Tänä vuonna meidän joulumme onnistui täydellisen hyvin. Ei ylimääräistä stressaamista, aikatauluja tai etukäteen suunniteltua ohjelmaa – ainoastaan leppoisaa ja rauhallista yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Parasta.

Kävelimme joulurauhan julistuksen jälkeen H:n vanhempien kanssa naapuriin, mun vanhempieni luokse. Paikalla oli myös oma veljeni kahden poikansa kanssa sekä siskon tyttö poikaystävänsä kanssa. Oli ihanaa nähdä myös heitä aattona,  ja glögikuohari maistuikin erityisen hyvältä parhaassa seurassa.

Tämän jälkeen palasimme meille saunomis- sekä ruoanlaittopuuhiin ja vihdoin pääsivät ipanatkin pakettinsa avaamaan. Voi iloa ja riemua! Kaikki lahjat olivat mieluisia ja itsekin jaksan edelleen isosti iloita lipusta, jolla pääsen huhtikuussa katsomaan kauan odotettua Joutsenlampi-balettia. 

Lahjojen parissa lapsosten ilta vierähtikin nopeasti ja lopulta oli ihanaa nukahtaa sohvalle, isovanhempien silitellessä jalkapohjia.  Tietynlainen joululahja sekin näille meidän pienokaisille.

Kovin nopeastihan nämä joulunpyhät taas vierähtivät ja mielelläni olisin niiden suonut kestävän tovin pidempäänkin. Noh, ensi vuonna sitten..

Tänään arki siis alkoi (halusimme tai emme) ja meillä se tarkoitti keskimmäisen naperon 4-vuotistarkastusta neuvolassa. Aatonaattona kuopus piipahti 2-vuotistarkastuksessa (tyylillemme uskollisesti vähän aikataulusta myöhässä) ja PikkuH:lle tehtiinkin 3-vuotiaiden testit. Neiti suoriutui niistä sangen mallikkaasti.

"Ihana, reipas tyttö. Hienosti kasvaa, kaikkiruokainen. Hieno- ja karkeamotoriikka ikätasolla. Puhuu lyhyitä lauseita. Kuulo ok!"

PikkuW sai tänään rokotuksen ja oli vieläpä vastaanottanut sen kovin kovin urheasti! Olin aivan varma että kyyneliltä ei säästytä, mutta poika olikin tarkkaavaisesti seurannut koko toimenpiteen ja todennut, että "ei sattunut yhtään".  Puheterapiaa sekä toimintaterapiaa saamme poitsulle soitella – jos sen parhaaksi katsomme. Tämän osasimmekin jo arvata. Puheterapia tuntuu nyt fiksulta ajatukselta, sillä mitä aikaisemmin tietyt äänteet oppii niin sitä parempihan se on jatkoa ajatellen. Me vanhemmat kumpikin olemme aikanaan tarvinneet puheterapeutin jeesiä muutaman käynnin verran eli tää on ihan normijuttu tässä jengissä. Mahtavaa että tällaisia mahdollisuuksia tarjotaan näinkin helposti! W osaa kyllä nuo puuttuvat äänteet, mutta ei ota niitä vielä puheeseen kunnolla mukaan. Tässäpä siis mainio missio uudelle vuodelle! Hienomotoriikasta emme vielä osaa olla huolissamme, sillä poika näprää legojen parissa kokoajan ja todella taitavasti. Täytyykin kotona nyt vaan kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi saksien käyttöön ja vaikkapa kynäotteeseen.

"Reipas ja puhelias poika! Kasvaa hyvin! Karkeamotoriikka ikätasolla ja hienomotoriikka kehittymässä. R,L,M äänteet puuttuu. Näkö ja kuulo ok!"

W oli käynnin jälkeen muistanut heti isällensä mainita, että neuvolan täti oli ollut tosi kiva. Ja W oli myös saanut kovasti kehuja reippaasta olemuksestaan. 

Ihanat ipanat ja ylpeät vanhemmat. Ensi viikolla vielä Piippiksen vuoro mutta hyvin menee, ei epäilystäkään siitä :)

Tällaista tänään. Kivoja välipäiviä jokaiselle. Seuraavaksi päivittelenkin sitten alkavan uudenvuoden tiimoilta vähän enemmän..

