Mistähän aloittaisin? Lyhyesti ja ytimekkäästi, äiti on lantiostaan siro ja masussa kasvava poika on iso. Tämänhetkinen painoarvio on 3300 g ja syntymäpainoarvio 4000 g (jos laskettuun aikaan odoteltaisiin). Nyt kuitenkin näyttää siltä että jos ei vauva lähde syntymään itsestään niin sitten leikkaus suoritetaan tässä lähiviikkojen aikana päivänä jota en halua paljastaa vielä. Kuitenkin aikaistetusti ja reilusti ennen laskettua-aikaa. Alatiesynnytystä voisi kokeilla mutta lääkäri sanoi olevan todennäköistä, että synnytys lopettaisi etenemisensä siinävaiheessa kun vauva ei pääsisi laskeutumaan lantioon ja näinollen päätettiin sitten pysytellä alkuperäisissä suunnitelmissa. Luotan vaistooni. Vauvallahan on kokoa tosiaan jo ihan kivasti mutta keuhkojen kannalta tietysti parempi jos pysyy vielä masussa. Sanoivat myös että jos mä alan voimaan kertakaikkisen huonosti masun ison koon vuoksi, niin sitten soittoa laitokselle ja katsotaan tilannetta uudestaan. Tapani mukaa kaunistelin kuitenkin tilannetta vaikka olin päättänyt että valitan just yhtä paljon kun täällä kotonakin. Se onkin yllättävän vaikeaa :)
Lääkäri totesi heti mut nähdessään että ei ihmettele hengitysvaikeuksia sillä vauva on tosi edessä ja pötsillä on kokoa kiitettävästi.

Lekurin kanssa keskusteltuamme, lähdettiin kätilön huoneeseen ja hän kertoi meille enemmän tulevasta leikkauksesta ja miten homma sitten etenee jos pääsemme suunniteltuun päivään asti. Sain tukisukat mukaani jo ja ne täytyy sitten tuona kyseisena aamuna vetäistä jalkaan ennen sängystä nousemista. Mielettömän ihana kätilö oli. Mua ei enää pelota. Hän osasi niin ihanasti kertoa mulle kaikki tarvittavat asiat, realistisesti mutta kuitenkin rohkaisevasti.

Aamuisen tutkimuksen jälkeen on supistellut tosi paljon. Kokoajan masu pinkeänä mutta kuuluu asiaan ja osasinkin siihen varautua jo aikaisempien kokemusten perusteella. Lepoa lepoa vain.

Eipä tässä nyt oikeastaan sen kummempaa kerrottavaa ole. Nyt odotellaan jännityksellä että mitä tuleman pitää ja koska vauva sitten ihan oikeasti syntyy. Ainakin 3 päivää sairaala-eloa edessä sitten kun aika koittaa ja en vaan ymmärrä miten mä sen ajan osaan olla ilman tuota mun aurinkoista. Isi saa ajella autolla paljon tuon kolmen päivän aikana. Kuskata tyttöä äidin kainaloon.

Netissä vertaiset jakaa ihastuttavaa kuvaa ja ajattelin nyt laittaa sen tänne myös. En voi muuta kun olla vain ja ainoastaan samaa mieltä kyseisen tekstin kirjoittajan kanssa. Pirpana on syy äidin hymyyn. Jokapäivä.

Tänään on ollut eriskummallisin päivä pitkiin aikoihin. Olen järjestänyt lastenvaatekaapit täysin uuteen uskoon, tytölle sekä pojalle tietysti omat hyllynsä. Olen tehnyt lohikeittoa koko porukalle. Laittanut tulevalle vauvalle sängyn valmiiksi odottamaan, vaihtanut Pirpanan petivaatteet, vanhempien petivaatteet, käynyt kaupassa... Kovasti paljon siis saanut aikaiseksi verrattuna viimeviikkojen aikaisempiin päiviin. Onkohan tämä nyt sitä? Synnytystä enteilevää pesänrakennusta? No, synnytys on lähestymässä se on varma mutta että kuinka pian niin sitä on nyt vaikea lähteä spekuloimaan.

