Kirjoittelin muutama kuukausi sitten Facebookin We <3 Kerava-ryhmään halukkuudestani löytää meidän perheelle karvainen kummilapsi. En tuossa hetkessä olisi voinut kuvitellakaan, minkälainen retki enterin painamisen jälkeen alkaisikaan.

Iiiiso! <3

Sain lukuisia viestejä, mutta yksi näistä viesteistä oli nostettava ylitse muiden. Päätös oli selkeä, sillä H:n mielipiteellä oli iso vaikutus sen tekemisessä. Pikkupoikana H rakastui jo näihin isoihin nallekarhuihin ja näinollen Leonbergi oli rotuna meille lottovoitto.

Meille tarjottiin mahdollisuutta ottaa neljän viikon pätkissä Ryti hoitoon, ja isoon koiraan tottuneena tämä vaihtoehto tuntuikin siis todella kutkuttavan kivalta. Olen kirjoitellu Rytistä aikaisemmin, joten en lähde toistamaan enää aikaisempaa. 

Haluan tässä postauksessa nyt kertoa, että miten meillä on sujunut tuon jättimäisen ipanan (11 kk) kanssa. 

Aluksi jännitimme Rytin isoa kokoa syystä, että 10 kk vanha pentukoira on vielä jokseenkin villi ja innostuu ikäisestään seurasta kovasti. Ulkona kundi riehaantui lasten leikeistä ja muutaman kerran hän onnistuikin tuuppaamaan kumoon yhden jos toisenkin ipanoistamme. Hetken aikaa jo ehdin ajatella että otankohan nyt tietoisen riskin ja voiko jotain pahempaa vielä tapahtua?

Nyt kun aikaa on kulunut ja Ryti on tottunut perheemme hulinoihin, ei näitä riehaantumisongelmia ole ollut. H on suuri auktoriteetti haukulle ja tottelee samantien kun H ääntänsä vähän korottaa. Varmasti myös suurin pentuvilli alkaa olla takana päin ja tästäkin syystä on tapahtunut luonnollinen rauhoittuminen.

Leonbergeistä usein puhutaan, että ovat todellisia perhekoiria ja nyt voinkin itse allekirjoittaa tuon lauseen täysin. Toki aina löytyy poikkeuksia ja tuohon väittämään ei voi tietenkään koskaan tuudittautua täysin. Koiran kanssa tulee aina olla lapsiperheessä varovainen - rodusta huolimatta. 

Aamulla Ryti suukottaa jokaisen varaperheensä jäsenen eikä jätä ketään huomionsa ulkopuolelle. Olemme jo vähän koukussa näihin huomionosoituksiin ja olo on vähän tyhjä, kun poitsu on kotona Helsingissä. Onneksi saamme kuitenkin nautiskella jätkänpätkän suloisesta seurasta aina pidemmän jakson putkissa ja monta kertaa olemmekin H:n kanssa keskustelleet yön hiljaisina tunteina, että tämä on ollut yksi parhaimmista diileistä, jonka minä koskaan olen hetken mielijohteesta tehnyt.


Muutama esimerkkitapaus hurtan suojeluvaistosta omiansa kohtaan:

Eräänä yönä heräsimme siihen, kun Ryti ulisi lastenhuoneessa. H kävi päästämässä pojan ulos ja ajatteli että haukku oli vahingossa jäänyt oven taakse. Hetken päästä sama ulina alkoi uudestaan ja koira oli jälleen lastenhuoneessa. Tällä kertaa H kurkkasi tarkemmin huoneeseen ja huomasi, että pienin ipanoistamme oli tipahtanut sängystä ja nukkui lattialla. H nosti tytön takaisin sänkyyn ja tämän jälkeen koirakin rauhoittui takaisin unillensa. Hätätilanne oli ohi. Voi murua.


  (Nämä kuvat on tänään otettu)



Olemme myös huomanneet, että kun jotakuta meidän lapsistamme vaikka kutitetaan, niin koira säntää välittömästi väliin "pelastamaan" pienen pinteestä.  Sama tapahtuu jos leikimme vaikka hippaa.

"Ryti on hyvä vahtikoira!" -Pikku W

Tämä seuraava kuva oli ihan pakko laittaa vaikka huonolaatuinen onkin (vanhalla kännykkäkameralla otettu) , sillä tässä hetkessä oli meneillään lasten ja koiran yhteinen "Paha susi"- leikki. Vallattoman hauskaa katsottavaa on se.


Muutama video vielä loppuun. Tässä seuraavassa W:n ja Rytin futisleikkiä ja alimmassa jouluyön painajaisia. Meidän lapsukaisista karvainen kummipoika pelkäsi joulupukkia kaikista eniten ja yöllä ikävät muistot palasivat mieleen. Tuota hyljemäistä ulinaa oli tosi liikuttavaa kuunnella. Voi "pientä"! <3

Me ollaan aivan myyty tälle 50 kiloiselle kaverille. Hän on niin ihana ja rakas - super sympaattinen nallekarhu! Rytin läsnäolo tekee meille kaikille todella hyvää ja olen kiitollinen, että saamme olla tämän haukun elämässä läsnä.

Keskiviikkona tämä ihana muru täyttää 1-vuotta. Lapset jo kovasti pohtivat, että mitä ostamme Rytille lahjaksi. Itse ajattelin antaa ainakin piiiiiitkän koirahieronnan pojulle. Hän siitä kovasti nauttii.

Suloista alkavaa viikkoa kaikille! Seuraavassa postauksessa luvassa neonvaloja ja jännittäviä hetkiä naapuripitäjässä.