"Onnellinen tuleva ekaluokkalainen vapautui kesälaitumille ❤️ Pikkusiskoa keljutti kun joutui odottelemaan luvattua pehmistä tovin,eikä siitä syystä suostunut kuvaan😘

Saanko kesäloman kunniaksi fiilistellä vähän? Olen itkenyt silmäni punaisiksi - mutta vain ja ainoastaan onnesta. Oli sydänlämpöistä seurata kevätjuhlassa sitä, miten lapset suhtautuivat toisiinsa. Lavalla nähtiin normiluokkien lisäksi erityisluokkalaisia (kehitys-ja liikuntavammaisia), mutta yht'ainuttakaan tirskahdusta tai kuiskuttelua en yleisön seasta havainnut. Nämä lapset ovat toisillensa täysin normaaleja ja uniikkeja jokainen omana itsenään. "Tule ja ole sellaisena kuin olet", on koulun motto ja sitä todella toteutetaan ❤️

Kiinnitin huomioni tähän, koska pari päivää sitten naapurin tytöt kuiskuttelivat toisillensa ja tirskuivat meidän neidille, joka tutki onnessaan pihapuumme muurahaisia. Piippis ei välittänyt, mutta minä otin siipeeni.

Lapselle on etuoikeus kun saa kasvaa erityisyyden parissa ja meidän erityislapsillemme on etuoikeus, kun saavat käydä kouluansa suvaitsevassa ympäristössä. Olen onnellinen siitä 💕 Kasvattavat toisiaan, ihanat.

Mahtavaa alkanutta kesälomaa kaikille ☀️"

Kirjoittelin eilen pikaisesti tuollaisen terapeuttisen päivityksen facebookiin ja ajattelin nyt jakaa sen vielä tänne blogiinkin. Ei tämä erityislapsen äitiys minullekaan aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja nyt kun lapset kasvavat, astuu kuvioihin mukaan hieman toisenlaiset murheet. Asiaa ei helpota se, että olen tooosi tosi herkkis näiden asioiden äärellä. Jokainen äiti haluaa että niitä maailmasta rakkaimpia kohdeltaisiin kunnioittavasti ja kyllähän se sattuu kun tajuaa, että näin ei aina ole.


 Haluaisin esittää pienen toivomuksen tähän väliin. Toivoisin, että mahdollisimman moni isi ja äiti ottaisi aiheen puheeksi lastensa kanssa. Ymmärrän täysin sen, että välttämättä tällaiset asiat eivät edes käy hektisessä arjessa mielen vieressäkään ennen kun tilanne osuu ensimmäistä kertaa kohdalle. Koen kuitenkin, että minä erityislapsen äitinä olen oikeutettu jakamaan näitä tuntemuksiani sekä kokemuksiani - avatakseni silmiä ja parantaakseni omalta osaltani erityislasten sekä vammaisten asemaa. Kenellekään ei saa tirskua vaikka näyttäisikin "hassulta" tai käyttäytyisi poikkeuksellisesti. Lapset ovat luonnostaan tietenkin uteliaita mutta meidän vanhempien tehtävä on opettaa hyvät käytöstavat - tuijottaminen kun on tosi epäkohteliasta nauramisesta puhumattakaan. Olen joskus sanonutkin että kyllä meitä tuijottaa saa ja niin tavallaan ajattelen edelleenkin, mutta tuijottaa voi monella eri tavalla. Kuiskuttelua ja tirskumista emme mekään halua vastaanottaa.

Jos vain mahdollista, kannattaa lapset tutustuttaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erityisyyteen ja kehitys-/liikuntavammaisiin lapsiin. Nämä kohtaamiset kasvattavat sekä erityislapsia että normaalisti kehittyviä lapsia valtavasti.

<3

No mutta, ihana helteinen kesäloma on nyt alkanut meidän eskarilaisellakin ja oikeastaan vasta tänään tämä asia konkretisoitui myös meille vanhemmille. Huomenna aamulla ei tarvitse kenenkään lähteä minnekään, vaan saamme nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja heräillä rauhassa uuteen kesäpäivään.

Juurihan minä facebookin vertaisryhmään kirjoitin elämänmullistuksestamme ja esittelin vertaisille uuden "heimolaisen" ! Nyt se "uutukainen" seisoo edessämme eskaritodistus kädessään, valmiina kesän viettoon. Hänellä on kaksi ihanaa sisarusta ja pikkusiskonsa oppi kuluneella viikolla ajamaan ilman apupyöriä. Leikit ovat yhteiset. Kinataan ja rakastetaan täysillä.

Meillä on samanlaiset mekot ja kaikki on hyvin. Elämä on kyllä yksi ihmeellinen yllätys.


Kevätjuhla oli tunteikas ja koululta suuntasimme torikahvilaan jätskille sekä vohvelille. Puistossakin pyörähdettiin ja sen jälkeen käytiin kaupassa ostamassa herkut ipanoille, jotka pääsivät kesäloman alun kunniaksi mummin ja papan luokse yökylään. Mummilla alkaa huomenna muutaman viikon pituinen kantasolujen palautus ja tästäkin syystä halusivat nyt puolin sekä toisin viettää aikaa yhdessä.


Meidän kesiemme kohokohtiin kuuluu ensimmäisten herneiden popsiminen. Suomalaisia ei vielä ole tarjolla, joten uskaltauduimme ostamaan litran saksalaisia lajitovereitaan.

"Hyviä herneitä, kyllä nyt kelpaa!"

huikkasi pienin onnessaan.

Myös Piippikselle herneet on suuri nautinto. Sitä kautta meille vanhemmillekin, sillä neitokainen ei juurikaan mitään vihreää kurkustaan alas suostu pistämään. Tätä näkyä on ilo katsella ja joka kesän alussa toivon, että herneet vielä tänäkin vuonna uppoavat.




Tänään lähikaupan pihassa oli pomppulinna ja tietenkin lapset halusivat päästä paikanpäälle hyppimään. Aamupäivän uintien jälkeen lähdimmekin kävelemään kaupalle ja hetken aikaa vietimme lämpöistä sunnuntaipäivää näissä tunnelmissa.

On tämä niin ihanaa aikaa että ei oo tosikaan! Minun kesäni on täydellinen kuitenkin vasta sinä päivänä, kun oma äiti kotiutuu sairaalasta ja kantasoluhoito on onnistuneesti takana päin. Onneksi on whatsapp.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja mahtavaa alkanutta kesälomaa koulutyönsä päättäneille!