuaa että ihan ollaan samaa jengiä.

Asiasta kolmanteen. Pirpana on helppo nukuttaa laulun voimalla. Siispä loppuun laitankin tämänhetken ykkösveisun joka toimii lähes jokakerta. Tuo on myös ollut mun suosikki jo pikkutytöstä saakka ja jotenkin se vaan sopii nyt niin täydellisesti tuolle meidän pikku menninkäiselle.

Tänään tuli sitten taas tirautettua pari pikku kyyneltä kun tajusin miten täynnä rakkautta meidän koti tällähetkellä onkaan. Ja miten paljon tuolle pienelle ihmiselle sitä rakkautta satelee jokapuolelta..

Kaikki on vaan niin mallillaan nyt. 



"Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!"
              -Kirsi Kunnas



Suosituimmat

  • Hurahdus hajusteettomaan
     Kuluneen puolen vuoden aikana, on allekirjoittaneessa silminnähden tapahtunut jonkin sortin hurahdus luonnonkosmetiikkaan sekä arjen ekolo...
  • Tiitiäisen tuutulaulu
    Laila from Lapland  Kukkuu! Tänään Pirpana sai hienon uuden talvipipon ja se sopii tytölle mainiosti. Selvästi pikku mannekiini yrittä...
  • Muistopuhe rakkaalle
    Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnik...

Facebook