Ovat melkein yhtä isoja pieniä. Puntari näytti tänään neuvolassa siskolle 10,1 kiloa ja veljelle 9.6. Samapa tuo että kuinka isoja tai pieniä. Äidin sydämessä ovat samankokoisia kultakimpaleita. Tosi isoja.

Neuvolassa saatiin kuulla että kaikki on hyvin sisaruksilla. Äiti oli niin ylpeä omista aikaansaannoksistaan jälleen, että näissä tunnelmissa on hyvä toivotella lukijoille Ihanaa viikonloppua! 

Huomenna saan hetken itselleni. Kynnet kauniiksi pitkästä aikaa. Olenpas pikkumainen mutta ah, se tuntuu niiiin hyvältä nyt!

Ostettiin tosiaan iPad ja ehkäpä suurin syy sen hankkimiseen oli Pirpana. Nyt sitten vihdoin saatiin aikaiseksi ladata siihen hälle sopivia applikaatioitakin ja Piippis tosiaan viihtyy jo nyt niiden parissa hienosti. Varsinkin tuo eläinsovellus jossa esiintyy siis eläinten kuvia ja ääniä, on erityisen mieluinen. Tyttö osaa itse vaihdella kuvia ja on aivan fiiliksissä jo tutuiksi tulleista äänistä. "Muu!" kajahtaa  hienosti tytön omastakin suusta.

Allekirjoittanut sairastaa jo neljättä päivää. Eilen illalla nousi kunnolla kuume ja tänään olo on ollut tosi kurja. Kurkku on hiekkapaperia. Sormet ristissä olen tässä ollut että lapset pysyisivät terveinä. Aikuisellekkin tosi kenkku tauti tämä. 

Neuvolaan oli kuitenkin aamulla pakko jaksaa lähteä kun pikkuveli sai ekat lihakseen pistettävät rokotukset. Reippaasti otti ne vastaan ja nyt katsotaan että nouseeko pienelle kuumetta vaiko ei. Toistaiseksi on ihan tyytyväinen ollut.  

"Virkeä, tyytyväisen oloinen poika. Seurailee ympäristöään tarkkaavaisesti. Hymyilee vastavuoroisesti. Kehitys ikätasoista. Heijasteet hiljalleen sammumassa. Aukile ok. Kiinteitä voi alkaa maistamaan jos syöttöväli tihenee. Kasvun osalta näyttää hyvälle."

Kehitys ikätasoista. Se on meille täysin uusi termi neuvolakortissa ;) Pituus etenee poitsulla yläkäyrillä (mikä edelleen jaksaa meitä taskukokoisia vanhempia ihmetyttää), ja paino oli vähän tipahtanut tuossa käyrällä. Huolissani en jaksa olla. Poika syö tosi hyvin. Ehkä me pikkuhiljaa kohta kuitenkin aloitetaan soseiden maistelu. Viikon parin päästä.

Huomenna on ensimmäinen ihan oikea fyssarikäynti meidän tytöllä. Tosi into piukalla odotellaan sitä ja muutenkin tulevia viikkoja sekä kuukausia. On jännä nähdä miten nopsaa tyttö alkaa oppimaan uusia, motorisia taitoja. Nyt parin viimepäivän aikana on alkanut lattialla istuessaan pyörimään ja tänään havaittiin jo vähän peppukiitoakin eli eteenpäin meni muutaman sentin verran. Siitä se lähtee :)

Uusia viittomia on tullut kuvioihin mukaan. "Hevonen" ja "Possu". En olisi ihan heti uskonut että oppii tuon hevosen sillä se on mun mielestä noin pikkuiselle aika haastavakin oppia mutta nopeasti se sieltä tuli kuitenkin. Hyvä Piippis!

Paino 5130 g

Pituus 56,8 cm

"Söpö vauvapoika! Kasvaa hienosti. Rm saa ja lisänä korvikemaitoa. Tyytyväinen kaveri. Aukile ok. Askellus nyt -, muut heijasteet normaalit. Jäntevyys hyvä. Rytmiä löytynyt jo kivasti."

Niin eli poika osoitti sen verran tempperamenttiaan tutkimuksen aikana notta askellusheijastetta ei saatu oikein testattua. Sen verran kiukutti. En nyt ole kotosalla asiaa testannut mutta eiköhän se sieltä ihan normaalisti tule. 

