Tulipas taas tänä iltana tirautettua muutama ylimääräinen kyynel. Joka vuosi nämä hyväntekeväisyyskonserttilähetykset ovat saaneet mut todella liikuttuneeseen tilaan. Tänään liikutus oli erilaista kuin ennen. Muistan elävästi Haikaranpesässä ajatelleeni että "Miksi juuri meille kävi näin?". Tämän iltaisessa lähetyksessä syöpäsairaan lapsen äiti lausui juuri nuo samat sanat ja mä sain kylmiä väreitä. Jotenkin ymmärsin haastateltuja äitejä tänään paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Lapsen sairastuminen syöpään on varmasti paljon vaikeampi asia hyväksyä kuin se mitä meille tapahtui. Meidän tapauksessa isoin shokki oli se, ettei vauva ollut sellainen kuin odotimme mutta sitten kun parin päivän ihmettelyn jälkeen pystyimme jättämään ennakko-odotukset takavasemmalle ja keskittymään ihanaan erityiseemme ja siihen hetkeen, vaikeimman yli oltiinkin jo päästy. Alla oleva video on kuvattu sairaalassa kun Pirpana on 2 päivää vanha. Kahden yön ajan herättiin parin tunnin välein syöttämään tyttöä ruiskulla ettei joutuisi lastenosastolle nenä-mahaletkuun. Veren sokeripitoisuudet piti saada pysymään tarpeeksi korkealla. Ja siinä onnistuttiin. Muru on niin pieni ja vähän heikkokin tuossa videoklipissä. Snif.

Tähän loppuun muistuttaisin lukijoita tärkeästä puhelinnumerosta sekä nettiosoitteista:
0600-1-6000 (15,23 € + pvm) tai www.kummit.fi tai www.elamalapselle.fi

Tänä iltana rutistin pientä erityisen pitkään ja kuiskasin korvaan että rakastan ihan hirveästi..