Ihan pöllö postaus
21.52
Mä en ole koskaan ollut mikään keräilijä-ihminen,mutta kuluneen vuoden aikana heräsin huomaamaan että kotini on alkanut tasaisen varmaan tahtiinsa täyttymään erilaisista pöllö-asioista. On tyynyjä, koruja, pieniä pöllöaiheisia koriste-esineitä. Kuvassa vain osa niistä.
Tänään mulle tuli sellainen olo, että haluan kirjoittaa jotain vähän erilaista kuin yleensä ja siksipä päätin kertoa teille tästä pöllö-ihastuksestani.
 |
| Uudesta Huawei-puhelimestani löytyi valmiiksi näin upea taustakuva. Olin tosi onnellinen. |
Luonto ja kaikki siihen liittyvä on ollut mulle aina hyvin tärkeä osa elämää. Se että saan lapsiani kasvattaa täällä metsän ja pellon reunassa, on suuri onni sekä etuoikeus. Palvon kesää ja kesäöitä siksi, että silloin on mahdollista yön hiljaisuudessa istua omalla terassilla ja kuunnella sekä elää luonnon matkassa mukana. Olen joskus äänittänyt aamuöistä lintujen liverrystä talteenkin, että näin talvisin on helppo palata tarvittaessa hetkeksi maailman ihanimpaan Suomen kesään.
Kuunnellappa ketun suruisia kutsuhuutoja hämärtyvässä illassa. Ihastellappa haltioituneena pellon reunalta kantautuvia taianomaisia sarvipöllön huikkauksia. Arvuutella rakkaan kanssa yöllisestä metsästä kuuluvia kahinoita ja rapinoita. "Nyt on muuten joku tosi iso toi!".
Nuo muistot ovat viime kesältä, enkä millään malttaisi odottaa jo seuraavaa..
Sanotaan että pöllöt symboloivat viisautta,tietoa, harkitsevaisuutta,vapautta ja voimaa. Vapaus on näistä ehkä lähimpänä sitä, mitä itse voisin todeta pöllön minulle symboloivan jos jotain pitäisi sanoa kauneuden lisäksi. Luin myös jostain, että pöllö on kuulemma erittäin tietoinen siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu. Itsehän kuljen "tuntosarvet" pystyssä jatkuvasti ja olen herkkä havainnoimaan asioita. Tämän hyvä ystäväni jo teininä minusta oivalsi.
Herkkyyden olen kokenut lähinnä vahvuutena, mutta pari päivää sitten tajusin myös sen että elämässäni on muutamia sellaisia hetkiä, joita en haluaisi maustaa tällä bonus-ominaisuudella. Kuluneella viikolla olen joutunut hyväksymään jotain sellaista, mitä en ole halunnut vuosien aikana nähdä tai myöntää itselleni. Sen myöntäminen oli tavallaan helpotus, mutta herkkyyteni vuoksi olen silti ollut tosi yksinäinen tuon asian kanssa. Kun toiset jatkavat elämäänsä niin minä jään miettimään sekä nyyhkimään. Näistä tuntemuksista ehkä kirjoittelen lisää myöhemmin.
Tiesittekö muuten, että pöllöriipusta kantavalla on kuulemma rohkeus seurata omia vaistojaan? Minä en ennen tätä päivää tiennyt. Täytyypä siis yrittää jatkossa kiinnittää huomiota väittämään - liian usein kun se oma uskallus on vähän hakusessa.
;)
Vuonna 2012, puoli vuotta PikkuW:n syntymän jälkeen, ystäväni teki minulle käsivarren sisäpintaan tämän alla näkyvän pöllötatuoinnin. Tahdoin satumaisen pöllön, joka on sopivasti taianomainen. Toteemipöllö. Onnentuoja. Rakastan sitä paljon. Pienimmäinenkin taitaa muuten rakastaa kun muutama päivä sitten kertoi minulle, että hän haluaa isona pöllötatskan.Ylläri.
Toivottavasti viime kesäinen huhuilija uskaltautuisi myös näyttäytyä minulle vielä joskus. Sitä toivon sinulta kesä-2018.
Loppuun vielä söpö video. Jos sinä et ole vielä hurahtanut, niin tämän jälkeen olet.
Sopivan kevyttä tekstiä sunnuntai-iltaan. Nyt nukkumaan..
Ihanaa ja söpöä alkavaa viikkoa kaikille!
0 kommenttia