Pirpana nukkui neuvolan ajan mummolassa päikkäreitä ja sieltä sitten lähdettiin toisen mummun luokse synttäreitä juhlimaan. Onnea vielä Mummu :)

Piippis on muuten pipi taasen. Yskii ja räkäinen on hän. Toivotaan taas parasta ettei kuume pääsisi nousemaan. Kovasti muuten on reipas. Onnistui sujauttamaan päänsä isin t-paidan hihasta läpi ja yläpuolella kuva siitä. Maailman kaunein mennikäinen ainakin äiskän mielestä.

Pikkumiehen ensimmäinen neuvolapäivä on takanapäin. Painoa tullut kivasti ja nyt sitä on niinkin paljon jo kun 4220 g. 

" Suloinen poika. Kasvaa rm:lla hienosti. Imetys sujuu hyvin. 3-4 h välit syötöllä. D-vit saa aloittaa nyt 2 vko iästä. Varhaisheijasteet normaalisti, aukile tavallinen. Iho hyvä. Silmät siistit. Napavarsi vielä kiinni, ei eritä, ei hajua. Jäntevä, hieno vauva!"

No, tilanne on vähän muuttunut tuosta päiväisestä. Napavarsi ei ole enää kiinni vaan napatynkä löytyi tänään vaipasta iltasella. 

Neuvolan jälkeen käytiin vielä kaupassa ja kuvan räpsäsin innokkaasta shoppailijasta Cittarissa kun odoteltiin isiä karkkiosastolla. Mummi ja pappa tuli täksi ajaksi hoitamaan Pirpanaa kotiin sillä meidän on vähän hankala kulkea vielä koko perhe yhdessä kun mä en saa kantaa Piippistä enkä edes poitsun koppaa.

Olo alkaa kyllä muuten olla jo aika jeppis.

Illalla sitten puuhasteltiin kotona niitä näitä. Ryömittiin, kuunneltiin isin kitaran soittoa erittäin keskittyneenä sekä ihan vaan olla möllöteltiin. Ulkona satoi vettä ihanasti. Pirpana on oppinut hienosti hampaiden pesun. Alkuunhan tämän asian kanssa vähän jouduttiin taistelemaankin mutta nyt on jo niin reipas tyttö ja antaa isin kiltisti pestä hampaat. Tämä vaan vaatii vielä sen että äiti pesee samalla omat hampaansa :)

 Seuraavaksi luvassa onkin raikkaan syys(?)illan nuuskuttelua kun lapsukaisetkin nukkuu tyytyväisenä. Ehkäpä maistan siinä ohella puoli lasillista punkkua pitkästä aikaa ja nautiskelen hiljaisuudesta..

Mulla on kaikinpuolin niin tuhannen onnellinen ja tyytyväinen olo nyt..

Niin kiitollinen.

Mummi räpsäsi kuvan musta ja mun aarteistani.

Tänään jätettiin hyvästit neuvolalle ja sen henkilökunnalle, joka on palvellut meidän perhettä ensimmäisen yhteisen vuotemme ajan. Vähän haikea fiilis. Kyllä siinä silmät kostui sitten vähän jokaisella kun kiitokset vaihdettiin ja hyvät jatkot toivotettiin. 

Pirpana otti tehosterokotukset erittäin reippaasti vastaan ja vastoin ennakko-odotuksiani, itku lopahti melkeinpä välittömästi kun pistokset oli annettu. Tyttö ei olisi voinut paremmalla tuulella olla noin niinkun viimeisellä neuvolakäynnillään. Yhtä hymyä ja höpötystä. Sai terveydenhoitajan moneen otteeseen ihan ihmettelemään että voi kuinka se onkaan noin mukana kokoajan kaikessa.

Paljon on asioita joissa ollaan jo selkeästi jäljessä muita yksivuotiaita mutta se on ollut alusta asti selvää eikä se asia meidän mieltä luonnollisesti paina. Terkka oli aidosti yllättynyt siitä että Piippis niin kovasti höpötti ja selvästi yritti kokoajan kertoa jotain "omalla kielellään". Ja niinhän se on että sosiaaliset taidot on meidän tytöllä hyvät mutta näissä motorisissa jutuissa on paljon harjoiteltavaa nyt ja tulevassa.