Helpotus tapahtui muuten tänään tuon eilisen ongelman tiimoilta. Luumusosetta ja vähän Levolacia (vaikka aikaisemmin olen todennut ettei se toimi muka). Tunnelma kotona muuttui heti kevyemmäksi, Pirpana lienee kuitenkin se kaikista onnellisin. Viimeyö meni tytön kanssa hyvin mutta valvomiselta ei vältytty nytkään, sillä tälläkertaa äitiä piti hereillä mahansisäinen. Ainoa "semihyvä" nukkumisasento löytyy tätänykyä vasemmalta kyljeltä. Oikealle kyljelle erehtyessäni saan sellaista monoa pikkutyypiltä että oksat pois. Sattuu varmasti kumpaakin. Ramppasin vessassa tai juomassa jatkuvasti ja sekös harmitti kun väsytti kuitenkin aika paljon. Ei voi mitään. Ensiviikkoa odotellessa. Epätietoisuus sekä epämukavuus on huono yhtälö tässävaiheessa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, esimerkiksi se miten napa voi kadota yhtäkkiä kokonaan ihmiseltä?!  Jäljellä ei ole kun rumat arvet teinivuosien aikaisista lävistyksistä. Toivottavasti saan napani kuitenkin takaisin vuoden loppuun mennessä..

Prinsessa on nukkumassa puhtaissa petivaatteissaan ja seuraavaksi äiti ryhtyy samoihin puuhiin..

Kauniita unia!

Isi nukuttaa Pirpanaa ja äiti meinaa ihan väkisin simahtaa sohvalle isin pehmoisen möreään ja matalaan lauluun. Ei epäilystäkään kuka on meidän perheessä kaikista paras nukkumatti. Tänään äiti on tuntenut itsensä jotenkin erityisen väsyneeksi mutta voipi johtua siitä että isukilla on ollut heti töiden päälle kiireistä bändin kanssa ja me ollaan oltu tyttöjen kesken melkeinpä koko päivän. Illansuussa piipahdettiin mummia moikkaamassa kun pappa on ollut Meilahdessa taas operaatiossa ja viettää siis sairaalassa nyt pari päivää. Kaikki papalla kuitenkin nyt hyvin ja seuraavaksi sitten odotellaankin häntä kotiin. On se vaan äijä! <3

Mun kummityttö ilahdutti tänään mummia sekä kummitätiä ja teki korvikset. Ihan paras lahja sanon minä.

Tänään meitä on lahjottu ihan urakalla nimittäin myös mun oma kummitätini oli jättänyt mummin luokse ihanan ylläripussukan josta löytyi Pirpanalle taas vaikka ja mitä. Kuvassa pari ihanuutta tuosta pussukasta eli  uutta Marimekkoa ja sitten oikein erityisen ihana pehmoinen, unelias kaveri. Ihastuttiin isinkin kanssa tuohon kovasti!

Nyt päivä alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan ja jos fiksu olisin, niin menisin nukkumaan kun tyttökin niin teki. Huomenna mulla on neuvola ensimmäistä kertaa tässä kaupungissa. Toivottavasti löydän paikalle. Jännittääkin vähän. Raskausviikko 33 jo! Tänään mä taas havahduin siihen tosiasiaan että kohta onkin jälleen vauvanhakureissun aika ja mun varmaan pitäisi vähän etukäteen valmistautua uuteen pieneen. Sänky kai se kaikkein tärkein nyt alkuun on. Vaatetta on jo vähän mutta sitä pitää kyllä jostain haalia vielä lisää. Sellaista äijämäistä vaatetta :) Ja sitten niitä tooosi pieniä vaippoja. Pirpanan vitoset tuntuu jättimäisiltä niiden rinnalla. Tosin Pirpana ei tätä menoa kauaa enää vaippoja tarvitse kun niin hienosti osaa jo pottaan kaikki tarpeet töräyttää ;) Potta-asioista hieno aasinsilta seuraaviin pottaotoksiin. Tuusulan mummu ja ukki osti tytölle synttärilahjaksi tuon kuvassa näkyvän rummun ja tyttö soittaa sitä erittäin taitavasti, jopa potalla ollessaan. Rumpali kuten rakas pappansakin.