Kun neuvolantäti kysyi Pirpanalta että "Missä lamppu on?", nosti tyttö katseen heti kattoon eikä jäänyt epäilystäkään etteikö hän olisi ymmärtänyt mistä on kyse. Olin itsekkin vähän yllättynyt :) 

Riisimurot eivät kiinnostaneet pätkääkään. Enemmänkin värikkäät kuvat seinällä ja niitä saatiin sitten mukaankin oman huoneen seinälle.

Neuvolakorttiin rustattiin tälläkertaa seuraavaa:

" Tyytyväinen, pirteä neiti. Kasvu tasaista. Hymyilee ja päristelee, omaa puhetta paljon . Kaikki ruoka-aineet käytössä, karkeampiin ruokiin ei vielä tottunut. 2 hammasta alhaalla. MPR 1 kesällä, 1,5 v lääk."

Mummi osti Pirpanalle uuden kesälippiksen. Jostain syystä Hello Kittystä on tullut meidän tytön ykköskissa ;) Onhan näissä kahdessa söpöliinissä nyt yllättävän paljon samaa näköä eikö vain olekkin?

Pirpanan rokotukset ja neuvola siirtyivät ensiviikolle monen tekijän vuoksi (suurin syy tytön ihan minimaalinen yskänpoikanen sekä aamu-unisuus tänään) ja nyt mulla on aikaa rauhassa miettiä vielä että annetaanko meidän pimulle ollenkaan mpr-rokotetta. Olen ihan tosissani alkanut pohtimaan sitä vaihtoehtoa että me skipattais se nyt toistaiseksi ja rokotetaan tyttö sitten vasta vähän vanhempana. 3-vuotiaana. Musta tuntuu vaan niin kamalalta antaa noin pienelle niinkin tuju setti kerralla. Katsotaan nyt.. Mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia tuosta rokotteesta ja mitä sivuvaikutuksia siitä on pienille tullut.  Onko lukijoiden seassa muita siitä kieltäytyneitä/ sitä viivästyttäneitä?

Meillä on muuten ehkä maailman suloisin naapuri täällä Järvenpäässä. Se on "minipossu" (joka ei tosiaan ole enää kovinkaan mini) ja aivan vekkuli tapaus. Nähtiin se tänään ekan kerran ja huomenna on pakko varmaan käydä tutustumassa häneen paremmin. Tää on kyllä ihan huippupaikka asustella. H kävi tänään lunastamassa meille tenniskentän avaimetkin ;) Menee jokunen tovi ennenkun musta on pelaajaksi mutta isäntä ainakin saa pelailla kavereiden kanssa mielin määrin.

Tänä-aamuna syötiin kakkua olohuoneen lattialla koko porukka ja leikittiin tytsyn uusilla leluilla joista esimerkiksi tuo kuvassa näkyvä Brion ankka oli aikaslailla mieluinen. Ja tietysti mekkokin on uusi. Ihana. Kiitos kaikille asianosaisille ihanista lahjoista ja siitä että saavuitte paikanpäälle :)

Isin kanssa sohvalla vilkutellaan. Se kun on tällähetkellä parasta mitä Piippis tietää. Ainakin siltä meistä vanhemmista tuntuu. Jopa telkkarissa esiintyville ihmisille vilkutellaan.

"Lainasin" nettiyhteyttä hetkeksi joten nyt äkkiä pois. Kivaa alkavaa viikkoa! Pirpana saa huomenna rokotukset ja äidin sydän itkee jo valmiiksi.. :/

Tässä vielä pari muuta päivän otosta:

Niinkun ylläolevasta kuvastakin voi huomata, kokoajan on sormet suussa. Ikenet kuultaa valkoisena vaan hampaat ei jostainsyystä suvaitse puhjeta. Nyt kyllä olisi jo aika päästää pieni ja kaksi vähän isompaa näistä hammaskärsimyksistä.

Ainiin, Pirpanakin sai tänään lahjan nimittäin iki-oman Pikku Myy kattilan. Kiitos A & M! Kiitos myös mun kumppari A:lle ihanista Madeiran tuliaisista <3

Huomenna äiti menee neuvolaan. Mielenkiinnolla odotan uusinta sf-mittaa masusta. Villi veikkaus, yläkäyrillä kasvamme jälleen?!

Pienen vauvan elämä. Niin tavattoman jännää! Jokapäivä keksii jonkun jutun ja sillä on sitten mukava naurattaa vanhempia tai vaikkapa vammaispalvelun sosiaalityöntekijää.